Tässä kun on seurannut tilannetta nyt kohta vuoden, niin täytyy myöntää että jotain ryssä oli laskenut etukäteen oikein ja se on tämä läntisten demokratioiden hitaus. Ideahan oli että kaadetaan Ukraina nopeasti, ei välttämättä 3 päivässä mutta viimeistään kesään mennessä. Tuohon mennessä Ranska puhuu, Saksa puuhastelee ja EU ei tee mitään. Kun länsimainen toiminta perustuu sopimuksiin ja oikeudelliseen käytäntöön niin yksinkertaisesti rikkomalla kaikki omat sopimuksensa ryssä voittaa. Sveitsi on tästä loistava esimerkki, eli demokraattisesti päätetty jo ammoisina aikoina että ollaan osallistumatta. Nyt kun tilanne onkin vähän eri niin siitä huolimatta vakaa demokratia painaa vanhalla kurssilla. Sitä en tiedä että minkälaisen polittis-oikeudellisen prosessin se asevientilupa tuolla vaatii mutta voin veikata että ainakin kansanäänestyksiä se vaatii. No, korjatkoon käkikellonsa keskenään.
Joten koko homman lähtökohta puttelilla oli kansainvälisen oikeuden vastainen nopea ryöstö jossa käytetään hyväksi länsimaisen demokratian perustaa.
Lähinnä USA, UK ja Puolan tuella sekä Ukrainan oikealla varautumisella ollaan siinä missä nyt ollaan. Kaikki muut on sen 3-12kk myöhässä.
Tuossa kirjoituksessa on paljon pointtia. Käsittämätöntä hitautta, naiiviutta, toimettomuutta ja saamattomuutta. Vaikka merkit ryssän aikeista näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt nähdä jo 2008 tai viimeistään 2014.
Jotain käsittämätöntä on myös Euroopan tekopyhyyden määrä. Jos ajatellaan, paljonko natsien ja yleensä 2. maailmansodan jälkeen on puhuttu siitä, miten vastaavaa täytyy estää koskaan tapahtumasta. Kitkeä viha. Moraalista pousaamista, puhetta demokratian ja ihmisoikeuksien suojelusta, oikeidenmukaisuudesta ja esimerkin näyttämisestä maailmalle.
Ja mitä sitten tapahtuu, kun ryssä päättää yrittää kaapata Euroopan porteilta demokratiaa ja oikeusvaltiota rakentavan kansan ja alueen? Kansan joka pyrkii kohti EU:a ja NATOa. Ei mitään. Saksa ja Ranska puhaltelee muniin ja katselee muualle. Toivoo, että kohta taas kaasu virtaa ja päästään ikävistä uutisista. Jo kohta vuoden. Eikä paremmasta jatkosta mitään varmuutta ole.
Meillä armeija on pidetty kunnossa ja tukeakin vähistä annettu. Mutta meilläkin hesari ja vasemmiston äänitorvet päivästä toiseen kirjoittavat, kuinka ei saisi demonisoida ja kirjoittaa pahasti, koska se ja se osa venäläisistä ei kannata sotaa. (Tai ainakaan omaa osallistumistaan.) Ja heillehän tulee paha mieli. Menee turvallinen tila. Samaan aikaan ryssä sotii paitsi sotilaita myös siviilejä vastaan mistään säännöistä ja sopimuksista mitään välittämättä. Tappavat, kiduttavat ja raiskaavat. Ihan konkreettisesti eivätkä verbaalisesti. Suunnilleen yhtä kaukana Helsingistä kuin Lapin pohjoisosat ovat.
Multihuipennus Saksassa: puhdasoppisimmat vihreät vaativat rauhanneuvotteluja, koska päästöt ja ilmasto. Mikäköhän heilläkin on ajatus, mitä ryssä seuraavaksi tekisi, jos rauhan saisi näillä rajoilla?
Mitä sitten tulee YK:n rooliin: ei yritystäkään mihinkään. Ei potkita ryssää ulos. Puhumattakaan koalitiosta pakottaa hyökkääjä perääntymään. Jos edes ulos potkimiseen ei kyetä, niin miksi järjestö edes on olemassa? Onko olemassa jotain, mihin kyseinen putiikki joskus voisi pystyä, jos edes tässä tilanteessa ei saada mitään aikaan? Mikä on sen olemassaolon oikeutus?
Historiankirjoista voisi jumalauta edes yrittää oppia jotain. Saadaan taas hieno luku Euroopan kohdalle. Tietysti eniten ryssän takia, mutta myös meidän oman saamattomuuden.
