Ukrainan konflikti/sota

Todennäköisesti vähän kaikkea. Tästä oli jo jonkun evp (Elää Vaimonsa Palkalla)-kenraalin kommentti varmaan kolme kuukautta sitten, että Ukraina tarvitsee länsimaisin opein koulutetun hyökkäysjoukon jonka vahvuus olisi luokkaa 56 000 ukkoa ja että USA:n, Britannian ja Saksan pitäisi ottaa sen kouluttamisesta urakka mahdollisimman nopeasti. En osaa sanoa miten paljon USA kouluttaa ja saksalaisilla taitaa olla kädet täynnä omien laiminlyöntiensä korjaamisessa, mutta britit ainakin kouluttavat. Asia on vain sikäli vähän ikävä, että kouluttamisen kanssa ei oikein voida hirveästi oikaista - hiki tunnetusti säästää verta. Joten voi olla että Ukrainan paras vaihtoehto tässä tilanteessa on käyttää pitkän matkan vahvuuksia ja pyrkiä kuluttamaan ryssän kalustoa ja logistiikkaa mahdollisimman pienin omin tappioin siihen asti, kunnes uudet koulutetut ja varustetut joukot ovat valmiita.

Joukkoja pitää kouluttaa sillä Ukrainalla ei ole varaa virheisiin jos lähdetään täydellä höyryllä hönkimään ja venäläisiä ulos työntämään.

Ensin pitää kuitenkin korjata tämä ongelma...

Olen etulinjan kirjeenvaihtajana matkustanut kaikilla Ukrainan sodan rintamilla sodan alusta lähtien. Ruohonjuuritasolla etulinjan taistelijat sanovat yksiselitteisesti, että aseita ei ole tarpeeksi, yhteensä vain kymmenen prosenttia tarvitusta määrästä.

Kasparov sanoo, että Yhdysvallat lupasi puolet siitä, mitä Ukraina pyysi ja toimitti vain puolet luvatusta.

– Ainakin apua virtaa nyt. Mitä Eurooppaan tulee, Ison-Britannian toiminnassa ei ainakaan ole valittamista, ja puolalaisetkin tekevät sen mitä pystyvät. Baltian maat tukevat Ukrainaa kaikella voimallaan. Eräs ongelma on, että Ranskalla ja Saksalla ei ole antaa aseita. He eivät valmistautuneet sotaan, vaan heiluttivat korviaan samalla, kun Putin rakensi sotavoimiaan.

Puhutaan paljon Venäjän armeijan heikkoudesta ja länsimaiden asetoimituksista mutta Venäjällä on edelleenkin ylivoima Ukrainaan nähden suunnilleen kaikilla tasoilla ja sen asian pitää muuttua jos Venäjän armeija ei ihan itsestään romahda. Se on mahdollista jos sota riittävän kauan jatkuu mutta ei sen varaan voi laskea yhtään mitään. Se on samanlaista toiveattelua kun Putin terveydentilalla spekulointi...ehkä se on romahtamassa tai sitten ei...piru sen yksin tietää jos sekään.
 
Tuulahdus vuoden 2008 lopusta (muutama kuukausi Georgian sodan päättymisen jälkeen), venäläisen kenraalin näkemys armeijan taistelukyvystä. Moni muistaa miehen puheet ja sen miten Moskovassa oltiin tyytymättömiä asevoimien suoritukseen, vaikka sota olikin nopeasti ohi ja päättyi "Venäjän voittoon". Hyvä peilata kenraalin sanomisia siihen miltä heidän sodankäynti näyttää tänään Ukrainassa, 14 vuotta myöhemmin.

Venäjä hyökkäsi Georgiaan käytännössä vanhalla neuvostoarmeijalla: heidän asevoimien modernisaatio ei ollut vielä alkanut ja taloudellinen tilannekin oli menossa parempaan suuntaan, muttei oltu vielä toivuttu kunnolla 90-luvun ja 2000-luvun alun alennustilasta. He saivat ensimmäiset T-90A panssarivaunut vuonna 2004 ja pienissä erissä sen jälkeisinä vuosina, mutta nämä ovat pisara meressä: valtaosa vaunuista oli kylmän sodan aikaista tuotantoa. Panssarijoukkojen kunnollinen modernisointi alkoi vasta 2013 kun saivat ensimmäiset T-72B3 panssarivaunut. Ilmavoimat alkoi saamaan uusia hävittäjiä vasta 2009 vuodesta lähtien.

Heidän asevoimien modernisointikampanja käynnistettiin ainakin nimellisesti heti Georgian sodan jälkeen, tosin teoreettiset muutokset ja niiden näkyminen käytännössä selviää Ukrainan sotaa seuraamalla. Vaikuttaisi siltä että taustalla on edelleen se sama vanha neuvostotyylinen armeija kaikkine ongelmineen, mikään määrä uutta varustusta ja organisaatiomuutoksia ei ole sitä korjannut.

-

DECEMBER 16, 2008 8:22 PM UPDATED 14 YEARS AGO

Russian army not fit for modern war: top general​


MOSCOW (Reuters) -

Russia’s war with Georgia showed that most of its senior officers are not equipped or trained to fight a modern war, Russia’s top soldier said on Tuesday.

Russia easily defeated its Western-leaning neighbor and briefly occupied large parts of the country after a five-day war in August, triggered by Tbilisi’s attempt to retake its rebel pro-Moscow South Ossetia region by force.

But the conflict exposed a lack of modern equipment, poor communications and other shortcomings in Moscow’s Soviet-era war machine, Nikolai Makarov, chief of the general staff, said.

“To find a lieutenant-colonel, colonel or general able to lead troops with a sure hand, you had to chase down officers one by one throughout the armed forces, because those career commanders in charge of ‘paper regiments and divisions’ just could not resolve the tasks set,” Makarov was quoted as saying by Russian news agencies.

“When they were given personnel and equipment, they simply lost their heads, while some even refused to fulfill the given tasks,” Makarov told Russia’s Academy of Military Sciences.

“So I have a question: ‘Do we need such officers’?”

Foreign analysts and critics at home have expressed doubts Russia will be able to defeat a stronger force than Georgia, while the Defense Ministry unveiled a military reform plan aimed at creating a smaller, but better equipped and mobile army.

Russia’s army inherited a largely Soviet-era military structure, in which many units are run mainly or exclusively by officers, existing mostly on paper and ready to be mobilized with reservists in case of a large-scale war.

“PAPER UNITS,” AMBITIOUS GOALS

Makarov said 83 percent of today’s Russian army were numerically incomplete and only 17 percent were combat-ready.

“Of those 150 regiments in our air forces, there are only five ones permanently combat-ready and capable of fulfilling all tasks set, albeit with limited numbers -- operating just 24 aircraft instead of 36,” he said.

Makarov said a similar gloomy picture was seen in the navy, where “one half of warships stands idle at anchor.”

The defense ministry aims to trim the army to 1 million people in 2012 from today’s 1.13 million. Makarov said some 100,000 officers would be demobilized “in the nearest time.”

He said Russia would struggle to modernize 30 percent of its weapons by 2012 and up to 70 percent by 2020.

But as long as Russia’s conventional forces were in a poor state, Moscow would continue to rely heavily on its formidable arsenal of strategic nuclear forces.

“We attach and will continue to attach priority significance to our strategic nuclear forces,” Makarov said. “Under the cover of this shield, we must be guaranteed we will be able to implement the reform of our armed forces.”

Writing by Dmitry Solovyov; Editing by Richard Balmforth

 
Turismikysymys onkin vaikeampi. Paasikiveläistä reaalipolitiikkaa kannattava henkilö turismin loppumista tuskin edes kannattaisi, sillä Venäjä on naapurissa yhä 100 vuoden päästä ja heidät pitäisi saada uskomaan länsimaisiin arvoihin. Kenties silloin kannattaa harjoittaa ruohonjuuritason käänteistä psykologiaa, ja saada ryssä jollain näppärällä keinolla aina tänne poiketessaan inhoamaan oman valtionsa toimintaa imperialistisena huligaanimaana esimerkiksi myymällä demokratian auvoisuutta ja yksilönvapauksia. Raottaa samalla vatioterrorimaan propagandaan vaihtoehtoista todellisuutta. Siihen tavoitteeseen syrjintä ei oikein mahdu. Perusvireen pitäisi olla kuunteleva ja johdattelevasti ymmärtävä.

Toinen suhtautumistapa onkin sitten sitä suoraa toimintaa. Marssit suoraan Ukrainan Helsingin lähetystöön, teet pian sen jälkeen pitkän pahvin Ukrainan asevoimien kanssa ja torjut ekspansiivisen roistovaltion tavoitteet ”erst persönlich”.

Joka tapauksessa väkivalta Suomen maaperällä ei ole optimiratkaisu. Paitsi jos toinen aloittaa väkivallan.
Tämä on ihan kaunis ajatus. Todellisuudessa mitä tapahtuu on että kyllähän ne ryssät tänne tulevat noukkimaan rusinat pullasta jos ne tänne päästetään. Kuitenkin taustalla ja ajattelun perustana heillä edelleen pysyy se isänmaallisuus, Russia strong-mentaliteetti, suuren ja vahvan ryssänmaan kaipuu ja vahvan johtajan - Putinin kannattaminen.

Kysymys kuuluu että haluammeko olla tällaisten kanssa tekemisissä? Haluammeko että näitä jopa muuttaa tänne asumaan? Haluammeko että herra Putin tai seuraajansa tulee aikanaan puolustamaan näiden oikeuksia täällä, kun täällä heitä sorretaan?

Onhan tässä rajat olleet enemmän tai vähemmän auki ryssänmaalle vuosikymmenien ajan, mutta onko meno muuttunut paremmaksi siellä demokratian, yksilönvapauksien tai länsimaisten arvojen osalta? - No ei ole, päinvastoin!

Ei se sivistynyt suvaitsevaisuus aina ole se ratkaisu. Jossain menee raja, ja joskus se raja on syytä panna kiinni. Jos jollain on sen jälkeen edelleen pakottava tarve myydä heille meidän demokratian auvoisuutta ja arvojamme niin sen voi tehdä sitten vaikka lentolehtisillä raja-aidan yli.
 
Tuore kirjoitus Kazakstanista ja heidän viime aikoina harrastamasta Moskovan uhmaamisesta, lainaan tämän kokonaisuudessaan vaikka onkin pitkä. LÄHDE

Pari minun silmään osunutta kohtaa niille jotka eivät halua lukea koko juttua:

1) Kazakhstan confidently distances itself from Putin for several reasons: First of all, its populace voted for democratization; secondly, Russia is preoccupied and its stature has declined as a result of its genocidal invasion; thirdly, Putin’s Imperial phantasy is a direct threat to Kazakhs and other former Soviet republics; and lastly, Kazakh’s exports to Russia represent only 10 percent of its total export income, China is 19 percent and many other European and Asian countries comprise the other 71 percent. Its biggest customer for oil and gas is China and most of its revenues are derived from its successful mining sector.

2) Only time will tell if he’s a revolutionary, but he’s certainly a geopolitical one and is now frontman for Central Asia’s pivot. On July 18, Azerbaijan signed a monster deal with the European Commission to double gas exports by 2027 and quadruple them in 15 years via the Southern Gas Corridor through Turkey and gas-rich Turkmenistan hopes to do the same. Both deals could completely replace Russian gas in Europe.

3) Also, China has spent billions in Kazakhstan, building roads and railways there in order to link China with Europe, bypassing Russia altogether. On June 29, Beijing’s propaganda arm, Global Times, wrote that the 8,445-kilometer “China-Europe” freight train, had turned Kazakhstan into the major conduit between Europe and China. “Now, 49 percent of freight train trips between China and Europe go across Kazakhstan. While it takes about 40 days to transport goods from China to Germany by sea, it takes 16 to 18 days by railway through Kazakhstan. It has succeeded in joining Europe and Asia and now there are at least six railways, six roads, and 72 air corridors through its territory.”

4) Meanwhile, Kazakh’s leader remains unflappable and above the fray. After his confrontative exchange with Putin in June, a tactful Tokayev told a Bloomberg conference, in perfect English, that Putin was a "staunch ally" with whom he had recently enjoyed a nice evening.

Alustavasti näyttää siltä että Kazakstan pelaa samaan tyyliin kuin Turkki (mikä olisi sopivaa maiden läheisen kulttuurin huomioiden). Heistä on vaikea sanoa ovatko liittolaisia ja "neutraaleita" eri tilanteissa, ei voi siis helposti laskea luotettaviksi liittolaisiksi. Toki valtioilla ei ole ystäviä vaan väliaikaisia yhteisiä etuja, kuten sanotaan. Tuo kaasusopimus olisi suuri juttu, jos toteutuu tuossa laajuudessa ja aikataulussa. Vähintään saataisiin merkittävä kilpailija ryssän energialle, mikä on hyvä asia. Toki muitakin energiantoimittajia pitäisi saada, muuten ei olla yhdestä riippuvaisia vaan kahdesta, mikä on vaarallinen tilanne edelleen.

Kazakhstan defies Putin​

1 August, 02:47 AM

This newsletter is about an obscure country to most people, but represents a significant geopolitical development in the War against Russia that the mainstream media has missed.

In January, Kazakhstan’s new President asked Putin and other former Soviet republics to send a few thousand peacekeeping troops to quell a violent uprising mounted by a former dictator. But in June, Kazakh President Kassym-Jomart Tokayev said on Russian Television with Putin sitting beside him that Russia’s invasion of Ukraine was unjustified.

One outraged Russian politician later warned that such defiance could result in Ukrainian-style consequences. Undaunted, the Kazakh leader publicly offered on July 4 to increase its oil shipments to Europe, and Moscow immediately shut down the Kazakh pipeline through Russian territory that delivers oil to Europe. The Kazakh leader then announced new export options will be explored by his government.

Ukraine’s attempt to do so in 2014 resulted in an invasion and now all-out war. Belarus’s 2020 pro-democracy street protests resulted in its recapture. Now Kazakhstan, the biggest and most resource-rich of the former Republics, is doing so.

During the Cold War, all three possessed nuclear arsenals but in 1992 all were pressured to sign the non-proliferation treaty and give their weapons to Russia. Defanged, they continued to be under Russian influence but what distinguishes Kazakhstan is that it is in Central Asia, not Eastern Europe, and its government has built closer ties with China and Turkey than with Russia.

The country is the world’s ninth biggest exporter of oil, and has huge stores of natural gas that it ships to Central Asian neighbors and then onto China. It is also a mining giant, with more than 300 world-class mines, and produces more than 40 percent of the world’s uranium. But it lacks a huge military and is the world’s biggest landlocked nation -- a fact that still gives Russia some leverage over its distribution system. But this is changing and a new all-Kazakh pipeline to the Caspian Sea will give direct access to European markets via Azerbaijan, Georgia and Turkey.

The Kazakh President is uniquely “global” after spending decades as a diplomat, including stints as a United Nations Under Secretary of State and Kazakh Foreign Minister. He speaks English, French and Mandarin as well as Russian and Kazakh and has built strong relationships in Europe, in China, and, most importantly, Turkey, the “mother country” of the Turkic peoples who comprise the majority of populations across Central Asia in Kazakhstan, Azerbaijan, Turkmenistan, Uzbekistan and the Kyrgyz Republic.

In 2020, Turkey and Kazakhstan signed a military cooperation agreement, as did Ukraine that year, which includes the defense industry, military intelligence sharing, joint exercises, information systems and cyber defense. More symbolically, in 2021 the Kazakh government announced it would scrap the Russian Cyrillic alphabet and transition the country’s written language Kazakh to a Latin-based alphabet like Turkey’s.

And this May, Toyakev scrapped the traditional Soviet May 9 Victory Day celebrations, in protest against the invasion of Ukraine, and flew to Ankara to meet with Turkey’s President Recep Tayyip Erdogan.

Kazakhstan confidently distances itself from Putin for several reasons: First of all, its populace voted for democratization; secondly, Russia is preoccupied and its stature has declined as a result of its genocidal invasion; thirdly, Putin’s Imperial phantasy is a direct threat to Kazakhs and other former Soviet republics; and lastly, Kazakh’s exports to Russia represent only 10 percent of its total export income, China is 19 percent and many other European and Asian countries comprise the other 71 percent. Its biggest customer for oil and gas is China and most of its revenues are derived from its successful mining sector.

But Putin’s Ukraine playbook is hazardous for Kazakhstan, which is to stir up its Russian-speaking minority who live along its border with Russia by using mercenaries to create separatist movements. Roughly 20 percent of Kazakhs are ethnically Russian and Tokayev was reminded of this threat after he “challenged” Putin in June on television.

“There are many towns with a predominantly Russian population that have little to do with what was called Kazakhstan,” Konstantin Zatulin told Radio Moskva. Another Putinite sneered “actually, Kazakhstan’s territory is a big gift from Russia and the Soviet Union.”

But just before his remarks to Putin, 77 percent of Kazakhs voted in favor of constitutional and democratic reforms in a national referendum. And Tokayev, albeit a member of the corrupt dictatorship that ruled the country for 30 years, promises to bring about reforms and has arrested several notables from the prior regime.

Only time will tell if he’s a revolutionary, but he’s certainly a geopolitical one and is now frontman for Central Asia’s pivot. On July 18, Azerbaijan signed a monster deal with the European Commission to double gas exports by 2027 and quadruple them in 15 years via the Southern Gas Corridor through Turkey and gas-rich Turkmenistan hopes to do the same. Both deals could completely replace Russian gas in Europe.

Also, China has spent billions in Kazakhstan, building roads and railways there in order to link China with Europe, bypassing Russia altogether. On June 29, Beijing’s propaganda arm, Global Times, wrote that the 8,445-kilometer “China-Europe” freight train, had turned Kazakhstan into the major conduit between Europe and China. “Now, 49 percent of freight train trips between China and Europe go across Kazakhstan.

While it takes about 40 days to transport goods from China to Germany by sea, it takes 16 to 18 days by railway through Kazakhstan. It has succeeded in joining Europe and Asia and now there are at least six railways, six roads, and 72 air corridors through its territory.”

Meanwhile, Kazakh’s leader remains unflappable and above the fray. After his confrontative exchange with Putin in June, a tactful Tokayev told a Bloomberg conference, in perfect English, that Putin was a "staunch ally" with whom he had recently enjoyed a nice evening.

It’s doubtful that Putin felt the same.
 
Hyvä huomio Ilvekseltä: tulisi katsoa kriittisellä silmällä kaikkia niitä tekijöitä jotka ovat vaikeuttaneet Euroopan energiaomavaraisuuden lisäämistä ja venäläisestä energiasta irtaantumista. Liuskeöljyn pumppauksessa on riskinsä, mutta kuten nähdään, Venäjän öljyn ostamisessa on omat riskinsä myös:


Ketjun kommenteissa on yksi joka moittii Italian Viiden tähden liikettä:


Suomessakin olisi tilaa oman pesän selvitykselle:

- miksi Pyhäjoen ydinvoimala piti hankkia juuri Venäjältä (hinta tietysti mutta oliko muuta?),
- miksi Olkiluoto 3 reaktorin rakentaminen kesti 17 vuotta (alunperin piti kestää 4 vuotta, tälle annettu monta erilaista selitystä mutta oliko muuta?),
- miksi kotimaisen turpeen tuotantoa ja hyödyntämistä ei ole tehty enemmän,
- miksi Nord Stream 2 putki hyväksyttiin ilman vastaväitteitä?

Muistakin pohtimisen arvioisia asioita on, tuossa muutama mikä tulee nopeasti mieleen.
 
Ei tuosta kannata syyllisiä hallitusta kauempaa hakea. Ruotsissa turve esim luetaan uusiutuvaksi… ihan meidän oma päätös oli tuo ja typeryydessään megalomaaninen. Suomen turpeen energia-arvo ylittää Norjan öljyn arvon:oops:
Eli meilläkin pitäisi valehdella että turve on uusiutuvaa. Eikö tuo ole melko venäläistä touhua? Väittää jotain asiaa joksikin minkä kaikki kuitenkin tietävät paskapuheeksi. Eri asia jos turpeen noston ongelmiin keksitään oikeasti toimivat konstit ja hyväksytään se että kerran pilatut suot ovat pois jälkipolvilta. Itse en tuohon ihan helpolla enää lähtisi kun vaikutukset on jo nähty.
 
- miksi Pyhäjoen ydinvoimala piti hankkia juuri Venäjältä (hinta tietysti mutta oliko muuta?)
Ihan ottamatta kantaa mahdollisiin muihin motiiveihin totean, että nyky-yhteiskunnassa tämä tuntuu usein olevan ihan riittävä ja jopa ainoa käytetty kriteeri. Globalisaation turruttamat kun ovat tottuneet ajattelemaan maailmaa jonain yhtenäisenä pelikenttänä, jossa osaset ovat identtisiä ja aina tarpeen mukaan keskenään vaihdettavissa, olivat kyseessä sitten palvelut, tekniikka tai ihmiset. Seurauksena käy kuten vanhassa mainoksessa, sieltä ostetaan mistä halvimmalla saadaan. Ja onhan tuo Venäjä tietysti lähelläkin, logistiikka helpottuu, vai miten se nyt meni. Päätän offtopiccini tähän.
 
Video ensimmäisen viljalaivan lähdöstä Odessasta, linkki Marine Traffic -sivulle ko. laivaan - voi halutessaan seurata sen kulkua:

https://www.marinetraffic.com/en/ais/home/shipid:467899/zoom:10

Ja venäjän awacsintapaiset seuraavat tarkasti mistä tuo kulkee. Voivat sitten vaikka lähettää maihinnousulaivat samaa kurssia päinvastaiseen suuntaan. Khersonin alueellekin ovat sopivasti keskittäneet joukkoja. Toivottavasti Ukrainalla on Harpooneja ja Neptuneja reilusti valmiina.
 
venäjän awacsintapaiset seuraavat tarkasti mistä tuo kulkee. Voivat sitten vaikka lähettää maihinnousulaivat samaa kurssia päinvastaiseen suuntaan.
Tämä itsellänikin oli mielessä. Toisaalta, Ukrainalaiset ja liittolaisensa varmasti tietävät tämän myös ja ovat valmistautuneet riskiin. Ei Ukraina paljasta reittiä ulos miinakentästä ilman että se on sulutettu muilla keinoilla.
 
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi antoi heinäkuussa käskyn vallata takaisin Venäjän miehittämät rannikkoalueet. Eteläisen Ukrainan alueet ovat maalle tärkeitä kauppayhteyksien ja Mustanmeren yhteyksien vuoksi. Alueella on myös paljon maanviljelysmaata ja isoja kaupunkeja.

– Ukraina voi periaatteessa menettää itäisen Donbasin alueen. Mutta jos Ukraina tahtoo tulevaisuudessa selviytyä, se ei saa menettää eteläisiä alueita, sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulusta kertoi IS:n haastattelussa heinäkuussa.



Niin se vaan menee että Ukraina voi menettää itäisen Donbasin alueen ja jopa Asovanmeren alueet Mariupolineen päivineen, mutta muualla on laitettava kova kovaa vastaan tai selviytymisestä tulee liian vaikeaa ellei jopa mahdotonta.

Sama pätee myös Krimin niemimaahan ja aivan erityisesti Sevastopolin tukikohtaan. Jos Ukraina kykenee nuo alueet takaisin ottamaan niin se on todella vahvoilla ja käytännössä voittanut tämän sodan. Tuo kaikki on toki helpommin sanottu kuin tehty ja juurikin Sevastopol on viimeinen asia maailmassa mistä Venäjä suostuu luopumaan jos sitä ei siellä ihan totaalisesti tuhota.

Saa nähdä mihin Ukrainan rahkeet lopulta riittävät mutta Putlerin haaveilemaa salamasotaa tästä ei todellakaan tullut :ROFLMAO:
 
Viimeksi muokattu:
Tämä on ihan kaunis ajatus. Todellisuudessa mitä tapahtuu on että kyllähän ne ryssät tänne tulevat noukkimaan rusinat pullasta jos ne tänne päästetään. Kuitenkin taustalla ja ajattelun perustana heillä edelleen pysyy se isänmaallisuus, Russia strong-mentaliteetti, suuren ja vahvan ryssänmaan kaipuu ja vahvan johtajan - Putinin kannattaminen.

Kysymys kuuluu että haluammeko olla tällaisten kanssa tekemisissä? Haluammeko että näitä jopa muuttaa tänne asumaan? Haluammeko että herra Putin tai seuraajansa tulee aikanaan puolustamaan näiden oikeuksia täällä, kun täällä heitä sorretaan?

Onhan tässä rajat olleet enemmän tai vähemmän auki ryssänmaalle vuosikymmenien ajan, mutta onko meno muuttunut paremmaksi siellä demokratian, yksilönvapauksien tai länsimaisten arvojen osalta? - No ei ole, päinvastoin!

Ei se sivistynyt suvaitsevaisuus aina ole se ratkaisu. Jossain menee raja, ja joskus se raja on syytä panna kiinni. Jos jollain on sen jälkeen edelleen pakottava tarve myydä heille meidän demokratian auvoisuutta ja arvojamme niin sen voi tehdä sitten vaikka lentolehtisillä raja-aidan yli.
Ainoa asia, mitä minulla on Neuvostoliitosta ikävä, on se ettei sillon ryssiä päästetty rajan yli... Nyt ryssiä notkuu joka niemessä ja notkelmassa.
 
Helmikuulta stalkannut ketjua, mutta nyt piti jo rekisteröityäkkin...

-Lähtötilanteessa Venäjällä oli n.150K miestä lähtökuopissa.
-Lisää on saatu rekryttyä joitakin kymmeniä tuhansia? Donbasista liikkeellä 35-50K miestä.
-Cargo 200 ja 300 välillä 75-140K
(korjatkaa fiksummat lukuja kohdilleen jos viistossa...)

-Terävä pää VDV ym. kulutettiin aikalailla loppuun alkumetreillä.
-Tankkimiehistöjä / muita pidemmän koulutuksen vaativia uskoakseni menetetty myös keskimääräistä kovemmalla prosentilla.

Mikä on osaavan miehistön / taistelukärjen osuus tuosta 150K porukasta joka lähti rajalta liikkeelle?

Onko jäljellä vain pikakoulutettuja mosureita ja pakkovärvättyjä...?
 
Helmikuulta stalkannut ketjua, mutta nyt piti jo rekisteröityäkkin...

-Lähtötilanteessa Venäjällä oli n.150K miestä lähtökuopissa.
-Lisää on saatu rekryttyä joitakin kymmeniä tuhansia? Donbasista liikkeellä 35-50K miestä.
-Cargo 200 ja 300 välillä 75-140K
(korjatkaa fiksummat lukuja kohdilleen jos viistossa...)

-Terävä pää VDV ym. kulutettiin aikalailla loppuun alkumetreillä.
-Tankkimiehistöjä / muita pidemmän koulutuksen vaativia uskoakseni menetetty myös keskimääräistä kovemmalla prosentilla.

Mikä on osaavan miehistön / taistelukärjen osuus tuosta 150K porukasta joka lähti rajalta liikkeelle?

Onko jäljellä vain pikakoulutettuja mosureita ja pakkovärvättyjä...?

Tervetuloa joukkoon!

Omalta osaltani joudun toteamaan, että vastailkoot viisaammat.

Tämä VDV ukkojen määrän lähtötilanne tappiot ja siten jäljellä oleva määrä kiinnostaa itseäkin kovasti.

Näin yleisellä tasolla olen siinä käsityksessä, että noin puolet ryssien maavoimien iskukyvystä on menetetty. Paperillahan siellä on reserviä vaikka muille jakaa, mutta teoria on teoriaa..
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top