Antares kirjoitti:"Kuriositeettina mainittakoon että 50-luvulla kun saksalaiset hahmottelivat Leopard 1 vaatimuksia niin sodan käyneet miehet halusivat teho-paino -suhteeksi 30 hp per tonni. Tuota ei ole saavutettu yhdessäkään panssarivaunussa ja voi kyseenalaistaa, kuinka hyödyllinen suuremp teho-paino- suhde on todellisuudessa taistelukentällä. Kuinka paljon parempi tuo 30 hp per tonni olisi, jos vertaa vaunuille tyypillisempään 24-27 hp per tonni. Huomaisiko edes eroa käytännössä?"
Tuollainen älyttömän tehopainesuhteen halajat nähtävästi eivät osanneet hahmotella kokonaisuutta. Käytännössä noin suuri tehopainosuhde vaatii kaiken muun uhraamista sille. Ja käytännössä, etenkin maastossa, on hyvin kyseenalaista, voiko sitä edes hyödyntää, koska miehistö ja ehkä vaunukaan ei kestä maastossa kovalla vauhdilla ajamista. Maantiellä taas kova vauhti kuluttaa valtavasti sekä teloja että telapyöriä.
Suuri tehopainosuhde vaatii käytännössä tehokkaan moottorin, joka puolestaan myös kuluttaa paljon polttoainetta. Ja molemmat vievät tilaa. Lisäksi suuri nopeusalue vaatii monimutkaisemman vaihteiston ja kannatinlaitteiston. Ja molemmat kasvattavat kokoa.
Tuloksena nopeusfetiššistä Leopard 1 taisi olla aikana ylivoimaisesti heikoimmin panssaroitu vaunu, jonka kylkipanssari olisi ollut 2. ms:nkin peruspst-tykeille helppoa kauraa. Itselleni on tullut Leo 1:stä tunne vaunusta, jonka ideana oli sinkoille sinne ja tänne ja jaella pikaisia iskuja oletuksella, ettei kukaan osu siihen.
Pahoittelut offtopicista ketjua lukeville, mutta en voinut olla vilkaisematta mitä tästä on kirjoitettu (Leopard 1 ei ole koskaan ollut minun suosikkivaunu). Olet oikeassa teknisten haasteiden osalta ja pitää myös muistaa että tuotantoon tullessaan Leopard 1 ei koskaan saavuttanut 30 hp per tonni teho-paino -suhdetta. Oletan että sen speksaamiseen osallistuneet suursodan nähneet miehet oli kuitenkin loogisia ajatuksissaan, tiesivät jotain panssarisodan luonteesta (ainakin tuon aikaisesta, myöhemmin tuli parempi optiikka, kerrospanssarit, tykille ja tähtäimille vakauttimet yms). Tuo on myös radikaalisti eri suunta kuin mitä toisen maailmansodan moni saksalainen vaunu, missä oli iso tykki ja raskas panssari heikolla moottorilla (moni oli Hitlerin tällaiseksi pakottama, ei välttämättä panssarimiesten tahdosta).
Frank Lobitzin kirjassa "Kampfpanzer Leopard 1 in der Bundeswehr - Fruhe Jahre" sivulla 2 sanotaan asiasta hyvin lyhyesti:
Minulta löytyi myös toinen kirja, Michael Jerchelin ja Peter Sarsonin "Leopard 1 - main battle tank 1965-1995" mutta valitettavasti se ei avaa tuon ajan ajattelua ollenkaan, lainaan sen sivulta 3:
Pari ajatusta: on kuvaavaa, että Leopard 1 modernisoinneissa tehtiin paljon ns. up-armoring -työtä eli lisättiin jälkiasennuksena erilaisia panssarointeja vanhan päälle (jokainen teki tietysti samaa, katsoo vaikka Neuvostoliiton eri modernisoinnit) ja toisekseen vertaa tätä vaunua Leopard 2 perusajatuksiin (iso vaunu, vahva suoja, iso moottori).
Olisi kiehtovaa lukea, mitä Leopard 1 speksaamisen yhteydessä ovat keskustelleet. Tuntuisi että siinä täytyy olla muutakin takana kuin pelkkä panssaroinnin täysin hylkääminen uusien ontelopanosta käyttävien aseiden takia. Ehkä itärintaman mutaiset olosuhteet vaikutti ajatteluun? Tai sodan ajoilta jäi mieleen massiivisen painavien ja huonon teho-paino -suhteen vaunut? Reaktio oli sitten mennä toiseen äärilaitaan?
UKRAINASTA: tuore kuva väitetysti Valko-Venäjältä ennen Hostomelin lentoasemalle hyökkäystä, tämä olisi lähtövalmistelujen ajoilta eli helmikuun 24 päivä:
Avoin peltomaasto, kopterit siististi rivissä ilmeisesti jonkin tien päällä? Muistan nähneeni ilmakuvia / satelliittikuvia jossa tiehen oli tehty merkinnät kopterien laskeentumispaikoille. Huomaa miten kauas horisonttiin tuo ulottuu, tosin sumu varmasti hämää vähän. Lihava maali, sanoisin.
