Ei siinä mitään epäselvää ole. Heitä joku oikea sopimus tiskiin, jos haluat esittää, että länsi on luvannut puolustaa Ukrainaa.
Ihmeen tiukkaan toi uskomus turvatakuista on juurtunut ja nytkin tusinan verran jäseniä peukutti sitä viestiäsi. Arvatenkin ovat seuraavana taas kertomassa tarinoita siitä miten Ukrainaa ei puolustettu vaikka oli sovittu sitä sun tätä.
en.wikipedia.org
Ei kai tässä ole hirveästi merkitystä mitä jossain vuosikymmenten takaisissa papereissa lukee? Tässä tilanteessa ja tässä ajassa on eri päättäjät, jotka tekevät omat ratkaisunsa jokatapauksessa kokonaisharkinnan mukaan. Mitä tarvitaan, mitä voidaan tehdä, mikä on oikea järjestys, miten se vaikuttaa ja mitä siitä seuraa näin niinkuin muutamaa pääpointtia maalatakseni. Mitään mustavalkoista rajaa, että tapahtuu joku asia Y josta välttämättä seuraa toinen ennalta sovittu tai määritetty asia G ei yleensä ole olemassakaan, varsinkaan tilanteessa että siitä ensimmäisestä määrittelystä on kymmeniä vuosia aikaa.
Tuosta linkkaamastasi Wikipedia sivusta:
The Budapest Memorandum was negotiated at political level, but it is not entirely clear whether the instrument is devoid entirely of legal provisions. It refers to assurances, but unlike guarantees, it does not impose a legal obligation of military assistance on its parties.[1][46] According to Stephen MacFarlane, a professor of international relations, "It gives signatories justification if they take action, but it does not force anyone to act in Ukraine."[45] In the US, neither the George H. W. Bush administration nor the Clinton administration was prepared to give a military commitment to Ukraine, and they did not believe the US Senate would ratify an international treaty and so the memorandum was adopted in more limited terms.[46]
Sitten esimerkiksi joku Puola, Baltian maat tai Tshekki ei ole mitään sitovia julistuksia antaneet, mutta aivan valtavalla tarmolla tukeneet Ukrainaa ja tekivät kantansa selväksi kyllä jo ennen Venäjän hyökkäystä.
Ja jokatapauksessa se lienee selvää, että Venäjän räikeästi rikkoessa sopimuksia joita se allekirjoittaa, ei ole tarpeen perustaa sitä vastaan suunniteltuja toimenpiteitä mihinkään välttämätöntä sitovampaan muottiin, mistä esimerkkinä vaikkapa pakotteet, jotka on sorvattu osalle valtioista löyhemmiksi kuin osalle siitä syystä, että ne saadaan voimaan nopeasti ja vähemmällä politikoinnilla. Kiristää voi myöhemminkin jos tarve ja mahdollisuus tulee. Tämä siis esimerkkinä, että monet tärkeimmät päätökset tapahtuvat täysin ennaltasopimattomien raamien ohi ja luovat sellaisen ison harmaan alueen, jota Venäjäkään ei osannut ennustaa tätä sotaseikkailua suunnitellessaan ja osin siitä syystä sillä menee huonommin niin sodassa kuin taloudessa. Joustava järjestelmä kestää kriisejä paremmin kuin jäykkä järjestelmä.
Siksi niillä papereilla ei oikeastaan ole merkitystä, vain teot ratkaisevat.
