Alan valitettavasti taipua sille kannalle, että tämä sota tulee päättää rauhaan joka tuntuu Venäjälle voitolta ja länsimaille tappiolta. Se lienee ainut keino saada länsimaat ylläpitämään tarpeellista sotilaallista valmiutta.
Sotaa on käyty vuosi ja länsimaat alkavat vasta nyt huoltaa omaa panssarikalustoaan ja huomata ettei ole vieläkään kalusto toimintakunnossa. Aseavussa pihistellään ja tuotantoa ei ole laitettu sotamoodiin. Ollaan auttamattomasti jo nyt myöhässä (hintana Ukrainalaisten turhia kuolemia).
Koko aseellinen tuki ja varautumisen lisä on vain murto-osia koronaan, Kreikan velkakriisiin tai energian hintakriisiin käytetyistä varoista.
Se että rauhan tyypillä olisi merkitystä siihen miten Venäjä toimii voi olla toiveajattelua. Vaikka Venäjä häviäisi sodan kokonaan ja joutuisi palaamaan lähtöalueiden taaksen, niin varautuminen jatkuisi heti kohti seuraavaa rähinää. Mutta lännen varustautuminen loppuisi varmaan taas kuin seinään, koska Venäjä saatiin lyötyä näinkin "eikä se varmaan enää uudestaan yritä".
Jos taas Venäjä onnistuu aluekaappauksissaan, niin lännen häviä on kiistaton. Vaikka NATO auttoi, niin turpaan tuli koska ei oltu varustauduttu kunnolla eikä ollut sotateollisuutta. Silloin voi olla, että aloitetaan varautuminen niin, että tappio jää viimeiseksi.
Venäjän pitää antaa voittaa Ukrainassa jotta Länsi herää varustamaan armeijansa kunnolla? En ole tuosta alkuunkaan samaa mieltä, itseasiassa täysin päinvastaista: jos sota Ukrainassa olisi päättynyt Venäjän nopeaan voittoon ja Ukrainan valtaamiseen, niin se olisi antanut Lännelle syyn jatkaa nykyisellä linjallaan varustautumisen suhteen. Minkäs teet, ei ehtinyt auttamaan. Nyt kun aidon suursodan reaaliteeteista on taas saatu makua, niin se on herätellyt eri maita toteamaan varastojensa ja asevoimiensa tilan vastaavanlaisessa koitoksessa.
Toki kun vuosi on katseltu sotaa, niin tuntuu että asioita tapahtuu hitaasti, mutta vuosi on lyhyt aika teollisuuden ja valtioiden näkökulmasta. Parempaan suuntaan ollaan menossa, vaikkakin tuskaisen hitaasti. Sotienkin osalta yksi vuosi ei ole vielä paljoa mitään. Meille tässä ajassa eläville tämä tuntuu pitkälle sodalle, mutta 3-5 vuotta on hyvinkin tavallinen "sodan pituus", toki on myös lyhyitä sotia.
Mitä tulee Venäjän vaarallisuuteen, siitä tuskin kukaan on eri mieltä sinun kanssa. Jos rauha alkaisi huomenna ja nykyiset "rajat" jäisivät voimaan, ryssä arvatenkin keräisi seuraavat vuoden voimia ja lähtisi hakemaan lisää kun kokee olevansa tarpeeksi vahva. Jos taas Ukrainan onnistuisi työntää ryssä takaisin vanhojen rajojen taakse, arvatenkin sama kuvio toistuisi ja 5-10 vuoden kuluttua ryssä olisi taas Ukrainassa kokeilemassa.
Sellainen tuo naapuri on, aina varastamassa muilta.
Ryssän "voitto" tai "tappio" Ukrainassa todennäköisesti näyttäisi hyvin samanlaiselta, jos annetaan tuo 5-10 vuotta aikaa. Tulevat olemaan Ukrainan kimpussa uudestaan. Yksi asia joka voisi vaikuttaa tähän olisi valtaa pitävän koplan vaihtuminen: mahdollisesti "uusi tsaari" olisi kiinnostunut muista asioista (esim. kansan rahojen varastaminen omaan käyttöön) eikä rajanaapuri Ukraina välttämättä kiinnostaisi häntä niin paljon kuin tätä nykyistä. Vaan tästä ei voi olla varma, seuraava ruhtinas voi nähdä tarpeelliseksi "valtion kokeman nöyryytyksen kostamisen" uuden sodan muodossa.
Minun näkemys on että "Venäjän uhka" tuntuu vahvimmin sen rajanaapurien keskuudessa ja syy on tietysti ilmeinen. Mitä kauemmas rajalta menee, sen vähäisemmältä uhka tuntuu ja siten en odota jatkossakaan ihmeitä näiden "kaukomaiden" varautumisen osalta. Saksa, Ranska ja jopa Englanti tuskin tulevat muuttamaan käytöstään merkittävästi, heillä on muitakin prioriteetteja kuin tällaiseen suursotaan varautuminen. Tästä syystä näen että ryssän naapurien tulee varautua kollektiivisesti seuraavaan sotaan ja laatia yhteiset puolustussuunnitelmat. NATO:n puitteissa tämä olisi loogisinta mutta henkilökohtaisesti haluaisin sitoa Ukrainan osaksi tätä järjestelyä, se on kuitenkin iso ja väkirikas maa. Tällainen kollektiivinen puolustusliitto on nähdäkseni paras keino hillitä ryssän menohaluja: jos lähtevät kokeilemaan, vastassa on sitten yhden sijasta monta. Rintamalinja olisi myös pitkä, niin pitkä ettei heillä riitä joukkoja saati kalustoa. Toki tämä sitoisi meidätkin mukaan seuraavaan sotaan, mutta sellaisia nämä puolustusliittojen mekanismit ovat.
Puola näyttää varustautumisen osalta niin vahvaa esimerkkiä että tekisi mieli antaa tälle haavekuvien puolustusliitolle nimeksi "Varsovan liitto", tosin tällä kertaa aseet osoittavat oikeaan suuntaan.
Toinen hyvä keino on tietysti leikata Venäjän budjettia: öljyn ja kaasun ostamisen tulisi päättyä tähän sotaan. Heillä on näiden jälkeenkin erilaisia maametalleja yms. myytävää, mutta ne eivät ole läheskään niin merkittävä tulonlähde kuin öljyn ja kaasun myynti Euroopalle. Kiinaan ja muihin suuntiin puolestaan ei ole tarpeeksi kapasiteettia putkien muodossa, joten eivät pysty (nopeasti ja halvasti) korvaamaan menetettyjä markkinoita. Mitä pienempi budjetti, sitä hitaammin kykenevät korvaamaan sotakaluston menetykset. Ehkä tämä saa hillitsemään menohaluja, mutta todennäköisesti ei. Seuraavan sodan aloittamiseen menee vain hieman pidempi aika.