Antares
Respected Leader
JR2 kirjoittaa hyvin mielenkiintoisista huhuista koskien paitsi ryssän ammushuoltoa niin myös Iranista tehtyjä ilmakuljetuksia:
Data obtained after hitting the transport with ammunition and the command of the sapper battalion of the Russia 144th Mechanized Division.
- Russian anti-infantry and anti-tank mines (MON-50, OZM-72, PMN-1/2, TM-62M). Most have production dates of 1967-1989, only the MON-50 is 1998.
- average shelf life 24-55 years
- shot/art ammunition is dated 2022/2023
- support for 152mm 2A36 howitzer: V-429 (В-429) fuzes most made before 1989 fail, 6 on ten are duds. But complete with bullets from 2022.
- in the last Il-76MD shipments from Iran, barrels for the T-72 ($86,000/unit) and D-30 howitzers ($55,000/unit) were delivered. Number of pieces unknown.
-
Venäjä myi Iranille 126 kpl T-72S passarivaunuja (T-72B obr 1985 mutta pienempi määrä Kontakt-1 elementtejä) aikavälillä 1993-1998. Lisäksi he toimittivat 300 kpl T-72S vaunujen kittejä aikavälillä 1996-2000, näin siis yhden lähteen mukaan (LÄHDE). Eri lähteet ovat erimielisiä toimitusten aikataulusta mutta määristä ollaan samaa mieltä. Näistä kiteistä koottiin toimivia panssarivaunuja Iranissa.
Heidän oli tarkoitus myydä Iranille huomattavasti suurempi määrä T-72S vaunuja (väitetysti tilaus oli 1 000 vaunua) sekä oikeus vaunujen lisenssivalmistukseen Iranissa, mutta nämä kaupat peruuttiin mm. Yhdysvaltain suuren vastustuksen takia. 300 kpl T-72S kitin toimitus on ainoa mikä siitä kaupasta toteutui.
Lainaan yhtä lähdettä (Главный конструктор В. Поткин. Танковый прорыв - Э. Б. Вавилонский - 2013 - pidempi lainaus löytyy toisen ketjun viestistä --> LINKKI ):
In 1989-1991, four major intergovernmental agreements in the field of military-technical cooperation were concluded between the USSR and Iran for a total amount of 5.1 billion dollars, which turned Iran into one of the leading importers of all types of Russian military equipment in subsequent years.
The largest was the agreement dated November 13, 1991, which provided for the transfer of a license and the provision of technical assistance in organizing the production in Iran of one thousand T-72S tanks and one and a half thousand BMP-2 infantry fighting vehicles, as well as ammunition for them for a total of 2.2 billion dollars. The supply of components, spare parts and other property, the license for the production of which was not transferred to the Iranian side, was calculated until 2011. Within the framework of this contract, the Russian side carried out the construction in Dorud (Lurestan province) of a plant for the licensed production of T-72S tanks, which began operating on July 8, 1997.
According to a source [62], during the implementation of the agreement in 1993, 100 T-72S tanks were delivered to Iran from Uralvagonzavod, and later 22 more (20 in 1994 and 2 in 1996). From 1996 to the end of 1999, Uralvagonzavod supplied Iran with 300 tank kits for licensed assembly of T-72S tanks. In total, during the period 1993-2000, actually 422 T-72S tanks were delivered at various stages of technological readiness.
From the very beginning, the United States had a sharply negative attitude towards Russian arms sales to Iran and, starting from 1992, began to put active pressure on this issue on the “democratic” Russian leadership.
Under pressure from the United States, Russia unilaterally terminated its obligations to Iran. In May 1995, at a meeting with the President of the United States of America, W. Clinton in Moscow, B. Yeltsin agreed to the agreements, according to which the Russian Federation pledged ahead of schedule, before the end of 1999, to complete the fulfillment of all previously signed contracts for the supply of military products and services to Iran, after which deliveries under these agreements no longer produce. In return, what were received from the United States were, in fact, general statements of the most empty nature. The confidential Memorandum (“Protocol”) signed by Russian Prime Minister V. Chernomyrdin and US Vice President A. Gore dated June 30, 1995, became the official bilateral formalization of these agreements. Russia's unilateral rupture of its obligations under the concluded contracts hurt the Iranian side, finally forming in the eyes of the Iranians the image of the Russian Federation as an unstable and unreliable partner. By the time deliveries to Iran were terminated under an agreement dated November 13, 1991, the contract remained unfulfilled by Uralvagonzavod and Kurganmashzavod - Iran, in particular, 578 T-72S tanks were not delivered.
Uralvagonzavod and Kurganmashzavod lost very large guaranteed orders, which could to a large extent load the capacities of these plants until at least 2005 [62].
-
Tämä on se virallinen versio Venäjän ja Iranin välisistä panssarivaunukaupoista 90-luvulla. Mikä on todellisuus, vaikea sanoa. Nizhny-Tagil oli suurissa vaikeuksissa 90-luvulla ja kävivät lähellä konkurssia. Intian suurkaupat 2000-luvun alussa pelastivat tehtaan.
En olisi yllättynyt, vaikka osa tästä "toteutumatta jääneestä" kaupasta olisi hoidettu vaivihkaa ja salassa. Toki tästä ei ole todisteita, joten uskoo ken tahtoo. Varmasti erilaiset asiantuntijat ovat käyneet Iranissa avustamassa tuotannon käynnistämisessä, sama mitä tehtiin Intian kanssa heidän paikalliset T-90S tuotannon osalta (jonka vauhtiin saaminen otti hyvin pitkän ajan, epäilyttävän pitkän).
En olisi yllättynyt vaikka iranilaiset panssarivaunun tuliputket matkaisivat nyt Venäjälle, kulutus on varmasti suurta ja Venäjän oman teollisuuden uustuotantokyky rajallinen.En olisi myöskään yllättynyt, että Neuvostoliiton 80-luvulla Iranille myymät asevarastojen kranaatit yms. tarvikkeet (joita tarvittiin Irakin ja Iranin miltei 10 vuotta jatkuneessa sodassa 80-luvulla, väitetysti rahapulasta kärsivät Neuvostoliitto myi kaiken mitä varastoista irti lähti, tehtaiden uustuotanto teki myös osansa) palaisivat osaksi "kotimaahan". Sovitaanko tämäkin "hinta" vastakauppojen muodossa, kuten on kirjoitettu Shahed-136/131 droneista? MUOKKAUS: väärin muistettu, Neuvostoliitto aseisti Irakia, ei Irania. Kiitokset käyttäjälle taantumu korjauksesta.
MUOKKAUS: Military Balance 2023 mukaan Iranilla olisi 480 kpl T-72S vaunuja. Näiden lisäksi olisi monipuolinen kokoelma eri vaunumalleja mm. M60A1, T-62, Chieftain Mk3/Mk5, M47/M48, T-54/T-55 ja Type 59. Yhteensä heillä pitäisi olla tämän julkaisun mukaan 1 513 kpl panssarivaunuja, tosin mikä määrä näistä on ajokuntoisia, sitä voi jokainen arvailla tykönään.
Data obtained after hitting the transport with ammunition and the command of the sapper battalion of the Russia 144th Mechanized Division.
- Russian anti-infantry and anti-tank mines (MON-50, OZM-72, PMN-1/2, TM-62M). Most have production dates of 1967-1989, only the MON-50 is 1998.
- average shelf life 24-55 years
- shot/art ammunition is dated 2022/2023
- support for 152mm 2A36 howitzer: V-429 (В-429) fuzes most made before 1989 fail, 6 on ten are duds. But complete with bullets from 2022.
- in the last Il-76MD shipments from Iran, barrels for the T-72 ($86,000/unit) and D-30 howitzers ($55,000/unit) were delivered. Number of pieces unknown.
-
Venäjä myi Iranille 126 kpl T-72S passarivaunuja (T-72B obr 1985 mutta pienempi määrä Kontakt-1 elementtejä) aikavälillä 1993-1998. Lisäksi he toimittivat 300 kpl T-72S vaunujen kittejä aikavälillä 1996-2000, näin siis yhden lähteen mukaan (LÄHDE). Eri lähteet ovat erimielisiä toimitusten aikataulusta mutta määristä ollaan samaa mieltä. Näistä kiteistä koottiin toimivia panssarivaunuja Iranissa.
Heidän oli tarkoitus myydä Iranille huomattavasti suurempi määrä T-72S vaunuja (väitetysti tilaus oli 1 000 vaunua) sekä oikeus vaunujen lisenssivalmistukseen Iranissa, mutta nämä kaupat peruuttiin mm. Yhdysvaltain suuren vastustuksen takia. 300 kpl T-72S kitin toimitus on ainoa mikä siitä kaupasta toteutui.
Lainaan yhtä lähdettä (Главный конструктор В. Поткин. Танковый прорыв - Э. Б. Вавилонский - 2013 - pidempi lainaus löytyy toisen ketjun viestistä --> LINKKI ):
In 1989-1991, four major intergovernmental agreements in the field of military-technical cooperation were concluded between the USSR and Iran for a total amount of 5.1 billion dollars, which turned Iran into one of the leading importers of all types of Russian military equipment in subsequent years.
The largest was the agreement dated November 13, 1991, which provided for the transfer of a license and the provision of technical assistance in organizing the production in Iran of one thousand T-72S tanks and one and a half thousand BMP-2 infantry fighting vehicles, as well as ammunition for them for a total of 2.2 billion dollars. The supply of components, spare parts and other property, the license for the production of which was not transferred to the Iranian side, was calculated until 2011. Within the framework of this contract, the Russian side carried out the construction in Dorud (Lurestan province) of a plant for the licensed production of T-72S tanks, which began operating on July 8, 1997.
According to a source [62], during the implementation of the agreement in 1993, 100 T-72S tanks were delivered to Iran from Uralvagonzavod, and later 22 more (20 in 1994 and 2 in 1996). From 1996 to the end of 1999, Uralvagonzavod supplied Iran with 300 tank kits for licensed assembly of T-72S tanks. In total, during the period 1993-2000, actually 422 T-72S tanks were delivered at various stages of technological readiness.
From the very beginning, the United States had a sharply negative attitude towards Russian arms sales to Iran and, starting from 1992, began to put active pressure on this issue on the “democratic” Russian leadership.
Under pressure from the United States, Russia unilaterally terminated its obligations to Iran. In May 1995, at a meeting with the President of the United States of America, W. Clinton in Moscow, B. Yeltsin agreed to the agreements, according to which the Russian Federation pledged ahead of schedule, before the end of 1999, to complete the fulfillment of all previously signed contracts for the supply of military products and services to Iran, after which deliveries under these agreements no longer produce. In return, what were received from the United States were, in fact, general statements of the most empty nature. The confidential Memorandum (“Protocol”) signed by Russian Prime Minister V. Chernomyrdin and US Vice President A. Gore dated June 30, 1995, became the official bilateral formalization of these agreements. Russia's unilateral rupture of its obligations under the concluded contracts hurt the Iranian side, finally forming in the eyes of the Iranians the image of the Russian Federation as an unstable and unreliable partner. By the time deliveries to Iran were terminated under an agreement dated November 13, 1991, the contract remained unfulfilled by Uralvagonzavod and Kurganmashzavod - Iran, in particular, 578 T-72S tanks were not delivered.
Uralvagonzavod and Kurganmashzavod lost very large guaranteed orders, which could to a large extent load the capacities of these plants until at least 2005 [62].
-
Tämä on se virallinen versio Venäjän ja Iranin välisistä panssarivaunukaupoista 90-luvulla. Mikä on todellisuus, vaikea sanoa. Nizhny-Tagil oli suurissa vaikeuksissa 90-luvulla ja kävivät lähellä konkurssia. Intian suurkaupat 2000-luvun alussa pelastivat tehtaan.
En olisi yllättynyt, vaikka osa tästä "toteutumatta jääneestä" kaupasta olisi hoidettu vaivihkaa ja salassa. Toki tästä ei ole todisteita, joten uskoo ken tahtoo. Varmasti erilaiset asiantuntijat ovat käyneet Iranissa avustamassa tuotannon käynnistämisessä, sama mitä tehtiin Intian kanssa heidän paikalliset T-90S tuotannon osalta (jonka vauhtiin saaminen otti hyvin pitkän ajan, epäilyttävän pitkän).
En olisi yllättynyt vaikka iranilaiset panssarivaunun tuliputket matkaisivat nyt Venäjälle, kulutus on varmasti suurta ja Venäjän oman teollisuuden uustuotantokyky rajallinen.
MUOKKAUS: Military Balance 2023 mukaan Iranilla olisi 480 kpl T-72S vaunuja. Näiden lisäksi olisi monipuolinen kokoelma eri vaunumalleja mm. M60A1, T-62, Chieftain Mk3/Mk5, M47/M48, T-54/T-55 ja Type 59. Yhteensä heillä pitäisi olla tämän julkaisun mukaan 1 513 kpl panssarivaunuja, tosin mikä määrä näistä on ajokuntoisia, sitä voi jokainen arvailla tykönään.
Viimeksi muokattu:
