Tuo mentaliteetti ei ole edes harvinainen ja ainakin itselläni se pääasiallinen syy miksi NATO:on ei pitäisi liittyä. Nyt kun asioiden todellinen laita on nähty, niin arvelisin että NATO:on liittyminen on aikaisempaa turvallisempaa ja tilanteeseen näden tarpeellista.
Ukrainan sodan havainnot ja opetukset
- Viestiketjun aloittaja Mustaruuti
- Aloitus PVM
Tuo mentaliteetti ei ole edes harvinainen ja ainakin itselläni se pääasiallinen syy miksi NATO:on ei pitäisi liittyä. Nyt kun asioiden todellinen laita on nähty, niin arvelisin että NATO:on liittyminen on aikaisempaa turvallisempaa ja tilanteeseen näden tarpeellista.
John Hilly
Ylipäällikkö
Lisää tukea haetaan Ukrainalle:
Austin to Host Second Ukraine Contact Group Meeting Monday
The Ukraine Contact Group is composed of nations dedicated to aiding Ukraine in its fight against Russian invaders. Austin first convened the group at Ramstein Air Base, Germany, last month.
www.defense.gov
Tämä oli minunkin yksi vastustamisen pääargumentti Krimin miehitykseen asti, noin suunnilleen. Olen epäillyt ja peljännyt, että Nato on yhtä kuin oman kansallisen asevoiman marginalisoituminen. Ja toiseksi ns. kansan mp-tahtotilan laiskistuminen. Kenties nuo pelot olisivat konkretisoituneetkin, jos olisi liittouduttu ns. hyvän sään aikana.....
Nyt Nato on selvästi menossa tai ollut jo aikaa mennyt kohti sen alkuperäistä agendaa. Eli julistus kuuluu: tuumaakaan ei anneta ilmaiseksi. Jos voidaan sanoa, että kylmä sota on de facto uudelleen syntynyt, niin Nato ei selvästi ole jäänyt tupella tappelemaan. Ja jos tuo Kylmä sota on validi kuvaus tästä päivästä, niin empä ihmettele sitäkään, miksi Lännen isot valtiot niin mieluusti poimivat Pohjolan lopullisesti kylkeensä. Se on Natolle suuri etu, käsittääkseni.
Huomatkaa eräs asia, jota virallinen Suomi on toistanut: emme ole turvallisuuskuluttaja Natossa, vaan tuomme lisää tullessamme. Samaa on Ruotsi todennut: tuomme kehittynyttä asevoimaa ja venäjäosaamista. Meidän mielestä tietysti Ruotsi on ihan nöösipoika, mutta Naton kannalta ei ole. Baltian puolustamisen kannalta Ruotsi näyttäisi olevan kartalta katsoen vielä Suomea tärkeämpi.
Kannattaa muistaa, että Hägglundin aikaan Suomea yritettiin ajaa siihen ammattiarmeijaan. Joku 20-30000 ammattisotilasta ja se on siinä. Maailma nähtiin toisenlaisena ja kuviteltiin perinteisten sotien olevan jo takana, siis Euroopassa. Silloin minäkin vastustin Nato-jäsenyyttä, koska näitä markkinoitiin pakettina. Nyt kukaan ei puhu enää pienestä keihäänkärjestä mitään...
Enkä siis vähättele ammattisotilaita. Olen vain sitä mieltä, että Suomen kokoista plänttiä ei Venäjää vastaan puolusteta kuin asevelvollisista muodostattavalla "massa-armeijalla". Enemmänkin saisi sodanajan vahvuus olla kuin nyt.
Nykymallisen tasaväkisen kulutus- ja rintamasodan luonne alkaa kirkastumaan viime viikkojen tilanteen myötä. Sota Ukrainassa on monella suunnalla siirtynyt malliin "mies, rynkky, tykki, ja lennokki." Ei-kenenkään-maa on jälleen hyödyllinen ja toimiva käsite.
Ensimmäisessä maailmansodassa rintamat kulkivat kiväärinkantamalla toisistaan, eli ei-kenenkään-maa oli joitakin satoja metrejä. Nopean havainto-isku-kompleksin muodostivat tarkka-ampujat ja konekiväärit varustettuna optiikalla ja silmämunilla, ja näiden tehokas kantama muodosti ei-kenenkään-maan. Tykistön rooli oli pehmittämää vihollisen asemia hyökkäystä varten, ja iskeä ensisijaisesti havaintoetäisyydellä etulinjasta oleviin maaleihin niin puolustaessa kuin hyökätessä. Lentokoneet, ilmapallot, ja alkeelliset radiot ja puhelinyhteydet antoivat rajallisen kyvyn nopeisiin tykistöiskuihin syvyydessä, ja täsmäammuksia ei ollut olemassa. Ratsuväki ja sitä myötä manööveritaistelu menettivät merkityksensä, ja jalkaväki muttui sekä hyökkääväksi että puolustavaksi aselajiksi.
Toisessa maailmansodassa panssariaseen kehitys muutti rintamataistelun luonnetta radikaalisti liikkuvampaan suuntaan. Panssarit kykenivät etenemään nopeammin ja tulivoimaisemmin kohti vihollista tykistö- ja konekivääritulen alla joka oli aiemmin murhaavaa hitaalle suojattomalle jalkaväelle, ja liikkuvuus ja ilmavoimien käyttö tulituessa korostui. Ei-kenenkään-maa lakkasi pitkälti olemasta siellä missä osapuolet keskittivät riittävästi panssari- ja lentokalustoa taisteluun, muuttaen sodankäynnin jälleen enemmän manööveritaisteluksi. Panssarit muuttuivat hyökkääväksi aselajiksi, ja jalkaväen tehtäväksi jäi kaivautua ja puolustaa.
Nykytilanteessa peliin ovat tulleet halvat ja kyvykkäät lennokit, nopeat tietoliikenneyhteydet, ja täsmäammukset. Tämä tarkoittaa, että hyökkäävät panssaroidut joukot ovat nyt paljon tehokkaamman tulivaikutuksen alla jo kauan ennen puolustajan varsinaisia asemia, ja tämä vaikutus voi ulottua yli kahdenkymmenen kilometrin päähän. Hyökkääjä ei lähtökohtaisesti voi koota voimiaan ja valmistautua tämän vyöhykkeen sisällä, vaan hyökkäysvalmistelun tulee tapahtua paljon kauempana puolustajan vakiintuneista asemista. Todistamme siis eräänlaisen uuden paljon leveämmän ei-kenenkään-maan syntyä, jota eivät hallitse kiikarit ja konekiväärit, vaan lennokit ja kenttätykistö. Tämä on havaittavissa monissa tarkemmissa tilannekartoissa, joissa ukrainalaisten ja barbaarien vakituisesti miehittämien alueiden välillä on suuri harmaa vyöhyke, jossa kumpikaan ei pidä vakituisia asemia, vaan harjoittaa ainoastaan partiointia.
Puolustajan kannalta oleellista on tulivoima, tarkkuus, havaintokyky. Tykistö ja lennokkien ja erikoisjoukkojen tarjoama maalitus muodostavat puolustuksen ensimmäisen linjan. Älyammukset mahdollistavat halutun vaikutuksen saamisen pienemmällä putkimäärällä. Toisen linjan muodostavat kaivautunut jalkaväki PST-asein. (esim. Donetskin rintamalohko) Kolmannen linjan muodostavat panssarijoukot ja mahdollinen ilma-ase joilla lyödä vihollisen läpimurrot, muodostaen joustavan puolustuksen.
Hyökkääjän kannalta oleellista on nopea liikkuvuus, suoja, ja häive. Haasteena on puolustajan tehokkaasti valvoma ja erittäin leveä ei-kenenkään-maa. Onnistunut hyökkäys tapahtuu joko nopeatempoisesti suurella määrällä panssarijoukkoja raskaalla ilmatuella, edustaen liikkuvuutta ja suojaa, tai pienemmällä skaalalla vaikeasti havaittavien erikoisjoukkojen toimesta (esim. azerit Nagorno-Karabakhissa), edustaen häivettä. Aktiivista häivettä edustaa elektroninen häiritseminen, huonontaen puolustajan havaintokykyä ja sitä myötä iskukykyä.
Johtopäätöksiä:
Tykistön roolissa pääasiallisena tulivoimana on kuitenkin oleellinen hauraus, sillä tämä lisää rippuvaisuutta raskaasta logistiikasta operatiivisella tasolla, eli luo kriittisiä haavoittuvaisuuksia takalinjassa. Se osapuoli jonka havainto-isku-kyky on voimakkaampi ja kattavampi on nopeasti murskaavan edullisessa asemassa, mutta asetelma voi muuttua äkillisesti jos logistiikka vaikeutuu tai katkeaa. Huolto on kuitenkin aina kaikki kaikessa, eikä kovinkaan joukko taistele pelkällä pyhällä hengellä.
Kaikin puolin, uusin teknologia niin aseiden, havaintokyvyn, ja verkottumisen alalla näyttää suosivan ennenkaikkea puolustajaa, siinä missä panssari- ja ilma-aseen ylivoima toisen maailmansodan aikana ja pitkään sen jälkeen suosi aggressiivista ja nopeatempoista hyökkääjää puolustajan rajallisemman havainto- ja viestintäkyvyn vuoksi.
Ensimmäisessä maailmansodassa rintamat kulkivat kiväärinkantamalla toisistaan, eli ei-kenenkään-maa oli joitakin satoja metrejä. Nopean havainto-isku-kompleksin muodostivat tarkka-ampujat ja konekiväärit varustettuna optiikalla ja silmämunilla, ja näiden tehokas kantama muodosti ei-kenenkään-maan. Tykistön rooli oli pehmittämää vihollisen asemia hyökkäystä varten, ja iskeä ensisijaisesti havaintoetäisyydellä etulinjasta oleviin maaleihin niin puolustaessa kuin hyökätessä. Lentokoneet, ilmapallot, ja alkeelliset radiot ja puhelinyhteydet antoivat rajallisen kyvyn nopeisiin tykistöiskuihin syvyydessä, ja täsmäammuksia ei ollut olemassa. Ratsuväki ja sitä myötä manööveritaistelu menettivät merkityksensä, ja jalkaväki muttui sekä hyökkääväksi että puolustavaksi aselajiksi.
Toisessa maailmansodassa panssariaseen kehitys muutti rintamataistelun luonnetta radikaalisti liikkuvampaan suuntaan. Panssarit kykenivät etenemään nopeammin ja tulivoimaisemmin kohti vihollista tykistö- ja konekivääritulen alla joka oli aiemmin murhaavaa hitaalle suojattomalle jalkaväelle, ja liikkuvuus ja ilmavoimien käyttö tulituessa korostui. Ei-kenenkään-maa lakkasi pitkälti olemasta siellä missä osapuolet keskittivät riittävästi panssari- ja lentokalustoa taisteluun, muuttaen sodankäynnin jälleen enemmän manööveritaisteluksi. Panssarit muuttuivat hyökkääväksi aselajiksi, ja jalkaväen tehtäväksi jäi kaivautua ja puolustaa.
Nykytilanteessa peliin ovat tulleet halvat ja kyvykkäät lennokit, nopeat tietoliikenneyhteydet, ja täsmäammukset. Tämä tarkoittaa, että hyökkäävät panssaroidut joukot ovat nyt paljon tehokkaamman tulivaikutuksen alla jo kauan ennen puolustajan varsinaisia asemia, ja tämä vaikutus voi ulottua yli kahdenkymmenen kilometrin päähän. Hyökkääjä ei lähtökohtaisesti voi koota voimiaan ja valmistautua tämän vyöhykkeen sisällä, vaan hyökkäysvalmistelun tulee tapahtua paljon kauempana puolustajan vakiintuneista asemista. Todistamme siis eräänlaisen uuden paljon leveämmän ei-kenenkään-maan syntyä, jota eivät hallitse kiikarit ja konekiväärit, vaan lennokit ja kenttätykistö. Tämä on havaittavissa monissa tarkemmissa tilannekartoissa, joissa ukrainalaisten ja barbaarien vakituisesti miehittämien alueiden välillä on suuri harmaa vyöhyke, jossa kumpikaan ei pidä vakituisia asemia, vaan harjoittaa ainoastaan partiointia.
Puolustajan kannalta oleellista on tulivoima, tarkkuus, havaintokyky. Tykistö ja lennokkien ja erikoisjoukkojen tarjoama maalitus muodostavat puolustuksen ensimmäisen linjan. Älyammukset mahdollistavat halutun vaikutuksen saamisen pienemmällä putkimäärällä. Toisen linjan muodostavat kaivautunut jalkaväki PST-asein. (esim. Donetskin rintamalohko) Kolmannen linjan muodostavat panssarijoukot ja mahdollinen ilma-ase joilla lyödä vihollisen läpimurrot, muodostaen joustavan puolustuksen.
Hyökkääjän kannalta oleellista on nopea liikkuvuus, suoja, ja häive. Haasteena on puolustajan tehokkaasti valvoma ja erittäin leveä ei-kenenkään-maa. Onnistunut hyökkäys tapahtuu joko nopeatempoisesti suurella määrällä panssarijoukkoja raskaalla ilmatuella, edustaen liikkuvuutta ja suojaa, tai pienemmällä skaalalla vaikeasti havaittavien erikoisjoukkojen toimesta (esim. azerit Nagorno-Karabakhissa), edustaen häivettä. Aktiivista häivettä edustaa elektroninen häiritseminen, huonontaen puolustajan havaintokykyä ja sitä myötä iskukykyä.
Johtopäätöksiä:
- Voimme jälleen puhua ei-kenenkään-maasta vakiintuneilla rintamilla. Tämä on lennokkien ja tykistön vaikutuksen muodostama, ja voi olla toistakymmentä kilometriä leveä. Tykistö täsmäammuksin on yhtä kuin tarkka-ammuntaa räjähtein kymmenien kilometrien päähän.
- Ilma-aseen tukemat panssarijoukot ovat ainoat joukot jotka kykenevät massamaiseen hyökkäykseen, mutta raskaat tappiot ovat väistämättömät. Panssarien aika ei todellakaan ole ohi, tykistö on vain vahvistunut huomattavasti. Tässä korostuu se, että hyökätessä ensisijaista on kaluston määrä, ei miehistön määrä.
- Jalkaväen rooli hyökkäyksessä rajoittuu pieniin vaikeasti havaittaviin erikoisjoukkoihin, jotka voivat hyökätä pienin tappioin, mutta erittäin rajallisesti. Jalkaväki on liian hidasta ja suojatonta minkäänlaisiin massamaisiin hyökkäyksiin rintaman läpi.
- Kaivautunut jalkaväki varustettuna runsain PST-asein on edelleen oleellinen tekijä puolustuksessa. Tykistön havainto-isku-kyky on riippuvainen toimivasta huollosta takalinjoissa, eli hyökkäävää vihollista ei saa päästää syvyyteen jos (ja kun) lennokkien ja tykistön havainto-isky-kyky pettää.
- ELSO on elinehto niin hyökkääjälle kuin puolustajalle lennokkien havaintokyvyn ja nopeiden tietoverkkojen tarjoaman havainto-isku-kyvyn vuoksi.
- Ilmaherruus ei välttämättä tuo ratkaisevaa etua taktisella tasolla edullisen ja massamaisen lähi-IT:n vuoksi. Ilmatulituki on erittäin kallista ja hankalaa verrattuna tykistön täsmäiskuihin. (Ilmaherruudella on kuitenkin väistämättä murskaava vaikutus strategisella ja operatiivisella tasolla.)
Tykistön roolissa pääasiallisena tulivoimana on kuitenkin oleellinen hauraus, sillä tämä lisää rippuvaisuutta raskaasta logistiikasta operatiivisella tasolla, eli luo kriittisiä haavoittuvaisuuksia takalinjassa. Se osapuoli jonka havainto-isku-kyky on voimakkaampi ja kattavampi on nopeasti murskaavan edullisessa asemassa, mutta asetelma voi muuttua äkillisesti jos logistiikka vaikeutuu tai katkeaa. Huolto on kuitenkin aina kaikki kaikessa, eikä kovinkaan joukko taistele pelkällä pyhällä hengellä.
Kaikin puolin, uusin teknologia niin aseiden, havaintokyvyn, ja verkottumisen alalla näyttää suosivan ennenkaikkea puolustajaa, siinä missä panssari- ja ilma-aseen ylivoima toisen maailmansodan aikana ja pitkään sen jälkeen suosi aggressiivista ja nopeatempoista hyökkääjää puolustajan rajallisemman havainto- ja viestintäkyvyn vuoksi.
Niimpä juuri. Ja toistan: jos oltaisiin liittouduttu ns. hyvän sään aikana, tämä -pelkoni- tai sinun -pelkosi- olisi voinut toteutua ihan oikeasti. Nyt oltaisiin vähän Laurina sitten ja katseltaisiin vieläkö ammoin koulutetuilla harmaahapsilla olisi jotain käyttöä....tuolla toisaalla joku virolainen ev.lut. evp pohtii onko virolaiset vähän laiskoja mp-asioissa ja nykertyvät mielellään isompien hameisiin. Tätä en osaa arvioida, mutta kai silläkin arviolla joku perusteensa lienee.
BallistinenNahjus
Luutnantti
Liekö sama ev.lut., mutta jossain oli juttua että Virossa on sisäistä keskustelua, olisiko laajempi varusmiesjärjestelmä parempi heillekin.
Loyd
Kenraali
Tässä on minun mielestäni hieno analyysi.
Oikeaa asiaa ja esitystapa on hiottu täydelliseksi: johdanto, ensimmäinen ja toinen maailmansota, nykytilanne ja johtopäätökset.
John Hilly
Ylipäällikkö
Kannattaa olla hiljaa, kuten myös Suomi tekee.
Miksi Ruotsi antaa salaa aseita Ukrainaan? Asiantuntija vastaa | Verkkouutiset
Ilmari Käihkön mukaan tietojen julkistaminen voisi vaarantaa toimitukset.
www.verkkouutiset.fi
John Hilly
Ylipäällikkö
Opetus: jos et pysty tekemään suurta mottia, pyri useaan pienempään.
Näin hyökkääjä muutti taktiikkaa, Ukrainan joukkoja yritetään saartaa idässä | Verkkouutiset
Venäjän joukot yrittävät muodostaa pienempiä saartorenkaita.
www.verkkouutiset.fi
J0h1F
Ylipäällikkö
Ilman muuta samaa mieltä noista uhkakuvista, eikä se ole mitenkään mahdotonta sitten, kun tämä kylmä sota 2 päättyy.
Ammattisotilaissakin on jopa yllättävän paljon väkeä, joiden kyseenalaistamattomin tavoite ei ole palvella Suomea ja sen suvereeneja intressejä parhaansa mukaan: on kaikenlaisia muitakin intressejä sotilasuralle lähtemiseen, myös upseerinuralle. Erityisesti se sinun toisaalla mainitsemasi vasallimentaliteetti huolestuttaa, ei se suuremman liittolaisen kyseenalaistamaton ihailu ja sen intressien mukaan hyppääminen ole tuntematonta sotaväessäkään... etenkään silloin jos se edistää omaa uraa.
Mielestäni ilman muuta tärkein asia PV:n sisällä NATO-jäsenyyteen liittyen on se, että sinne saadaan iskostettua yhtä suoraviivainen suhtautuminen omien kansallisten intressien ajamiseen kuin esimerkiksi Israelissa. Liittoutunutkaan Suomi ei saa olla mikään kynnysmatto.
Kaikkein pahin tilanne olisi, jos kynnysmattolinja nousisi hallitsevaksi ja alkaisi estää esimerkiksi Suomen omia intressejä tärkeämpänä pitävien nousua johtaviin tehtäviin.
Viimeksi muokattu:
China needs ability to take out Starlink, say researchers
Paper authors warn Elon Musk's 2,400 machines could be used offensively
Starlink on uhka, mutta samalla tapaa moni satelliitti, myös FIRMs voi olla uhka suurvalta pyrkimyksille. Satelliittien kurmoottaminen on myös selkeä piirre megalomaniasta.
China needs ability to take out Starlink, say researchers
Paper authors warn Elon Musk's 2,400 machines could be used offensivelywww.theregister.com
Starlink on uhka, mutta samalla tapaa moni satelliitti, myös FIRMs voi olla uhka suurvalta pyrkimyksille. Satelliittien kurmoottaminen on myös selkeä piirre megalomaniasta.
Starlink ei ole vain uhka, vaan kuolemantuomio kaikenlaisille tyranneille, koska se tarjoaa potentiaalisesti kansalle mahdollisuuden kommunikaatioon ilman että tyranni kykenee kontrolloimaan sitä. Kun Starlink kehittyy siihen pisteeseen, että linkki asema saadaan helpommin kannettavaan ja kätkettävään muotoon, niin homma on siinä. Sen jälkeen järjestelmiä tarvitsee vain jaella kansalle.
MTV:n näkemä kirje paljastaa: Puolustusvoimat pyytää itärajan maanomistajilta lupaa linnoitteiden rakentamiseen, sopimusten määrää ei kerrota
Puolustusvoimat houkuttelee yksityisiä maanomistajia mukaan valmiusrakentamiseen. Esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa useille maanomistajille on lähetetty kirje, jossa pyydetään suostumusta rakentaa alueelle puolustuslaitteita, kuten esimerkiksi linnoitteita. Puolustusvoimat ei kerro, miten...
www.mtvuutiset.fi
MTV:n näkemä kirje paljastaa: Puolustusvoimat pyytää itärajan maanomistajilta lupaa linnoitteiden rakentamiseen, sopimusten määrää ei kerrota
MTV
Uutiset
Näin Puolustusvoimat kertoo, miksi se pyytää maanomistajilta lupaa linnoitteiden rakentamiseen ja kuinka suopeasti maanomistajat siihen suhtautuvat.
Huhta
Greatest Leader
En ole varma, onko havainto jo listattu, mutta Venäjän sota Ukrainassa panee kyllä miettimään näitä konventionaalisia viisauksia koskien Suomen varautumista Venäjän hyökkäykseen...
Paljon on puhuttu siitä, kuinka aiheutetaan riittävät tappiot viholliselle ja jos se ei ennaltaehkäise hyökkäystä, niin sillä saadaan ainakin torjuntavoitto ja sota päätökseen siltä erää. Mutta ei Venäjä näytä toimivan tällä tavoin Ukrainassa. Sitä mukaa työnnetään materiaalia ja ukkoa lihamyllyyn kuin tappioita syntyy. Tavoite tai kuolema! Se on venäläisten doktriini.
Myöskin sodan kesto on yleisesti arvioitu väärin. Paljon on sotapelattu lyhyitä, muutamien viikkojen rutistuksia, jotka ovat nyt osoittautuneet taruksi. Suomen on kyettävä sotimaan myös pitkä sota niin materiaalin kuin henkilöstön osalta.
Suomessa on nyt otettu NATO-liittoutuminen ensiavuksi näiden tosiasioiden edessä. Mutta näitä havaintoja vasten on kyllä myös pohdittava omien suorituskykyjen vahvaa kehittämistä, koska ei ole mitään tietoa, miten asiat makaavat vaikkapa 20 vuoden kuluttua. Ei riitä, että pystyy laskennallisesti tuhoamaan 1000 panssarivaunua. Pitää pystyä tuhoamaan jokainen rajan yli tuleva. Se on ainoa tapa saada sota päätökseen.
Paljon on puhuttu siitä, kuinka aiheutetaan riittävät tappiot viholliselle ja jos se ei ennaltaehkäise hyökkäystä, niin sillä saadaan ainakin torjuntavoitto ja sota päätökseen siltä erää. Mutta ei Venäjä näytä toimivan tällä tavoin Ukrainassa. Sitä mukaa työnnetään materiaalia ja ukkoa lihamyllyyn kuin tappioita syntyy. Tavoite tai kuolema! Se on venäläisten doktriini.
Myöskin sodan kesto on yleisesti arvioitu väärin. Paljon on sotapelattu lyhyitä, muutamien viikkojen rutistuksia, jotka ovat nyt osoittautuneet taruksi. Suomen on kyettävä sotimaan myös pitkä sota niin materiaalin kuin henkilöstön osalta.
Suomessa on nyt otettu NATO-liittoutuminen ensiavuksi näiden tosiasioiden edessä. Mutta näitä havaintoja vasten on kyllä myös pohdittava omien suorituskykyjen vahvaa kehittämistä, koska ei ole mitään tietoa, miten asiat makaavat vaikkapa 20 vuoden kuluttua. Ei riitä, että pystyy laskennallisesti tuhoamaan 1000 panssarivaunua. Pitää pystyä tuhoamaan jokainen rajan yli tuleva. Se on ainoa tapa saada sota päätökseen.
Tavallaan Ukrainassa soditaan kahta sotaa. Ensimmäinen, lyhyt sota, alkoi 24.2. ja se juurikin oli nopea rynnistys jonka Ukraina kesti aiheuttamalla hyökkääjälle riittävän suuret tappiot. Aluemenetykset oli silti valitettavan suuret ja paremmalla valmistautumisella ehkä osin vältettävissä.
Toinen, pitkä sota, on parhaillaan käynnissä Donbassissa ja sitä soditaan perinteisemmin asein ja taktiikoin linnoitetuissa asemissa tykistöllä ja panssarikiilojen läpimurroilla.
Kehittyneen a-tarvikkeen tarve on ollut valtava. Ensimmäinen vaihe söi lähes kaikki Venäjän Kalibrit ja Iskanderit sekä suuren osan modernista panssarikalustosta. Ukraina ampui suuren prosentin maailman parhaasta pst-aseistuksesta. Mikään tuotanto ei pysty näin suurta kulutusta ylläpitämään.
Venäjän rajavaltiona Suomen pitää pystyä sotimaan sekä lyhyttä että pitkää sotaa.
Panssari Salama
Respected Leader
Jopa niin, että jos ei pärjää lyhyessä sodassa, voimakasta yllätysiskua vastaan, ei pitkää sotaa tule, vaan peli menetetty. Vaikeusastetta siis lisää siinä, että lyhyessä sodassakaan ei auta lähteä varastoja säästelemään... Huoltovarmuus a ja o, mikä onneksi käsittääkseni Suomessa erittäin hyvin ymmärretäänkin.
Päätelmät Ukrainan sodasta vaikeutuvat muutaman keskeisen seikan vuoksi. Ensinnäkin ilma-aseen hyvin vähäinen rooli. Venäjä ei edes tavoittele ilmaherruutta eikä käytä hävittäjäkapasiteettiaan. Syitä on varmasti monia mutta sodan kuvassa ilma-aseen lähes puuttuminen vaikeuttaa päätelmien siirtoa johonkin toiseen skenarioon.
Toinen hankala arvioitava on on suurien etäisyyksien ja pitkien ns rintamalinjojen vaikutus sodan kuvaan. Alkuun epäsuora tuli oli myös suhteellisen vähäistä ja on sitä osin laajasta maasta ja kaluston vähäisestä määrästä johtuen edelleen. Myös etenkin puolustaessa vaikutti, että miinoituksenkin rooli olisi voinut olla suurempi.
Ja kun tähän vielä lisää vaikkapa meidän olosuhteisiin nähden kovin erilainen maasto, niin oppi sodasta täytyykin punnita huolella.
Toinen hankala arvioitava on on suurien etäisyyksien ja pitkien ns rintamalinjojen vaikutus sodan kuvaan. Alkuun epäsuora tuli oli myös suhteellisen vähäistä ja on sitä osin laajasta maasta ja kaluston vähäisestä määrästä johtuen edelleen. Myös etenkin puolustaessa vaikutti, että miinoituksenkin rooli olisi voinut olla suurempi.
Ja kun tähän vielä lisää vaikkapa meidän olosuhteisiin nähden kovin erilainen maasto, niin oppi sodasta täytyykin punnita huolella.
John Hilly
Ylipäällikkö
Sinnikäs äiti sai poikansa takaisin.
www.verkkouutiset.fi
Venäläisen äidin rankka tilitys: Pojat lähetettiin Ukrainaan kolmen kuukauden koulutuksella | Verkkouutiset
Varusmiehet sotivat Ukrainassa presidentti Vladimir Putinin lupauksista huolimatta.
www.verkkouutiset.fi