Olen itse puolivälissä. Tämä ei ole mikään heimokähinä Afrikassa jossa suurvallat tarjoilee vinkkivitosia vastakkaisille osapuolille, tai terroristijahti oopiumipeltojen luvatussa maassa. Tämä on suurvallan aloittama rajoittamaton sota, jossa vastapuolelle on asettunut about muu maailma. Viimeisen 10kk aikana on uhkailtu ennenkuulumattomasti ydinaseilla ja nähty järjestelmällistä siviilien tuhoamista historiallisessa mittakaavassa. Tätä rähinää ei käydä toisella puolella maapalloa, tai edes eri aikavyöhykkeellä.
Sotatoimialue on lähempänä Suomen eduskuntataloa kuin Saariselkä tai Enontekiö, joiden takaakin löytyy vielä meidän tonttia hyvän matkaa. Lisäksi koko paskan aloittaja on meidän rajanaapuri ja suomalaiseen kovaan eloon ja huonoon tuuriin sopien juuri tän naapurin rajaviiva on kaikkein pisin.
Mielessä on pyörinyt 27.2.2014 asti kysymys milloin on Suomen vuoro? Tämän vuoden sota”menestyksen” jälkeen venäjällä ei ole vuosiin mahdollisuutta uhitella, me vietetään vielä useat rauhalliset joulut sekä juhannukset ja suoranainen paniikinlietsonta on turhaa.
On kuitenkin naiivia kuvitella, että maa joka kaivaa tekojensa perusteeksi ”vanhoja oikeita rajoja” oman maun mukaan vuosisatojen takaa ja perustaa koko käytöksensä ylimielisyydelle ja muiden valloittamiselle, painaisi jotenkin villaisella tosiasian, että Suomi, ”vuosisatainen” alamainen, on viimein keikuttanut borssikuppia lyömällä nyrkin pöytään ja sanomalla nyt riittää.
Ukraina on tehnyt miehen työn ja torpannut Venäjän suunnitelman, mutta peliä vielä pelataan. Benny Hillin soidessa taustalla on helppo naureskella juoksu-hauta-rysyille, mutta tuollaisellakin ryysyläissakilla tehty hyökkäys muokkaisi Suomen elinoloja ennennäkemättömällä tavalla.
Lunta, pakkasta, supikoiria, metsäpalojen savuja, Armatoja, T-44:sia. Idästä kuuluu kyllä, mutta milloin ja miten lujaa, sitä voi vain arvailla. On ihan Suomesta itsestään kiinni, yllätetäänkö meidät housut kintuissa vai piiska kädessä. Naapuria mukaillen: Silloin pitää lyödä niin, että omatkin pelkää.