Ja jos resursseja tarvitaan lisää, panostetaan kykyyn hankkia niitä lisää, eikä tyydytä kulloiseenkin tilanteeseen. Pitkällä aikavälillä on hankittava kyky tehdä suuriakin lisähankintoja ja linjamuutoksia.En kiistä noiden merkitystä. Ja kyky torjua tuollaiset on oltava olemassa ja se kyky on aktivoitava ajoissa. Meillä nyt vaan on puolustuspolitiikassa ja puolustusvoimien ylimmässä johdossa haluttu n. 20 vuoden ajan varautua vain tuollaisiin yksittäisiin pieniin, mutta teräviin iskuihin. Niihin varautuminen ei riitä. Jos joku ei ole seurannut puolustuspolitiikkaa 40 viimeisen vuoden ajalta, niin toistan tämänkin taas: Suomen puolustuspolitiikkaa ohjannut "Puolustus- ja turvallisuuspoliittinen selonteko" on laadittu täysin idioottimaisesti. Vihkon kirjoittajat ovat "kysyneet" minkä hintaiseen uhkaan varautumiseen poliitikot antavat määrärahoja ja tehneet sitten uhkakuvansa sen perusteella, että mihin uhkaan on rahaa varautua. Puolustuspolitiikka ja sen rahoitus ja itse asiassa kaikki julkinen ja yksityinen päätöksen teko on tehtävä näin.
1) Selvitetään ja "julkaistaan" uhka/tarve/vaurio/puute/vika/kehittämistarve.
2) Tarpeen ollessa selvillä, selvitettään käytettävissä olevat ja käytettäväksi saatavat resurssit ja niiden hinta.
3) Suunnitellaan miten käytettävissä olevilla resursseilla saadaa parhaiten tarve täytettyä.
4) Käytetään resurssit joita katsotaan järkeväksi käyttää ja poistetaan tarve tai minimoidaan mahdolliset riskit niillä resursseilla joita on.