Lyhyesti, katsaus siihen kummallisuuteen miten naapuri voi vastustaa lännen pakotteita vs miten Ukraina ja Eurooppa voivat sen seurauksena. Totuus on että sota on kallein asia mitä valtio voi tehdä, tähän mennessä. Ehkä tulevaisuudessa teknologia voi mennä perinteisen sodan edelle ja ongelma kääntyy päälaelleen.
Ongelma tässä sodassa on että kaikki arvot on vaiheessa niin lännessä kuin idässä. Naapurin rupla polskuttaa "kovana" samaan aikaan kun teknologia pakotteet on pakottaneet sen takaisin viime vuosisadalla. Inflaatio numerot on pyöreesti 15 prosentissa, tällä hetkellä. Lännessä inflaatio pyörii puolet vähemmällä, mutta teknologian kehittymisessä ollaan menossa aivan toiseen suhteeseen. Eli kaikki paranee samaan aikaan kuin elämän laatu naapurissa huononee kaiken aikaa, lafkojen kansallistamisesta huolimatta.
Kultturillisesti naapurissa se on pelkkää taantumaa, samaan aikaan kuin Ukrainassa asiat paranevat vaikka tekee kipeää. Energia talous on "tuotanto syistä" vaikea, erityisesti sen takia että tuottajat on pitäneet tuotannon tasaisina taikka ruuvanneet siitä kireämmälle. Eli jos tuotantoa olisi korvaamaan, niin naapurilla tekisi tosi kipeää energian suhteen, ja sitä kautta energia lompakko olisi paljon köyhempi. Ongelma heille on se että tuottajat ovat suuntammassa tuonnon lisäämiseen sekä naapurin korvaamiseen jollakulla tasaisemmalla valtiolla kuten esim Kanada.
Kiina toimijana on mielenkiintoinen. Intia ei niin paljon, mutta kummatkin miljardi valtiot hyötyvät "halvasta" energiasta. Erityisesti Intian suhteen "halpa energia" auttaa heitä palautumaan paremmin covid kirouksesta samaan aikaan kuin se jatkuu Euroopassa putlerin sodan takia. Kiina sen sijaan pystyy tuottamaan ja toimittamaan "halpaa" tuhottomia määriä samaan aikaan kun käyttää "halpaa energiaa" edistämään itseään. Tuo "halpuus" kostautuu sodassa, koska kaikki halpa ei tarkoita että se olisi hyvää. Ei vaikka Sulo Vilen väittäisi kuinka vastaan.
Koska sanktiot on olemassa korkea teknologiasta, naapuri joutuu maksamaan todella pitkän pennin ja jossain tapauksissa se on unobtainium, kuten asioiden suhteen oli neuvostoliiton ajalla. Ajattele vähän aikaa mitä tapahtuu jos sanktiot pysyvät vuosikymmenen taikka kaksi?
Kuuba on hyvä esimerkki mitä saattaa tapahtua, mutta tosiasia on että teknologian kehittyessä lännessä kovaa vauhtia, niin kymmenen vuotta taantumista voi vaikuttaa sadalta vuodelta teknologian suhteen. He ovat kuitenkin osoittaneet että he osaavat tuottaa teknologiaa ihan itsestään, mutta kymmenen vuoden kiriminen voi olla tekemätön paikka. Modernisoinusta venäjästä tulee katkera ja jo nyt on näkynyt että naapurin suurin työtekijä ryhmä palvelu on siirtymässä tarjoamaan ei oota. Ainakin teoriassa. Käytännössä tämä voi hyvinkin tarkoittaa mustan markkinan vahvaa kasvua, mutta valtion luokan tavara voivat olla paljon vaikeampi kun musta markkina ei voi tuottaa vastausta valtion luokan kysyntään.
Tällä hetkellä tekee kipeää ja ensi vuonna voi olla kivut olla pahemmat. Naapurin talous kutistuu tänä vuonna vähintään viisi prosenttia. Valtion taloudessa viiden prosentin kutistuminen tuntuu, mutta teknologia banaani tuntuu paljon pahemmalta. Tavallinen kansalainen kärsii mutta diktaattori on eri ihminen. Vai onko?
Ukraina on samaan aikaan sota taloudessa. Ihmiset ovat menettäneet elinkeinonsa mutta samaan aikaan valtio ja sen kansalaiset ovat sodassa. Summina ne voi näyttää järkyttävältä, mutta Ukraina on elossa lännen avustuksella ja lännellä tekee kipeää. Ei kuitenkaan samalla tavalla kuin naapurissa. Ukrainalla on mahdollisuuksia ekonomiansa suhteen enemmän kuin naapurilla, vaikka lännen avustukset pienenisi.
Kummankaan talous ei romahda huomenna, mutta sodan jälkeen asia voi olla erinlainen. Ja on mielenkiintoista nähdä miten tässä käy kun sotaa ei enään käydä.