Britannia on kyllä niin oikeassa. Apu pitää antaa etupainotteisesti.
Tämä AS-90 oli itselleni uusi tuttavuus. Valmistettu 179 kappaletta vuosina 1992-1995.
Tuosta näkyy olevan varianttia kahdessa eri kaliiberissa. Yhä aktiivikäytössä.
Wikipedia sivun mukaan näiden luovutuksesta huhuttiin jo huhtikuussa mutta pikaisesti tyrmättiin.
en.wikipedia.org
Kahdessa eri kaliiperissa sikäli siis, että puhutaan pituuskaliipereista eli putken pituudesta. Kaikki AS-90:t ovat 155 mm tykkejä, mutta Britannian käyttämä perusversio on L/39, lisäksi siitä on kehitetty prototyyppiasteelle jäänyt AS-90M Braveheart, jossa on L/52 putki. Puolan AHS Krab:ssa on AS-90M:n torni L/52 putkella.
AT-4 pesi Apilaksen 80-luvulla jenkkien testeissä. Toki siellä arvioitiin muutakin kuin vain läpäisyä. Tuohan on esim. reilusti kevyempi.
Mutta, AT-4 peruspaukun läpäisy on 450mm ja se mitoitettu niin, että läpäisyn jälkeen se vielä tekee tankin sisustasta sohjoa. AT-4:sia on sitten saatavilla eri paukuillakin, on enempi läpäisevää ja pitkän matkan laakia jne.
Sanoisin, että ihan eri sarjan vehje kuin kessi. Meidän mittarissa teholtaan jotain reilusti lähempänä Apilasta kuin kessiä.
KES 12 PST läpäisee sen saman 450 mm kuin AT4:n perusversio.
Ruotsissa robot tarkoittaa ohjusta, myös suomenruotsissa (rannikko-ohjus on kustrobot).
Muistelen, kun noita cv90siä ostettiin meille, niin uutisoitiin, että kyljistä ei pitäisi päästä läpi law tai rpg kalustolla? Oliko se näin?
Mistään en enää niitä vanhoja uutisia löytänyt ja oma intti aikanaan meni metsässä kävellessä..
Nyt aletaan puhumaan oikeasta lend leasesta ja kalustosta, uskoisin myös, että ajoitus ei ole vahinko vaan nyt aletaan kevättä kohti varustamaan Ukrainaa isoihin vastahyökkeihin. Tuo saabin ohjuspommi taitaa olla aika edukas paketti, tulisipa niitä massoissa. Jos koko täsmää glmrs niin olisihan se metkaa kun voisivat ampua 3 vuorossa 12 lentopommia kerrallaan M270sistä tauotta.
Ruotsin CV90:n perusversion kyljet ovat heikommin panssaroidut kuin meillä, sillä Ruotsin vaunut ovat Mk 0 -perusversiota pelkällä rungon omalla panssarilla, meidän on Mk 2 ja niiden kyljissä on AMAP-lisäpanssarilevyt. Ruotsilla on toki osa vaunuistaan päivitetty CV9040 C -standardiin, jossa on raskaat lisäpanssarielementit niin tornissa kuin kyljissäkin, mutta veikkaisin, että Ukrainaan menee perusversiota.
Siellä tosiaan taitaa olla lähes jokaisella maalla omat radiot vaunuissaan, tämähän on monesti ykkös operaatio ns. kansallistamisessa. Mutta kyseessä on kuitenkin länsivehkeet, mikä estää ruuvaamasta vaunun radioon samaa taajuutta muiden kanssa?
Kertokaa viisaammat voiko läntisissä hyppivä taajuuksisissa muka olla vaikeuksia saada pelaamaan radiot keskenään?
Ainakin meidän käyttämissämme Tadiranin radioissa taajuushypintä toimii ihan omalla aaltomuodollaan, jota eivät ole suostuneet antamaan halvalla. Tämän takia meidän uudet Bittiumimmekaan eivät toimi Tadiranien kanssa ristiin, koska PV/Bittium ei ollut halukas maksamaan Elbitille riittävästi Tadiranin aaltomuodon ja taajuushypinnän speksien saamisesta yhteensopivuuden luomiseksi.
Kuitenkin esim. Suomessa on jo useampaan otteeseen Arrow harjoituksissa treenattu seka kokoonpanoilla yhteistoimintaa melkoisen kalustollisen sillisalaatin kesken (Abrams, Challanger, Leopard, ja kaikki kevyemmät vaunut vielä siihen päälle). Jotenkin homma kuitenkin siis pelitää... Onko kyseessä uutisankka vaunujen radiokaluston yhteensopimattomuudesta vai mikä?
En jotenkin jaksa uskoa että nato yhteensopivuus toteutettaisiin esim. vanhaan tapaan kiinteillä radiotaajuuksilla hypytyksen sijaan tms.
Todennäköisesti on menty salaamattomilla yhteyksillä, jolloin tietenkin radiot saadaan pelittämään ristiin. Salattujen lähetysmuotojen ja taajuushypinnän käyttö onkin sitten ihan oma asiansa.
Suomen metsiin oikeasti paras vaunu on valitettavasti t-sarjan vaunu. Ehkä tulevaisuudessa oplot vaunuja olisi yhden komppanian verran saatavilla.
Just juu, ja lehmät lentää. Panssariprikaatissa tosiaan aikanaan ajateltiin näin, mutta mieli muuttui nopeasti, kun Leot saatiin.
Toki T-55M:stä olen kuullut sitä, että lyhyillä ampumamatkoilla peitteisessä metsässä sen alempisuurennoksinen tähtäin on helpompi käyttää, ja uusi ammunnanhallinta paransi niitä merkittävästi.
Mikä on malliltaan rk miehellä selässä?
AK-74M mustilla/tummanluumuilla muoviosilla. Ei ole taittoperää, se paljastaa jo paljon.
En tiedä onko muut hoksanneet, mutta tuossa Armatassa on sellainen pienehkö suunnittelukukkanen että tämä luukku aukeaa sivulle ja ylös, jos torni pyörähtää reilusti kumpaan tahansa suuntaan niin se kiilautuu tornin ja rungon väliin ja pahimmillaan lukitsee tornin paikoilleen.
Etuosa ei siihen käsittääkseni osu, mutta tornia ei voi kääntää vasemmalle sellaista noin 100 astetta luukun ollessa auki tai paska lentää tuulettimeen. Isossa varusmiesarmeijassa noinkin tulee todennäköisesti käymään.
Armatassa on tornin koneistossa lukitus, joka ei lähde pois, ellei luukkuja laita kiinni.
Sama tuli heti mieleen lukumäärästä ja kun Saksasta ja Hollannistakin lähtee juuri tuota mallia. Toisaalta Norjalla esim. vain A4:sia, ei Ukrainaan saada oikeen millään pelkästään samaa malllia
Kyllähän meillä voidaan muutama A6 paikata A4:lla, mitä en kyllä missään nimessä toivo! Vaikea uskoa että A6 lauttaan kajottaisiin meillä...
A4 ja A6 suurin ero huollollisesti varmaan hydraulinen torni vs. täysin sähköistetty torni. Ja A4:ssa varmaan vanhemmat lämpökamerat joita ei enää saa. Kuluvia osia noin yleisesti varmasti saa, mutta voihan olla että tuon vanhemman hydraulisen tornin kohdalla on komponentteja joita ei saa enää tehtaaltakaan jos jotain yllätäen rikkoituu sieltä
Nuo Hollannin vaunut ovatkin mielenkiintoisia, koska nehän eivät ole enää edes 2A6, vaan Hollanti myi loput 2A6:nsa Saksalle, joka sitten päivitti ne 2A7V:ksi, ja näitä käytetään nyt tuossa Saksan ja Hollannin yhteisessä joukko-osastossa hollantilaisin miehistöin. Hollannin tapauksessa kyse olisi siis aivan uusimman 2A7V-mallin antamisesta, sikäli kun ostavat ne nimenomaiset vaunut, joita käyttävät itse. Voi toki olla, että ostavat Saksalta vastaavan määrän 2A6:tta toimitettavaksi Ukrainaan.
