Itse taas olen tulkinnut, että se suurin ero idän ja lännen välillä on ollut mies- (ja kalusto)tappioiden sieto. Idässä tärkeintä on ollut tehtävän toteuttaminen, kun taas lännessä on mietitty myös hinta-/laatusuhdetta. Eli Pyrrhoksen voitto -ilmiö on tunnistettu ja tunnustettu lännessä.Mielestäni idän ja lännen sodankäynti on niin fundamentaalisen erilaista, johtuen kylmästä sodasta ja puna-armeijan musertavasta mies- ja kalustoylivoimasta, ettei lännen avullakaan pystytä isoihin maa-alueiden takaisin ottamiseen voimalla. Varsovan liitto valmistautui hyökkäämään, Nato puolustamaan, koska hyökkäämällä maata pitkin itään ei olisi saavutettu mitään. Alueiden valloitus ja miehittäminen ei ollut koskaan tavoitteena. Nyt nähdään ettei ryssän pula-ajan puna-armeija pysty tällä miesmäärällä ja kalustolla saavuttamaan suuria aluevalloituksia alun yllätyshyökkäyksen jälkeen. Ilmavoimien vähäinen merkitys korostuu kun niitä ei voi käyttää tukemaan läpimurtoa. Ohjusten vaihto ei vaikuta rintamaan, varsinkaan Ukrainan kaupunkeihin suunnattu terrorikampanja.
Kun linjat eivät etene maassa, lukko ei aukea ilman että ilmasota alkaa. Se joka aloittaa voi voittaa isosti tai hävitä isosti.
Näin taas yhtenä valvottuna yönä.
Tuohon tietenkin pitää yhdistää se, että Neuvostoliiton tavoitteena oli levittää vallankumous kaikkialle maailmaan, eli lähtökohtaisesti neuvostodoktriini oli offensiivinen. Kuitenkin myös lännen tavoitteena oli jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen Venäjän keisarikunnan alueen "vapauttaminen" eli "vastavallankumouksellinen toiminta". Jos kylmän sodan ajasta puhutaan, niin mielestäni aika oikeutettu tulkinta on, että taktisessa mielessä länsivaltojen tavoite oli pysäyttää Puna-armeijan offensiivi, mutta lopullinen tavoite oli neuvostovallan kaataminen.