Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

Kolme kuukautta palveluksessa ja koskenut kerran aseeseen?
Voi hyvinkin olla potaskaa, mutta kuvaa koulutuksen tasoa.

Ottaen huomioon, että vastaavia tietoja naapurin varusmiesten koulutustasosta on kuulunut konsitentisti ennen ja jälkeen tuon sodan alun, niin se on joko totta tai sitten sikäläinen "running-gag". Ottaen huomioon ryssän asevoimien saavutukset tässä sodassa, niin kyseessä ei ole läppä!
 
Tänään tutustuin kaakkoiseen pääpuolustussuuntaamme. Ihan kaikkia Ukrainan oppeja ei voi suoraan Suomeen siirtää.
Esimerkiksi dronet eivät välttämättä ole ihan niin tehokkaita, kuin Ukrainan viljavainioilla. Vähän jos viitsii, niin metsään pääsee ainakin näkösuojaan
Sen lisäksi harvassa on ne paikat, jossa pst-ohjuksella pääsee +1 km ampumaetäisyyksiin. Tämä kenties helpottaa jonkin verran panssareiden mukana kulkevan jalkaväen mahdollisuuteen vaikuttaa torjunnan tehoon?
Toisaalta taas, jos moottoritiet saadaan hävitettyä, niin suuremmat moottoroidut osastot on vaikeuksissa. Monasti teiden laidat on kivien ja puuston takia panssareille mahdotonta maastoa.
 
Ukrainan sodassa on moni asia tehnyt paluun. Kuten nyt lujasti linnoitetut asemat ja juoksuhaudat ja niissä käytävä taistelu.
Tätähän pidettiin tässä välissä jo täytenä mahdottomuutena, että taistelut eivät olisikaan ohi muutamassa viikossa, ja päädyttäisiin mukamas jumittuneeseen rintamasotaan.

Kuinkas sitten kävikään. Meille jääkäreille ysärillä huolella opetetut taktiikat juoksuhaudan vyöryttämisessä eivät olekaan niin vanhanaikaisia, samoin linnoittamisen ja poteron kaivuun kouluttaminen. Viimeksi mainittuun ei ole kuulemma aikaa nykymallissa samalla huolellisuudella kuin ennen.

Tuossa videossa näkee hyvin juoksuhautataistelun perusolemuksen. Jos vihollinen pääsee toimimaan vapaasti käsikranaatin heittoetäisyyden maksimikantamalla, huonosti käy.
Tuossa nyt oli vain yksi urho vastassa Idän raiskaajia, ja emmekä tiedä edeltäviä tapahtumia.

Kuitenkin juoksuhautasodassa kuluu materiaalia. Käsikranaatteja täytyy olla massamaisesti saatavilla. Niitä paiskotaan koko heittomatkan/paloetäisyyden maksimikantamalle ja siitä lyhyemmäksi aina aina siihen omista ensimmäisen mutkan taakse. Taukoamatta.
Tarkoitus on saada vihollinen siitä ensimmäisestä omasta vyöryttävästä kärkiparista ns. "epäsuoran tulivalmistelun" alle. Aiheuttaa tappioita, tuottaa hämmennystä, estää toimintaa.
Oma vyöryttävä kärkipartio sitten tuon taukoamattoman oman käsikranaattitulen suojaamana, heittää kranaatin ensimmäisen mutkan taakse, ja RK-taistelija puhdistaa sen sarjalla. Ja taas toistuu.
Kärkiparin takana olevat vastaavat, että oma tulivalmistelu toimii, ja osaltaan myös materiaalin toimittamisesta vyöryttävälle kaksikolle. Kun tappiota tulee, astuvat heti kärkeen jatkaen vyöryttämistä.
Pienikin empiminen tai tauko tässä omien suorittamassa käsikranaattien heittämisessä antaa vihollisen tilaisuuden tehdä vastaava temppu meille.
Armotta ja sumeilematta eteenpäin!

Sitä ei koskaan kerrottu, paljonko pitää olla käsikranaatteja tuossa tilanteessa varattuna, mutta puhutaan useista kymmenistä, mieluummin yli sadan menevästä määrästä
 
Ukrainan sodassa on moni asia tehnyt paluun. Kuten nyt lujasti linnoitetut asemat ja juoksuhaudat ja niissä käytävä taistelu.
Tätähän pidettiin tässä välissä jo täytenä mahdottomuutena, että taistelut eivät olisikaan ohi muutamassa viikossa, ja päädyttäisiin mukamas jumittuneeseen rintamasotaan.

Kuinkas sitten kävikään. Meille jääkäreille ysärillä huolella opetetut taktiikat juoksuhaudan vyöryttämisessä eivät olekaan niin vanhanaikaisia, samoin linnoittamisen ja poteron kaivuun kouluttaminen. Viimeksi mainittuun ei ole kuulemma aikaa nykymallissa samalla huolellisuudella kuin ennen.

Tuossa videossa näkee hyvin juoksuhautataistelun perusolemuksen. Jos vihollinen pääsee toimimaan vapaasti käsikranaatin heittoetäisyyden maksimikantamalla, huonosti käy.
Tuossa nyt oli vain yksi urho vastassa Idän raiskaajia, ja emmekä tiedä edeltäviä tapahtumia.

Kuitenkin juoksuhautasodassa kuluu materiaalia. Käsikranaatteja täytyy olla massamaisesti saatavilla. Niitä paiskotaan koko heittomatkan/paloetäisyyden maksimikantamalle ja siitä lyhyemmäksi aina aina siihen omista ensimmäisen mutkan taakse. Taukoamatta.
Tarkoitus on saada vihollinen siitä ensimmäisestä omasta vyöryttävästä kärkiparista ns. "epäsuoran tulivalmistelun" alle. Aiheuttaa tappioita, tuottaa hämmennystä, estää toimintaa.
Oma vyöryttävä kärkipartio sitten tuon taukoamattoman oman käsikranaattitulen suojaamana, heittää kranaatin ensimmäisen mutkan taakse, ja RK-taistelija puhdistaa sen sarjalla. Ja taas toistuu.
Kärkiparin takana olevat vastaavat, että oma tulivalmistelu toimii, ja osaltaan myös materiaalin toimittamisesta vyöryttävälle kaksikolle. Kun tappiota tulee, astuvat heti kärkeen jatkaen vyöryttämistä.
Pienikin empiminen tai tauko tässä omien suorittamassa käsikranaattien heittämisessä antaa vihollisen tilaisuuden tehdä vastaava temppu meille.
Armotta ja sumeilematta eteenpäin!

Sitä ei koskaan kerrottu, paljonko pitää olla käsikranaatteja tuossa tilanteessa varattuna, mutta puhutaan useista kymmenistä, mieluummin yli sadan menevästä määrästä
Kyllä luulisi että viimeistään kuluneen kuukauden sotatapahtumien perusteella tuota poteron kaivamista alettaisiin jälleen hinkkaamaan koulutuksessa ihan valtavalla innolla jääkäristä lentosotamieheen saakka. Jos ei, niin on jo kumma.
 
Kolme kuukautta palveluksessa ja koskenut kerran aseeseen?
Voi hyvinkin olla potaskaa, mutta kuvaa koulutuksen tasoa.

Ainakin osa venäläisestä sotaväestä on koulutettu heppoisesti. Osa varmaan paremmin. Täydennysväki on sodan lihaa, jolla täytetään rivejä. Darwin opettaa, jos ehtii. Kun heppoinen koulutus yhdistyy heppoiseen motivaatioon, niin ei liikoja voida odottaa. Tykistö ampuu ja luo puitteet käyttää tällaista ihmismateriaalia.

Se, että Venäjä sotii Ukrainassa nyt nähdyllä tavalla ei poista sen kykyä käyttää jotain muuta temppua jossain muualla.
 
Ainakin osa venäläisestä sotaväestä on koulutettu heppoisesti. Osa varmaan paremmin. Täydennysväki on sodan lihaa, jolla täytetään rivejä. Darwin opettaa, jos ehtii. Kun heppoinen koulutus yhdistyy heppoiseen motivaatioon, niin ei liikoja voida odottaa. Tykistö ampuu ja luo puitteet käyttää tällaista ihmismateriaalia.

Se, että Venäjä sotii Ukrainassa nyt nähdyllä tavalla ei poista sen kykyä käyttää jotain muuta temppua jossain muualla.
Totta, siksi meidän tulee miettiä miten mitätöimme venäläisen tykistön vaikutusta mahd. tehokkaasti.
 
Sitä ei koskaan kerrottu, paljonko pitää olla käsikranaatteja tuossa tilanteessa varattuna, mutta puhutaan useista kymmenistä, mieluummin yli sadan menevästä määrästä
Kun menetettyä U-aseman juoksuhautaa vallattiin takaisin Nietjärvellä heinäkuussa 1944, siinä käytettiin käkrejä juuri tuolla tavoin massamaisesti. Kärkimiesten takana tuli kranaattilastissa letka miehiä, jotka pitivät huolta, että kärjellä riitti heitettävää. Se jäi historiaan myös siitä, että liekinheittimillä oli siellä suuri merkitys.Tuohon vyörytykseen koottiin koko armeijakunnan lh- kalusto.
 
Kyllä luulisi että viimeistään kuluneen kuukauden sotatapahtumien perusteella tuota poteron kaivamista alettaisiin jälleen hinkkaamaan koulutuksessa ihan valtavalla innolla jääkäristä lentosotamieheen saakka. Jos ei, niin on jo kumma.

Kyllä tuota koulutettiin ainakin vielä 2010 panssarijääkäreille huolella ja hartaudella. Taisi olla miehistöllä viikon verran mittainen yksinomaan linnoittamiseen keskittynyt maastoharjoitus ja muutenkin kaivauduttiin aina tilaisuuden tullen ja sen touhun merkitystä painotettiin aina tarinoilla epäsuran tulen tuottamista tappioprosenteista elävälle voimalle.
 
Pienten drojenen käyttö. Mitenkähän menisi meillä? Nykyään kun tulenjohtoon on maalinpaikannuslaitteet ynnä muut, tulenjohtoryhmässä on helposti peukaloidenpyörittelyä. Pitäisikö toiselle tulenjohtomiehelle lyödä drone kantoon? Tällöin olisi joukkuetasolla touhuun erikoistunut kaveri aina lähes kädenmitan päässä joukkueenjohtajasta, silmät taivaalla seuraamassa vihollisen peliliikkeitä, kyky maalittaa epäsuoraa tai seuraamaan tulen tehoa.

Ratkaisuna varmaan juurikin jonkin sortin vaaniva lennokki olisi hyvä joka ei tarvitse jatkuvaa radioyhteyttä. Oletus on että Venäjä saa Elsonsa takaisin kuntoon. Tällöin ei niin helposti saataisi paikkaa selville, mutta voisi säännöllisesti harjata esimerkiksi joukkueen sivustoja tai hyökkäyksen etenemisreittiä. Toisena asiana täällä synkässä pohjolassa olisi lämpökameran tarve, joka sitten varmasti nostaa hintaluokan sellaiseksi että ei ihan joka notkoon näitä riittäisi.
 
Totta, siksi meidän tulee miettiä miten mitätöimme venäläisen tykistön vaikutusta mahd. tehokkaasti.

Luulen, että @baikal viittasi johonkin ihan muuhun. Se mitä Suomea vastaan käytettäisiin ei luultavasti olisi samaa sotilaallista voimaa kuin Ukrainaa vastaan on käytetty. Eri vihollinen, eri temput, erilaiset heikot kohdat hyödynnettävänä.

Olen toki sinänsä samaa mieltä kanssasi vastapuolen tykistön lamauttamisesta. Lisää ELSO-kalustoa viestiyhteyksien katkomiseksi, paikantamiseen lisää vastatykistötutkia ja vaikutuspuolelle lisää GMLRS-raketteja sekä uutena Switchblade 600 -UCAV:eja? Siinä olisi noin alkuun...
 
Luulen, että @baikal viittasi johonkin ihan muuhun. Se mitä Suomea vastaan käytettäisiin ei luultavasti olisi samaa sotilaallista voimaa kuin Ukrainaa vastaan on käytetty. Eri vihollinen, eri temput, erilaiset heikot kohdat hyödynnettävänä.

Olen toki sinänsä samaa mieltä kanssasi vastapuolen tykistön lamauttamisesta. Lisää ELSO-kalustoa viestiyhteyksien katkomiseksi, paikantamiseen lisää vastatykistötutkia ja vaikutuspuolelle lisää GMLRS-raketteja sekä uutena Switchblade 600 -UCAV:eja? Siinä olisi noin alkuun...
Olet oikeassa, ei pidä varautua vanhoihin sotiin, vaan miettiä mitä uutta vihollinen juonii.
Olen kuitenkin vakuuttunut että PV on kykenevä miettimään tuota.
 
Kyllä tuota koulutettiin ainakin vielä 2010 panssarijääkäreille huolella ja hartaudella. Taisi olla miehistöllä viikon verran mittainen yksinomaan linnoittamiseen keskittynyt maastoharjoitus ja muutenkin kaivauduttiin aina tilaisuuden tullen ja sen touhun merkitystä painotettiin aina tarinoilla epäsuran tulen tuottamista tappioprosenteista elävälle voimalle.
Itse olin tykistössä 2000-luvun alussa ja linnoittamista käytiin hyvin läpi, P-kaudella kaivettiin poteroita ahkerasti jne. Mietin että ajatteliko nää käydä talvisodan uudestaan, eikö nykysota ole liikettä. Nyt näyttää vahvasti siltä että PV oli oikeassa, minä väärässä :)
Samoin aikanaan mietin että meillä on turhan iso reservi ja "massa-armeija", määrää pitäisi pudottaa ja keskittyä pienempään kärkeen, kohti ammattiarmeijaa. Noh, väärässä olin tässäkin.
Venäjän kyvykkyyden (mm. "super-aseet") suhteen tuntuu olleen kaikki väärässä (paitsi joku CIA ehkä?). Opettavainen on ollut tämä "erikoisoperaatio" monella tapaa.
 
Opettavainen on ollut tämä "erikoisoperaatio" monella tapaa.
Moni oli sitä mieltä, että seuraava sota on täysin erilainen kuin entiset, ja kaikki vanha joutaa romukoppaan. Joku tietysti muisteli menneitä sotia ja valmistautui sellaiseen. Mutta sota taitaa olla vähän niin kuin morsiuspuku, että se sisältää jotain uutta ja jotain vanhaa.
 
Back
Top