Antares
Respected Leader
Mahdollisesti sitten joskus kun sota on ohi, tästä tullaan kirjoittamaan paljon. Siis siitä, mitä valmisteluja Ukraina teki sitä mukaa kun rajalle tuotu voima kasvoi. En muista nähneeni siitä paljoa kirjoituksia ennen sodan alkua enkä toisaalta ole kaivanut tietoa erityisesti sodan aikana. Tiedän kyllä että Venäjällä on tiettyjä ryhmiä ja Telegram kanavia jotka jäljittävät Ukrainan joukkojen liikkeitä samalla innolla kuin monet Lännessä jäljittävät vanjan joukkojen liikkeitä. Näin siis ainakin tällä hetkellä, en tiedä oliko sama tilanne ennen sodan alkua.
Emme myöskään tiedä millainen taktiikka Ukrainan sodanjohdolla oli valittu. Pelkkiä tapahtumia seuraten näytti siltä että Venäjän hyökkäyskiilat tunkeutuivat syvälle monesta suunnasta, ennen kuin niiden hyökkäys pysäytettiin. Oliko tuo valittu taktiikka vai joutuivatko yllätetyksi? Molemmat näyttävät ulospäin hyvin samanlaisilta, molemmissa tapauksissa vihollinen tunkeutuu syvälle. Oliko heillä tiedossa Venäjän heikko logistiikka? Jos oli, niin se heikkous korostuu jos antaa joukkojen edetä kauemmaksi tavaraterminaaleista. Ei tietoa tästäkään.
Se vaikutelma mikä minulle on tullut antaa melko karun kuvan uhkaan varautumisesta ennen kuin hyökkäys alkoi. Erityisesti Krimiltä tulleen hyökkäyksen osalta ovat sanoneet että "mokattiin". Muistan tosin lukeneeni ensimmäisten viikkojen aikoihin että siellä olisi ollut joku panssariporukka, joka "tappeli viimeiseen mieheen" mutta en ole tarkistanut pitääkö se paikkansa. Tässä kun sotaa on seurattu ensi päivistä alkaen niin se on myös selvä että puolustuksen onnistumisessa oli paljon alueellisia eroja, toisaalla se pysäytettiin melkein rajalle ja toisaalla etenivät syvälle.
En voi olla vertaamatta meidän talvisotaa edeltäneeseen aikaan, lainaan tähän laiskuuttani Suomen wikipediasta, ensin Neuvostoliiton hyökkäysvalmisteluista (pahoittelut pitkästä viestistä mutten halunnut jättää liikaa pois, pitkä lainaus):
Leningradin sotilaspiirin liikekannallepano aloitettiin hyvissä ajoin, kun reservejä alettiin kutsua palvelukseen 1.8.1939 lähtien.
Toisen maailmansodan sytyttyä syyskuun alussa 1939 Neuvostoliitto julisti liikekannallepanon, jonka yhteydessä myös Suomen vastaisilla rajoilla olleita joukkoja vahvistettiin. Sota-asiainkansankomissaari marsalkka Kliment Vorošilovin ja esikuntapäällikkö Šapošnikovin antamilla käskyillä määrättiin 11. ja 14. syyskuuta Leningradin sotilaspiirin sotaneuvostoa keskittämään joukot hyökkäyksen lähtöalueille. Myös ilmavoimat keskitettiin sotilaspiirin kentille ja saatettiin taisteluvalmiuteen. Ilmeisesti varsinaiset sotaan tähdänneet keskitykset aloitettiin vasta sitten, kun neuvostojohdolle oli selvinnyt Suomen taipumattomuus. Tätä tukee se, että Neuvostoliiton konkreettiset sotatoimet Suomea vastaan alkoivat kaksi viikkoa sen jälkeen, kun suomalaisten ja neuvostoliittolaisten väliset neuvottelut olivat katkenneet. Kun Puolan sotaretki osoittautui odotettua lyhemmäksi ja kun Baltian tukikohdat saatiin nopeasti miehitetyiksi, voitiin näille suunnille alun perin tarkoitettuja joukkoja siirtää Suomen itärajan tuntumaan.[53][52]
Ensimmäinen operaatiosuunnitelma Suomen valtaamiseksi allekirjoitettiin 29.10.1939. Stalin ei hyväksynyt yleisesikunnan päällikkö Šapošnikovin esittelemää suunnitelmaa, vaan siirsi suunniteltujen operaatioiden johdon Leningradin sotilaspiirille, koska yleisesikunnan tuli hoitaa tärkeämpiä tehtäviä. Lisäksi Stalin siirsi Šapošnikovin lomalle.[54]
Moskovan diplomaattipiireissä kiersi marraskuun puolivälissä julkisena salaisuutena tieto, että Suomen rajalle oli keskitetty jo 18 puna-armeijan divisioonaa.[55] Neuvostoliittolaiset sotavangit kertoivat talvisodan aikana, että Suomen rajoille keskitetyissä puna-armeijan joukko-osastoissa oltiin marraskuun puolivälistä lähtien varmoja sodan syttymisestä.[56] Samaan aikaan Moskovan yleisesikunta-akatemian opetus keskeytettiin ja sekä kaikki kurssilaiset että heidän opettajansa komennettiin välittömästi Leningradin sotilaspiirin esikunnan käytettäviksi.[57]
Sota-asiainkomissaari marsalkka Vorošilov antoi 17. marraskuuta käskyn Leningradin sotilaspiirin saattamisesta täyteen sotavalmiuteen 20. marraskuuta mennessä. Leningradin sotilaspiirin esikunnan laatima lopullinen operaatiosuunnitelma valmistui 20. marraskuuta.
Miten ja milloin Suomi reagoi rajalle muodostuvaan uhkaan:
Ylimääräiset harjoitukset toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa 9. lokakuuta 1939 alkaen perustettiin muun muassa suojajoukot ja eräät Venäjän-rajan lähialueiden divisioonat.[3] Toisessa vaiheessa perustettiin ja keskitettiin loput kenttäarmeijasta 14. lokakuuta 1939 alkaen. Tätä päivää kutsutaan ensimmäiseksi varsinaiseksi YH-päiväksi.[4] Joukkojen pääosat saatiin puolustusryhmitykseen pääosin 20. lokakuuta mennessä.[1]
Joukkojen kannalta yli kuukauden kestäneet harjoitukset tarjosivat sotilaille mahdollisuuden tutustua sota-ajan joukko-osastoonsa, tehtäviinsä ja toimintamaastoon. Harjoitusten kuluessa myös varustettiin puolustusasemia.[1]
Jälkikäteen toiminnan nimittämistä ylimääräisiksi kertausharjoituksiksi on pidetty Suomen poliittisen ja sodanjohdon valitsemana sanamuotona, jonka tarkoitus olisi ollut peitellä lähes täydellinen liikekannallepano ja häivyttää välittömän sodanuhan vaikutelmaa
NEUVOSTOLIITON HYÖKKÄYS ALKOI 30. MARRASKUUTA 1939.
Kuten tuosta pitkästä pätkästä näkee, Neuvostoliitto teki konkreettisia hyökkäysvalmisteluita usean kuukauden ajan ennen varsinaista hyökkäystä. Suomen voidaan katsoa tehneet aktiivista valmistautumista vajaan kahden kuukauden ajan, käytännössä yleinen liikekannallepano oli tehty hieman yli kuukausi ennen sodan alkua. Mikään asevoima ikipäivänä ei hyökkää suoraan kasarmilta ja saavuta 100% yllätystä. Sen hyökkäyspotentiaalin saapumisen rajalle lähtöasemiin näkee jos on vähänkin maailmantilannetta seuraava, sitä ei pysty kukaan piilottamaan. Sama oli totta 1939, se on vielä enemmän totta 2022.
Kuten Suomen esimerkistä nähdään, voimaan pitää reagoida vastavoimalla. Jos käytetään pelkkää liikekannallepanoa tuon mittarina, niin Ukraina myöhästyi ja pahasti. Miksi näin pääsi käymään, kuka tietää.
