Ukrainan konflikti/sota

Takerrutte nyt hiukan liikaa kelirikkoon.


Vaunut kulkevat aukeilla pääasiassa levittäytyen. Karkeasti missä ihminen pääsee liikkumaan uppoamatta mahaan, pääsee vaunukin. Tarvitaan erittäin mutaista ja limaista maastoa että se estäisi vaunun liikkeen. (Vetelät suot tai rantatörmät)

Huolto tulee perässä pitkälti asfaltin päällä.

Ukrainassa on käyty lukuisia taisteluita vastaavien keliolosuhteiden aikaan missä pintamaa ei ole ollenkaan roudassa.

Se että hyökkääkö venäjä vai ei niin se on spekulointia.
Takerumme? Nostin vain yhden detaljin olosuhteista esiin keskusteltavaksi, ei tässä kukaan ole takertunut mihinkään. Jos et ole sattunut huomaamaan, niin samalla keskustellaan vaikka mistä muusta asiasta.
 
Nyt on 1.12.2021 Ja Venäjän pitäisi hyökätä Ukrainaan tammi/helmikuun välissä. Joten kello tikitäää ja aika käy vähiin pikku hiljaa joten saa nähä MILLON hyökkäys alkaa.
Miksi Venäjän pitäisi hyökätä juuri silloin? Tämä ajankohta vain sattui olemaan Ukrainan tai kenties jenkkien tiedustelun arvio.
 
Sellainen routakerros josta menee pyörä läpi jostakin kohti saattaa olla vielä hankalampi kuin ei routaa ollenkaan. Esim. kerran meni hiekkakuormassa olevan peräkärryn pyörät roudasta läpi. Hinaukseen käytimme tela-alustaista kaivinkonetta joka taas yritti liukua roudan päällä. Riittävän pidon sai vasta, kun hakkasin kauhalla uran routaan puskulevyä varten. Uppoamiskohtaa joutui myös loiventamaan ettei riko kalustoa, kun pyörän napa oli roudan tasolla tai alla.

Tela-alustaiset tuolla pääsevät kaiketi etenemään, mutta huollon kanssa voi olla vaikeuksia. Ne kulkevat pyörillä ja mielellään samoilla urilla
Kiitos kommentista, samoin muille aiheeseen vastanneille.
 
An
Asia ei ole ihan näin yksioikoinen... Venäjä ei käy sotaa, vaan tukee kapinallisia, autaa omia kansalaisiaan jne. jne. Se on myös kieltänyt olevansa sodan osapuolena.

Toistaiseksi Venäjä ei ole "ikäänkuin valtiontasolla" hyökännyt Ukranaan. Se on perustellut sotilaallista tukeaan (=sotimistaan) paikallisten "kapinallisten/oppposition" avuksi ja esim. venäläisen väestön turvaajana jne.
- tottakai kaikki tietävät että Venäjä käy sotaa mutta oikeudellisesti asia ei ole selvä..
- toisekseen Venäjän toimia on myös katsottu ns. "läpi sormien", erilaisista syistä.

Jos/kun Venäjän asevoimat suoraan hyökkäävät Ukrainan alueelle niin myös ns. oikeudellinen kynnys sodasta ylittyy, Venäjä on siinä tilanteessa sodan aloittaja/hyökkääjä sekä rikkoo samalla myös itse hyväksymiään (=allekirjoittamiaan) kv. sopimuksia. Näin Venäjä asettaa itsenä valtiotasolla ns. "de facto" sotaan syylliseksi. Samalla Venäjä menettää valtiona kv. sopimuksiin perustuvan koskemattomuuden suojan. Sekä joutuu vastatoimien kohteeksi.
- esim. kaikki YK:n peruskirjan allekirjoittaneet valtiot voivat ja ovat oikeutettuja (jopa velvoitettuja) auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta valtiota ja osallistumaan hyökkääjän vastaisiin toimiin. Myös sotilaallisiin toimiin.
- sodan aloittaja muuttuu kv. politiikassa "lainsuojattomaksi". Se sanoutuu "de facto" irti yhteisistä pelisäännöistä jotka ovat aiemmin suojanneet myös sitä itseään.

Sillä että jokin valtio kiistatta on ja samalla tuomitaan sodan hyökkääväksi/aloittajaksi on varsin suuri merkitys kansainvälisessä politiikassa.
- (itsekin allekirjoittaneena) sopimuksia rikkovana osapuolena Venäjä joutuu monenlaisten vastatoimien kohteeksi. (sotillallisten, poliittisten, taloudellisten jne. jne.)
- tällaista tilannetta Venäjä varmasti pyrkii viimeiseen asti välttämään Tai ainakin pyrkii tekemään kaikenlaisia "temppuja" jotka antaisi edes jonkinlaisia "oikeutuksia" hyökkäykselleen.
- toki tämäkään seuraus ei välttämättä estä hyökkäystä ja sotaa, mutta se jättää hyökkääjän alttiiksi varsin ikäville seurauksille.

Toisekseen sotimisen jälkeinen paluu normaaliin tilanteeseen edellyttää kv. yhteisön suostumista ja hyväksyntää. Sekään ei välttämättä ole mikään itsestään selvä asia.

Mutta kaikki nämä em. asiat sekä niihin liittyvät syyt ja seuraukset ovat, kaikkien valtioiden tiedossa. Jää nähtäväksi mitä jatkossa tapahtuu ja mitä seurauksia niistä on käytännössä..
Miten voit olla sitä mieltä Venäjä EI olisi jo hyökännyt sotilaallisesti Ukrainan maaperälle jo 2014? Se että sen sotilaat eivät käytä tunnuksia ja, että joukkoon on otettu mukaan tai käskettäväksi aika kirjavaa sakkia ei muuta sitä tosiasiaa että Krimin niemimaa miehitettiin erikoisjoukkojen voimin, ja Donetksin taistelut käännettiin taas suotuisaksi Venäjälle vasta kun Venäjän mm. varusmiehistä koostuvat joukot iskivät rajummin vastaan.

Venäjä on De facto ja se jure ollut jo sotaa käyvä hyökkääjä ja miehittäjä vuodesta 2014. Se, että Venäjä tai Ukraina ei ole julistanut sotatilaa toista vastaan ei muuta tätä tosiasiaa.
 
David Axe Ukrainan väsyneistä ilmavoimista:


Dec 1, 2021,08:00am EST|2 views

Ukraine’s Tired Air Force Can’t Stop A Russian Invasion—And Kiev Knows It​

David Axe
David Axe
Forbes Staff
Aerospace & Defense
I write about ships, planes, tanks, drones, missiles and satellites.


uncaptioned


A Ukrainian Su-27 drills in November 2021.

Ukrainian air force photo
Nearly 100,000 Russian troops and their equipment have massed near Ukraine. If in coming months Russian president Vladimir Putin orders these troops to invade Ukraine, Kiev’s aging, depleted air force would be all but powerless to stop them.




Russian can mobilize hundreds of modern warplanes for an attack on Ukraine. The Ukrainian air arm by contrast might struggle to deploy more than a few dozen geriatric fighters and attack planes.


The Ukrainian government is aware of the problem. “In the event of the most dangerous scenario of unleashing open armed aggression against Ukraine, the Russian Federation is able to set up air task forces of up to 500 aircraft,” the government explained in Air Force Vision 2035, a 2020 planning document.


PROMOTED




The Russian force could include the latest Su-34, Su-35, MiG-35 and Su-57 fighters.


To counter this aerial armada, the Ukrainian can muster just 125 Su-24s, Su-25s, MiG-29s and Su-27s that Kiev inherited from the Soviet Union way back in 1991, when most of those aircraft already were a decade old. Ukraine hasn’t acquired a single new, manned fighter or attack plane in 30 years.


“This, in turn, has led to a significant decline of the national military-industrial complex,” the government admitted. “We have stopped investing in our future and have created the prerequisites for the emergence of a critical situation which is the need for massive and almost simultaneous rearmament of the air force to modern models of military equipment (first of all multi-role fighters and air-defense missile systems) that national industry has not yet created and cannot create within the required time frame.”


MORE FOR YOU

American Airlines Pilots Say Operations Managers Must Go After Summer Breakdowns​


The U.S. Air Force Is Gradually Rebuilding Its B-52 Bombers From The Rivets Out​


An American Bomber Visited Malaysia. A Bizarre Mix Of Local Jets Rose To Meet It.​



“This necessitates the acquisition of these capabilities abroad and significant financial investments,” the government concluded.


The United States and other NATO countries have provided Ukraine billions of dollars in military aid since Russia seized Ukraine’s Crimean Peninsula back in 2014 and subsequently backed anti-government separatists in a grinding war in eastern Ukraine.




But that aid has not included warplanes or significant air-defense equipment. When the Ukrainian air force held a major drill in the country’s south last week, it was with the same old jets and missiles.


cd2347a4-e3ff-4000-8969-24a22d32d8e8.jpg

The Ukrainian armed forces have managed to acquire a small number of Turkish-made TB-2 armed drones—and have already used them to destroy separatist artillery. But the handful of propeller-drive TB-2s is no match for the hundreds of Russian fighters that might sweep across Ukraine in the early hours of an invasion.

Ukrainian defense minister Oleksii Reznikov flew to Washington, D.C. in mid-November seeking help. A U.S. Senate aide told Air Force Magazine Reznikov wanted air-defenses in the class of the Patriot medium-range surface-to-air missile.

But the urgency of Ukraine’s needs means the United States should focus on providing smaller, easier-to-use air-defenses—such as Stinger shoulder-fired missiles—as fast as possible. “I would be worried about the next two months and getting everything we can that can make a difference,” the aide said.

The Ukrainian government stated in its 2035 strategy document that it should acquire an initial six-to-12 modern fighters by 2023 in order to begin the long process of replacing old planes. But that would require signing a contract in 2022. Kiev has neither issued a tender for new fighters nor set aside the billions of dollars the planes and their support equipment might cost.

So if and when Russia invades, the Ukrainian air force will fly into aerial battle with the planes it has. Assuming it manages to get off the ground amid heavy bombardment.


Follow me on Twitter. Check out my website or some of my other work here. Send me a secure tip.
David Axe
David Axe
 
An

Miten voit olla sitä mieltä Venäjä EI olisi jo hyökännyt sotilaallisesti Ukrainan maaperälle jo 2014? Se että sen sotilaat eivät käytä tunnuksia ja, että joukkoon on otettu mukaan tai käskettäväksi aika kirjavaa sakkia ei muuta sitä tosiasiaa että Krimin niemimaa miehitettiin erikoisjoukkojen voimin, ja Donetksin taistelut käännettiin taas suotuisaksi Venäjälle vasta kun Venäjän mm. varusmiehistä koostuvat joukot iskivät rajummin vastaan.

Venäjä on De facto ja se jure ollut jo sotaa käyvä hyökkääjä ja miehittäjä vuodesta 2014. Se, että Venäjä tai Ukraina ei ole julistanut sotatilaa toista vastaan ei muuta tätä tosiasiaa.
No juu. Krimin osalta asia on selkeä. Donetskin osalta voi vielä argumentoida mutta Krim oli selkeä hyökkäys ja valloitus.
 
David Axe Ukrainan väsyneistä ilmavoimista:

Eli kohta todetaan että ei oo Ukrainalla jakoa kun on heikot ilmavoimat ja maasta tapahtuvilla ohjuksilla ei Venäjän superhävittäjiä torjuta. Sen tulee sanomaan samat pellet jotka toitottaa että Suomen ei ole järkeä investoida uusiin hävittäjiin kun ne kuitenkin tuhotaan heti, vaan pitäisi olla maasta-ilmaan ilmatorjuntaa pelkästään.
 
Eli kohta todetaan että ei oo Ukrainalla jakoa kun on heikot ilmavoimat ja maasta tapahtuvilla ohjuksilla ei Venäjän superhävittäjiä torjuta. Sen tulee sanomaan samat pellet jotka toitottaa että Suomen ei ole järkeä investoida uusiin hävittäjiin kun ne kuitenkin tuhotaan heti, vaan pitäisi olla maasta-ilmaan ilmatorjuntaa pelkästään.

Onhan tuossa jutussa sellaista keltaisen lehdistön "ne jyrää meitin" -asennetta, mutta totuuden siemen siinä saattaa silti olla. Ukrainan kalusto on kuitenkin vuosikymmenien takaa ja päivityksiä on tehty nimeksi, jos sitäkään.

Se että Ukrainalaiset laittavat ilmaan 1980-luvun Su-27:n ja venäläiset 2010-luvun Su-35:n, se on vähän kuin jenkit ajaisivat Red Flagissä vastakkain F-15A:n ja F-15EX:n. Saattaa olla, että ensinmainittu ottaa turpaan 6-0 kummassakin tapauksessa. Tai ainakin 6-1.

Toinen mihin Axe kiinnitti huomiota on epävarmuus kaluston todellisesta käytettävyysasteesta. Siitä on paha sanoa mitään varmaa, mutta ilmailutoimittajalla on ehkä jotakin hajua asiasta.
 
Mutta jottei mene täysin Venäjän propagandan toisteluksi, niin laitetaan hieman rohkeampiakin kirjoituksia.

Ehdottavat jenkkien eläkevarastoista 100+ kpl F-15 Eagle, 6-8 kpl Hawkeye ja 8-12 kpl Stratotanker. Datalinkeillä, älypommeilla, risteilyohjuksilla ja muilla herkuilla.


UkraineAlert

April 6, 2021

Upgrading Ukraine’s Air Force could deter Russia​

By Stephen Blank

Upgrading Ukraine’s Air Force could deter Russia


Ukraine is back in the international headlines thanks to alarm over a major Russian military build-up close to the Ukrainian border. This latest scare is a reminder that Russian aggression against Ukraine is far from over. While combat operations peaked in 2014-15, the conflict continues to simmer and remains very much unresolved.
Over the past seven years, the international community has provided Ukraine with considerable support, but this backing has yet to persuade Russia to end its hybrid campaign against Ukrainian statehood. Ukraine’s Western partners are understandably reluctant to enter into an armed confrontation with Russia, and have also been extremely cautious about providing the Ukrainian military with the means to counter the Kremlin. Nevertheless, one of the most effective deterrents to further Russian aggression may be an upgraded Ukrainian Air Force.
Following Russia’s 2014 invasion, the Ukrainian Air Force launched an improvised effort to get as many jets as possible flyable and called up maximum numbers of air force reservists in a bid to make the UAF as combat-ready as possible. They faced a range of problems caused by decades of post-Soviet neglect. These difficulties were compounded by a chronic shortage of Russian-made spare parts, resulting in massive cannibalization of grounded jets in order to get a few dozen combat ready.
Even this relatively small air force was able to inflict prohibitive losses on Russia’s hybrid army of conventional forces, mercenaries, and local collaborators. Some air strikes are reported to have killed significant numbers of Russian troops.
Moscow reacted by covertly deploying air defense systems into the occupied Donbas region of eastern Ukraine. One such system was involved in the shooting down of civilian airliner MH17 in July 2014. Many Ukrainian military aircraft were also shot down, as the Ukrainians frequently flew with broken or obsolete electronic warfare equipment.
Since the start of hostilities, the UAF has expanded its combat force by overhauling and often upgrading mothballed jets and training a new generation of airmen. This effort has been hampered by the need to acquire Russian-made spare parts that could not be reverse engineered in Ukraine, with such purchases often taking place covertly abroad. Despite these efforts and due to the heavy losses incurred in 2014, Ukraine’s Air Force is currently in a weakened state and offers limited deterrent value.




Ukraine's Air Force leadership has recently conceded that by 2030, most of the country’s fighter jets will be non-viable. Meanwhile, Moscow exploits the weakness of Ukraine's Air Force and menaces Ukraine with the threat of air attacks. Most of Russia's newest fighters have been deployed across a chain of airfields in an arc around Ukraine's borders.


Clearly, the Ukrainian Air Force is in urgent need of an upgrade. Ukraine’s public debate over how to revive the UAF has reached a consensus that Western-built jets armed with modern smart munitions are needed, along with Western air defense capabilities.


Ukraine’s best air force assets at present are two under-strength fighter brigades of around fifty Su-27 FLANKERs, equivalent to the US F-15C. Around thirty are believed to be operational. Its next best asset is a fighter brigade of smart munition-capable Su-24 FENCERs, the “Soviet F-111” and workhorse of Russia's bombing campaign in Syria. At best, around thirty of these planes are currently believed to be operational.


The largest fighter assets Ukraine has are three under-strength fighter brigades of around 80 MiG-29 FULCRUMs, equivalent to the US F-16. Finally, one brigade of the Su-25 FROGFOOT or “Soviet Warthog” is employed for ground attack.


Ukraine lacks key air defense capabilities such as Airborne Early Warning and Control, aerial refueling tankers, digital datalink terminals to network these, modern smart munitions, air launched cruise missiles, and reconnaissance and targeting pods to support these.


There are no challenges in providing Airborne Early Warning and Control, aerial refuelling tankers, datalinking equipment, cruise missiles or smart munitions, or in replacing Ukraine's lightweight MiG-29s and Su-25s. Mothballed F-16Cs, E-2C-2000 Hawkeyes and KC-135 tankers are abundant in AMARG storage. New or refurbished F-16C and European fighters could also be supplied.


The challenge is in replacing the long-range, heavy-hitting Su-27 and Su-24 fighters. The only Western alternative that can replace them is the US F-15, at least one hundred of which are needed for under-strength units. The F-15 has already been publicly proposed by General Drozdov, Chief of Ukraine’s Air Staff.


The need to upgrade Ukraine's Air Force presents an opportunity for the Biden administration to cause Moscow some genuine pain, in both the real strategic sense and in terms of the long-running propaganda war.


The flow of US lethal and non-lethal military aid to Ukraine since 2014 has so far been helpful, but mainly of symbolic value. The US has supplied extensive training, Humvees, counter-battery radars, night vision equipment, Javelin anti-tank missiles, and Island class coastguard cutters. Plans are also in place to provide Mark VI patrol boats. Aid for the Ukrainian Air Force has been minimal, including the supply of helmets for aircrew and runway repair kits. This aid has yet to produce a truly strategic impact.


A US-funded aid or “lend-lease” package of 100 or more F-15s, six to eight E-2C-2000 Hawkeyes, and eight to 12 KC-135R tankers, along with Link-16 datalink terminals, smart munitions, cruise missiles, and suitable reconnaissance and targeting equipment would send Moscow an unambiguous message and help deter any future invasion plans.


There are many ways of implementing and funding a potential package of air defense equipment for Ukraine. The “instant capability” option is to pull mothballed F-15C/D, E-2C-2000, and KC-135R aircraft out of storage and send them to Ukraine, with downstream upgrades for the F-15s as proposed for Japan.


Alternately, the US could supply new build F-15QA or F-15EX jets to Ukraine. Smart munitions, cruise missiles such as JASSM, and other proposed items are now commodity production items exported widely to allies and could be supplied new or from existing stocks.


Reinforcing Ukraine's Air Force would be a powerful way for the Biden administration to signal that the US will no longer tolerate Russian mischief in Eastern Europe, and that there are hard and tangible long-term strategic costs Russia must bear for its malign conduct.


Stephen Blank is a Senior Fellow at the Foreign Policy Research Institute.
 
No juu. Krimin osalta asia on selkeä. Donetskin osalta voi vielä argumentoida mutta Krim oli selkeä hyökkäys ja valloitus.
Minusta Donetskinkaan osalta ei ole epäselvyyttä mistä käsin hommaa johdettiin ja että siihen osallistui venäjällä sotilaana toimivia henkilöitä. Mm. tiivimpien taisteluiden aikana kiinnihän saatiin mm. näitä nuoria epäonnisia venäläisiä varusmiehiä jotka eivät jättäneet epäilyn sijaa sille, etteivätkö venäläiset sotilaat olleet mukana taisteluissa.

On se kumma että näistä asioista täytyy täällä vääntää vielä näin seitsemän vuoden jälkeenkin :mad:. Tuo @johan6 :n kirjoitamma kommentti siitä että Venäjä ei olisi muka on sodan osapuoli tähän saakka, ei pelkästään hämmennä vaan nostaa jopa hieman sappeani täällä näppisten äärellä.

Se, että kansainvälinen tuomioistuin ei saa aikaan yhtikäs mitään tai sodanjulistuksia ei tehdä yhtä avoimesti kuin joskus keskiajalla, ei tarkoita etteivätkö valtiot rikkoisi kansainvälisiä lakeja tai pystyisi tekemään sotarikoksia. Jos todella odotetaan jotain sodanjulistusta, niin Venäläiset marssivat pian Pariisin riemukaaren alla ennen kuin kukaan nostaa sormeaan.
 
No juu. Krimin osalta asia on selkeä. Donetskin osalta voi vielä argumentoida mutta Krim oli selkeä hyökkäys ja valloitus.

Kyllä Venäjän peitetarina on niin huono, ettei edes suomalaisessa rosiksessa se kelpaisi. :) "kapinalliset" on niin kehno kertomus, että huhhuh.

Mutta homman kluu on siinä, että tällä tavoin jätetään myös takaovi auki Lännen hyväksyä kynsiä purren todellisuus. On edes joku sivujuonne, joka mahdollistaa lökäpöksyilyn. Niin voi Italia takertua tarinaan ja käydä täysillä bisnestä Venäjän kanssa, niin tekee Ranska, Saksa, Israel, tsadaa Ruotsi ja Norja ja niin edelleen. Henkilöpakotteet ja rahalaitosnysvääminen eivät ole estäneet Venäjää....ne ovat olleet melkoisen jos eivät tehottomia niin ainakin pienitehoisia vaikuttamiskeinoja. Länsi arvioi ne kuitenkin paremmiksi kuin täysi sota Venäjän kanssa. Venäjän narratiiviin voi edes jotenkin takertua.....

Isojen peli on isojen peliä. Pienet tekijät saavat katsella Laurina vierestä. Niin on ollut ja niin on oleva.

Neuvostoliitto käytti Kuusisen hallitusta silloin aikoinaan. Se oli tarina, mutta hyvin samaa sukua kuin tämä Donetskin kapinalliset ja venäläisten suojelutarve. Silloisessa tilanteessa Kuusisen hallitus ei purrut, mutta siihenkin narratiiviin tartuttiin pitkin maailmaa.....jossain toisessa tilanteessa tuo näytelmä olisi ollut paljon pahempi suomalaisten kannalta.

Yksistään kapinallisten aseistus, viestintävälineistö ym. tarpeisto on sen laatuista, että mistä se taivaasta sinne tippui? Mitä sikailua sen matkustajakoneen alasampuminen oli? Kapinalliset täräyttivät Bukilla, joka oli löytynyt suon laidasta?
 
Tuo @johan6 :n kirjoitamma kommentti siitä että Venäjä ei olisi muka on sodan osapuoli tähän saakka, ei pelkästään hämmennä vaan nostaa jopa hieman sappeani täällä näppisten äärellä

Olen teille aika ajoin varovasti yrittänyt viestiä, että älkää nielaisko koukkuja syötteineen. Kaikki tämän maailman Nato-kannattajat eivät ole päästä silitettäviä ja sellaisia oikeita. :cool:
 
Näkökulma: Venäjä esittää Naton kieltämistä Suomelta Kasperi Summanen | 01.12.2021 | 14:36- päivitetty 01.12.2021 | 14:37 Euroopassa puuhataan uutta etupiirijakoa ja Suomi on lastuna laineilla. Venäjän aikeita Ukrainassa on arvuuteltu pitkin syksyä ja talvea. Moskova on lähettänyt Ukrainan rajalle suuren sotajoukon ja tällä kertaa kaikki viittaa siihen, että todelliset hyökkäysvalmistelut on tehty – vaikka poliittinen päätös toimista näyttääkin toistaiseksi uupuvan. Valko-Venäjän EU-rajanaapureissa on puolestaan saatu kokea Kremlin pelikirjasta tuttua ja meilläkin muutama vuosi takaperin koettua hybridivaikuttamista, jossa naapurimaata pyritään painostamaan rajan yli lähetettävillä siirtolaisvirroilla. Mutta mihin presidentti Vladimir Putin todella pyrkii epävakautta ruokkivilla toimilla? Vastaus saatiin kuulla tänään – ja se on Suomen kannalta kylmäävä. Venäjän presidentti teki nimittäin selväksi, että Venäjä haluaa neuvotella Euroopan turvallisuusjärjestyksen uudelleen. Putinin mukaan Venäjä vaatii nyt kirjallisia sopimuksia, joissa Yhdysvallat Nato-liittolaisineen takaa, ettei puolustusliitto enää laajene itään. Venäjä haluaa myös takuut siitä, ettei ”Venäjää uhkaavia asejärjestelmiä” tuoda sen rajoille. Tarkemmin Venäjän presidentti ei ajatuksiaan avannut, mutta lienee perusteltua olettaa, että Nato-Norjan itäpuoliset Ruotsi ja Suomi kuuluvat lausunnon perusteella samaan pakettiin. Kyse olisi muutoksesta totuttuun venäläislinjaan. Aiemmin Nato-jäsenyyden on todettu olevan Suomen oma asia. Toki samassa yhteydessä on varoitettu mahdollisen liittoutumisen vaikuttavan siihen, miten Suomi venäläisessä turvallisuusajettelussa nähdään. Vladimir Putinin esitys ei tullut yllätyksenä kenellekään, joka on seurannut Venäjän viime aikojen ulkopoliittisia ulostuloja ja tunnusteluja. Putin vaati hiljattain Venäjän ulkoministeriötä hankkimaan Venäjälle turvatakuita kahdenvälisesti, ilman liittoumia. Vaikutusvaltainen Kremlin ulkopolitiikan tulkitsija Fjodor Lukjanov jatkoi ajatusta viime viikolla laajaa huomiota saaneessa kirjoituksessaan. Siinä esitettiin ”uudelleen määriteltyä suomettumista” ratkaisuksi Ukrainan kriisiin. Samassa yhteydessä Lukjanov katsoi, että ajatus siitä, että maat saisivat valita liittyvätkö ne esimerkiksi Natoon piittamatta muiden mielipiteistä, tulisi muutenkin jo unohtaa vanhentuneena. – Ajatuksena on hylätä periaate, jossa maat voivat valita liittoumansa aivan kuin se olisi vain heidän oma asiansa. Tämä ei ole koskaan ollut osa perinteistä geopolitiikkaa, mutta siitä on tullut itsestäänselvyys viime vuosikymmeninä. Tämä lähestymistapa ei enää toimi. Uuden luominen vain politiikan ja diplomatian keinoin ei kuitenkaan vaikuta mahdolliselta, Lukjanov kirjoitti ”Diplomaattinen ratkaisu” Yllä kuvattu Venäjän ulkopoliittinen ajattelu voi tuntua äkkiseltään Naton perusajatuksen ja valtioiden itsemääräämisoikeuden vastaiselta. Valitettavasti lännen antautuminen Venäjän vaatimuksiin ainakin osittain ei ole nyt lainkaan niin mahdotonta kuin luulisi. Ilmassa on ollut jo jonkin aikaa merkkejä siitä, että Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin hallinto on valmis jonkinlaiseen sopimukseen Venäjän kanssa suuren sodan välttämiseksi Ukrainassa. Yhdysvallat on myös kääntänyt geopoliittista katsettaan yhä enemmän Kiinan suuntaan ja vaakakupissa voi painaa halu päästä eroon ”Venäjän ongelmasta” Euroopassa. Ehkä myönnytyksiä saanut Venäjä voisi jopa liittyä omalta osaltaan Kiinan vastaiseen rintamaan. Konkreettista tietoa Yhdysvaltojen mahdollisesta taipumisesta myönnytyspolitiikkaan saatiin ensi kertaa tänään, kun Washington Postin David Ignatius paljasti Yhdysvaltain valmistelleen vielä syksyllä Venäjälle edullista diplomaattista ratkaisua Ukrainan kriisiytyvään tilanteeseen. Vladimir Putin olisi WP:n mukaan saanut sopimuksessa ”paljon siitä, mitä hän haluaa”. Tilanne kuitenkin muuttui Venäjän jatkettua aggressiivista joukkojen sijoittelua Ukrainan lähialueille. Washingtonin ja Moskovan neuvottelujen on kuitenkin kerrottu jatkuvan kulisseissa ja ne saattavat johtaa huipputapaamiseen vielä tämän vuoden aikana. Vaikka länsi vastaisikin Vladimir Putinin esitykselle olankohautuksella ja vaikka Ukrainan kytevä sota jäisikin leimahtamatta, on varmaa, että Euroopan turvallisuusastelmia piirretään nyt kuumeisesti uusiksi isojen pelaajien kesken ja että Suomi kulkee näissä virroissa lastuna laineilla. Suomalaisessa nato-optiokeskustelussa on tullut tutuksi jäsenyyden puolustajien fraasi, jonka mukaan palovakuutusta ei enää saa, kun talo on jo tulessa. Sillä vastataan Natoon penseämmin suhtautuvien vakuutteluihin siitä, että jäsenyyttä voitaisiin hakea, kun turvallisuusympäristössä todella tapahtuu jotakin isoa. Kun katselee Ukrainan tilannetta ja kuuntelee Venäjän presidentin puheita, alkaa vahvasti tuntua siltä, että yhdessä nurkassa kytee jo.
 
Aika kylmäävää jos pitää paikkansa. Venäjä haluaa etupiirit takaisin. Tällöin suomi ei saisi ostaa esimerkiksi länsimaisia aseita.

Sotarummut pärisee.

"Vastaus saatiin kuulla tänään – ja se on Suomen kannalta kylmäävä. Venäjän presidentti teki nimittäin selväksi, että Venäjä haluaa neuvotella Euroopan turvallisuusjärjestyksen uudelleen. Putinin mukaan Venäjä vaatii nyt kirjallisia sopimuksia, joissa Yhdysvallat Nato-liittolaisineen takaa, ettei puolustusliitto enää laajene itään. Venäjä haluaa myös takuut siitä, ettei ”Venäjää uhkaavia asejärjestelmiä” tuoda sen rajoille. Tarkemmin Venäjän presidentti ei ajatuksiaan avannut, mutta lienee perusteltua olettaa, että Nato-Norjan itäpuoliset Ruotsi ja Suomi kuuluvat lausunnon perusteella samaan pakettiin."
 
Olen teille aika ajoin varovasti yrittänyt viestiä, että älkää nielaisko koukkuja syötteineen. Kaikki tämän maailman Nato-kannattajat eivät ole päästä silitettäviä ja sellaisia oikeita. :cool:
:cool: täsmälleen samaa mieltä. Huvittanut, kuinka harva osaa sylkäistä sen koukun ulos. 9/10 viestiä voi olla sellaisia mitkä on tarkoitettu pohjustamaan sen 10:nnen viestin yhtä kappaletta...
 
Näkökulma: Venäjä esittää Naton kieltämistä Suomelta Kasperi Summanen | 01.12.2021 | 14:36- päivitetty 01.12.2021 | 14:37 Euroopassa puuhataan uutta etupiirijakoa ja Suomi on lastuna laineilla.
Nyt on putin seonnut sitten lopullisesti, Kielletään suomelta nato niin voidaan saada "Vastarinta natoon vastaa itäblockissa"
 
Viimeksi muokattu:
Asia ei ole ihan näin yksioikoinen... Venäjä ei käy sotaa, vaan tukee kapinallisia, autaa omia kansalaisiaan jne. jne. Se on myös kieltänyt olevansa sodan osapuolena.

Toistaiseksi Venäjä ei ole "ikäänkuin valtiontasolla" hyökännyt Ukranaan. Se on perustellut sotilaallista tukeaan (=sotimistaan) paikallisten "kapinallisten/oppposition" avuksi ja esim. venäläisen väestön turvaajana jne.
- tottakai kaikki tietävät että Venäjä käy sotaa mutta oikeudellisesti asia ei ole selvä..
- toisekseen Venäjän toimia on myös katsottu ns. "läpi sormien", erilaisista syistä.

Jos/kun Venäjän asevoimat suoraan hyökkäävät Ukrainan alueelle niin myös ns. oikeudellinen kynnys sodasta ylittyy, Venäjä on siinä tilanteessa sodan aloittaja/hyökkääjä sekä rikkoo samalla myös itse hyväksymiään (=allekirjoittamiaan) kv. sopimuksia. Näin Venäjä asettaa itsenä valtiotasolla ns. "de facto" sotaan syylliseksi. Samalla Venäjä menettää valtiona kv. sopimuksiin perustuvan koskemattomuuden suojan. Sekä joutuu vastatoimien kohteeksi.
- esim. kaikki YK:n peruskirjan allekirjoittaneet valtiot voivat ja ovat oikeutettuja (jopa velvoitettuja) auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta valtiota ja osallistumaan hyökkääjän vastaisiin toimiin. Myös sotilaallisiin toimiin.
- sodan aloittaja muuttuu kv. politiikassa "lainsuojattomaksi". Se sanoutuu "de facto" irti yhteisistä pelisäännöistä jotka ovat aiemmin suojanneet myös sitä itseään.

Sillä että jokin valtio kiistatta on ja samalla tuomitaan sodan hyökkääväksi/aloittajaksi on varsin suuri merkitys kansainvälisessä politiikassa.
- (itsekin allekirjoittaneena) sopimuksia rikkovana osapuolena Venäjä joutuu monenlaisten vastatoimien kohteeksi. (sotillallisten, poliittisten, taloudellisten jne. jne.)
- tällaista tilannetta Venäjä varmasti pyrkii viimeiseen asti välttämään Tai ainakin pyrkii tekemään kaikenlaisia "temppuja" jotka antaisi edes jonkinlaisia "oikeutuksia" hyökkäykselleen.
- toki tämäkään seuraus ei välttämättä estä hyökkäystä ja sotaa, mutta se jättää hyökkääjän alttiiksi varsin ikäville seurauksille.

Toisekseen sotimisen jälkeinen paluu normaaliin tilanteeseen edellyttää kv. yhteisön suostumista ja hyväksyntää. Sekään ei välttämättä ole mikään itsestään selvä asia.

Mutta kaikki nämä em. asiat sekä niihin liittyvät syyt ja seuraukset ovat, kaikkien valtioiden tiedossa. Jää nähtäväksi mitä jatkossa tapahtuu ja mitä seurauksia niistä on käytännössä.

Asia ei ole ihan näin yksioikoinen... Venäjä ei käy sotaa, vaan tukee kapinallisia, autaa omia kansalaisiaan jne. jne. Se on myös kieltänyt olevansa sodan osapuolena.

Toistaiseksi Venäjä ei ole "ikäänkuin valtiontasolla" hyökännyt Ukranaan. Se on perustellut sotilaallista tukeaan (=sotimistaan) paikallisten "kapinallisten/oppposition" avuksi ja esim. venäläisen väestön turvaajana jne.
- tottakai kaikki tietävät että Venäjä käy sotaa mutta oikeudellisesti asia ei ole selvä..
- toisekseen Venäjän toimia on myös katsottu ns. "läpi sormien", erilaisista syistä.

Jos/kun Venäjän asevoimat suoraan hyökkäävät Ukrainan alueelle niin myös ns. oikeudellinen kynnys sodasta ylittyy, Venäjä on siinä tilanteessa sodan aloittaja/hyökkääjä sekä rikkoo samalla myös itse hyväksymiään (=allekirjoittamiaan) kv. sopimuksia. Näin Venäjä asettaa itsenä valtiotasolla ns. "de facto" sotaan syylliseksi. Samalla Venäjä menettää valtiona kv. sopimuksiin perustuvan koskemattomuuden suojan. Sekä joutuu vastatoimien kohteeksi.
- esim. kaikki YK:n peruskirjan allekirjoittaneet valtiot voivat ja ovat oikeutettuja (jopa velvoitettuja) auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta valtiota ja osallistumaan hyökkääjän vastaisiin toimiin. Myös sotilaallisiin toimiin.
- sodan aloittaja muuttuu kv. politiikassa "lainsuojattomaksi". Se sanoutuu "de facto" irti yhteisistä pelisäännöistä jotka ovat aiemmin suojanneet myös sitä itseään.

Sillä että jokin valtio kiistatta on ja samalla tuomitaan sodan hyökkääväksi/aloittajaksi on varsin suuri merkitys kansainvälisessä politiikassa.
- (itsekin allekirjoittaneena) sopimuksia rikkovana osapuolena Venäjä joutuu monenlaisten vastatoimien kohteeksi. (sotillallisten, poliittisten, taloudellisten jne. jne.)
- tällaista tilannetta Venäjä varmasti pyrkii viimeiseen asti välttämään Tai ainakin pyrkii tekemään kaikenlaisia "temppuja" jotka antaisi edes jonkinlaisia "oikeutuksia" hyökkäykselleen.
- toki tämäkään seuraus ei välttämättä estä hyökkäystä ja sotaa, mutta se jättää hyökkääjän alttiiksi varsin ikäville seurauksille.

Toisekseen sotimisen jälkeinen paluu normaaliin tilanteeseen edellyttää kv. yhteisön suostumista ja hyväksyntää. Sekään ei välttämättä ole mikään itsestään selvä asia.

Mutta kaikki nämä em. asiat sekä niihin liittyvät syyt ja seuraukset ovat, kaikkien valtioiden tiedossa. Jää nähtäväksi mitä jatkossa tapahtuu ja mitä seurauksia niistä on käytännössä..
Kirjoituksesi alkuosa kertoo minulle lähinnä sen, että venäjän propaganda on taas onnistunut. Tuo on suunnilleen suoraan ryssien kirjoittamaa valheellista paskaa.

Venäjän on hyökännyt Ukrainaan ja miehittänyt Ukrainan alueita ja hyökkää ja miehittää edelleen joka ikinen päivä.

Sama venäjä miehittää joka päivä isoa osaa suomesta. Varastetun omaisuuden omistusoikeus ei siirry varkaalle koskaan. Ei vaikka aikaa kuluisi tuhat vuotta.
 
Mutta jottei mene täysin Venäjän propagandan toisteluksi, niin laitetaan hieman rohkeampiakin kirjoituksia.

Ehdottavat jenkkien eläkevarastoista 100+ kpl F-15 Eagle, 6-8 kpl Hawkeye ja 8-12 kpl Stratotanker. Datalinkeillä, älypommeilla, risteilyohjuksilla ja muilla herkuilla.

Taitaisi mennä pari vuotta ennenkuin ukrainalaiset olisivat oppineet noiden käytön. Ikänsä käyttäneet neukkuperäisiä järjestelmiä ja sitten pitäisi omaksua läntinen teknologia ja suunnittelu...
 
Venäjä ei ole reaalipoliittisesti miehittänyt sodassa menetettyjä alueita pitkään aikaan vaan niiden omistusoikeus siirrettiin 2.MS:n jälkeen Neuvostoliitolle, ja Koivisto vahvisti Karjalan yms. kuulumisen Venäjälle NL:n sorruttua. Siksi toisekseen ne alueet ovat kehitysmaa-tasolla koska neukut eivät puskurialueeseen halunneet panostaa eikä Venäjällä ole ollut sen isompaa halua muuttaa suuntaa. Omistusoikeus on hyvinkin selkeä juttu, tunne omistusoikeudesta yhtä lailla suhteellinen;)
 
Venäjä ei ole reaalipoliittisesti miehittänyt sodassa menetettyjä alueita pitkään aikaan vaan niiden omistusoikeus siirrettiin 2.MS:n jälkeen Neuvostoliitolle, ja Koivisto vahvisti Karjalan yms. kuulumisen Venäjälle NL:n sorruttua. Siksi toisekseen ne alueet ovat kehitysmaa-tasolla koska neukut eivät puskurialueeseen halunneet panostaa eikä Venäjällä ole ollut sen isompaa halua muuttaa suuntaa. Omistusoikeus on hyvinkin selkeä juttu, tunne omistusoikeudesta yhtä lailla suhteellinen;)
Millä tavalla Koivisto vahvisti Karjalan kuulumisen Venäjälle?
 
Back
Top