Ukrainan konflikti/sota

Onko periskooppi menettänyt merkityksensä nykysodankäynnissä ja jos ei niin millä se on korvattu nykyaikaisissa asevoimissa?
Dronella.
Paljonkos sitä kokemusta tykistön toiminnasta sulla olikaan? Ei sitä patteria nyt monen kilometrin matkalle hajauteta, herranen aika.

Eikös ukraina jo jossain välissä vallannut sen kärmessaaren takasin? Veikö ryssä uudestaan vai minkä käänteen olen kuvitellut/missannut?
Suomessa nykyään nimenomaan hajautetaan usean kilometrin matkalle. 18 tykkiä, etäisyydet 200-500 m tykkien välillä. Hajautettu taistelutapa, jossa ampuma-arvot lasketaan joka tykille erikseen mahdollistaa tämän. Hieman voi vaikeuttaa vastatykiatötoimintaa.

Tulenjohtajan koulutus, toki silloin kun varusmiehenä olin ei vielä noin paljon hajautettu ja psto:n vahvuus oli 12 putkea. Silloinkin jaosten (2 tykkiä/jaos) väli oli tyypillisesti 200 m ja koko patteriston putkilinjan pituus hyvinkin 1-2 km. Pattereiden ampuma-arvot laskettiin silloin erikseen ja jaosten tykkien suuntaa täsmennettiin viuhkalla, eli tykkien putket suunnattiin hieman limittäin.
 
Tulenjohtajan koulutus, toki silloin kun varusmiehenä olin ei vielä noin paljon hajautettu ja psto:n vahvuus oli 12 putkea. Silloinkin jaosten (2 tykkiä/jaos) väli oli tyypillisesti 200 m ja koko patteriston putkilinjan pituus hyvinkin 1-2 km. Pattereiden ampuma-arvot laskettiin silloin erikseen ja jaosten tykkien suuntaa täsmennettiin viuhkalla, eli tykkien putket suunnattiin hieman limittäin.
Kyllä silloin myöhäiskasarilla ainakin laskimme ja muunsimme ampuma-arvot jokaiselle putkelle erikseen merimaaliammunnassa, mikä toki ymmärrettävää (muoks koska siis ammuttiin alusta, ei aluevaikutusta).

Maa-ammuntojakin harjoiteltiin pari kertaa, mutta en muista enää saletin varmasti miten siinä meneteltiin. Olettaisin että siinäkin muunnettiin putkikohtaisesti.

Samoin kuin yllä, niin hajautettiin kukin tykki toisistaan, mutta ei sellaisia matkoja mistä nykyään puhutaan.

Muoks ja tämä koski siis yhden patterin toimintaa. Patteriston ammuttamisista ei kokemusta.
 
Viimeksi muokattu:


Taitaa nyt valitettavasti olla mennyt Makarov ja Serna sekaisin huhumyllyssä, ehkä tarkoituksellakin syötettyä vanjan disinformaatiota onkiakseen tietoa Ukrainan toimintakyvystä Käärmesaaren suunnalla ja psyops että pääsisi diskreditoimaan vihollista.

Tässä satelliittikuvaa eiliseltä:


Kuten hän kirjoittaa, "The next Sentinel 2 pass should give us more information". Henkilökohtaisesti en laittaisi noin paljon luottoa vanjan kykyyn harhauttaa Ukraina valehtelemaan tapahtuneesta ja hankkimaan sitä kautta "pisteitä" muun maailman silmissä. Helpompi selitys on epäonnistunut maalin tunnistus ja ehkä ylioptimismi Moskvan upotuksen jälkeen. Jotain kautta sitten lipsahtaa alustava, virheellinen tieto ja sitä toistellaan monen kanavan kautta.

Kun nämä tapahtuvat merellä, poissa silmien edestä niin meillä ei ole kameraa tuottamassa selvää tilannekuvaa. Sitten ollaan huhujen varassa. Siitä syystä paras aina odottaa vahvistusta kun jotain kerrotaan tapahtuneen. Hauskasti tuossa reddit-ketjussa yksi käyttäjä heittää kädet ilmaan ja antautuu virran vietäväksi:

And this, ladies and gentlemen, is why I believe literally 0% of any info that is coming out of Russia-Ukraine. I understand that 90% of reporting out of it is some combination of inaccuracies, propaganda, and journalistic malpractice, and I really am not willing to spend a hours per day verifying information. Maybe to the generals it is worth that effort, for me I am just waiting until the war is over and the fog clears.

Tunnistan tuosta turhautumisen tunteen, ei itselläkään riitä aikaa seurata tapahtumia reaaliajassa vaan pitää katsoa se mitä ehtii muun elämän ulkopuolella. Tämä kaveri vetää silti mutkat suoriksi ja julistaa että 90% kaikesta raportoinnista on yhdistelmä epätarkkuuksia, propagandaa ja journalistista väärinkäytöstä (malpractice). Tuosta ei ole pitkä matka siihen ajatukseen että "kaikki valehtelee, mikään ei ole totta, työnnä siis pää hiekkaan ja anna asioiden vain tapahtua" - yhdenlainen Venäjän voitto, jos järkevät ihmiset kieltäytyvät osallistumasta sodan seuraamiseen.

Toinen ajatus tuosta kirjoituksesta, sotaa seuraava historiantutkimus tahtoo tiivistää tapahtumia, poistaa yksityiskohtia jotta laaja kokonaisuus saadaan pureksittavampaan muotoon. Kertoo asioista pääpiirteittäin, jolloin moni tärkeä yksityiskohta voi jäädä sanomatta. Jos oman maailmankuvan muodostaa pelkistä "pääpiirteistä" niin siinä on iso määrä virhettä todellisuuden kanssa, väittäisin että moni arvio Venäjän armeija suorituskyvystä oli niin virheellinen juuri tästä syystä. Toinen selittävä tekijä voi olla se, että siirretään oman armeijan kyvykkyys 1:1 vastustajan kyvyiksi, vaikkei tälle olisi mitään selvää perustetta. Vihollisen aliarvioiminen on suuri synti, mutta on myös naurettavaa rakentaa siitä suurempi mörkö kuin mitä se on. Varsinkin jos tämä virheellinen kuva johtaa oman valtion poliittisen päätöksenteon vääristymiseen - vihollinen saavuttaa pelkällä sanallisella uhkailulla omia poliittisia tavoitteitaan, ilman että joutuu käyttämään sen enempää resursseja (puhe on halpaa kuten tiedetään).
 
Tälläseen törmäsin tuolla telegramissa.
Katso liite: 61369
Tuohon uutiseen en ota kantaa, kummallista ettei ole linkkiä siihen paikalliseen kanadalaiseen mediaan, mutta sellaista informaatiota on kyllä tullut vastaan, että ilmeisesti noin yleensä angloamerikkalaisille vapaaehtoisille on tullut järkytyksenä sodankäynti, missä omilla ei olekaan täydellistä ilma- ja tuliylivoimaa. Tietysti myös Ukrainan olosuhteet ja yhteiskunta noin muutenkin ovat aika eksoottisia, jos on tottunut vain rikkaaseen ja toimivaan länsimaailmaan ja samantyyppisiin asevoimiin...
 
Tuohon uutiseen en ota kantaa, kummallista ettei ole linkkiä siihen paikalliseen kanadalaiseen mediaan, mutta sellaista informaatiota on kyllä tullut vastaan, että ilmeisesti noin yleensä angloamerikkalaisille vapaaehtoisille on tullut järkytyksenä sodankäynti, missä omilla ei olekaan täydellistä ilma- ja tuliylivoimaa. Tietysti myös Ukrainan olosuhteet ja yhteiskunta noin muutenkin ovat aika eksoottisia, jos on tottunut vain rikkaaseen ja toimivaan länsimaailmaan ja samantyyppisiin asevoimiin...


edit: äkkiseltään kahlattuna ongelma tuotti se että yhtäkkiä tupsahti 20000+ vapaaehtoista, varusteista ainakin alussa pulaa, osalla epärealistiset odotukset, haluttiin sijoitusta Norman Brigadeen ja kun ei saatu häippästiin sinne omin luvin. Joku koetti kusettaa tuon prikaatin johtajalta puolen miljoonan aselähetyksen perustaakseen omat joukkonsa. Vapaaehtoiset oli punkemassa välittömästi rintamalle mutta luonnollisesti ukrainalaiset halusi ensin testata joukkoja, seassahan saattoi olla kaikenlaista viheltäjää. Kokeneempia kuitenkin päätyi erikoisjoukkoihinkin operoimaan vihollisen selustaan.

Wali ei poissulje paluuta Ukrainaan.
 
Viimeksi muokattu:
Lapsellista ja katkeranoloista tilitystä.
Ensinnäkin asenteellista nimittelyä eri ammattimiehien titteleillä. Ei kerro ihmisen älykkyyden määrästä oikein mitään, vaikka olisi toiminut esimerkiksi LVI-alalla koko ikänsä.

Toisekseen typerä kirjoitus muutenkin. Ei koulukiusaaminen ole missään tapauksessa hyväksyttävää. Ei silti yhden ihmisen kertoman 70 vuotta vanhan tarinan takia tarvitse, koko sieluansa ja ajatusmaailmaansa foorumille vuodattaa.

Varsinkaan kun tuo ajatusmaailma ei edes kuulosta kovin tasapainoiselta.
Kommentoin nyt vain tämän kerran kun on Offtopic eikä koske minua ollenkaan.

Kommentoin alkuperäistä viestiä sen takia koska minä en ikinä siedä väkivaltaa eikä se ole oikeutettua milloinkaan. Vain itsepuolustuksena väkivalta on sallittu. Puolittaiseksi huumoriksi heitetty alkuperäinen viesti sai minut ns. näkemään punaista. Sanotaan että fyysinen väkivalta on järjen vähyyttä. Itse olen aina puolustanut heikompaa riippumatta tilanteesta. Miekkallaan sanoilla eikä nyrkeillä. Eikö sotaakin sanota diplomatian epäonnistumisena.

Alkuperäinen viesti johon kommentoin sisälti asenteen jossa isompi/vahvempi saa "tirvaista" ihan muuten vain ja sille saa/voi/pitää vain nauraa. Analogiana sellaisen maailmankuvan omaavan henkilön mielestä esim. Ukrainaa ja ukrainalaisia saa Venäjä "tirvaista" kun se on niin surkea kuten Venäjän TV kertoo, ja sille pitää vain nauraa. Siinä vain vähän koulutetaan omasta mielestä väärin toimivaa. Se on vain hauskaa. Voin sanoa että ei ole. Jos taas ei sitten kuitenkaan olekaan hauskaa niin alkuperäinen viesti oli pahimmanlaista kaksinaismoralismia, muiden muka-viihdyttämistä.

Ammattiviittauksella kommentoin sitä mihin yleensä pitkässä juoksussa väkivaltainen käytös johtaa. Tilastollisesti ja henkilötasolla yleensä väkivaltainen perimä/käytös korreloi hyvin vahvasti älykkyysosamäärän kanssa (kannattaa lukea psykologiaa) ja se taas korreloi hyvin vahvasti koulutustason kanssa. Usein alhainen koulutustaso ja ammatti sen perusteella ei ole syy vaan seuraus. Tietynlaiset ihmiset vain kasaantuu tietynlaisiin ammatteihin yhtään aliarvioimasta mitään ammattia. Kaikkia tarvitaan. Tietyntyyppisiä ihmisiä vain löytyy tietyistä ammateista kertaluokkaa enemmän. (Ja vain esimerkkinä, jos on "insinööri" yhden työnantajan palveluksessa koko ikänsä niin eipä ole headhunterit paljoa vaivanneet, joka kertoo jo aika paljon sekin. Toki poikkeuksiakin on.)

Mikä sai sinut nillittämään viestiäni? Sattuiko ammatti vai käytösmalli kolahtamaan, vai peräti molemmat?

Tämä riittää tästä. Pahoittelen offtopic. Keskustelu tästä ei jatku minun osaltani. Oli vain pakko, yleisön pyynnöstä, uudelleen "vuodattaa koko sielu ja ajatusmaailma forumille".

Palataan Ukrainan sotaan. Jatkakaa.
 
Tuohon uutiseen en ota kantaa, kummallista ettei ole linkkiä siihen paikalliseen kanadalaiseen mediaan, mutta sellaista informaatiota on kyllä tullut vastaan, että ilmeisesti noin yleensä angloamerikkalaisille vapaaehtoisille on tullut järkytyksenä sodankäynti, missä omilla ei olekaan täydellistä ilma- ja tuliylivoimaa. Tietysti myös Ukrainan olosuhteet ja yhteiskunta noin muutenkin ovat aika eksoottisia, jos on tottunut vain rikkaaseen ja toimivaan länsimaailmaan ja samantyyppisiin asevoimiin...

Anglosaksinen hightech-armeija on tietysti jotain muuta kuin Ukrainan osittain suoraan maasta polkaistu, lähes nostoväeksi noteerattava armeija. Kirjavalla ja puutteellisella varustuksella ja runsaalla improvisoinnilla mennään.
 
Onko periskooppi menettänyt merkityksensä nykysodankäynnissä ja jos ei niin millä se on korvattu nykyaikaisissa asevoimissa?
Niin. Viittasin näihin aikanaan kovastikin suosiota saaneisiin mielipiteisiin "Venäjän satelliitit ja dronet näkevät kaiken, turha edes yrittää piileskellä."

Totuus on osoittautunut joksikin muuksi, eikä seikkailuhattukaan ole onneksi käynyt tarpeettomaksi.
 
Dronella.

Suomessa nykyään nimenomaan hajautetaan usean kilometrin matkalle. 18 tykkiä, etäisyydet 200-500 m tykkien välillä. Hajautettu taistelutapa, jossa ampuma-arvot lasketaan joka tykille erikseen mahdollistaa tämän. Hieman voi vaikeuttaa vastatykiatötoimintaa.

Tulenjohtajan koulutus, toki silloin kun varusmiehenä olin ei vielä noin paljon hajautettu ja psto:n vahvuus oli 12 putkea. Silloinkin jaosten (2 tykkiä/jaos) väli oli tyypillisesti 200 m ja koko patteriston putkilinjan pituus hyvinkin 1-2 km. Pattereiden ampuma-arvot laskettiin silloin erikseen ja jaosten tykkien suuntaa täsmennettiin viuhkalla, eli tykkien putket suunnattiin hieman limittäin.

Meillä oli 3 tykkiä per jaos ja enemmän pelattiin tason kanssa ja suunnat laskettiin ykkösjaokselle, toiselle oli joku korjainjutska. Siitä on kyllä aikaa ja muistikuvat hataria. Laskimella varmaan joka tykille erikseen…
Mutta hajauttamisesta on kaikenlaista muuta riesaa asemassa: yhteydet pitäisi saada tehtyä sillä määrällä lakua mitä on mukana, vartioinnin järjestäminen vaikeutuu, ruokahuolto. Ja sitten se että joka tykille pitäisi saada perussuunta. Telavehkeissä kai on omat paikantimet jokaiselle(?) mutta vedettäviin tarvii suunnan. Kai senkin voi toki tuoda joka tykille erikseen, mutta asemaan meno hidastuu vastaavasti.

Omat kokemukset toki rauhan ajalta jolloin jaosupseerin pitäisi vielä tarkistaa joka tykin suuntaus ja ampumaleirillä tilarajoitteita jne jne mutta kyllä se helposti tositilanteessakin (ainakin suomessa) menee siihen että jokaisella liikenevällä metsätien aukolla on tykki eikä sitä tilaa vain ole aina hajauttaa.
 
Anglosaksinen hightech-armeija on tietysti jotain muuta kuin Ukrainan osittain suoraan maasta polkaistu, lähes nostoväeksi noteerattava armeija. Kirjavalla ja puutteellisella varustuksella ja runsaalla improvisoinnilla mennään.
Ja siksi tuota on kotisohvalta mielenkiintoisempi seurata. Saavat tuloksia aikaan vaikka kalustoa on vaikka minkälaista ja tämä tietysti hankaloittaa toimintaa.
 

Hyvin mielenkiintoista pohdintaa, tosin tuo Telegram-viesti vääntää hänen sanomiset ihan eri asentoon (ei yllätys, vanjan propagandaa).

Tilanne kuulostaa paljon samalta kuin meidän talvisodassa: ulkomailta tulleiden vapaaehtoisten kanssa ei oikein tiedetty mitä tehdä. Kielimuuri ja vaihteleva koulutuksen taso vaikutti osaltaan. Hankala sijoittaa mihinkään yksikköön jos ei tiedetä mihin mies kykenee. Oma organisaatio toimii mutta kaikki sen ulkopuolella olevat on hieman oman onnensa nojassa. Paljonko niille tohtii antaa rintamavastuuta?

Olen lukenut jo aikaisemmin kommentteja että joukon suoriutuminen riippuu paljon sen johtajien tasosta ja eräs toinen ulkomaalainen vapaaehtoinen kommentoi, että yksi heidän johtajista sai melkein oman porukkansa hengiltä tyhmällä ja varomattomalla toiminnalla. Kun mies päätyi eri porukkaan, tulokset olivat paremmat koska johtajat olivat paremmat. Tässä on varmasti paljon yksilökohtaisia eroja - millainen kokemus sota on.

Mielenkiintoinen havainto myös tuosta tykistön käytöstä: jos se olisi parempaa, uskoo että saisivat isompaa vahinkoa aikaiseksi. Uskon että tässäkin asiassa Suomi on edelläkävijä, ollut jo talvisodan ajoista lähtien. Tykistö on edelleen taistelukentän kuningas ja se suurin tappaja. Tuota ei parane unohtaa koskaan.
 
Aluevesirajat lasketaan 20 km omistetuista saarista, plus yleensä saarilta suorin reitti omille vesille, niin kyllähän tuo Käärmesaari kivasti venyttäisi Venäjän paaluttamaa aluetta Mustallamerellä. Tietenkin siis jos saari + Krimi katsottaisiin virallisesti kuuluvaksi Venäjälle.
Kyseinen käärmesaari on kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja eri valtioiden tunnustamana Ukrainan valtion suveneenia aluetta. Tuskinpa Ukraina tulee saarestaan luopumaan.
- samanlaisia asumattomia saaria löytyy itämereltäkin ja niidenkin asema perustuu valtioiden välisiin sopimuksiin jne.
- aseellisella miehityksellä, sodalla ja rauhansopimuksen perusteella voidaan tietysti luoda edellytyksiä muutoksille.
- pitää kuitenkin ymmärtää että sotiminen voi olla varsin ikävä ja monella tavalla arvaamaton keino ratkoa alueiden omistussuhteita.

Jää nähtäväksi pääseekö Venäjä sellaiseen asemaan että se voisi sanella rauhansopimuksen ehdot ja alueet.
- juuri siitähän tässä parhaillaan riidellään.
- eikä kysymys ei ole enää pelkästään Ukrainan ja Venäjän välisestä kiistasta..
 
Mielenkiintoinen havainto myös tuosta tykistön käytöstä: jos se olisi parempaa, uskoo että saisivat isompaa vahinkoa aikaiseksi. Uskon että tässäkin asiassa Suomi on edelläkävijä, ollut jo talvisodan ajoista lähtien. Tykistö on edelleen taistelukentän kuningas ja se suurin tappaja. Tuota ei parane unohtaa koskaan.
Siinä ollaan myös saatu paljon vaikutteita viholliselta. Ylipäänsä täytyy sanoa, etteipä Venäjä sitten osoittautunutkaan ylivoimaiseksi Nato-tyyppiseksi hightech-vastustajaksi vaan että puolustusvoimat ovat osanneet suht täsmällisesti valmistautua juuri siihen, mihin nämä tyypit kykenevät - eli sinänsä erittäin tulivoimaiseen mutta kömpelöön hyökkäykseen, josta tulee enemmän mieleen toinen maailmansota kuin videopelisota jossakin Irakissa. Jos 24.2. olisi ohjuksia iskeytynytkin Helsinkiin ja Lappeenrantaan ja Imatraan niin Suomihan olisi pystynyt taistelemaan erittäin tehokkaasti vastaan - siis jos olisi ollut sama aika valmistautua hyökkäykseen kuin Ukrainalla.
 
Tälläseen törmäsin tuolla telegramissa.
Täällä on alkuperäinen lähde. Vaikka RT jakaakikn mieluista juttua omalla kehystyksellään, niin tämä La Presse vaikuttaa uskottavalta isolta kanadalaislehdeltä, joka ei ole edes keltaisimmasta päästä.

Eihän se pitäisi yllättää, että tunarointia tapahtuu yksilö ja järjestelmätasolla sodassa joka puolella. Sekä turhautuminen on vakiokamaa. Ihan lukemisen arvoinen.
Vaikuttaa käyneen vähän samalla tavalla kuin Talvisodassa, eli ei lopulta oikein osattu/haluttu hyödyntää kv-vapaaehtoisia sotilaita järkevästi. Tulijat hätäilevät ja ovat loppupelissä heikommalla motivaatiolla varustettuja ja ukrainalaiset ei luota heti varsinkaan rahoja, varusteita ja päästä tapattamaan itseään. Toisille se näyttää sitten siltä, ettei heitä varusteta kunnolla jne. Eli sotaturisteja, jotka lojuvat ympäriinsä. Niistä sitten tunnistetaan kelvolliset ja otetaan ukrainalaisiin joukkoihin, loput palaa maitojunalla pettyneenä.

Return of the Wali sniper “War is a terrible disappointment”​

Wali, a former soldier in the Royal 22 e Régiment, is back in Quebec after spending two months in Ukraine.
Two months after responding to President Volodymyr Zelensky's call, sniper Wali is back in Quebec – unscathed, although he nearly lost his life there “several times”. But most foreign fighters who have visited Ukraine like him have come away bitterly disappointed, mired in the fog of war without even having been to the front lines once.

Posted May 6
TRISTAN PELOQUIN

"I'm lucky to still be alive, it really came close," said the former soldier of the Royal 22 e Régiment, in an interview with La Presse in his home in the greater Montreal area.
His last mission in the Donbass region, in a Ukrainian unit that supported conscripted soldiers, somewhat precipitated his return. In the early morning, when he had just taken up position near a trench exposed to fire from Russian tanks, two of the conscripts came out of their blankets to smoke a cigarette. “I told them not to expose themselves like that, but they weren't listening to me,” says Wali. A "highly accurate" shell fire from a Russian tank then erupted next to them. The scene described by the maverick is blood-curdling. “It exploded solid. I saw the shrapnel go by like lasers. My body tensed up. I couldn't hear anything, I immediately had a headache. It was really violent. »
He immediately understood that there was nothing to be done for his two Ukrainian brothers in arms who had been hit hard. “It smelled of death, it's hard to describe; it's a macabre smell of charred flesh, sulfur and chemicals. It's so inhuman, that smell. »

Wali visited Ukraine at the beginning of March.
His partner, who wishes to remain anonymous, says he called her in the middle of the night about an hour later. “He was trying to explain to me that there had been two deaths. He was like, 'I think I've done enough, huh? Have I done enough?” Looks like he wanted me to tell him to come back, she says. He was awfully calm. »

In the end, it was his family life that won out over his desire to help Ukrainians, says Wali. “My heart feels like going back to the front. I still have the flame. I like the theater of operations. But I pushed my luck. I have no injuries. I say to myself: how far can I roll the dice? I don't want to lose what I have here,” says the young father, who missed his son's first birthday while he was at the front.

After spending two months in Ukraine, Wali draws a "rather disappointing" assessment of the deployment of Western volunteer fighters, which began in early March, following a call from President Volodymyr Zelensky. The number of volunteers who showed up – more than 20,000, according to different estimates – was so large that the Ukrainian government had to urgently establish the International Legion for the Territorial Defense of Ukraine on March 6.
But for most of the volunteers who showed up at the border, joining a military unit was a hassle.

Zelensky appealed to all, but in the field the officers were completely helpless. They didn't know what to do with us.

He and several other former Canadian soldiers initially preferred to join the Norman Brigade, a private volunteer unit based for several months in Ukraine, led by a former Quebec soldier whose nom de guerre is Hrulf.
Dissension quickly set in among the troops and a large number of fighters deserted the Norman Brigade.
Three people who requested anonymity described to La Presse promises of arms and protective equipment made by the head of the Norman Brigade which never materialized. Some of the volunteers found themselves about 40 kilometers from the Russian front without any protective equipment. “If there had been a Russian breakthrough, everyone would have been at risk. It was an irresponsible attitude on the part of the Brigade, ”says one of its former soldiers, who asked that his name be withheld for security reasons.

Cheating and impatience​

The commander of the Norman Brigade, who also asked us to withhold his real name for security reasons, confirms that he has been abandoned by around sixty combatants since the beginning of the conflict. Several of them wanted to sign a contract that would have given them status under the Geneva Conventions, as well as guarantees that they would be treated by the Ukrainian state in the event of injury. Hrulf claims that some even “schemed” to strip him of a $500,000 shipment of arms supplied by Americans, in order to create their own combat unit.
There are guys who were in a hurry to go to the front without even having undergone the slightest security check. The Ukrainians tested us, and only now are we starting to get more missions. There's an element of trust that needs to be built, and that's completely normal,” says Hrulf.

A "terrible disappointment"​

“Many volunteer fighters expect it to be turnkey, but war is the opposite, it's a terrible disappointment,” summarizes Wali for his part.
With another Quebec infantryman nicknamed Shadow, the Quebec sniper finally joined a Ukrainian unit that was fighting in the Kyiv region.

According to Wali, joining a Ukrainian military unit has been a hassle for the majority of Western volunteers.
But then again, finding a gun to fight with was a Kafkaesque exercise. “You had to know someone who knew someone who told you that in some old barbershop they would give you an AK-47. You had to tinker with a soldier's kit like that by picking up pieces and ammunition left and right, in many cases with weapons in more or less good condition, ”he says.
Even for the meals, it is often the civilians who provide them. It is the same for gasoline to move in a vehicle. You constantly have to organize yourself, to know someone who knows someone.

After a few weeks in Ukrainian territory, some of the most experienced Western soldiers ended up being recruited by the Ukrainian Military Intelligence Directorate, and would now participate in special operations behind enemy lines, according to one of them. .
Others, less experienced, "jump from one Airbnb to another" while waiting to be recruited by a unit that will take them to the front, says Wali.
The majority, however, have decided to return home, say several people interviewed for this article. "Many arrive in Ukraine with their chests bulging, but they leave with their tails between their legs," says Wali.

Fire caused by the bombardment of Ukrainian positions, near Irpin, in the suburbs of Kyiv
In the end, he himself said he only fired two bullets into windows “to scare people” and never really came within enemy firing range. "It's a war of machines", where the "extremely brave" Ukrainian soldiers suffer very heavy losses from shelling, but "miss many opportunities" to weaken the enemy because they lack knowledge technical military, he summarizes. “If the Ukrainians had the procedures we had in Afghanistan to communicate with the artillery, we could have caused carnage,” he believes.
But Wali does not hide his desire to return there despite everything. “You never know when foreign fighters will make a difference on the ground. It's like a fire extinguisher: it's useless until the fire catches.
 
Viimeksi muokattu:

edit: äkkiseltään kahlattuna ongelma tuotti se että yhtäkkiä tupsahti 20000+ vapaaehtoista, varusteista ainakin alussa pulaa, osalla epärealistiset odotukset, haluttiin sijoitusta Norman Brigadeen ja kun ei saatu häippästiin sinne omin luvin. Joku koetti kusettaa tuon prikaatin johtajalta puolen miljoonan aselähetyksen perustaakseen omat joukkonsa. Vapaaehtoiset oli punkemassa välittömästi rintamalle mutta luonnollisesti ukrainalaiset halusi ensin testata joukkoja, seassahan saattoi olla kaikenlaista viheltäjää. Kokeneempia kuitenkin päätyi erikoisjoukkoihinkin operoimaan vihollisen selustaan.

Wali ei poissulje paluuta Ukrainaan.
PV:n tulisi ennalta valmistella selkeä toimintamalli ulkomaalaisten vapaaehtoisten hyödyntämiseksi. Tulijoissa olisi varmasti potentiaalia, se olisi hyvä pr tempaus, sekä se olisi hyvä keino sitoa muita valtioita sotaan. Ilmeisesti Ukrainassa tätä ei oltu kovin syvällisesti ajateltu.
 
Back
Top