Tästä hyökkääjän asemiin itkemisestä oman maan rajojen ulkopuolelle soisin lisää spekulaatiota, onko mitään YK tms sääntöä miksi niin ei voisi tehdä?
Ainakin näin maalaisjärjellä ajatellen Ukrainalla olisi täysi oikeus tehdä iskuja örkkien tukikohtiin rajan yli, sisältäen belarussian. Puolustustarkoituksessa.
Jos tällaiselle toiminnalle on laillinen oikeutus, onko syynä pidättäytymiseen vain siinä ettei tilanne eskaloidu, ts Kreml saa syyn että nato hyökkää äiti- venäjän pyhille alueille?
Olikos tästä viisumiväännöstä joku oma Ketju?
Varmaan kyse on aika häilyvästä tulkinnasta.
Ukraina ja Venäjä ovat todellisuudessa sodassa. Tällöin Ukraina voi puolustautua Venäjän hyökkäystä vastaan, niin kauan, kuin ei riko kansainvälistä oikeutta ja sopimuksia esim. suorittamalla kansanmurhan tms. sotarikoksen. Ukraina voi tehdä iskuja myös Venäjän rajan taakse, mutta rajoitetussa mitassa. Isku epäsuoralla tulella sotilaskohteeseen, joka uhkaa suoraan Ukrainaa on ihan ok, esim. isku lentokentälle, ammusvarikolle tai komentokeskukseen. Logistiikkayhteydet myöskin menee, jos siviilitappiot eivät ole kovin massiiviset. Sama pätee erikoisjoukkojen iskuihin, mutta tietysti niissä siviilitappioita siedetään vielä vähemmän (koska näköyhteys). Myös vastahyökkäyksiä Venäjän puolelle voi tehdä ja jopa ottaa taktisesti/strategisesti tärkeitä maa-alueita hallintaan.
Kuitenkin jos Ukraina heilauttaisi "Kostajan miekkaa" (kuten von Manstein asian runollisesti ilmaisi) siten, että ryhtyisi pukkaamaan panssarikiilaa Moskovaan, voisi ääni vaihtua kellossa länsimaissa. Reaalipolitiikka on kuitenkin reaalipolitiikkaa. Supervallat ja suurvallat vihaavat status quon muuttumista. Sama pätee, jos Ukraina ryhtyisi käyttäytymään samoin kuin
puna-armeija anteeksi
Neuvostoliiton anteeksi Venäjän armeija tällä hetkellä käyttäytyy.
Veikkaan kuitenkin, että tällä hetkellä Ukrainaa pidättää eniten se, ettei se kykene iskemään laajemmalti Venäjän puolelle. Sillä on ihan tarpeeksi tekemistä Venäjän etenemisen rajoittamisessa Ukrainan alueen sisällä.
Edit.
Ai niin. Talvisodan aikana Suomi olisi voinut tehdä (ja valmisteli) hyökkäystä rajan taakse Neuvostoliittoon sekä Suomussalmella että Lieksassa. Kummassakaan näin ei tehty (isommassa mittakaavassa ja jätetään se ennen sotaa voimassa ollut VK huomiotta). Syynä se, että vaikka paikallisesti hyökkäys olisikin ollut mahdollinen, valtakunnallisesti siihen ei olisi jatkossa ollut käytettävissä riittävästi resursseja. Kuhmossa tätä suunniteltiin myöskin, taktisena toimenpiteenä, mutta Siilasvuo päätti toisin. Strategisessa mitassa kyse oli myös siitä, että Päämaja halusi pitää sodan "puhtaasti" puolustussotana, jolloin ulkomaiden myötätunto säilyisi. Ja tässäkin korostui se, että rajan taakse tehtävien iskujen hyöty olisi vähäinen, mutta pysyvät saavutukset edellyttäisivät mittavaa panostusta, kun resursseja tarvittiin Kannaksella.