Luin siitä oikein jonkun viisaan analyytikon kertomaa, että ryssänmaalla asevoimien johtoporras on pidetty suurelta yleisöltä pimennossa, kasvottomina ja jopa nimettöminä hahmoina. Putin ei halua, että kukaan kenraali nousisi tunnetuksi ja saisi kansansuosiota. Vainoharhainen Putin pelkää, että liian suureen suosioon noustessaan kenraali voisi haastaa Putinin ja käyttää johdossaan olevaa sotilaallista voimaa valtataistelussa.
Peräänkuulutin täällä päälle vuosi sitten että armeija muodostaa ainoan pysyvän sisäisen uhan putikalle. Kyseessä on kuitenkin valtion voimankäytön keihäänkärki joka on organisoitu ja läsnä koko yhteiskunnassa. Sieltä löytyy aina rakenteensa vuoksi kaikenlaista vaarallista "lojaaliutta isänmaalle" jne. toisin kuin vain sokeaa johtajan tahdon seuraamista, ja myös upseeristoa ja toimijoita jotka osaavat ja tietävät aivan liikaa. Ja putikalla ei ole armeijataustaa ja siihen liittyviä lojaaliuiden kytköksiä, ts. upseeristolle hän ei ikinä tule olemaan täysin "meidän mies." Tältä pohjalta sisäministeriön pamputtajakaartin perustaminen on ollut oleellista, ja osaltaan viime vuosien siirtyminen kansanomaisesta varusmiesarmeijasta pienempään ammattiarmeijaan on palvellut tätä. Nyt on vaan ikävästi käynyt niin että niin ammattikontraktnikit on jauhettu lannoittamaan auringonkukkia, eli sotimisesta on entistä enemmän vastuussa pakko-otettujen kansanarmeija joita johtaa entistä enemmän ikijäästä sulatetut reservinupseerit. Wagnerin ja muiden hämärätoimijoiden käyttö on tekohengittänyt asetelmaa, mutta heidätkin on jo tunnetusti jauhettu pois päiviltä.
Tätä taustaa vasten upseeristo muodostaa kasvavan uhan, sillä heillä alkaa taas olemaan liian läheinen suhde ruohonjuuritason vodkanlipittäjiin, ja heistä moni alkaa itsekin olemaan sellainen. Tässä on siis putikalla selkeä intressi että upseeristo pysyy kyykyssä ja että armeija ei kasva liian toimivaksi ja tehokkaaksi, vaikka paradoksaalisesti Ukrainassa hän tarvitsee jonkinlaisen voiton joka edellyttää tehokasta, näkyvää ja suosittua armeijaa.
Samaan hengenvetoon asiaan liittyviä mietteitä "pohjoiskoreoitumisen" skenaariosta joka on ollut esillä jo vuoden päivät: Parhaan Korean malli perustuu kansan näännyttämiseen ja kurittamiseen, mutta suuren armeijan suhteelliseen hyvinvointiin ja keskeiseen rooliin yhteiskunnassa. Tällä Suuri Johtaja takaa asemansa ja sulkee pois ulkoiset vaikutteet. Kansan näännyttäminen ja kurittaminen onnistuu idässä luonnostaan, mutta näemmekö merkkejä siitä, että armeijan status olisi jotenkin paranemassa ryssälässä à la neukkula? Oma vaikutelma on tällä hetkellä pikemminkin päinvastainen. Joukkoja hädin tuskin ruokitaan ja varustetaan, ja kansan henggennostatus perustuu aneemisiin yrityksiin julistaa uutta suurta isänmaallista sotaa vastoin taloudellisia ja geopoliittisia realiteetteja, ja tietenkin skitsofreeniseen juutalaisnatsihomonarkkariavaruuslisko-paloletkupropagandaan jolla yritetään perustella ulkomaailman pahuutta.
Emme näe viitteitä suuren sotilaseliitin syntymisestä koska taloudelliset rahkeet eivät yksinkertaisesti riitä, ja todellista ulkoista uhkaa joka takaisi massa-armeijan lojaaliuiden ei ole, vaan putikka joutuu asetelman vuoksi kyykyttämään armeijaa ja keskittyy vanhaan tapaan pitämään Moskovan ja Pietarin eliitit tyytyväisenä ja hiljaa. Vetäytyminen koko Ukrainasta vapauttaisi resursseja tähän, mutta vaatisi vuosien aivopesurummutuksen ettei se olisi poliittinen itsemurha. Alan siis olemaan vakuuttuneempi että vaikka pikkumiehen toive olisi pohjoiskoreoida koko maa imperialismihaaveiden epäonnistuttua, he tulevat ryssimään senkin. Tiedossa on siis ennemmin jonkinlainen lässähdys ja pirstaloituminen lähitulevaisuudessa jota on pidetty toisena vaihtoehtona. Kolmas vaihtoehto eli Ukrainan tappio on jo poistettu päiväjärjestyksestä kuukausia sitten. Villinä korttina on edelleen Kiina, jolla voi olla kyky ja halu tekohengittää Moskovan valtakuntaa, mutta muistakaamme että PK:ssakin tämä tarkoitti valtavaa suoraa talousapua ja Kiinan miljoona-armeijan suoraa väliintuloa, ja kyseessä oli silloin paljon pienempi nakki.