Ukrainan konflikti/sota

Eikös tämä päävuohenn*ssija käynyt mukamas silloin kevättalvella rynkky kädessä poseerauskuvat ottamassa itsestään Ukrainan maaperällä ? Tosin sitten todettiin että tämä kuva ei voi olla Ukrainasta koska siellä ei tällaista huoltoasemaketjua ole.

Katso liite: 67693
Kuvakaappaus on kuin jostain teloitusvideosta. Uhri odottaa niskalaukausta. Takana oleva ampuja ei nyt yhtään ollut tilanteen tasalla.
 
Osittainen liikekannallepano venäläisittäin..

Vnukovo lentokenttä

FdPh1haWAAE14Rx


Kutsuntatoimisto

FdP8-m4XEAk51f1
 
Tuosta Hesarista.

Suurin osa toimittajista on tutkitusti punaisia tai vihreitä. Ehkä tai toivottavasti nuorimmat ovat jo tasaisemmin toisin.
Hesarissa puolestaan jotkut toimittajat eivät vain millään pääse irti aiemmasta punaviher-agendastaan joka yhdessä viranomais/auktoriteettivastaisuudella maustettuna aika ajoin putkahtaa pintaan. On ikäänkuin kriittistä kun vastustaa. Näin itse lehden linjasta saa kovin sekavan mielikuvan mikä sinänsä ei ole huono asia mutta em mainitut väritykset ovat kyllä monesti heilahduksia, ylilyöntejä tai vähintäinkin punnitsemattomia. Salaisten paperien julkaiseminen toki äärimmäisenä esimerkkinä mutta etenkin maanpuolustusvastaista henkeä näkyy aika ajoin.

Olen samaa mieltä kirjoittajien kanssa että Hesari on puolueellinen ja ajaa yleensä jonkun vallanpitäjän tai äänekkään enemmistön/vähemmistön agendaa, tiedostettuna tai ei. Tämä on Hesarin historia ollut jo maailmansodista lähtien ja tulee olemaan. Mutta voiko mikään kirjoitus olla "totuus"? Ei voi. Voiko yhtäaikaa kertoa asioita kaikista näkökulmista puolueettomasti? Ei voi.

Tulee pitää mielessä että mikä on "totuus". Se on aina ns. "suhteellinen totuus". Katsaus yhdestä näkökulmasta. Joku pahoittaa aina mielensä. Jos taas olet "neutraali" kaikkien mielestä, et ole kertonut mitään etkä anna mitään ajattelemisen aihetta. Ei ihmiset halua lehdestä lukea samaa mitä itse näkevät. He lukevat sen takia että he haluavat ymmärtää jotain mitä eivät itse näe (/ymmärrä). Lukijat haluavat ajattelemisen aihetta, näkökulmia. Joillekin se on itsestään selvyys, joillekin se on "totuus", joillekin se on "epämiellyttävä totuus", joillekin se on "fake news", joillekin se on "jumalansana", jne.. Valistuneille median jutut on vain herättämistä ajattelemaan oman pienen piirinsä ulkopuolella. Vähän niinkuin egoisti tai narsisti jonka täytyy opetella empatiaa.

Tulee aina muistaa että viimekädessä lukijalla on aina vastuu. Jos ei jutut miellytä, miksi pitää niitä sitten lukea? Ja jos pitää lukea niitä lehtiä/medioita/juttuja jotka ei miellytä niin miksi niistä vielä pitää pahoittaa mielensä.

Otetaanpa hyvin yksinkertainen esimerkki: Miten TE lukijat ymmärrätte lyhyen lauseen/tweetin: "Minä en pidä mustista!" ?

Osa yhdistää ihon väriltään tummempiin henkilöihin, toiset taas musti-nimiseen koiraan, ja miettii että onpa hyvä/vittumainen tyyppi ja hautoo omassa kopassaan omasta näkökulmastaan "kaikenlaista" ja yrittää sijoittaa lauseen omaan pieneen maailmankuvaansa hyvänä tai huonona; "mitä vittua, musti on hyvä" tai "hyvä jätkä, olen samaa mieltä". (Tai nyt sitten alkaa harrastamaan sematiikkaa ja alkaa miettimään että oliko se musti vai Musti, mutta jo sellaisen miettiminen kertoo hyvin paljon lukijasta).

Mutta, se oikeasti fiksuin poruhka miettii että "Miksi?". Median tehtävä on kertoa ongelma ("... en pidä ...") ja yrittää herättää ihmisiä ajattelemaan "Miksi?".

Median tavoite on herättää keskustelua asioista joista ei välttämättä muuten keskustella tai havaita! Se on journalismia.

Ja vielä kommenttina, jos jo mediallakin on tarkka tieto "salaisista" asioista niin mitäs luulet onko tiedusteluorganisaatioilla jo ollut pitkää sama tieto!? Kyseessä on vain leikki jossa kaikki tietää että kaikki tietää mutta kukaan ei saa kertoa että kaikki tietää. Vain nostamalla asia esiin siihen täytyy puuttua. Olisi hirveä tilanne jossa kaikki vain tuudittautuu siihen että kaikki on salassa vaikka kaikki tietää ettei ole. Vastuuta asiasta ei ota kukaan ja mikään ei muutu kunnes joku rohkea kertoo että keisarilla ei ole vaatteita. Tai pahimmillaan asia tiedostetaan vasta sitten kun tietoa hyväksikäyttävä on jo informaation tietoarvon ulosmitannut vaikka hyökkäyksen yhteydessä.

Slava Ukraini!
 
Olisihan se mielenkiintoista tietää, mitä venäläinen ukko tai nuorimies ajattelee, kun saa liikekannallepanossa kuulla, että hänen saa mahdollisuuden uhrata lyhyen, mutta arvottoman elämänsä päätteeksi henkensä Ukrainan pellolla isä Putinin kunniaksi.

Ymmärtääkö tyypillinen tykinruuaksi värvättävä venäläinen kuoleman lopullisuutta vai toimiiko ajattelu kuten normaalisti pienillä lapsilla, jotka
eivät käsitä kuoleman lopullisuutta eikä ymmärrä sitä, että kuolleista ei voi palata?

Jos liikekannallepantavat ymmärtävät jollakin tasolla kuoleman lopullisuuden, niin onko heille kenties joku käsitys siitä että mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Kenties odottavat ja kilvoittelat paikasta venäläisten taivaassa, jossa ikuisesti vihreillä laitumilla voivat kirmailla yhdessä isä Putinin kanssa ja kuunnella loputtomasti Dmitri Peskovin ja Sergei Lavrovin viisaita sanoja?

Mielenkiintoista nähdä milloin Venäjän ortodoksien kirkon patriarkaatin Pyhä Synodi kanonisoi eli julistaa virallisesti pyhimykseksi isä Putinin. Voihan se olla mahdollista, että julistavatkin isä Putinin suoraan jonkinlaiseksi jumalhahmoksi ja kehittävät Venäjästä jonkinlaisen hard core version Pohjois-Korean tyyppisestä henkilöpalvonnasta. Eihän ne edes Pohjois-Koreassa kehdanneet ihan tehdä Kim Il-sungista jumalaa kansalla, vaan se rajoitti sen tarinaniskennän siihen miten pääskyt ennustivat hänen syntymänsä ja miten hänen kunniakseen taivaalle ilmestyi kaksoissateenkaarta ja kirkasta tähteä ja niin edelleen.
 
YLEn Antti Kuronen vierailemassa Kupianskissa. Artikkelissa mielenkiintoinen yksityiskohta: Kurosen mukaan rintamalinja kulki noin kymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Videolla puhutaan "ehkä noin kymmenen kilometrin päässä". Kuvittelenko vai näytettiinkö / sanottiinko videossa liikaa. En tiedä.
https://yle.fi/uutiset/3-12634515
 
  • Tykkää
Reactions: e7i
Hesarilla on historia liberaalina porvarillisena julkaisuna.

Tuo liberaalius näyttäytyy jonkinlaisena "humanismina", mikä voi joillekin olla vasemmistolaista, vaikka sen ei missään nimessä pitäisi olla mikään vasemmiston yksinoikeus. Humanismille demokratia ja vapauden ihannekin rakentuu. Laitavasemmistolle Hesari on aina ollut taantumuksellinen, koska se ei koskaan ole tanssinut Tehtaankadun pillin mukaan, vaikka joskus saattoikin myötäillä Kekkosta - kuten lähes kaikki sen ajan Suomessa...

Nyky-Hesarin paras Ukrainan tuntija lienee Sunnuntai-sivujen toimittaja Tommi Nieminen, joka ainakin on vahvasti ja avoimesti Ukrainan puolella - kuten tietysti pitääkin. Ei kuulu tuttavapiiriin, mutta olin kuitenkin intissä Santiksessa samaan aikaan, joten sieltä jäänyt nimi mieleen. Viime aikoina hän on mm. Twitterissä kommentoinut sitä, että Putin ei ole hullu vaan patologinen valehtelija, ja kritisoinut Fortumin johdon väitettä, etteivät he voineet mitenkään uskoa nykyaikana Venäjän hyökkäävän naapurimaahansa - Uniper kauppa tehtiin kuiten vuoden 2014 hyökkäyksen jälkeen. Että silleen...

https://twitter.com/TommiHNieminen
 
YLEn Antti Kuronen vierailemassa Kupianskissa. Artikkelissa mielenkiintoinen yksityiskohta: Kurosen mukaan rintamalinja kulki noin kymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Videolla puhutaan "ehkä noin kymmenen kilometrin päässä". Kuvittelenko vai näytettiinkö / sanottiinko videossa liikaa. En tiedä.
https://yle.fi/uutiset/3-12634515
Vastaavia karttapiirroksia on ollu tvitterissä jne. Kovin suuria salaisuuksia tuossa ei paljastettu.
 
Back
Top