Ukrainan konflikti/sota

Huomenta. Huomannut itsessä jonku verran sota väsymystä ja seuraaminen ei ole oikein enää ollut tikissä (pitää skarpata). Siksi kysynkin että mitä mieltä palstalaiset ovat nykyisestä tilanteesta onko nyt jompikumpi enempi niskanpäällä ja mihin luulette että homma kehittyy tulevaisuudessa? Ukraina ilmeisesti tarvitsee lisää raskasta kalustoa heidän puheiden mukaan mutta itse luulen että niiden toimittaminen lännestä jää aika laihaksi.
Kieltämättä tilanne on hidastunut, mutta ei vielä asemasotaa. Tilanne on edelleen huolestuttava Ukrainan kannalta, mutta Venäjä tuo rintamalle jo vanhoja T-62 tankkeja, että taitaa olla kalusto aika lopussa. Edelleen on itsellä synkkä olo että Venäjä tempaisee kanin hatusta (joku massatuhoase, ehkä jopa taktinen ydinase), joka muuttaa sodan kulun täysin, mutta mitään varmaa ei ole.

Ukraina puolustautuu edelleen menestyksekkäästi ja vaikka näyttää että menettää monin paikoin alueita pikkuhiljaa venäläisille, niin aiheutetut tappiot on moninkertaiset. En usko että Venäjä kestää tätä enää pitkään.

Aika paljon on Ukrainalle jo toimitettu aseita ja USA kerran aloitti Lend leasen, niin ei ole loppumassa.
Joka viikko Ukrainalla koulutetaan lisää sotilaita rintamalle, että voimasuhteet voi kokonaisluvuissa olla jo moninkertaiset Ukrainan hyväksi, valitettavasti Ukraina joutuu keskittämään joukkoja rajojen vartiointiin, kun taas Venäjä näyttää keskittävän yhteen kohtaan ja syntyy mielikuva että Venäjällä olisi massiivinen ylivoima.

Nämä on vain minun havaintoja netin seurannan perusteella, tilanne voi olla todellisuudessa ihan eri.
 
Kieltämättä tilanne on hidastunut, mutta ei vielä asemasotaa. Tilanne on edelleen huolestuttava Ukrainan kannalta, mutta Venäjä tuo rintamalle jo vanhoja T-62 tankkeja, että taitaa olla kalusto aika lopussa. Edelleen on itsellä synkkä olo että Venäjä tempaisee kanin hatusta (joku massatuhoase, ehkä jopa taktinen ydinase), joka muuttaa sodan kulun täysin, mutta mitään varmaa ei ole.

Ukraina puolustautuu edelleen menestyksekkäästi ja vaikka näyttää että menettää monin paikoin alueita pikkuhiljaa venäläisille, niin aiheutetut tappiot on moninkertaiset. En usko että Venäjä kestää tätä enää pitkään.

Aika paljon on Ukrainalle jo toimitettu aseita ja USA kerran aloitti Lend leasen, niin ei ole loppumassa.
Joka viikko Ukrainalla koulutetaan lisää sotilaita rintamalle, että voimasuhteet voi kokonaisluvuissa olla jo moninkertaiset Ukrainan hyväksi, valitettavasti Ukraina joutuu keskittämään joukkoja rajojen vartiointiin, kun taas Venäjä näyttää keskittävän yhteen kohtaan ja syntyy mielikuva että Venäjällä olisi massiivinen ylivoima.

Nämä on vain minun havaintoja netin seurannan perusteella, tilanne voi olla todellisuudessa ihan eri.
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
 
Ja toinen kysymys joka on mietitytänyt mitkä on ne alueet joista Putin sodan julistuksessa puhui "vapauttavansa" mihin ne rajoittuu ja kuinka paljon venäläisillä on nyt niistä hallussa? Anteeksi tietämättömyys.
Sodanjulistuksessa Donetsk ja Luhansk liitettiin Venäjään. Krimi oli jo liitetty ennen sitä. Lopulliset tavoitteet ovat koko Ukrainan valloittaminen ja kansan denatsifikaatio murhaaminen.

Minimitavoitteet on jo lähes saavutettu eli nuo ensimmäiset aluevaltaukset.
 
Sama juttu sinulle. Toinen vastaava esimerkki olisi serbiarmeija Bosniassa. Sen toimista tuomittiin 30 henkilöä sotarikoksista, kansanmurhasta ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan (lähde: Wikipedia). Tunnetuimpina tietenkin Radko Mladic ja Radovan Karadzic. Armeijan koko oli kuitenkin kymmeniä tuhansia sotilaita. Jos pelkkä rivissä oleminen silloin, kun armeija tekee noita rötöstelyjä on sotarikos, niin miksi nämä kymmenet tuhannet ovat vapaalla jalalla, eikä Haagin syyttäjät vaadi heitä tuomiolle? Väittäisin siis, että oma käsitykseni siitä, missä raja sotarikoksissa kollektiivisen syyllisyyden suhteen menee, on yhdenmukainen kv-lain ammattilaisten kanssa.

En lähtisi ruotimaan Jugoslavian hajoamissotia 90-luvulla ja niihin liittyvää ICTY:n toimintaa kovin syvästi, se oli pahasti puutteelinen ja moniongelmainen prosessi. Se on myös yksi harvoja esimerkkeä miten edes ketään on saatu tuomittua kansainvälisessä oikeudessa. Tuomittujen määrä suhteessa sotarikoksia tehneeseen määrään ei ole hyvässä suhteessa sekään, kuten ei ollut aikoinaan Nurembergissakaan. Siellä tuomittiin koko natsi-Saksan kaikesta pahuudesta yhteensä 24 miestä. Onko tämä linjassa yleisen oikeustajun tai "kv-lain ammattilaisten" näkemysten kanssa? En osaa lukea ajatuksia joten vaikea tietää, mutta oma arvaus: tuskin, mutta tuon parempaan ei kyetty vaikka Saksa vallattiin kokonaisuudessaan ja oli tilaisuus laittaa vaikka kaikki henkiin jääneet tuomiolle. Parempaan ei kyennyt ICTY 90-luvulla ja 2000-luvun alussa niissä rajoissa joiden kanssa se joutui toimimaan.

Yhtenä esimerkkinä voidaan pitää mainitsemasi Ratko Mladićin tapausta. Mies saatiin tuomiolle vasta 2011 ja juttu käsiteltyä loppuun skä tuomio julistettu 2017, vaikka Srebrenican joukkomurha tapahtui kesällä 1995 ja Kosovon sota päättyi kesällä 1999. Hänen saaminen tuomiolle oli yksi ehto ennen kuin Serbia voitiin hyväksyä osaksi EU:n laajenemisprosessia. En usko, että ilman tuota porkkanaa miestä olisi saatu tuomittavaksi, vaan mistäpä sitä tietää.

Jos lukee maailmanhistoriaa niin käy selväksi että hyvin harvoin valtiotason pahantekijöitä saadaan kansainväliseen oikeuteen tuomittavaksi, puhumattakaan siitä että heidän alaisuudessa toimineen armeijan temput olisi tutkittu jokaista miestä myöten. Tämä pitää paikkansa vaikka arvioisi hieman sivistyneempiä 1900- ja 2000-lukuja ja unohtaa niitä edeltäneet vuosisadat.

Meille normaalin arjen ja siihen kuuluvan rikoksia tutkivan ja selvittävän prosessin soveltaminen sotiin on käytännössä mahdotonta, tosin ehkä moderni teknologia tuo apuja. Ukraina väittää selvittäneensä suuren määrän Buchan miehitykseen osallistuneiden venäläisten sotilaiden henkilötiedot. Osallistuiko näistä jokainen murhaamiseen, raiskaamiseen ja kiduttamiseen? Kuka tietää. Miten tuollainen edes tutkittaisiin tai todistettaisiin vaikka nämä kaikki saataisiin kiinni ja oikeuden eteen? Kuka riipii taistelukentältä "vaadittavat todisteet" ilman että jää epäilyksen häivää?

Sanoisin ettei kukaan tuollaiseen kykene eikä historiasta löydy esimerkkejä muusta. Olisi lapsellista edes vaatia että moinen temppu onnistuisi tai että jonkun pitäisi sitä lähteä yrittämään. Pitääkö sitten kaikki tuomita kollektiivisesti jos ei ole tiedossa ketkä erilaisia rikoksia tekivät? Ei tuokaan ole hyvä idea, tosin taistelukenttä antaa tilaisuuden siihen niin kauan kuin sota jatkuu. Ukraina väittää seuranneen Buchan massamurhiin osallistuneen joukko-osaston liikkeitä sen siirtyessä ensin Valko-Venäjälle ja sieltä edelleen itäiseen Ukrainaan. Väittävät tuhonneensa yksikön viimeistä miestä myöten. Kaunis tarina propagandaa varten vai onko siinä totuuden siemen? Kuka tietää. Sodan sumulla on tapana peittää yksityiskohdat ja sotien jälkeen jokainen osapuoli paaluttaa "oman totuutensa".

Jottei tämä lähde ihan raiteilta niin takaisin Ukrainan sotaan. Kävin lukemassa Valko-Venäjän tilanteesta, Venäjä on vetänyt valtaosan joukoistaan jo aikaa sitten muille rintamille, muttei kaikkia. Tässä Belarusian Hajun Projectin tuore katsaus siihen, mitä ja missä vihollisen joukkoja on (pääasiassa ilmatorjuntaa sekä ohjusjoukkoja, arviolta noin 700 sotilasta kaikkinensa):

 
Sodanjulistuksessa Donetsk ja Luhansk liitettiin Venäjään. Krimi oli jo liitetty ennen sitä. Lopulliset tavoitteet ovat koko Ukrainan valloittaminen ja kansan denatsifikaatio murhaaminen.

Minimitavoitteet on jo lähes saavutettu eli nuo ensimmäiset aluevaltaukset.
Ei edelleenkään ole sodanjulistusta. Venäjän sotilaat on edelleen pelkkiä rikollisia Ukrainassa.
 
Kieltämättä tilanne on hidastunut, mutta ei vielä asemasotaa. Tilanne on edelleen huolestuttava Ukrainan kannalta, mutta Venäjä tuo rintamalle jo vanhoja T-62 tankkeja, että taitaa olla kalusto aika lopussa. Edelleen on itsellä synkkä olo että Venäjä tempaisee kanin hatusta (joku massatuhoase, ehkä jopa taktinen ydinase), joka muuttaa sodan kulun täysin, mutta mitään varmaa ei ole.

Ukraina puolustautuu edelleen menestyksekkäästi ja vaikka näyttää että menettää monin paikoin alueita pikkuhiljaa venäläisille, niin aiheutetut tappiot on moninkertaiset. En usko että Venäjä kestää tätä enää pitkään.

Aika paljon on Ukrainalle jo toimitettu aseita ja USA kerran aloitti Lend leasen, niin ei ole loppumassa.
Joka viikko Ukrainalla koulutetaan lisää sotilaita rintamalle, että voimasuhteet voi kokonaisluvuissa olla jo moninkertaiset Ukrainan hyväksi, valitettavasti Ukraina joutuu keskittämään joukkoja rajojen vartiointiin, kun taas Venäjä näyttää keskittävän yhteen kohtaan ja syntyy mielikuva että Venäjällä olisi massiivinen ylivoima.

Nämä on vain minun havaintoja netin seurannan perusteella, tilanne voi olla todellisuudessa ihan eri.
Itse uskon, että nyt ollaan sodan kulminaatiopisteessä. Eli ryssän hyökkäys ei enää olennaisesti etene, sen sijaan Ukraina rupeaa hiljalleen painamaan ryssää taaksepäin. Tämän edellytys on se, että lend leasen myötä Ukraina tulee saamaan riittävästi raskasta aseistusta. Jo saadut tankit, tykit ja (tulossa olevat muutamat) raketinheittimet ei mahdollista muuta kuin meneillään olevan siilipuolustuksen ja paikallisia vastahyökkäyksiä.

Tämän jälkeen riippuu sitten Ukrainan kyvystä sietää tappioita. Hyökätessä niitä tulee pakosti jopa se 1:3 myös ryssää vastaan, vaikkei noiden motivaatio ole kovin korkealla. Strategisesti tärkein tavoite on varmaan Hersonin, Zaporizzian ja rannikkoalueen vapautus. Mihin sitten riittää mahdotonta sanoa.

Tilanne voi tietenkin kääntyä, mikäli putleri vetää täydet NL 2.0:t ja siirtää maan täyteen sotatalouteen liikekannallepanoineen jne. mutta tämä ei tällä hetkellä vaikuta todennäköiseltä.
 
Ei edelleenkään ole sodanjulistusta. Venäjän sotilaat on edelleen pelkkiä rikollisia Ukrainassa.
Millä perusteella Venäjän sotilaiden toiminta Ukrainassa tulisi lailliseksi sillä, että Putin olisi lähettänyt Ukrainalle virallisen sodanjulistuksen ennen sotatoimien alkua?
Jos taas sillä sodanjulistuksella ei ole touhun laillisuuden suhteen merkitystä, niin sen puuttumiseen on aika turha vedota.

YK:n peruskirja kieltää eksplisiittisesti kaikki hyökkäykset toisiin maihin pl. silloin, jos YK:n tn on sen valtuuttanut. Sodanjulistuksilla tai niiden puuttumisilla ei ole asian kannalta mitään merkitystä.
 
Jottei tämä lähde ihan raiteilta niin takaisin Ukrainan sotaan. Kävin lukemassa Valko-Venäjän tilanteesta, Venäjä on vetänyt valtaosan joukoistaan jo aikaa sitten muille rintamille, muttei kaikkia. Tässä Belarusian Hajun Projectin tuore katsaus siihen, mitä ja missä vihollisen joukkoja on (pääasiassa ilmatorjuntaa sekä ohjusjoukkoja, arviolta noin 700 sotilasta kaikkinensa):
24.2 Belarus oli käytänössä RUS miehittämä. Nyt tilanne on muuttunut, 700 ei ole kaksinen miehitysjoukko. Toki se päämiehittäjä on Likasanko itse ja FSB:n kiduttajat on tuskin lähteneet pois, joten kadun tasolla ei muutosta huomaa.

Tuo antaa paljon pohdittavaa UA esikunnalle, sillä sotilaallinen uhka on nyt Belaruksen rajalla pienentynyt merkittävästi. Kuinka paljon Likasangon manoovereihin uskotaan ja joukkoja sidotaan vartiointiin? Riittääkö pelkät rajavartijat ja kuolutettavat joukot reservinä? Minusta kyllä, mutta mielipide pohjautuu aika kapeaan tietomäärään ja uutisointiin Belaruksen armeijan haluttomuudesta osallistua hyökkäykseen.
 
Suomi oli talvella 41/42 isomman nälänhädän partaalla. Ilman saksalaista apua seuraava talvi olisi ollut erityisen ankea.
Niin, taustalla oli 1940 huono sato ja alueiden menetykset, ja tilanne helpottui Saksan toimittaman viljan ansiosta, ja lopulta loppui 1942 sadonkorjuuseen.

1941 juuri ennen jatkosotaa tuli iso viljatoimitus Neuvostoliitosta. Tämä oli Stalinin "henkilökohtainen hyväntahdon ele" tjsp, mikäli nyt oikein muistan Olavi Antilan sotahistoriikista, jonka olen lukenut joskus edellisellä vuosituhannella. Jotakin Stalinin peliä sekin oli, mikä sitten lie ollut oikea motiivinsa, mutta vilja tuli. Sen jälkeen ei kyllä vilja enää liikkunut maiden välillä.
Tuo oli tosiaan jo Suomen maksamia ja talvisodankin Moskovan rauhansopimukseen jo pohjanneeseen kauppaan sisältyneitä toimituksia, jotka Stalin teki huomatessaan Suomen ajautuvan Saksan syliin nälänhädän partaalla roikkumisen vuoksi. Se ei enää kuitenkaan riittänyt kääntämään Suomen suuntaa, niin kuin Stalin toivoi.

Myydään rauhan aikana. Täydennyksiä ei sodan aikana saa.
Olettaisin, että Suomella on sopimukset sodan ajan toimituksista, ja nämä sisältyvät jo vientilupiin. Näinhän Azerbaidžanillakin oli, eikä Israelin väestön vastustuskaan riittänyt saamaan Israelin hallitusta muuttamaan kantaansa jo tehtyihin sopimuksiin.

Ei ammustuotantoa ole koskaan ajettu alas ja mitä järkeä on valmistaa tykkiä joka ei toimi eikä täytä sille asetettuja vaatimuksia.
Noh, PV:n vaatimukset 155 K 98:n tarkkuudesta yli 30 kilometrin kantamilla olivat aivan epärealistiset ainakin amerikkalaisten arvioimiin "tyhmän" ampumatarvikkeen keskihajontoihin nähden. Amerikkalaisten laskelmien mukaanhan jo noin 20 kilometrin ylittävillä kantamilla n. 10 000 dollarin PGK maksaa itsensä takaisin vähentyneenä tulivolyymin vaatimuksena.

Sen takia myöskään amerikkalaiset eivät ikinä ole menneet L/52 putkiin tykistössään, eivät ole pitäneet sitä tarpeellisena, koska pidemmille kantamille ei kuitenkaan pystytä vaikuttamaan "tyhmillä" ampumatarvikkeilla kuin erittäin laajoihin aluemaaleihin. Toki myös kuljetettavuusvaatimukset ovat puoltaneet heillä L/39 putkissa pysymistä.

Uusissa amerikkalaisten projekteissa sitten M109A7:ään pohjaavan prototyypin M1299 L/58 putki on nimenomaan älyampumatarvikkeiden mahdollistamaa pitkää tarkkaa kantamaa varten ajateltu.

Mutta juu: taktista käyttöä varten 155 K 83(-97) speksattu tykki olisi tykkiteknisiltä ratkaisuiltaan parempi, ja kantamaltaan täysin riittävä taktiseen tulenkäyttöön perusampumatarvikkein. Se latasimenkin ongelma koskee vain tiettyjä erikoisempia laukausyhdistelmiä, perusampumatarvikkeilla ongelmia ei pitäisi teknisesti tulla.

T-62 kanuuna on sileä. T-55 rihlattu. Epäilen hivenen T-62 tykin tarkkuutta noilla matkoilla, jos sirpale sellaisesta edes lentää niin pitkälle.

Suomen rannikkotykistöstä suuri osa oli T-54/55 torneja kanuunoja. Tässä nyt ihmetyttää, miksi vanja ei tahraa Ukrainaan T-55:A, jos on aikomus käyttää tankkeja epäsuoraan tulitukeen? Ne olisivat siinä varmasti parempia kuin T-62?
T-62:n varastoista on todennäköisesti tehty kattava inventaario, kun niitä kunnostettiin, modernisoitiin ja lähetettiin Syyriaan. T-55:n osalta sitä ei todennäköisesti ole tehty.

Eli nyt olisi paikka korjata vanhat virheet olemassa olevasta kalustosta ja uudelleenkäynnistää tykkituotanto Suomessa.

Epäilen että lähitulevaisuudessa tulee olemaan todellisia ongelmia saada uutta tai käytettyä tykkikalustoa ulkomailta. Varmuusvarastot ovat tyhjillään eikä tehtaiden linjastoilta tule uusia kovinkaan nopeassa tahdissa.

Samalla voisi testata 203mm kaliiperia Sisun ETP-kaluston päällä, 40 km ampumaetäisyys ja yli 100 kilon kranaatti modernilla laserohjautuvalla hakupäällä... :giggle:
Itsekin taannoin tykistöketjussa mietin 203 mm tykkiä operatiiviseen tulenkäyttöön ampumatarvikkeeltaan mm. RSRAKH:n halvempana vaihtoehtona. Idean taisi itse asiassa alun perin esittää @tulikomento 2S7 Pioniin pohjautuen, itse sitten pohdin, että mahtaisiko olla kykyä tehdä kotimainen uudempi 203 mm tykki.

Tosin se vaatisi kehitystyötä ja kyseessä olisi varsin marginaalituote (tosin esim. Ukrainaa varmasti kiinnostaisi nyt), ehkä Puolasta voisi löytyä asiakas, joten tuskin maksaisi kehityskustannuksiaan takaisin, etenkään kun Tampella-tyypin tykit suunnitellut Collanus on siirtynyt ajasta iäisyyteen.
Jo @veeteetee piti ideaani epärealistisena ja totesi, että 203 mm kalustoa on nykyisellään käytössä lähinnä niillä, joilla sitä on vanhakseltaan paljon.

Mutta ensimmäinen esimerkkini olikin 2ms ja saksalaiset Wehrmachtin riveissä palvelleet sotilaat siellä.
Vähän huono vertaus: vapaaehtoisista koottu Waffen-SS:hän julistettiin kollektiivisesti rikolliseksi järjestöksi (tietyin poikkeuksin, esim. balttijoukot ja 1943 alkaen värvätyt asevelvolliset), jonka vuoksi SS-miesten kenttäteloituksia ei edes lännessä tutkittu.
Wehrmachtin kenttäarmeija taas perustui asevelvollisuuteen, toisin kuin Venäjän joukot Ukrainassa, jotka ovat pääosin vapaaehtoisia.
 
Ymmärrys sotarikoksiin liittyvästä syyllisyydestä on myös kehittynyt.

Yhä edelleen saksassa tuomitaan erilaisissa rooleissa keskitysleireissä toimineita henkilöitä. Vartijatkin ovat omalla tavallaan syyllisiä samoin kuin kirjurit ja sihteerit.

Oma näkemys Venäjän ja Ukrainan sodasta on, että se joka ampuu tykillä lastensairaalaa on syyllinen, samoin kuin tämän esimies, samoin kuin se joka toi ammukset tykin lähelle ja lisäksi se joka keittää näille kaikille ruokaa (ehkä varastetusta viljasta). Jokaisen osuus omalla tavallaan mahdollistaa tätä systemaattista rikollista tuhoamissotaa.

Venäjän armeija syyllistyy niin systemaattisesti sotarikoksiin, että ihan tavalliset rivisotilaatkin ne varmasti näkevät, mutta jatkavat silti sotimista.
 
Cavell groupin aamukatsaus. Todella tuhdisti asiaa. Muutama nosto

[Izyum]
6. Ukrainian forces continue to interrupt operations and manoeuvres here significantly with a combination of airstrikes, artillery fire and ground operations. Russia suffered further heavy losses yesterday west of the city.

11. Fighting in and around Sievierodonetsk remains heavy. Russian SOF and Airborne Units made further gains yesterday, but Russia does not as yet have full control of the city and is struggling to secure resupply corridors due to significant Ukrainian resistance.

17. Russian EW operations across this and other regions are now having an impact on Ukrainian communications, air surveillance operations and some artillery coordination which could become a major issue requiring additional western support.

18. However, Ukrainian jamming and air defences continue to be very effective against Russian UAVs with another seven downed yesterday.

21. Ukrainian forces are now very active and are threatening Russian defences north and northwest of Kherson City moving closer to the city and the river to the north. Ukraine has committed significant forces to this regional counteroffensive so far.

22. However, Russian defences around the city itself are now significant and in the north Russian Airborne forces and artillery fire are now holding back the Ukrainian push east.


 
Meille normaalin arjen ja siihen kuuluvan rikoksia tutkivan ja selvittävän prosessin soveltaminen sotiin on käytännössä mahdotonta, tosin ehkä moderni teknologia tuo apuja. Ukraina väittää selvittäneensä suuren määrän Buchan miehitykseen osallistuneiden venäläisten sotilaiden henkilötiedot. Osallistuiko näistä jokainen murhaamiseen, raiskaamiseen ja kiduttamiseen? Kuka tietää. Miten tuollainen edes tutkittaisiin tai todistettaisiin vaikka nämä kaikki saataisiin kiinni ja oikeuden eteen? Kuka riipii taistelukentältä "vaadittavat todisteet" ilman että jää epäilyksen häivää?
Siis tuo kirjoittamasi Ukrainan toiminta on ainakin minun moraalissani jo paljon lähempänä oikeudenmukaista toimintaa kuin se, että kaikki, jotka ovat Venäjän asevoimien palveluksessa, ovat automaattisesti sotarikollisia täysin riippumatta siitä, missä he niiden sotarikosten aikaan olivat. Otetaan vaikka joku Tyynenmeren laivastossa palveleva matruusi. Jos sitä kollektiivisen vastuun periaatetta noudatettaisiin, niin hän olisi ihan yhtä sotarikollinen kuin ne sotilaat, joiden yksikkö oli maaliskuussa Butshassa.

Olen kanssasi samaa mieltä, että sotarikosten selvittäminen ja niistä syyttäminen on yleensä aika paljon vaikeampaa kuin tavallisista rikoksista, enkä sinällään pidä sitä erityisen vääränä, että niiden kohdalla todistustaakasta tämän vuoksi hieman tingitään, jos on osoitettavissa, että sotarikoksia oli tapahtunut ja ne oli sen tai tämän yksikön tekemisiä, mutta ei voida aukottomasti osoittaa, että juuri kyseisessä yksikössä palvellut sotamies Ivanov oli se, joka tämän siviilin ampui. Mutta tämä on aika kaukana siitä, mistä tässä oli kyse, eli sellaisen sotilaan niistä teoista sotarikollisena pitäminen, jonka voidaan ehdottomasti näyttää olleen jossain ihan muualla niiden tapahtumien aikaan.

Ukraina ei käsittääkseni ole edes tuolle tasolle ole asiassa mennyt, vaan toistaiseksi on tuomittu vain niitä, joiden teot on voitu todistettavasti yhdistää heihin. Se 15:n vuoden tuomion saanut sotilas tuomittiin siviilin ampumisesta sillä perusteella, että silminnäkijät näkivät juuri hänen ampuvan siviilin ja hän vielä itsekin asian tunnusti.
 
Tämän jälkeen riippuu sitten Ukrainan kyvystä sietää tappioita. Hyökätessä niitä tulee pakosti jopa se 1:3 myös ryssää vastaan, vaikkei noiden motivaatio ole kovin korkealla. Strategisesti tärkein tavoite on varmaan Hersonin, Zaporizzian ja rannikkoalueen vapautus. Mihin sitten riittää mahdotonta sanoa.

Tämä suhde hyökkäävän ja puolustavan joukon välisistä tappioista ei sotahistorian perusteella pidä paikkaansa. Kyseessä on yleinen ns. totuus, joka vaihtelee yksilöllisesti taisteluiden välillä.

Esim 2 maailmansodan hyökkäys, operaatio citadel jossa saksa hyökkäsi neuvostoliiton valmisteltuja asemia vastaan.

Saksa hyökkäävänä menetti 54k miestä
NL puolustavana menetti 177k miestä

 
Ymmärrys sotarikoksiin liittyvästä syyllisyydestä on myös kehittynyt.

Yhä edelleen saksassa tuomitaan erilaisissa rooleissa keskitysleireissä toimineita henkilöitä. Vartijatkin ovat omalla tavallaan syyllisiä samoin kuin kirjurit ja sihteerit.

Oma näkemys Venäjän ja Ukrainan sodasta on, että se joka ampuu tykillä lastensairaalaa on syyllinen, samoin kuin tämän esimies, samoin kuin se joka toi ammukset tykin lähelle ja lisäksi se joka keittää näille kaikille ruokaa (ehkä varastetusta viljasta). Jokaisen osuus omalla tavallaan mahdollistaa tätä systemaattista rikollista tuhoamissotaa.

Venäjän armeija syyllistyy niin systemaattisesti sotarikoksiin, että ihan tavalliset rivisotilaatkin ne varmasti näkevät, mutta jatkavat silti sotimista.
Ja logiikkaa jatkaen myös ryssän siviilit ovat syyllisiä. Suostun hyväksymään, että ne, jotka aidosti vastustavat tätä sotaa ja myös tekevät käytännöllisesti voitavansa sen lopettamiseksi, voidaan katsoa olevan syyttömiä. Näitä on harmillisen vähän koko kansassa, koska muuten Putinin hallinto olisi jo Moskvan kannella.
 
Vähän huono vertaus: vapaaehtoisista koottu Waffen-SS:hän julistettiin kollektiivisesti rikolliseksi järjestöksi (tietyin poikkeuksin, esim. balttijoukot ja 1943 alkaen värvätyt asevelvolliset), jonka vuoksi SS-miesten kenttäteloituksia ei edes lännessä tutkittu.
Wehrmachtin kenttäarmeija taas perustui asevelvollisuuteen, toisin kuin Venäjän joukot Ukrainassa, jotka ovat pääosin vapaaehtoisia.
Hieman omituinen tapa ottaa kantaa tuohon kollektiiviseen sotarikollisuuteen puhumalla siitä, miten kenttäteloituksiin suhtauduttiin. Olisiko sinusta kaikki, joiden voidaan osoittaa palvelleen Waffen-SS:ssä, tuomittava sotarikoksista, joita SS todistettavasti teki? Toki tässä vaiheessa kysymys on aika akateeminen, koska he ovat kaikki joko kuolleet tai jotain 100-vuotiaita, mutta ajattele tuo kysymys vuodelle 1950.

Mitä tuohon jälkimmäiseen tulee, niin Nurembergin oikeudenkäynti tuomitsi myös Wehrmachtin sotilaita, jotka koittivat puolustautua sillä, että vain tottelivat käskyjä.
 
Back
Top