Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

Antares

Majuri
Jossain väitettiin tavallisen 155mm ammuksen hinnaksi n. 400 dollaria, mutta täällä taisi joskus näkyä selvästi kalliimpi hinta.

Tuossa ylemmässä Hesarin 2018 artikkelissa viitattiin tähän 2014 artikkeliin (ja hinnat voivat olla nykyään tietysti toisenlaisia, joskin Ukrainan sodan aiheuttama kysyntä luultavasti nostaa niitä):


Verdunissa:

Libanonissa 1982:

Tuossa puhutaan Bonuksesta, mikä on ihan eri laitos kuin PGK. Hinta on eri luokkaa myös. Selvitin viikkoja ellei jopa kuukausia sitten PGK-kittien hintaa, etsin toteutuneita kauppoja. Taitaa olla toistaiseksi 20 000 euroa per kitti, tosin tavoitehinnaksi pyritty saamaan alle 10 000 euroa. Tietysti pitää laskea siihen mukaan sirpalekranaatin hinta, tuo kitti vain ruuvataan sen nokkaan sytyttimen tilalle.

Mitä maksaa 155 mm sirpalekranaatti? Riippuu tietysti monesta tekijästä, olen joskus nähnyt arvioita väliltä 1 000 - 2 000 dollaria/euroa.

Yhdysvallat aikoo investoida isosti pitkän kantomatkan panssarihaupitseihin seuraavan 5 vuoden sisällä. M109 tullaan korvaamaan M1299 vehkeellä, pitkän putken takia sille on hehkutettu kantomatkaksi 70-100 km, tosin mitä lie rakettiavustimia tms. käyttävät tässä jälkimmäisessä, kuka tietää. Olipa silti kyseessä "vain" 70 km niin tuolle matkalle ammuttaessa on pakko käyttää ohjautuvaa kranaattia. Hajonta on muuten jotain taivaallista.

Olen mielessä tuumaillut että tuon täytyy tarkoittaa sitä että Yhdysvallat tulee investoimaan raskaasti ohjautuviin ammuksiin ja PGK on mielestäni tällä hetkellä lupaavin koska se on halvin ja ollut tuotannossa pitkään. Ei siis ole välttämättä turhaa optimismia arvailla että PGK-kitin hinta voisikin laskea alle 10 000 dollariin per kitti. Sirpalekranaatin hinnasta riippuen se on silti 5-10 kertaa enemmän.
 
Viimeksi muokattu:

nudtegent

Kapteeni
Jep, viimeksi tänään näin jossain tweetissä hinnaksi (en muista oliko tyyppiä mainittu) väitetyn 2000, dollaria kai. Mutta nopeasti googlella quorasta pari lainausta (HE vissiin halvin tyyppi?):
M795, a simple 155 mm HE shell costs about $400
Cost to the US Army for a M795 (HE) projectile only (no propellant, no fuze, etc but with lifting plug and supplementary charge included) is about US$330 in 2019.
Most unguided rounds cost about $2,000 per round. However, a new GPS guided precision round costs about $18,000 per round.
 

sinko

Luutnantti
Onko sodan kuraportaalta tullut mitään kokemusperäisiä tietoja mitä henkilökohtaisia pikkuasioita ja tarvikkeita kannattaa omaan repppuun laittaa jotka eivät ole issue kamaa ?
 

Raveni

Greatest Leader
Tuossa kun on seurannut tuota Ukrainan kaluston ja materiaalin kulumista niin on taidettu Suomessa aika optimistisesti arvioida tarvittavaa kalustomäärä maan puolustusta silmällä pitäen. Budjetti tekninen kysymyshän tuokin lopulta on mutta kyllä valot pitäisi viimeistään nyt alkaa syttymään siellä pimeimmässäkin töllissä, että me tosiasiassa olemme Israel mutta pohjoisessa. Meillä on aggressiivinen naapuri aivan kuten Israelillakin on niitä useampikin. Meidän on pakko alkaa panostamaan turvallisuuteen aivan toisella mallilla. 2%/bkt:stä on haihattelua ja se on hyvä alku mutta kyllä tällä sijainnilla puhutaan oikeasti aivan toisen luokan varautumisen tarpeesta.

Venäjä on jälleen kerran osoittanut, että sillä on kyky ja motivaatio kestää raskaita miehistö sekä kalusto tappioita. Sillä on motivaatio ottaa vastaan rajut pakotteet sekä kansainvälisen maineen menetys. Olemme Natossa tai ei sijaintimme pitää sanella varautumisemme ja se ei ole eikä ole ollut riittävä. Meillä on aivan liian ohut materiaalinen valmius. Kuten Ukraina on myös osoittanut, että vaikka apua on halu ja kyky antaa niin se ei ole parhaimmillaankaan kovin nopeasti perillä. Meillä se vieläpä kulkisi meren kautta ja Venäjän valvoman ja vaikutukselle alttiin alueen läpi. Ukrainan tapauksessa sitä päästään tuuppaamaan suoraan rajan yli.
 

Huti

Korpraali
Useasta videosta saisi sen käsityksen että pohjamiinat olisi kovaa valuuttaa. Antaisi mennä ensin vaikka kolme ajoneuvoa ennen kuin alkaa paukkua. Ja junaratojen miinoitus linjojen takana jos mahdollista.
 
Viimeksi muokattu:

Nakkivene

Alikersantti
Kuten Ukraina on myös osoittanut, että vaikka apua on halu ja kyky antaa niin se ei ole parhaimmillaankaan kovin nopeasti perillä. Meillä se vieläpä kulkisi meren kautta ja Venäjän valvoman ja vaikutukselle alttiin alueen läpi. Ukrainan tapauksessa sitä päästään tuuppaamaan suoraan rajan yli.
Vaikka kalustoa ei ikinä ole tarpeeksi, nostan esille hiukan optimismia mitä meihin tulee. Merkittävä ongelma Ukrainan avunsaannissa on se, että heillä ei ole länsiaseiden vaatimaa logistiikkaa ja riittävästi koulutettua miehistöä. Meillä taas on. Asevelvollisuuden ansiosta meillä on jatkuvasti moninkertainen määrä tyydyttävästi koulutettua käyttäjää erityisesti raskaille asejärjestelmille, kärjessä 155mm tykistö, MLRS ja Hornetit, ja logistiikka nojaa näiden kohdalla länsitarvikkeisiin ja -standardeihin. Ukraina joutuu luomaan kaiken tämän kyvykkyyden tyhjästä sodan keskellä, me emme joutuisi. Jos saisimme kriisitilanteessa maailmanmarkkinoilta ja tukijamailta vaikka viisikymmentä MLRS:ää tai kymmenen NASAMS:ia lisää, meillä olisi kykenevät miehistöt, organisaatio, ja logistiikka pystyssä hyödyntämään niitä minimiajassa.

Käytännöllisten maayhteyksien puute on meille tietysti ikuinen hikoilun aihe, mutta meri- ja ilmavoimat sekä rannikkojoukot ovat varmasti keskittyneet nimenomaan tähän ongelmaan. En olisi tästä huolissani. Voidaan olettaa ihan julkisen tiedon perusteella, että jos PV:n esikunnassa sanotaan hep, Ahvenanmaa ja Saaristomeri on harjoiteltuja toimintamalleja noudattaen pikaisesti sakeana miinaa, rannikkojääkäriryhmiä höystettynä Spikella ja Stingereillä, NASAMS:eja, RBS:ää, Gabrielia, ruotsalaisten (!) pitkän kantaman valvontakoneita pörisemässä lähistöllä tuottamassa meille tiedustelutietoa, ja lisäksi muutama ohjusvene ja Hornet väijyssä täyslatingissa. Lisäherkkuna pari MLRS:ää puikkoineen valmiina kurmoottamaan mahdollisia kuperkeikkaraitapaitoja. Siitä ei yksinkertaisesti tulla läpi luomaan minkäänlaista pysyvää valvontaa ja vaikutusta Pohjanlahdelle. Koko manner-Suomen ylilento olisi hyökkääjälle vielä huonompi vaihtoehto.

Kaikki nämä valmiudet ovat jo olemassa rauhan aikana, eivätkä vaadi LKP:tä toisin kuin itärajan puolustus. Barbaareilla ei nykytilassa ole edellytyksiä Ahvenanmaan haltuunottoon ja suojatun meri- ja ilmayhteyden luomiseen Saaristomeren läpi uhatakseen huoltokuljetuksia matkalla Vaasaan yms. Koko alue on tiukasti meidän ja ruotsalaisten tiedustelun, maalituksen, ja puolustuksen alla, ja näin se myös pysyisi hamaan tulevaisuuteen. Ennakkovaroitus mahdollisesta uhasta saadaan jo silloin kun yksikin ylimääräinen barbaarin suristin siirtyy Suomenlahdelle tai nousee Königsbergistä, ja valmius toiminnalle on korkea.

Tarpeen tullen voidaan olettaa, että valtion pakko-otetut rorot kuljettavat rautaa Ruotsin satamista niin nopeasti kuin jenkit ja muut meille aseita lahjoittavat (ja myyvät) tahot ehtivät sinne lennättää. Kyllä me saamme tavaraa niin paljon kuin ehdimme laivata kunhan se tulee Ruotsista länsirannikon satamiin. Turun pohjoispuolella on kaksitoista yli miljoona tonnia vuodessa käsittelevää satamaa, ja pari ballistista kebabia silloin tällöin korkeintaan hidastaa toimintaa, samalla kun barbaarien pitäisi käyttää kalliita puikkoja meidän kaikkiin muihinkin kohteisiin. Etelärannikon satamien saarto sulkisi noin puolet Suomen kauppamerenkulusta, eli kriisiyttäisi siviililogistiikan, mutta sotatarvikkeiden määrä on siviilipuolen tavaravirtaan verrattuna kärpäsen kakka.

Barbaarien suurin valttikortti on siperialainen tykinruoka ja neuvostoajan kranaattivuoret, mutta Jurmoon ei kulje junarataa, siis huoli pois!
 

EK

Ylipäällikkö
Hämmästyttävin seikka, jonka tästä sodasta olen oppinut, on että Suomella on näköjään aivan järkyttävän paljon ylimääräistä kalustoa, josta voidaan luopua tuosta vain, sormia napsauttamalla. Tarkkuuskivääreitä, tykistöä, miehistönkuljetusvaunuja, taistelupanssarivaunuja raketinheittimiä, jopa raskaita raketinheittimiä ja vaikka vallan mitä. Kyllä tilanne on muuttunut huomattavasti paremmaksi kuin se oli omana varusmiespalvelusaikanani tai vaikka vain puoli vuotta sitten tältä palstalta luettuna...
 

Kiukku

Alokas
Oon itse ainakin tyytyväinen, että Suomi lähettää A tarviketta rintamalle. Jokanen tapettu ryssä Ukrainassa on tällähetkellä parempi kuin Sakon kiväärit pölyttymässä meidän varastoissa odottomassa kriisiä.

Oon myös siinä uskossa että jos Venäjä hyökkäisi meihin, niin saataisiin muiltakin aseistoa!
 

Erkki

Ylipäällikkö
Eikös tornihuhun mukaan Viipurin viime hetkinäkin jokin varastovääpeli kieltäytynyt ammusten luovutuksesta ilman ao. papereita. Joten byrokratian toimintahaluttomuuden varaan ei voi laskea mitään.
Kyseessä oli Rautakorven Ampumatarvikekenttämakasiini ja sen päällikkö kapt Rautamaa, joka kieltäytyi luovuttamasta ammuksia ilman armeijakunnan tykistökomentajan määräystä. Tätä huoltoportaan erityispiirrettä ihmetteli myös saksalainen Otto Henning kirjassaan "Panssaritiedustelija." Hän kuvasi, kuinka Ranskassa olleet saksalaisvarikot eivät halunneet luovuttaa materiaaliaan perääntyville joukoilleen, ja pian varikot jäivät tavaroineen etenevien liittoutuneiden käsiin. Saman ilmiön hän kertoi havainneensa Pohjois-Afrikassa englantilaisten varikoiden suhteen, ja arveli tämän olevan jokin huoltoportaan yleismaailmallinen ominaisuus.
 

John Hilly

Ylipäällikkö

VanhaPate

Kenraali

Drones Will not Liberate Ukraine – but Tanks Will​

There are serious dangers in over-interpreting the lessons of the war in Ukraine.​

June 24, 2022

Drones have changed the battlefield, providing additional situation awareness and the ability to strike targets, but their high success rates in the Ukraine war is a result of unique conditions unlikely to be replicated elsewhere.
Unmanned combat aerial vehicles (UCAV) such as the Turkish Bayraktar TB2 have been successful in the Russian-Ukrainian war and helped prevent the Ukrainian defenses from crumbling under the initial Russian onslaught. The absence of short-range air defenses (SHORAD) in the initial months of the war gave drones free range.
But four months later, man-portable air-defense systems (MANPADS) like the US-manufactured Stinger, its Russian counterpart the SA-25, and other air defense systems, are bringing down drones. Air defenses can as easily target larger, slow-moving drones such as TB2 Bayraktar just like other slow moving aerial targets such as helicopters and transport aircraft.
Drones have additional points of vulnerability. They require frequent radio contact with their operator, and most need close-to-constant communication. These comms channels were largely undisturbed in the early stages of the war, but that has not lasted — both sides are increasingly capable of executing electronic warfare attacks to degrade or deny the drone operators’ radio links. The connection between operator and drone is a single point of failure, which, if attacked with electronic warfare, can render the drones useless on the battlefield.
The Russians are trying to imitate the Ukrainian drone success, but they too face the same issue since the Ukrainians are becoming more capable of electronic warfare. Naturally, there will be large patches of the battlefield where electronic warfare is absent (as with this filmed Ukrainian attack on a Russian oil refinery), but this will change over time and as the fight develops.
The next step will be to locate the electronic warfare units, seeking their spectrum and electronic signatures, so that they can be located and struck. This ability to hit electronic warfare units is an additional argument for supplying Ukraine with advanced long-range rocket artillery, which can be used for this purpose.
While there has perhaps been too much enthusiasm for the drone, there have been too many obituaries written for the tank. The success of drone warfare, starting with the war in Nagorno-Karabach in 2020 to today’s war in Ukraine may give the appearance that the military environment has radically changed and that armored vehicles are as much used as armored cavalry
It is true that the Ukraine war has seen enormous losses of Russian tanks (almost 800 confirmed, plus the loss of another 3,500 armored vehicles, though the real number is believed to be far higher) against lighter Ukrainian forces using modern antitank missiles spying out the battlefield with small, cheap commercial drones. Ukrainian forces have used Javelin and the Next generation Light Anti-tank Weapon (NLAW) to destroy hundreds of tanks – most of these crews never had the chance even to react to what eventually killed them.
Such destruction has triggered questions about the relevance of tanks on the modern battlefield. This is not new.
Earlier challenges to tanks led to adaptation. The first time the tank was widely considered obsolete was the Yom-Kippur War of 1973, where Israeli tanks suffered heavily in the initial phases of the war. Israeli counterattacks after the Egyptians crossed into the Sinai peninsula were costly. The Soviets had provided the Egyptians with wire-guided AT-3 Sagger antitank missiles that could strike an armored target up to 3km (2 miles.) The AT-3 missile itself was no surprise for Israel or NATO. Designed and in Soviet service since the early 1960s, it was well-known to foreign observers, but it wasn’t until 1973 that it was employed at large scale in wartime. Armies adapted with increased integration between artillery, infantry, and armor.
The second challenge to the tank’s relevance came in the late-1970s and early 1980s when NATO needed a response to the huge tank armies of the Warsaw Pact armies. The answer was the tube-launched, optically tracked, wire-guided (TOW) antitank missile, which was considered the ultimate tank killer and was widely distributed among NATO forces and on different platforms. Attack helicopters and the Fairchild Republic A-10 Warthogairplane were designed to strike Soviet armored echelons from above.
Finally, in operation Desert Storm in 1991, the coalition to liberate Kuwait tested these antitank concepts’ lethality by unleashing them on Saddam Hussein’s forces. The Iraqis lost more than 3,000 tanks and 2,500 armored vehicles in a limited number of days. The absolute annihilation of the retreating Iraqi armored forces along Highway 80 is a grim reminder of the destructive consequences.
In an effort to offset these threats, tanks were equipped with “active armor,” comprising plates of explosive material that degrade the impact from the kinetic impact of a shape charge explosive warhead. Many forces also introduced short-range air defense units to be integrated with their armored units to defend against ground attack aircraft and helicopters.
The high losses of Russian tanks in Ukraine are partly related to the flawed design of the Soviet T-72 design where the crew sits surrounded by 22 rounds of ammunition to feed its automatic loader. The T-72 was designed for another battlefield; during the Cold War, it was intended to charge westward towards the Rhine and maximize forward firepower with little concern for crew survivability or protection from being hit from the side.
Russian tactics have also been very strange. Deprived of covering infantry or access to artillery support, unsupported tanks became almost an invitation for Ukrainian troops to inflict maximum damage in the early stages of the war. The Russians have now adjusted their tactics.
Ukrainians of course will face a similar problem in using the same flawed tank design, since it too has T-72s and other Russian models. Yet this actually presents the West with a major opportunity to change the picture on the battlefield. By supplying modern Western tanks offering much higher survivability for the crew and the tank against artillery, and enemy antitank weapons, it could supply Ukraine with the firepower needed to launch a counteroffensive.
Russia is now deploying 50-year-old tanks into the fight from long-term storage, vehicles that only have combat value if used against unsupported infantry.
It hopes to use these obsolete tanks to shore up its defensive positions around Kharkiv and Kherson against a Ukrainian counteroffensive. Any mothballed NATO tank from the 1990s or early 2000s will outperform this Russian armor, and would be devastating against it.
Germany’s blocking of Spain’s desire to provide Leopard 2s is, therefore, a direct threat to the war’s pro-democratic strategic outcome.
A counteroffensive needs protected firepower that can follow the maneuvering units. Tanks fill that role to support mechanized and light infantry in their forward movement. Post-1990, modern Western tanks have improved sensors and targeting systems, the later versions with laser range finders and thermal imaging. Electronic warfare cannot intercept a tank round; once it is on its way, the round will continue until it hits (anti-projectile systems, like Israel’s Trophy, are now appearing but remain rare.)
Properly used, tanks remain a key system on the frontlines. Advanced armored vehicles (many of which now sit in Western storage facilities) have the power to turn the military tide. The pretense by democratic countries that supplying tanks to Ukraine is escalation, is simply fatuous. It is time to dust them down and send them eastwards.
Jan Kallberg is a Nonresident Senior Fellow with the Transatlantic Defense and Security program at the Center for European Policy Analysis (CEPA). He is a former Research Scientist with the Cyber Operations Research Element (CORE) with the Army Cyber Institute at West Point. 


Photo: A Ukrainian serviceman in the trench shows a downed Russian drone at military camp, amid Russia's invasion of Ukraine, in Zaporizhzhia region, Ukraine April 29, 2022. Credit: REUTERS/Ueslei Marcelino.


Jan Kallberg

 

sinko

Luutnantti
Ukrainalta voi puuttua montakin juttua mitä suomessa on mutta ukrainalla on enemmän maata joten puolustus voi olla joustavampi.
Myöskin mobilisoitavaa on moninkertaisesti.

Vastustaja on molemmilla on sama. . . .
 

Loyd

Kenraali
Kiovan valtausyrityksen torpedointi oli jo legendan arvoinen tarina.
Nyt kun ryssältä loppuu miehet ja tykistön ammukset niin saadaan kohta nähdä jotain mitä kukaan ei osannut odottaa.
Suurvalta ( omasta mielestään) häviää sodan.

Nyt ovat käyttäneet kaikki paukut pienen alueen valtaamiseen ... Mutta Ukrainan voima kasvaa ja varsinainen sota käydään elokuussa.
 

Raveni

Greatest Leader
Hämmästyttävin seikka, jonka tästä sodasta olen oppinut, on että Suomella on näköjään aivan järkyttävän paljon ylimääräistä kalustoa, josta voidaan luopua tuosta vain, sormia napsauttamalla. Tarkkuuskivääreitä, tykistöä, miehistönkuljetusvaunuja, taistelupanssarivaunuja raketinheittimiä, jopa raskaita raketinheittimiä ja vaikka vallan mitä. Kyllä tilanne on muuttunut huomattavasti paremmaksi kuin se oli omana varusmiespalvelusaikanani tai vaikka vain puoli vuotta sitten tältä palstalta luettuna...
Sama kai se on tapetaanko niillä ryssiä Suomen rajalla vai ennakoivasti Ukrainassa. Käyttötarkoitus on sama. Meidän kannaltahan on vain etu, että tuolla menee mahdollisimman monta Venäjän sotilasta ja paljon kalustoa. Venäjä käytännössä tuhoaa kykynsä lähiaikoina realistisesti uhata Suomea. Suomi kuitenkin pystyy paikkamaan ampumatarvike ja kalustovajetta joka syntyy. Toki jos talous tässä alkaa ottamaan enemmän osumaa niin voi tuo tuoda Suomellekin vaikeuksia.
 

EK

Ylipäällikkö
Sama kai se on tapetaanko niillä ryssiä Suomen rajalla vai ennakoivasti Ukrainassa. Käyttötarkoitus on sama. Meidän kannaltahan on vain etu, että tuolla menee mahdollisimman monta Venäjän sotilasta ja paljon kalustoa. Venäjä käytännössä tuhoaa kykynsä lähiaikoina realistisesti uhata Suomea. Suomi kuitenkin pystyy paikkamaan ampumatarvike ja kalustovajetta joka syntyy. Toki jos talous tässä alkaa ottamaan enemmän osumaa niin voi tuo tuoda Suomellekin vaikeuksia.
Niin. Tuo on aika hyvä kysymys. "Jos talous..."

Ilman muuta Ukrainaan saa ja pitää lähettää paukahtavaa tavaraa ihan pirusti, mutta jos meillä on se vajaat 1400 km rajaa Venäjän kanssa, niin ehken ei kannata lähettää sellaista kalustoa, jota ei ole vielä saatu korvattua. Niitä Kiinan ja Itä-Saksan rynkkyjä meillä vissiin on yli oman tarpeen, joten niitä, mutta esim. ne täällä paljon puhutut 152 mm:n tykit on käsittääkseni sota-aikana sijoitettu johonkin yleishyödylliseen tarkoitukseen. Minun mielestäni ne voi laittaa Ukrainaan vasta sitten, kun niille on korvaava kalusto Suomen maaperällä. Jostain 155 mm:n kalustosta puhumattakaan. Tai jotkin BMP-2:t, jotka on vasta modernisoitu ja jotka ovat aika olennainen osa iskukykyisimmän porukan kalustoa?

Nyt on muotia vähätellä Venäjän iskukykyä, eikä se olekaan sellainen kuin ennen Ukrainan sotaa laskettiin. Silti kaatamatonta karhua ei kannata nylkeä. Yllättävän sitkasta näyttää touhu olevan tuolla Itä-Ukrainassa ja jostain sitä voimaa sinne rintaman itäpuolellekin näyttää vain tulevan, vaikka ei pitäisi enää tulla. Entäpä jos sitä yllättäen ilmestyykin tuonne Viipurin ja Sortavalan seutuville? Mitäs sitten tehdään, jos kilut ja kalut on annettu Ukrainaan? Lännen apu Ukrainallekin alkaa jo vähän nikotella. Mitä riittäisi enää uudelle pohjoisen rintamalle? Kyllä me tarvitaan aika paljon tavaraa omasta takaakin.

Varmasti viisaammat PV:llä ja valtionhallinnossa näitä laskee ja punnitsee. Tämä on vain oma viisipenniseni tähän asiaan.
 

Huhta

Greatest Leader
Niin. Tuo on aika hyvä kysymys. "Jos talous..."

Ilman muuta Ukrainaan saa ja pitää lähettää paukahtavaa tavaraa ihan pirusti, mutta jos meillä on se vajaat 1400 km rajaa Venäjän kanssa, niin ehken ei kannata lähettää sellaista kalustoa, jota ei ole vielä saatu korvattua. Niitä Kiinan ja Itä-Saksan rynkkyjä meillä vissiin on yli oman tarpeen, joten niitä, mutta esim. ne täällä paljon puhutut 152 mm:n tykit on käsittääkseni sota-aikana sijoitettu johonkin yleishyödylliseen tarkoitukseen. Minun mielestäni ne voi laittaa Ukrainaan vasta sitten, kun niille on korvaava kalusto Suomen maaperällä. Jostain 155 mm:n kalustosta puhumattakaan. Tai jotkin BMP-2:t, jotka on vasta modernisoitu ja jotka ovat aika olennainen osa iskukykyisimmän porukan kalustoa?

Nyt on muotia vähätellä Venäjän iskukykyä, eikä se olekaan sellainen kuin ennen Ukrainan sotaa laskettiin. Silti kaatamatonta karhua ei kannata nylkeä. Yllättävän sitkasta näyttää touhu olevan tuolla Itä-Ukrainassa ja jostain sitä voimaa sinne rintaman itäpuolellekin näyttää vain tulevan, vaikka ei pitäisi enää tulla. Entäpä jos sitä yllättäen ilmestyykin tuonne Viipurin ja Sortavalan seutuville? Mitäs sitten tehdään, jos kilut ja kalut on annettu Ukrainaan? Lännen apu Ukrainallekin alkaa jo vähän nikotella. Mitä riittäisi enää uudelle pohjoisen rintamalle? Kyllä me tarvitaan aika paljon tavaraa omasta takaakin.

Varmasti viisaammat PV:llä ja valtionhallinnossa näitä laskee ja punnitsee. Tämä on vain oma viisipenniseni tähän asiaan.

Mitäpä lottoa, onko Ukrainaan lähetetty kuudesti pelkkää vanikkaa, kiinarynkkyjä ja pokkaa odottavaa kessiä?

Emme tiedä varmaksi, mutta Ukrainaan on voinut mennä enemmän kaikenlaista kuin arvaammekaan. D-30 ja sen ampumatarvikkeet, RM-70 ja sen ampumatarvikkeet, kiinarynkyt, PKM:t, 7,62x39 ja 7,62x54R ampumatarvikkeet, suojavarusteet (näitähän oli ekassa paketissa, liekö lähetetty lisääkin - eikös Ukrainassa ollut tilanne, että rintamalle ei lähetetty puutteellisesti varustettuja joukkoja, vaan joka ukolla on komposiittikypärä ja liivi), silta-ajoneuvot (BLG-60, TMM)...

En tohdi edes arvailla, paljonko tuosta vähemmän näkyvästä materiaalista on mennyt Ukrainaan...
 

Panssari Salama

Respected Leader
Hyvä yhteenveto tilanteesta juuri nyt. Venäjä vaihtanut taktiikaksi paikalliset hyökkäykset massiviisen tykistön tukemana - koska muuta ei voi. 83 päivää 20km2 alueen varmistamiseksi ei kerro hyvää venäläisestä kyvystä liikkuvaan sotaan, jossa kaikki etenevä kalusto tuhotaan länsimaisin pst-asein.

Alkuperäinen twiitt :


threadreader appin kautta englanniksi


threadreader appin kautta auomeksi;

 
Top