Samaa ne saksalaisetkin kuvittelivat talvisodan jälkeen, paperitiikeri puna-armeija, mutta mieluummin hampaisiin asti aseissa, kuin toiveajattelua. Ei tulevasta osaa sanoa mitään muuta, kuin että ryssä on sotakannalla. Jos talosi on palanut kerran, et lahjoita jauhesammutintasi toiseen kaupunkiin sitä tarvitsevalle, vaan hankit toisenkin ja turvaat oman pesän. Sotateollisuuden laajentaminen ja a-tarvikkeiden valmistus ukrainalaisille Suomessa ja/tai sitä kautta omien varastojen päivittäminen ja vanhemman materiaalin vienti olisi mielestäni vallan mainio tapa tukea. Sitähän tehdäänkin jo. Tykkejä ja heittimiäkin voisi tehdä lisää. Perustetaan oma vaateteollisuuskin uudelleen ja aletaan tekemään niille vaikka talvitakkeja. Rahat voisi ottaa kehitysavusta, kun parempaan tarpeeseen ne menee Ukrainassa.
Venäjän saa kaatumaan joko ulkoa asein tai sisältä päin kaappauksena. Mutta jos diktaattorilla on kaikki valta, se pitää kaataa ulkoa. Rintamana Ukraina on liian pieni Venäjän armeijan tuhoamiseksi, koska kyllä siellä sitä T-55:sta ja mobikkia AKM:ineen piisaa. Talouteen iskeminen ei ole vieläkään kaatanut sitä ja ohjuksia lentää edelleen, kun pakotteita kierretään ja tehdään kauppaa Kiinan yms. kanssa. Voi toivoa vain kapinaa armeijassa ja sisällissotaa Homokääpiön ryssäkaartin sekä armeijan välille. Armeija kotiin Ukrainasta ja sota on ohi.
Olemme aina esimerkkinä esimerkkinä olemisesta päästyämmekin.
No, liekö meillä kummallakaan sananvaltaa tukiasioihin. Toivon vaan, että asioista päättävät ammattilaiset tekevät Suomen tulevaisuuden kannalta oikeita päätöksiä.