Ukrainan konflikti/sota

Tuo haavoittuneiden evakuoimattomuus on kaksiteräinen miekka. Toisaalta ne cargo200:t eivät juuri puhu, vaan niistä pääsee eroon lyömällä Lada-rahat omaisten käteen, kun taas sairaalasta kotiin palaava sotainvalidi saattaisi alkaa levittää juttua, ettei se sota Ukrainassa olekaan ihan sellainen kuin valtion TV näyttää.

Toisaalta taas voisi ajatella, että jos omat sotilaat tietää, että heistä ei pidetä huolta, jos sattuvat haavoittumaan, niin ovat sitten varmaan entistä herkempiä lähtemään käpälämäkeen, jos joutuvat tiukkaan paikkaan. Käsittääkseni tämä on yksi tärkeä syy (ihan puhtaan inhimillisyyden lisäksi) sille, miksi länsimaat ovat panostaneet niin valtavasti resursseja haavoittuneiden evakuointiin ja hoitamiseen.
 
Suomen Kuvalehden tuoreessa numerossa on taas Venäjän kirjeenvaihtajan kuulumiset. Siinä on myös tällainen:
Erään hyvän ystäväni veli on lääkäri, joka tällä hetkellä hoitaa haavoittuneita venäläissotilaita pienessä kaupungissa Ukrainan rajan tuntumassa. Haavoittuneita on niin paljon, että heitä hädin tuskin ehtii hoitaa. Aikaisemmin vakavimmat tapaukset lennätettiin nopeasti Moskovaan, nyt lentoja ei enää tule. Lääkäreille ei kerrota, miksi. Todennäköisin syy on, että Moskovan sairaaloissa ei ole enää tilaa.

”Haavoittuneita tulee ja tulee. Loputon virta”, sanoo lääkärin sisko.
Haavoittuneita on tullut niin paljon, että niitä ei pystytä edes hoitamaan kunnolla. Eikä niitä edes yritetä enää siirtää evakuointisairaaloihin, kun sairaaloihin ei mahdu.

Varmasti myös logistiikan yleinen vaikeus asettaa oman haasteensa haavakoiden saamisessa parempaan hoitoon. Epäilen, että rysyillä ei ole tällaisen sodan tarpeisiin riittävää järjestelmää siviilisairaaloiden, jotka nekin Venäjällä pääasiassa huonotasoisia, käyttämisestä haavoittuneiden jatkohoidossa. Eikä taida sikäläinen kenttälääkintäkään olla lopulta lainkaan riittävällä tasolla varusteiltaan ja organisoinniltaan. Onko noilla edes mitään sairaalatasoista hoitoa tarjoavaa kenttälääkinnän porrasta olemassakaan, ja vaikka jotain sellaista olisikin, riittääkö kapasiteetti mihinkään. Nyt tulee sellainen kuva, että se, mitä tuolla parhaimmillaan pystytään tarjoamaan, on jotain suomalaisen ensihoitopaikan tasoista hoitoa.

Tietenkin syy vaikeuksiin on se, että haavoittuneiden hoitamisesta ei ole koskaan kiinnostuttu. Sitä ei selvästikään pidetä tarpeellisena. Pienet vammat ehkä pystytään hoitamaan, mutta isompien kohdalla on nostettava kädet pystyyn. Musikan henki ei ole minkään arvoinen.
 
Back
Top