Ukrainan sodan havainnot ja opetukset


105 mm haupitsi on kuulopuheiden mukaan suosittu ukrainalaisten keskuudessa: kevyt käsitellä, helppo siirtää ja tonniin mahtuu 72 kranua vs 155 mm:n 24 kr.

Meillähän rskrh täyttää osittain samaa tehtävää, mutta olisiko Suomella tarvetta kevyelle 105 mm tykille? Vaikkapa paikallispataljoonille?

Kovasti tykätään Ukrainassa myös ammuksen tehosta; vastaa 2. MS:n 155mm/ kuusituumaisen tehoa ( kantama, räjähdysvaikutus, sirpaloituminen...)
 
FdU18g6WIAEhZps

Mobilisaation kukkasia
 
RUSI:n Jack Watlingin mukaan Venäjä pyrkii liikekannallepanolla venyttämään sotaa, kunnes länsimaiden tuki Ukrainalle heikkenee.

” With many Russian units in Ukraine between 50% and 70% strength, the most immediate effect of mobilisation will be to create a large number of poorly trained replacements to shore up the numbers. On the Kyiv axis in March, Russian forces had a 12:1 force ratio advantage against Ukraine. In Severodonetsk, Russia achieved a 7:1 advantage. Their units were still only able to make progress with massive artillery support. Today, their guns are suppressed because of the threat to their ammunition from GMLRS, and so this immediate topping-up of units will not produce significant offensive capabilities. It will, however, likely help to stabilise defensive lines, increasing the level of resources Kyiv must commit to achieve breakthroughs. Nevertheless, throwing unwilling and under-trained replacements into already-demoralised units at the onset of winter is unlikely to change the direction of fighting on the ground.

Much more dangerous for Ukraine is the prospect of Russia forming new formations out of their mobilised recruits. To take new recruits, turn them into units with a basic level of training, refurbish old equipment and distribute it, and create the command and control for any sort of offensive manoeuvres will take months. It will be hampered by Russia having already deployed many of its instructors for various military specialisms to Ukraine, and the fact that Russian recruits usually complete their training in their units, which are now deployed. Nevertheless, it is reasonable to expect new formations to be formed for February.

Initial formations are likely to be equipped with an assortment of older weaponry. Russian industry is still reeling to service existing fleets. Over time, however, if the Russian government manages its industry competently, it will consolidate its efforts on a limited number of systems and begin to stabilise supply. It is also possible that Iran and China – some equipment from both countries is already in use in Ukraine – may help to equip new formations from the spring. There will be considerable deviation in these new units from Russia’s pre-invasion forces.”

” To assess Putin’s strategy therefore, it is not likely that the Kremlin is aiming to build a force able to overwhelm the Ukrainian armed forces. Instead, the more likely objective is to stabilise Russian losses and then to protract the conflict beyond 2023. Ukraine is already dependent on Western munitions stocks and financial support. The Kremlin’s theory of victory is likely that mobilisation will sufficiently prolong the war to enable its unconventional campaign of economic warfare, political destabilisation, escalation threats, and influence campaigns in Europe and the US to cause Ukraine’s allies to force Kyiv to negotiate. For China, contemplating a move against Taiwan, the prospect of a long conflict that significantly depletes Western military stocks and finances must seem attractive.

For the West, there is a risk that, given Russia’s military position on the ground, mobilisation is met with complacency. In practice, however, it means that new Ukrainian manoeuvre units must be trained and equipped to counter new Russian formations in the spring. It also means that improving Russian troop levels will force Ukraine to expend more materiel to make progress. There is, therefore, a need to reinforce success now by continuing to expand training and equipping of Ukrainian troops. There is also a need to transition defence industry to be able to sustain production of equipment and ammunition throughout 2023. This is both to meet Ukraine’s needs and to reinforce a deterrence posture against China.

The decision point to make such preparations is now. If those decisions are not taken, Western governments – like Putin – may find that when they come to pull the lever, there is a considerable lag between when the resources are needed and when they become available. The cost for Kyiv of such complacency would be severe. It is also possible that if new waves of Russian recruits, forcibly mobilised, fail to improve Russia’s position on the battlefield, then the political backlash in Russia may provide the best means of compelling Moscow to shift its policy.”


https://rusi.org/explore-our-resear...e-hidden-flank-assessing-russias-mobilisation
Oleellinen lihavoitu. Mielestäni meillä ja yleisesti lännessä ei oteta Venäjän lkp:ta riittävän vakavasti, vaan pidetään itsestäänselvyytenä että se a) epäonnistuu tai b) ei suoranaisesti vaikuta meihin.

Itärajan maahantulosähläily toimii tässä koulukirjaesimerkkinä.

Kuitenkin on nollaa suurempi todennäköisyys sille, että vuoden kuluttua Venäjällä on aseissa yli miljoonan miehen sotakokemusta saaneet asevoimat, ja tämän taustalla sotatalouteen mobilisoitu yhteiskunta. Ei voida sulkea täysin pois sitäkään mahdollisuutta, että Venäjän armeija saa varustusta mm Kiinasta ja Iranista. Myös Venäjän kaoottinen romahdus on mahdollinen skenaario.

Siksi meidän olisi välittömästi lisättävä puolustusmateriaalin tuotantoa yhdessä naapurien SE, NO, EE, mahdollisesti myös LV, LT, DK, PL, kanssa. Eikä mitään nykyistä pientä näpertelyä vaan kokonaisia uusia tuotantolinjoja tuottamaan Patria 6x6, AMV, CV90, ohjuksia, a-tarviketta yms yms.

Parhaassa tapauksessa voimme avustaa näillä Ukrainaa sodan voittamiseksi. Mikäli niitä ei koskaan tarvita, olemme velkaelvyttäneet taloutta yli alkavan taantuman.
 
105 mm L118 painaa 1,86 t ja 122 mm D-30 painaa 3,2 t. Eli lähes kaksi kertaa enemmän. Ammus painaa 15,6 kg vs ~ 22 kg + ajopanos. Kantama suurin piirtein sama.

Käytännössä tämä tarkoittaa eroa Hiluxilla/raskaalla maasturilla hinattavan ja maastokuorma-auton vaativan aseen välillä. Liikkuvuudessa on selvä ero -> hitaampi liike tarkoittaa enemmän riskiä vastatoimille. Ammus painaa enemmän -> vähemmän ammuksia mukaan. Ja tietysti ikä. Nuo D-30 alkavat olla jo aika vanhoja kapistuksia.
Myös L118:t alkavat olla jossain määrin vanhoja, noitahan ei ole enää 15 vuoteen valmistettu. Varmasti olisivat paikallaan tyhjästä perustettavalle armeijalle, mutta 122 H on hyvä tykki tarkoitukseensa. Kantamaa sopisi olla toki vähän lisää (ad 20 km; sen yli ei olisi juuri tarvetta mennä 122:lla, kun hajontaa alkaa tulla "tyhmälle" ampumatarvikkeelle liikaa), mutta sitä ei L118 toisi. Ehkä onteloperäkranaatti 122 H:lle voisi auttaa? Perävirtauskranaattihan on kehitetty, mutta PVY on onteloperää kalliimpi, joten onteloperä voisi olla hyvä lisäys.
 
Mitä Ukrainan opetuksia näkisitte kaikkein arvokkaimmiksi Suomen kannalta? Mihin suuntaan Suomen pitäisi kehittää omaa puolustustaan Ukrainan sodan valossa?

Sana on vapaa, olkaa hyvä!
 
Mitä Ukrainan opetuksia näkisitte kaikkein arvokkaimmiksi Suomen kannalta? Mihin suuntaan Suomen pitäisi kehittää omaa puolustustaan Ukrainan sodan valossa?

Sana on vapaa, olkaa hyvä!
Kaksi tärkeintä opetusta ovat mielestäni
- mekanisoidulle sodankäynnin kyvylle on edelleen käyttöä. Sota ei ole pelkkää kevyen jalkaväen erikoisoperaatiota.
- perivihollinen ei ole muuttunut, se on edelleen halukas käyttämään brutaalia voimaa vastoin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia
 
- Teoria riittävien tappioiden tuottamisesta ryzzän hyökkäyskärjelle "erikoisoperaation" lopettamiseksi voidaan kuopata; ryzzä painaa örkkimassalla ja tykistöllä tappioista välittämättä. Eli 280 kilotaistelijaa ei riitä kun alkukahinaan, huom. rotaatio)
- olalta ammuttavaa ilmatorjuntakalustoa pitää olla operatiivisilla ryhmillä kattavasti, syvyyttä unohtamatta
- makkaranpaistajat/hirviprikaatit tms. ovat jos ei nyt ässä hihassa niin vähintään jätkähai tilanteen perkelöityessä
- valmiuden noston oltava joustavaa ja yhteiskunnan oltava valmis kantamaan sen seuraukset (20- 30 kilotaisteijaa pois siviilitöistään, huomioiden rotaation)
- valmius ulkomaisen (materiaali-)avun vastaanottamiseen

Näin nopiasti tuotettuna
 
Mitä Ukrainan opetuksia näkisitte kaikkein arvokkaimmiksi Suomen kannalta? Mihin suuntaan Suomen pitäisi kehittää omaa puolustustaan Ukrainan sodan valossa?

Sana on vapaa, olkaa hyvä!

Viipurin lääni olisi hyvä hankkia puskurialueeksi... ;)

Siis taistelumalli, jossa päästetään vanjaa läpi pitkälle omaan syvyyteen ja vain heikennetään on siviilien kannalta helvetti isovihan henkeen, jos vastustaja on Venäjä. Pitää siirtyä siirtämään taistelu vihollisen alueelle. Eli kannaksen ja Laatokan-Karjalan sillat ja muut liikenneinfra etävaikutteisesti paskaksi. Ja sitten Lumivaaran, Lahdenpohjan tienoilta takaisin Laatokalle, jolla saadaan Kannas rajoitetummaksi alueeksi Vanjalle.
 
Viimeksi muokattu:
Kaksi tärkeintä opetusta ovat mielestäni
- mekanisoidulle sodankäynnin kyvylle on edelleen käyttöä. Sota ei ole pelkkää kevyen jalkaväen erikoisoperaatiota.
- perivihollinen ei ole muuttunut, se on edelleen halukas käyttämään brutaalia voimaa vastoin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia

Vihollinen on myös valmis ja kykenevä käyttämään elävää voimaa tehtävissä jotka ovat käytännössä tarkoitettu kuluttamaan tykistön ammuksia ja paljastamaan maaleja omalle tykistölle. Tämä yhdistettynä yllä mainittuun voiman käyttöön, niin omaa tulivoimaa pitää olla tarpeeksi ja niille ammuksia. Tämän lisäksi tulivoimalla on oltava tarpeeksi kantamaan estääkseen/keskeyttääkseen vihollisen suunnitelmat.
 
Mitä Ukrainan opetuksia näkisitte kaikkein arvokkaimmiksi Suomen kannalta? Mihin suuntaan Suomen pitäisi kehittää omaa puolustustaan Ukrainan sodan valossa?

Sana on vapaa, olkaa hyvä!
Iso osa näistä opetuksista saatiin jo 80 vuotta sitten;
- Pst ja It aseiden tärkeys
- Tykistön (ml. krh ja rakh) tärkeys (Nykyisin myös pitkän matkan ohjautuvat ammukset). Ja tietysti ammusmäärät, joita ei selvästikään ole riittävästi.

-Drone -sodankäynnissä ollaan vielä paljon takamatkalla. Pitäisi olla kattava paletti tiedustelu/taistelu -droneja joukkuetasolta alkaen.
-Vasta-aseet (jammerit, laser-ym aseet muiden aseiden rinnalla)
 

Liitteet

  • NATO-UAS-Classification-1-2.png
    NATO-UAS-Classification-1-2.png
    228.9 KB · Luettu: 23
Nyt oli kyllä niin timanginen Päivärinta jossa vieraana Pekka Toveri ja Rene Nyberg, että laitan tänne talteen. Taktiikka ja Strategia kansiossahan ollaan:

Mm. keskustelu ydinaseiden käytöstä, ja Nybergin ja Toverin erinomainen keskustelu tästä: ei ole taktisia ydinaseita, vaan se on aina strateginen päätös, johon liittyy mieletön stigma ja tabu; niitä ei vaan käytetä. Taistelukentällä ne eivät ratkaise, mutta Putin menettäisi loputkin tukijansa. Johtopäätös: niin varmaa kun epävarma on niin retoriikkaa ja pelottelua.

Katselusuositus, artikkeli on vain kalpea yhteenveto. Video auki :solthum:

 
Viimeksi muokattu:
Omalta osaltani on todettava, että minuun on tehnyt vaikutuksen kaksi asiaa.

1. Tiedustelun merkitys. Se joka näkee ja tietää, sillä on yliote.

2. Mekanisoidun kyvykkyyden suhteellinen merkityksettömyys. (Tiedän, että tämä on vastoin monia yläpuolisia viestejä.) Se millaisella menestyksellä Ukraina on käyttänyt HIMARS:ia ja millaisia tappioita Venäjä on kokenut vaunulautoistaan huolimatta, se antaa ymmärtää USMC:n olleen oikeassa, kun USMC luopui Abramseistaan. Taistelussa oleviin joukkoihin vaikuttaminen on vain pieni osa kokonaisuutta, taistelusta irti oleviin vaikuttaminen ratkaisee lopputuloksen.


Näin ollen lupaankin, että en tule jatkossa halveksimaan suomalaista jalkaväkeä, kunhan sen tukena on viholliseen nähden ylivoimaiset tiedustelukyvyt sekä riittävästi vaikuttamiskyvykkyyttä.
 
Panssariprikaati takasin sodanajan kokoonpanoihin.
Eikö prikaati ole hiukan liian iso kokoonpano suomalaiseen maastoon, kömpelö. Oisko parempi kehittä/lisästä niitä mekanisoituja taisteluaosastoja? Tarvittaessa sitten pari makanisoitua taisteluaosastoa sitten toimisi yhdessä.
 
Omalta osaltani on todettava, että minuun on tehnyt vaikutuksen kaksi asiaa.

1. Tiedustelun merkitys. Se joka näkee ja tietää, sillä on yliote.

2. Mekanisoidun kyvykkyyden suhteellinen merkityksettömyys. (Tiedän, että tämä on vastoin monia yläpuolisia viestejä.) Se millaisella menestyksellä Ukraina on käyttänyt HIMARS:ia ja millaisia tappioita Venäjä on kokenut vaunulautoistaan huolimatta, se antaa ymmärtää USMC:n olleen oikeassa, kun USMC luopui Abramseistaan. Taistelussa oleviin joukkoihin vaikuttaminen on vain pieni osa kokonaisuutta, taistelusta irti oleviin vaikuttaminen ratkaisee lopputuloksen.


Näin ollen lupaankin, että en tule jatkossa halveksimaan suomalaista jalkaväkeä, kunhan sen tukena on viholliseen nähden ylivoimaiset tiedustelukyvyt sekä riittävästi vaikuttamiskyvykkyyttä.
Kyky käydä mekanisoitua sotaa on muutakin kuin taisteluvaunuja. Se tietysti tarvitsee niitä, mutta tärkeämpää on kokonaisuus, eli on panssaroitua kalustoa koko yhtymälle, myös tukiosille ja ennen kaikke kykyä ja osaamista toimia yhdessä.
Tässä venäjällä on suurin puute.
 
Back
Top