Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

Eikö prikaati ole hiukan liian iso kokoonpano suomalaiseen maastoon, kömpelö. Oisko parempi kehittä/lisästä niitä mekanisoituja taisteluaosastoja? Tarvittaessa sitten pari makanisoitua taisteluaosastoa sitten toimisi yhdessä.
Nyt MekTsto-os on luotu kahden "valmiusprikaatin" kärjeksi ja kulutetaan loppuun ensimmäisessä kohtaamisessa. Tämän jälkeen takana on vain näitä PsjP joilta kunnon kohtaamiskyky puuttuu.
Pitää olla kovaa voimaa työntää vaikka kolme kertaa kovaa kärkeä vastaan, ennen kuin takaa-ajo alkaa joka estää vihollista pureutumasta maahan.

Ei SA-PsPr ollut kömpelö kokoonpano vaan nopea ja mahdollisti myös oikeasti kahden uran suunnassa tapahtuvan hyökkäyksen sekä kohtaamisen jälkeisen läpimurron.

Ei SA-PsPr kokoonpanoja turhaan hierottu läpi 80-luvun niin että laukkautushetkellä ne olivat oikeasti Suomeen sopivia kokoonpanoja.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt MekTsto-os on luotu kahden "valmiusprikaatin" kärjeksi ja kulutetaan loppuun ensimmäisessä kohtaamisessa. Tämän jälkeen takana on vain näitä PsjP joilta kunnon kohtaamiskyky puuttuu.
Pitää olla kovaa voimaa työntää vaikka kolme kertaa kovaa kärkeä vastaan, ennen kuin takaa-ajo alkaa joka estää vihollista pureutumasta maahan.

Ei SA-PsPr ollut kömpelö kokoonpano vaan nopea ja mahdollisti myös oikeasti kahden uran suunnassa tapahtuvan hyökkäyksen sekä kohtaamisen jälkeisen läpimurron.

Ei SA-PsPr kokoonpanoja turhaan hierottu läpi 80-luvun niin että laukkautushetkellä ne olivat oikeasti Suomeen sopivia kokoonpanoja.
Tässä hyvä historiikki viikonlopun ratoksi aiheesta

 
Venäjä toimii joka asiassa erittäin polarisoidusti. Jos mietitään Venäjän propagandaa, niin täällä ollaan ylpeitä siitä, että tunnistettiin MV-Lehti, Dozentit ja Putkoset sekä oma VKK.

Pinnan alla sitten on mennyt Lipponen ja Heinäluoma kaasuputken taakse ja Esko Aho Venäjän pankkien taakse. Lisäksi Venäjällä on ollut tiukka ote myös esimerkiksi Saksan palleista ja Saksa on saatu ihan oma-alotteisesti ajamaan omaa energiavarmuuttaan alas.

Liikekannallepano
Venäjän LKP ei poikkea tästä polarisoinnista. Touhu näyttää kaoottiselta, osa joukoista on tuotu rintamalle ilman yhdenkään päivän koulutusta ja mahdollisesti jopa komennettu ihmisaaltohyökkäyksiin.
Kuitenkin jos tavoitteena on mobilisoida miljoona, niin ei niitä kaikkia lähetetä päivän varoajalla, vaan osa joukoista tulee saamaan ihan oikeaa koulutusta. Lisäksi osa oppii luontaisesti rintamalla ollessaan.

Vaikka touhu näyttää järjettömältä, niin lopputulos on Euroopalle vähintää yhtä vaarallinen kuin energiariippuvuus on Saksalle. 1-2 vuotta, niin Venäjällä on sotatalous, miljoonapäinen vaihtelevatasoinen armeija, jonka Putin voi komentaa minne haluaa ja täysin suljettu, Pohjois-Korean kaltainen yhteiskunta.
 
Mitä Ukrainan opetuksia näkisitte kaikkein arvokkaimmiksi Suomen kannalta? Mihin suuntaan Suomen pitäisi kehittää omaa puolustustaan Ukrainan sodan valossa?

Sana on vapaa, olkaa hyvä!
Koneiden merkitys sodankäynnissä. Siis erityisesti droonit ja kaikki viheliäiset kaukokäyttöhärpättimet. Vaikka Venäjä ei niiden käytössä olekaan loistanut, niin Ukraina on niitä tehokkaasti hyödyntänyt, enkä pidä edes epätodennäköisenä, etteikö Venäjän sotakouluissa tätä huomioitaisi tarkkaan tulevaisuuden sodankäyntiä miettiessä.

Vastakeinona olisi laaja-alaisempi elso-toiminta kuin aiemmin ja kevytilmatorjunnan lisääminen.

Toisekseen, rintamasodankäynti ei ole kadonnut mihinkään, sillä niillä suunnilla joissa ei ole painopistettä, sota näkyy jämähtäneen täysin paikoilleen. Läpimurrot näistä linnoitetuista linjoista ovat vaikeita, vaikka olisi kuinka tarkkuusampumatarviketta ja muuta härpätintä.

PV:n näkökulmasta tämä vaatisi mielestäni mekanisoidun kaluston lisähankintoja ja niitä tukevan materiaalin vahvistamista. Se alkuperäinen suunnitelma valmiusprikaatien kalustosta voisi olla hyvä lähtökohta.

Kolmantena, tarkkuusampumatarvikkeiden merkitys operatiivisessa tulenkäytössä, ja toisaalta "tyhmän" ampumatarvikkeen menekki taktisessa tulenkäytössä. HIMARS on käytännössä kääntänyt tilanteen Ukrainan eduksi, mutta taas taktinen massamainen tulenkäyttö oli aiemmin kääntänyt tilanteen Venäjälle (ja toisaalta ammusten kulutus on kummallakin puolen ollut huomattavan korkeaa). Tältä kannalta PV lieneekin varsin hyvällä kehityskululla.
 
Mitä Ukrainan opetuksia näkisitte kaikkein arvokkaimmiksi Suomen kannalta? Mihin suuntaan Suomen pitäisi kehittää omaa puolustustaan Ukrainan sodan valossa?

Sana on vapaa, olkaa hyvä!

En ole varma, millaista roolia kenttälinnoitukset, juoksuhaudat ja muut valmistellut asemat näyttelevät meidän uudistetussa taistelutavassa mutta mielestäni Ukrainan sota on osaltaan korostanut niiden merkitystä.

PV:n Youtube-kanavalla on videoita joissa näitä tehdasvalmiiden bunkkerien sekä elementeistä rakennettavien asemien tekoa esitellään, joten oletan että saarnaan tässä kuorolle koska ne kuuluvat osana keinovalikoimaan. Omasta varusmiesajasta on noin 20 vuotta ja oletan että edelleen jalkaväen osalta tyyli on "kun liike loppuu, kaivaudutaan", toki tällekin on varmasti oikeassa ampumasodassa nyanssinsa: joskus kaivaudutaan, joskus ei, riippuen siitä kauanko tullaan viipymään ko. sijainnissa.

Jos katsoo Ukraina sodan karttaa ja Venäjän hyökkäyksen etenemistä, niin tietyissä suunnissa saavuttivat nopeaa menestystä mutta tietyissä suunnissa tulokset jäivät hyvin vähäisiksi. Vähäisiä tuloksia on nähtävissä erityisesti Donetskin kaupungin edustalla ja siitä idän ja lännen suuntaan. Selitys on selvä: tällä seudulla olivat Ukrainan parhaiten valmistellut kiinteät asemat. Mariupolin suuntaan saivat läpimurron, tosin en muista kuinka suuri merkitys oli Krimiltä työntyvän kärjen muodostamalla uhalla (ukrainalaiset olivat pakotettuja vetäytymään pois asemista, koska oli vaara joutua saarrostetuksi).

Sanoisin että yksi tärkeä tutkimuskohde olisi modernin, hyvin valmistellun kiinteän aseman rooli ja käyttökelpoisuus. En tarkoita, että koko Suomen armeija kaivautuu sodan alkaessa. Jos kuitenkin oletetaan että halutaan omata suuri reservi rotaation ja eri suuntien puolustamisen takia JA jos oletetaan että suuri osa tästä reservistä jouduttaisiin mobilisoimaan, niin tälle pumpulle ei riitä ajoneuvokalustoa. Sen kyky liikkua olisi siis hyvin rajallinen. Jos ei kykene liikkumaan pois tulen alta, on parasta olla hyvin valmistelluissa vahvoissa kiinteissä asemissa.

Näihin liittyvä kysymys: kuinka pitkään tällaiset asemat tulisi pitää? Ukrainasta on nähty esimerkkejä että tietyt asemat on pidetty sodan alusta lähtien. Meidän omista sodista löytyy vastaavia esimerkkejä, tosin usein vihollinen pääsi läpi ennemmin tai myöhemmin kun sai jauhaa tarpeeksi kauan tykistöllä. Usein kuulee puhuttavan modernista sodasta ja liikkeen tarpeesta. Liikutaan pois tulen alta, vaihdetaan asemaa ja isketään eri suunnasta yms. Tällaisiakin joukkoja täytyy olla ehdottomasti ja erityisesti riittävä määrä, kuten yllä on kirjoitettu panssariprikaatien määrästä. Vaan jos mietitään valmistelluista asemista taistelevia joukkoja, mitä niiden tulisi kestää ja kuinka kauan?

Jo minun varusmiesaikana puheltiin miten vanja iskee laserohjatuilla kranaateilla tarkasti juoksuhautoihin ja ajaa sen jälkeen panssarilautoilla yli, onneksi tolkullisemmat muistivat korjata ettei se ole ihan noin helppoa. Sanoisin että Ukraina on vahvistanut tätä näkökulmaa: Venäjällä on tietty määrä moderneita aseita mutta loput ovat tyhmää kranaattia, rakettia ja ohjusta. Hyvä linnoitettu asema kestää yleensä kaiken muun paitsi suoran osuman, tosin tämäkään ei ole koko totuus. Toki Ukrainassa on nähty myös halpojen drone ja UAV laitteiden käyttö liikkumattomia maaleja vastaan. Samoin maastontiedusteluun. SAR-satelliitti löytää ajoneuvot JA kiinteät asemat, siltä ei pääse karkuun.

Vaarallista olisi vetää väärät johtopäätökset, mutta mielestäni kiinteiden asemien rooli ja käyttö olisi hyvä tutkia tarkasti. Kuulostaa toisen maailmansodan juoksuhaudoilta mutta pitää muistaa että ne linkitetään osaksi tätä "joint operation" sodankäyntiä, missä eri aselajit tukevat toisiaan. Ukrainasta on nähty, miten vahvasti Venäjä on sidottu paitsi rautateihin niin myös tieuriin. Mitä reittejä se hyökkäisi Suomeen? Katsoo karttaa, missä menevät suurimmat maantiet. Pikkuteiden kautta voidaan myös tulla ja tela-ajoneuvot oikaista vaikka pellon tai niityn poikki, mutta niiden huolto kulkee kumipyörien päällä ja tuskin kykenee seuraamaan. Mikä tarkoittaa suuremmassa kuvassa sitä että ovat käytännössä sidottuja tieuriin. Vahvasti linnoitettu ja hyvin suunniteltu asema oikeassa paikassa tällaisen uran tulppana voi olla kova vastus. Se yhdistettynä tehokkaaseen tiedusteluun ja tykistöön sekä näiden asemien takana ja sivuilla väijyviin hyvän liikekyvyn omaaviin joukkoihin - sanoisin että tuo on vaikea voitettava.

Edelleen todettava, tuota kirjoittaessa tuntui siltä että mikään tässä ei ole uutta, mutta pakko oli silti sanoa tuo ääneen. Jos ei muuten niin omaksi iloksi.
 
Sanoisin että yksi tärkeä tutkimuskohde olisi modernin, hyvin valmistellun kiinteän aseman rooli ja käyttökelpoisuus. En tarkoita, että koko Suomen armeija kaivautuu sodan alkaessa. Jos kuitenkin oletetaan että halutaan omata suuri reservi rotaation ja eri suuntien puolustamisen takia JA jos oletetaan että suuri osa tästä reservistä jouduttaisiin mobilisoimaan, niin tälle pumpulle ei riitä ajoneuvokalustoa. Sen kyky liikkua olisi siis hyvin rajallinen. Jos ei kykene liikkumaan pois tulen alta, on parasta olla hyvin valmistelluissa vahvoissa kiinteissä asemissa.
Kuulostaa toisen maailmansodan juoksuhaudoilta mutta pitää muistaa että ne linkitetään osaksi tätä "joint operation" sodankäyntiä, missä eri aselajit tukevat toisiaan.
Se yhdistettynä tehokkaaseen tiedusteluun ja tykistöön sekä näiden asemien takana ja sivuilla väijyviin hyvän liikekyvyn omaaviin joukkoihin - sanoisin että tuo on vaikea voitettava.
Tässä korostuu se, että joukkojen kokoonpano ja varustus ei ole ikinä joko-tai. Koko armeijan tai ryhmittymän ei tarvitse olla ainoastaan panssaroituja tai moottoroituja iskujoukkoja, tai ainoastaan juoksuhaudoissa kuukausia tyytyväisesti lymyilevää terävävaistoista makkaranpaistajaa. Panssarit vaativat paljon resursseja, ja makkaranpaistajat vähän, mutta erot kustannustehokkuudessa eri tehtävissä ovat huimat. Kokonaisvaltaisen suorituskyvyn maksimointi tarkoittaa siis aina jonkinasteista tasapainoista yhdistelmää ja resurssien käyttöä siten että hyöty maksimoidaan. Sama periaate pätee joka skaalalla, myös esim. jalkaväkiryhmän tasolla. Yleensä joka jantterilla ei ole konekivääriä ja raskasta kertasinkoa, sillä näin varustettu joukko ei olisi kustannustehokas ja kyvykäs koko tehtäväskaalla. Näin vaikka he tuntisivatkin itsensä terminaattoreiksi ja varmasti saavuttaisivatkin valtavaa vaikutusta sopivissa tehtävissä. Kevyempi aseistus tarkoittaa suurempaa joukkoa, joka taas mahdollistaa joustavamman toiminnan.

Yhtä lailla sama logiikka pätee liikkuvuuteen ja linnoittamiseen. Molemmilla on tarkoituksensa, ja molempia tarvitaan jotta käytettyjen resurssien teho maksimoidaan. Sadantuhannen miehen viimeisen päälle moottoroitu ja panssaroitu joukko a la Ranska on kustannustehokas iskutehtävissä, ja staattisessa puolustuksessa taas totaalista haaskausta. Ja erityisesti kun vihollisena on barbaarilauma joka raiskaa ja murhaa siviiliväestöä edetessään, staattinen puolustus ei ole vapaaehtoista tai virallisen doktriinin sanelemaa, vaan pakon sanelemaa joten kyky tähän täytyy olla olemassa. Joustava tai aktiivinen puolustus on kiva toimintamalli silloin kun joukkotyypit ja tilanne sen mahdollistavat, mutta näin ei aina ole.

Tämän merkitys on nähty nimenomaan Ukrainassa. Heillä oli suurhyökkäyksen alla pienehkö raskaasti aseistettu ja liikkuva ammattilaisten kärkijoukko, ja vapaaehtoisista ja reserviläisistä muodostettuja kevyempiä paikallisjoukkoja hidastamaan ja kuluttamaan hyökkääjää alueillaan. Molemmat joukkomallit tukevat toisiaan ja ovat tehokkaampia yhdessä kuin erikseen. Suomen kokonaismalli on jotakuinkin sama: jako operatiivisiin ja paikallisjoukkoihin. Sataprosenttiset teknoarmeijat ovat kivoja paitsi jos ensisijaisena tehtävänä on kokonaisvaltainen maanpuolustus eikä hiekkamaiden tai kaistapäisten öljydiktaattorien kurmoottaminen. Suomen kokoisella maalla ei ole varaa keskittyä pelkkään hifistelyyn yltäkylläisten resurssien myötä, vaan jokaisen suomalaisen ja euron hyöty on maksimoitava kokonaisuutena. Osa menee high-techiin, ja osa menee patarautaan ja telamiinoihin. Osa menee liikkuvuuteen, ja osa menee valmiselementtikorsuihin. Keskittyminen vain yhteen kykyyn tai toimintatapaan johtaa varmaan tuhoon.
 
Tuon perusteella voisi sanoa että ukrainalaisilla on roimasti parempi taistelukentän tilannekuva mitä ryssällä. Ihan taktisellakin tasolla.

Varsinkin kaupallisten drone- ja UAV -laitteiden käyttö lähitiedustelussa on molemmilla käytössä mutta sanoisin että Ukrainalla on tässä etulyöntiasema: aloittivat aikaisemmin ja tosissaan, Venäjä tekee parhaansa kiriäkseen etumatkan kiinni mutta etumatka on silti reilu. Tämä siis minun saama mielikuva Ukraina tilannetta seuratessa, mahdoton tietysti sanoa mitään määristä yms.

Minua hykerrytti useampi viikko sitten kun muistaakseni jokin venäläinen kanava kutsui Ukrainan vastatykistön tehoa sanalla "beastly" eli petomainen. Hän kirjoitti että toisinaan Ukrainan tykistö iskee heidän tykistöä vastaan kun omat ovat vasta valmistautumassa ampumaan. Ukrainalle toimitetuilla vastatykistötutkilla on varmasti oma roolinsa, mutta arvaan että lennokeilla tehtävä tiedustelu, satelliittitiedustelu sekä muut keinot ovat suuressa roolissa. Tietysti ei sovi unohtaa että näin muodostettu tilannekuva pitää jalkauttaa kentälle eri aselajeille ja joukoille, jotta se kyetään hyödyntämään täysmääräisesti ja iskemään oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Tämä kysyy tietysti viestivälineitä ja varmasti eri laitteiden kykyä jutella toisilleen.

Ukrainalta on nähty myös omia innovaatioita, se heidän omalle tykistölle tarkoitettu ohjelma taidettiin kehittää jo 2014-2015 sodan aikana tai vähintään pian sen jälkeen? Joku muistaakseni kutsui sitä "tykistön Uberiksi" eli logistiikka oli yksi osa sen toimintaa. En pitäisi mahdottomana sitä etteikö Ukraina olisi luonut kokonaan uusia kykyjä länsimaista saamansa teknologian ympärille, jos esimerkiksi vastatykistötutka ei osaa luonnostaan jutella tietyille viestijärjestelmille, siihen väliin tarvitaan "purkki ja sen sisälle logiikka ohjelman muodossa". Tarpeeksi resursseja ja osaamista niin tuollainen on ratkaistavissa ja sen jälkeen tutkan keräämät tiedot ovat jaettavissa eteenpäin. Varsinkin jos taustalla on "apulaisia" tukemassa tätä työtä, vastatykistötutkan kehittäneen yhtiön osaajat olisivat erinomainen apu. Yksi julkinen esimerkki on MiG-29 ja HARM-integraatio, tuskin on ainoa tapaus.

Olen höpöttänyt Starlinkistä useampaan kertaan eikä se ole joka paikkaan paras tai välttämättä edes soveltuva, mutta helppo nähdä sen hyödyllisyys tiedon jakamisessa. Se on toistaiseksi hyvin rajallinen järjestelmä: SpaceX on vasta tänä vuonna alkanut ampumaan laserlinkeillä varustettuja satelliitteja, jotka juttelevat toisilleen. Tähän mennessä jokainen satelliitti kykenee vain "heijastamaan" saamansa datan takaisin Maan suuntaan ja siellä odottava maa-asema välittää sen eteenpäin. Tarkoittaa sitä että maa-asemia on oltava tiuhassa jos järjestelmästä halutaan koko hyöty ja sellaisissa paikoissa missä asema ei ole lähellä, järjestelmää ei voi käyttää. Tongan tulivuorenpurkaus oli yksi esimerkki, jossa järjestelmä oli ihan äärirajoilla mutta näki saarelle juuri ja juuri. Laserlinkkien myötä data välittyy satelliitilta toisella ja ketjun jossain kohdassa lähetetään maa-asemalle, joka välittää sen eteenpäin. Tämän täyden hyödyn saamiseen menee tietysti vuosia koska laserlinkeillä varustettuja satelliitteja pitää olla useita tuhansia jotta "verkko" on kattava, mutta ennemmin tai myöhemmin tämä tila on saavutettu. Siinä vaiheessa järjestelmä ei ole riippuvainen maa-asemista ja riittää että käyttäjä lähettää signaalin maanpinnalta taivaalle, missä se välitetään satelliitilta toiselle ja lopulta maa-aseman kautta "normaaliin verkkoon" halutusta kohdasta.

Helppo kuvitella tilanne: pienellä akulla ja aurinkokennolla varustettu "anturi" seuraa maastoa ja kun "näkee jotain", se välittää datan Starlinkin kautta taivaalle ja siellä signaali kulkee satelliitilta toiselle kunnes lähetetään takaisin maahan halutussa paikalla. Sieltä se kulkee datakeskukseen jossa palvelinkoneet ottavat sen vastaan, analysoivat, pureksivat ja yhdistävät muilta antureilta saatavaan dataan - kaikki kirjataan tietokantaan. Tämä jatkuva datavirta suodatetaan ja välitetään nopeasti eteenpäin "tilannekuvana". Tämän kuvan jakamiseen voidaan käyttää yhtä helposti Starlinkiä. Jos en muista väärin, Armenialla oli tällaisia "etäantureita" vuoden 2020 sodan aikana, seurasivat näiden "videokameroiden" kautta Azerbaijanin joukkojen liikkeitä vuoristoteillä. Se ei tietysti pelastanut heitä, mutta antoi ainakin kyvyn havainnoida vahvemman vihollisen liikkeitä. Nämä laitteet eivät käyttäneet Starlinkiä vaan taisivat olla normaaleita radiolinkkejä eli perinteisempää teknologiaa. Starlink olisi vain yksi moderni lisä tällaisen laitteen päälle.

Starlinkin heikkoudet ovat selvät, tällä hetkellä suurimmat haasteet ovat antennin suuri koko, sen virrankulutus (useampi sata wattia) sekä haasteet datayhteyden säilyttämisessä erityisesti kun ollaan liikkeessä. Peitteinen maasto on toinen ongelma datayhteyden muodostamisen ja pitämisen osalta, tosin se on ongelma kaikille radio- ja satelliittipuhelimille yms. Kukaan tuskin on yllättynyt siitä että USSOCOM on rahoittanut jo muutama vuosi sitten projektin jonka tarkoituksena on Starlink-antennin pienentäminen ja koko järjestelmän pakkaaminen "reppuun" minkä jälkeen erikoisjoukkojen mies voisi ottaa yhteyden "kotiin" mistä päin maailmaa tahansa, milloin tahansa. Kunhan ensin saadaan riittävä määrä laserlinkillisiä satelliitteja taivaalle JA olettaen että ei ole maastonestettä signaalin tiellä JA tietyt maapallon alueet ovat tulevaisuudessakin haasteita: napojen lähellä ei ole ja todennäköisesti ei tule olemaankaan tiheää satelliittien verkkoa, ei ole kannattavaa koska siellä ei ole ihmisiä eli asiakkaita. Tästä USSOCOM projektista näkee silti että ovat analysoineet hyödyt ja haitat sekä arvanneet että järjestelmä tulee muuttumaan 5-10 vuoden aikaikkunassa sellaiseksi, kuin mitä mainospuheissa sanotaan. Siinä vaiheessa heillä on todennäköisesti kolmas, neljäs tai viides versio tästä "kommunikaatiorepusta" sekä hyvä kokemus sen käytöstä (ongelmat tunnetaan mm. viidakon ja muiden peitteisten maastojen haasteet).

Edelleen Starlink ei ole paras kaikissa tilanteissa: jos käyttäjiä on paljon pienellä alueella, yhteyksien määrä syö kaistan. Toki jos kaistaa ei tarvita paljoa, tämä ei ole ongelma. Suomessa on laaja kupari- ja valokuituverkko joten internet saadaan syrjäisiinkin paikkoihin. Samoin 3G, 4G ja WLAN-verkkoja on laajasti, erilaisia viranomaisverkkoja unohtamatta. Ukrainan sodan myötä Starlink on saanut nostetta, mutta se ei ole ainoa järjestelmä. Ei sovi sivuuttaa perinteisiä radiolähettimiä, pitkäaaltoyhteyksiä yms. valmiita järjestelmiä, mutta Ukrainasta on kuulunut että Venäjällä olisi hyvät ja aidosti toimivat keinot näiden jumittamiseen ja häiritsemiseen. Starlink on selvästi vaikeampi eikä sitä voi verrata esim. heikkojen GPS-signaalien häirintään. Suuntaavan antennin ansiosta (ainakin teoriassa) on mahdollista valita minkä satelliitin kautta data lähetetään joten jos yhdessä suunnassa olisi liian vahvaa häirintää, voi kokeilla toista suuntaa. Muutenkin parhaan häirintätehon saavuttamiseksi häiritsevän laitteen olisi parasta olla signaalin lähettäjän ja vastaanottajan välissä eli Starlinkin tapauksessa suoraan yläpuolella taivaalla. Häirintäsignaali voidaan tietysti myös havaita, kolmiomitata ja hyökätä sen lähettäjää vastaan, joten vastatoiminnalle on keinonsa. Starlinkin yleinen toiminta vaatii sen että signaali lähetetään kapeana säteenä taivaalle, jolloin sen havaitseminen on vaikeampaa (muuten ei "osuta" kiertoradalla hurjaa nopeutta lentävään satelliittiin). Tuo tekee havaitsemisen vaikeaksi ja tässäkin voidaan lisätä mukaan normaalit radiosignaalien lähetykseen liittyvät varotoimet: otetaan yhteyttä vain silloin kun on asiaa, pidetään viestit lyhyinä, tarvittaessa lähettävä antennin ja joukko pitävät sopivan turvaetäisyyden lähetyksen aikana, vaihdetaan paikkaa nopeasti lähetyksen jälkeen yms.

Uskon että tuo tulee mullistamaan sodankäynnin seuraavan 5-10 vuoden aikavälillä ja hyvin harvalla maalla on vastaavaa järjestelmää. Kiina on ilmoittanut rakentavansa sellaisen, mutta siihen menee aikaa (jos halutaan kattava peitto, tarvitaan tuhansia ellei jopa kymmeniä tuhansia satelliitteja). Olen myös nähnyt hahmotelmia järjestelmän käytöstä muihin temppuihin: sitä voisi käyttää paremman ja tarkemman GPS-järjestelmän perustana, jossa Starlink-satelliitit ottavat vastaan signaalit normaaleilta GPS-satelliiteilta ja välittävät sen eteenpäin, mahdollisesti tehden tietynlaiset tarkistukset ennen sitä. En muista mitä se tutkimuspaperi tarkalleen sanoi, mutta teorian mukaan lopputulos oli tarkempi ja paremmin häirintää sietävä järjestelmä. Toinen spekuloitu käyttökeino oli satelliittien lähettämien signaalien käyttö tutkadatana, jota kuunnellaan passiivisesti. Tutkahäive perustuu suurelta osin muotoiluun ja paras suoja on etusektorista, mutta mikään laite ei ole häivesuojattu muotoilultaan suoraan ylhäältä tulevia signaaleita vastaan. Näiden heijastuksia voidaan kuunnella passiivisesti. Moni on varmasti nähnyt erilaisia "passiivitutkia" mitkä hyödyntävät normaalia siviiliverkkojen signaaleita ja niiden heijastuksia, joilla voi seurata (tai ainakin yrittää) mm. lentokoneita. Radio, televisio, 3G, 4G yms mastot lähettävät kokoajan signaaleita ja niiden paikka on kiinteä ja tunnettu, joten eri suuntia kuuntelemalla saadaan tietokanta siitä miltä "normaali päivä" näyttää ja kun ilmakehässä on jotain liikkuvaa joka heijastaa tai blokkaa näitä signaaleita, se nähdään ja voidaan jopa arvioida sijaintia ja suuntaa (toki tälle on rajansa).

Tuossa ei ole tietysti mitään uutta, vuosikymmeniä vanha teknologia mutta tietokoneet ja muu moderni teknologia ovat tuoneet siihenkin oman mausteensa. Starlink voisi tarjota siihen "uuden suunnan" signaalien muodossa - näin siis ainakin teoriassa.
 
Viimeksi muokattu:
Tilannekuvaa pitää jakaa maailmalle. Kuvaukset onnistuneista iskuista lisäävät muualta saatavaa tukea.

Mukaan täytyy saada myös taitavia mediaihmisiä. Tarinat pommikoirasta tai pommisuojassa laulava lapsi ovat esimerkkejä kuinka voidaan viestiä pieniä tärkeitä asioita ja saada sillä paljon tukea.

Asioista pitää kertoa pääosin rehellisesti , selvät valheet paljastuvat ja kukaan ei sitten luota sanomaan. Mutta omia tappioita ei tarvitse kuvata tai kertoa , se on ihan ok että kerrotaan vain vihollisen menetykset liioittelematta niitä liikaa.

Kun linja on rehellinen niin sitten voidaan tarvittaessa pitää mediahiljaisuutta. Vihollinen, joka sekin on oppinut luottamaan tiedotteisiin, on ihmeissään. Jotain ehkä tapahtuu mutta mistään ei tule varmistusta asiaan.
 
Onko foorumilaisilla yhteistä käsitystä, mikä on:
- Makkaranpaistaja
- Kuperkeikkamies
Omasta intistä on niin paljon aikaa.
 

Liitteet

  • makkara.jpg
    makkara.jpg
    9.8 KB · Luettu: 20
  • Kuperkeikka.jpg
    Kuperkeikka.jpg
    43.4 KB · Luettu: 20
Makkaranpaistajat taitaa olla näitä keski-ikäisiä ukkeleita jotka ei välttämättä enää nuoruuden tikissä ole mutta sitäkin tärkeämpiä puolustukselle. Ei niitä ilmankaa isossa myllyssä pärjää. Ja kuperkeikka ukkelit on taas niitä ryssän "erikoismiehiä" kai sie oot nähny videoita missä ne heittelee volttia jne... Näin vähä kärjistettynä
 
En ole varma, millaista roolia kenttälinnoitukset, juoksuhaudat ja muut valmistellut asemat näyttelevät meidän uudistetussa taistelutavassa mutta mielestäni Ukrainan sota on osaltaan korostanut niiden merkitystä.

PV:n Youtube-kanavalla on videoita joissa näitä tehdasvalmiiden bunkkerien sekä elementeistä rakennettavien asemien tekoa esitellään, joten oletan että saarnaan tässä kuorolle koska ne kuuluvat osana keinovalikoimaan. Omasta varusmiesajasta on noin 20 vuotta ja oletan että edelleen jalkaväen osalta tyyli on "kun liike loppuu, kaivaudutaan", toki tällekin on varmasti oikeassa ampumasodassa nyanssinsa: joskus kaivaudutaan, joskus ei, riippuen siitä kauanko tullaan viipymään ko. sijainnissa.

Jos katsoo Ukraina sodan karttaa ja Venäjän hyökkäyksen etenemistä, niin tietyissä suunnissa saavuttivat nopeaa menestystä mutta tietyissä suunnissa tulokset jäivät hyvin vähäisiksi. Vähäisiä tuloksia on nähtävissä erityisesti Donetskin kaupungin edustalla ja siitä idän ja lännen suuntaan. Selitys on selvä: tällä seudulla olivat Ukrainan parhaiten valmistellut kiinteät asemat. Mariupolin suuntaan saivat läpimurron, tosin en muista kuinka suuri merkitys oli Krimiltä työntyvän kärjen muodostamalla uhalla (ukrainalaiset olivat pakotettuja vetäytymään pois asemista, koska oli vaara joutua saarrostetuksi).

Sanoisin että yksi tärkeä tutkimuskohde olisi modernin, hyvin valmistellun kiinteän aseman rooli ja käyttökelpoisuus. En tarkoita, että koko Suomen armeija kaivautuu sodan alkaessa. Jos kuitenkin oletetaan että halutaan omata suuri reservi rotaation ja eri suuntien puolustamisen takia JA jos oletetaan että suuri osa tästä reservistä jouduttaisiin mobilisoimaan, niin tälle pumpulle ei riitä ajoneuvokalustoa. Sen kyky liikkua olisi siis hyvin rajallinen. Jos ei kykene liikkumaan pois tulen alta, on parasta olla hyvin valmistelluissa vahvoissa kiinteissä asemissa.

Näihin liittyvä kysymys: kuinka pitkään tällaiset asemat tulisi pitää? Ukrainasta on nähty esimerkkejä että tietyt asemat on pidetty sodan alusta lähtien. Meidän omista sodista löytyy vastaavia esimerkkejä, tosin usein vihollinen pääsi läpi ennemmin tai myöhemmin kun sai jauhaa tarpeeksi kauan tykistöllä. Usein kuulee puhuttavan modernista sodasta ja liikkeen tarpeesta. Liikutaan pois tulen alta, vaihdetaan asemaa ja isketään eri suunnasta yms. Tällaisiakin joukkoja täytyy olla ehdottomasti ja erityisesti riittävä määrä, kuten yllä on kirjoitettu panssariprikaatien määrästä. Vaan jos mietitään valmistelluista asemista taistelevia joukkoja, mitä niiden tulisi kestää ja kuinka kauan?

Jo minun varusmiesaikana puheltiin miten vanja iskee laserohjatuilla kranaateilla tarkasti juoksuhautoihin ja ajaa sen jälkeen panssarilautoilla yli, onneksi tolkullisemmat muistivat korjata ettei se ole ihan noin helppoa. Sanoisin että Ukraina on vahvistanut tätä näkökulmaa: Venäjällä on tietty määrä moderneita aseita mutta loput ovat tyhmää kranaattia, rakettia ja ohjusta. Hyvä linnoitettu asema kestää yleensä kaiken muun paitsi suoran osuman, tosin tämäkään ei ole koko totuus. Toki Ukrainassa on nähty myös halpojen drone ja UAV laitteiden käyttö liikkumattomia maaleja vastaan. Samoin maastontiedusteluun. SAR-satelliitti löytää ajoneuvot JA kiinteät asemat, siltä ei pääse karkuun.

Vaarallista olisi vetää väärät johtopäätökset, mutta mielestäni kiinteiden asemien rooli ja käyttö olisi hyvä tutkia tarkasti. Kuulostaa toisen maailmansodan juoksuhaudoilta mutta pitää muistaa että ne linkitetään osaksi tätä "joint operation" sodankäyntiä, missä eri aselajit tukevat toisiaan. Ukrainasta on nähty, miten vahvasti Venäjä on sidottu paitsi rautateihin niin myös tieuriin. Mitä reittejä se hyökkäisi Suomeen? Katsoo karttaa, missä menevät suurimmat maantiet. Pikkuteiden kautta voidaan myös tulla ja tela-ajoneuvot oikaista vaikka pellon tai niityn poikki, mutta niiden huolto kulkee kumipyörien päällä ja tuskin kykenee seuraamaan. Mikä tarkoittaa suuremmassa kuvassa sitä että ovat käytännössä sidottuja tieuriin. Vahvasti linnoitettu ja hyvin suunniteltu asema oikeassa paikassa tällaisen uran tulppana voi olla kova vastus. Se yhdistettynä tehokkaaseen tiedusteluun ja tykistöön sekä näiden asemien takana ja sivuilla väijyviin hyvän liikekyvyn omaaviin joukkoihin - sanoisin että tuo on vaikea voitettava.

Edelleen todettava, tuota kirjoittaessa tuntui siltä että mikään tässä ei ole uutta, mutta pakko oli silti sanoa tuo ääneen. Jos ei muuten niin omaksi iloksi.
Jäykän torjuva puolustus ei ole mennyt mihinkään keinovalikoimasta. Se on edelleen yksi työkalu pakissa. Jos vihollinen joutuu käyttämään aikaa ja resursseja jossain linnotteiden tuhoamiseen, niin liikkuvammat joukot voivat iskeä tuhertavan vastustajan kylkeen. Jos taas omaan vastahyökkäykseen tarvitaan voimaa, niin tietyt alueet voidaan pitää ohuella joukolla joka on linnoittautunut.
 
Otan tämän ketjun tänne talteen, asiaa kiristyssiteistä ja lujan puristuksen pelosta. Tässä ei välttämättä ole mitään mullistavaa tai uutta lääkintämiehille tai ensiapukoulutuksen saaneille, mutta hyvä muistutus että sotatilanteessa ensimmäisen avun antaja on se sotilas joka sattuu ensimmäisenä paikalle. Osataanko meilläkään "yleisesti" laittaa kiristysside oikein? Jos kysyy asiaa keneltä tahansa vastaantulevalta, moniko osaa? Toki kriisitilanteessa ja valmiuden noston yhteydessä näitä on hyvä palauttaa mieleen, joten ei tässä sinänsä ole hätää.

Another day another story as a person I trained, applied a tourniquet and saved a life, but I'm still angry as a dog Because there are still people who believe that the turnstile cannot be twisted to the maximum Let's twist it, but on purpose, like, half a cone

Let's go straight from the trump cards. The longest known time for correctly applying the correct tourniquet is 16 hours, and at the same time both life and limb were saved. Proof: https://apps.dtic.mil/sti/pdfs/ADA627896.pdf… And where does the fear of amputations come from? From the imposition of low-quality or improvised turnstiles. And rightly so

In this study, there is a BELOW knee amputation patient who was put on a makeshift tourniquet made of shit and a stick for ~11 hours, resulting in an ABOVE knee amputation in the operating room. At the same time, without a doubt, he would not have survived at all without the turnstile https://academic.oup.com/milmed/article/173/1/63/4557730?

Let's separate two "fears" when applying tourniquets. A fighter's fear of having his leg cut off is about incorrect tourniquets, for example, very narrow ones. Can you stop the bleeding with a shoelace? Yes, but it is likely to cause irreversible nerve and soft tissue damage. The "fear" of doctors is different

To explain simply, when a tourniquet is applied for a long time due to the lack of blood flow, substances that are toxic to the body in large quantities accumulate in the limb - myoglobin and potassium. If you suddenly remove a long-term tourniquet, they can damage the heart and kidneys.

But this is exactly why you record the time of applying the tourniquet. If it has been imposed for a long time, it will not be simply cut off. Treatment can be from "one drop" to dialysis, but the person will be saved. It has nothing to do with "cutting off a leg." Record time not to "let it go"!

What does a fighter do? He applies the tourniquet as tightly as possible, records the time, waits for evacuation. In our reality, it is not necessary to use a medevac, throw it on a pickup truck and go faster - this is a normal topic. No matter how busy I am, it is the solar man who saves, not the medic) +1 important task - to prevent the snipers from lowering the turnstile!

What does a doctor do? Overestimates the quality of the applied tourniquet, converts the tourniquet closer to the wound and/or overestimates the need for a tourniquet (a bandage may be enough). After eliminating life threats within 2 hours, it REPLACES the tourniquet with tamponade and bandage under conversion control!

Tourniquet replacement up to 6 hours after application - with monitoring of vital signs, it is better to be in time within 2 hours. What does a doctor do in a hospital? What he studied for) vitals, labs, maybe fasciotomy and all the things for which he was given a diploma. The success of his work depends on the fighter and medic (no offense)

Real conversion and replacement of a tourniquet on a medevac, wounding with a "petal", my friend Kostya works: https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=pfbid02ha4jo46S5oyLPvYVpLtWnbY7eQc9bEPdEaGjyumQGiQ1iotmTYWEiDfsZkbYMMgMl&id=100001439219247… Can a fighter replace a turnstile? Yes, I can theoretically repair an airplane, but I leave that to specialists. Seseoshniki are DEFINITELY good at anticipating questions

Every time you scream from Russian videos about takmed, loosening the tourniquet, plugging the wound with a tampon, remember - we were the same not so long ago, and normal takmed came to us mostly contrary. And many of our people still remain captive to myths and legends. Tell the fighters not to let in!

Oh, and one more important thing. When the tourniquet is tightened "not to the maximum", the bleeding will worsen (and then stop, because all bleeding stops when the blood runs out). An undertightened tourniquet blocks the venous outflow of blood, but the arterial inflow remains. So pull as hard as you can.

 
Iltalehden juttu jossa haastateltu Ukrainan digitaalisen muutoksen ministeriä Mykhailo Fedorov. Kertoo näkemyksiään niistä tempuista mitä ovat joutuneet tekemään sekä niiden merkityksestä kokonaiskuvan kannalta:

Ratkaiseeko uusin teknologia sodan? Ministeri Fedorov Iltalehdelle: ”Ukrainalla on etulyöntiasema”​

– Nykyaikainen sodankäynti vaatii nykyaikaisia ratkaisuja. Teknologiat tulevat voittamaan tämän sodan ja niissä Ukrainalla on etulyöntiasema, sanoo Varapääministeri ja Ukrainan digitaalisen muutoksen ministeri Mykhailo Fedorov Iltalehdelle.

Alexander Pavlov
https://www.iltalehti.fi/kirjoittajat/Miroslava Balaban
Miroslava Balaban

Tänään klo 11:48

Ukrainan menestyminen venäläisten hyökkäyksen torjumisessa tuli yllätyksenä ja on aiheuttanut ihailua maailmalla.

Liittoutuneiden asetoimitusten lisäksi keskeistä on ollut ensinnäkin puolustajien itsensä rohkeus ja omistautuminen, toiseksi ukrainalaisten yhdistyminen tulevan voiton ympärille sekä kolmanneksi teknologiat, jotka ovat avainasemassa tänä päivänä ja joita ei ole saatavilla Venäjällä, kuten on tullut ilmi.

Ukrainan digitaalisen muutoksen ministeri Mykhailo Fedorov puhuu IL:n haastattelussa viimeksi mainitusta, eli teknologian merkityksestä Ukrainan sodassa. Fedorovin ministeriön ansioiksi voidaan lukea useita asioita, jotka ovat auttaneet maata tehokkaasti vastustamaan vihollista ja helpottavat Ukrainan asevoimien työtä.

"Todellinen taistelukone”​

Ukrainan digitaalisen muutoksen ministeriö on ollut mahdollistamassa mm. keskeisten venäläisten verkkosivustojen säännöllisen hakkeroinnin. Ukrainan hakkerit ovat välittäneet haluamiaan viestejä – mukaan lukien Ukrainan kansallislaulun – Venäjän televisiossa ja väliaikaisesti miehitetyillä alueilla.

Ministeriön saavutuksia ovat myös sotaponnistuksia edistävien palveluiden luominen, kuten eEnemy ja eDocument. Lisäksi UNITED24-alustan avulla jokainen ukrainalainen voi pyytää apua ja kerätä varoja asevoimien tarpeisiin. Kyseisen palvelun avulla on jo luotu droonien armeija, jota täydennetään jatkuvasti uusilla taisteluroboteilla.

Mikä on niiden rooli taisteluissa ja miksi teknologia voittaa tämän sodan?

Seuraavaksi keskustelemme ministeri Fedorovin kanssa.

Miten tehtävät ja prioriteetit muuttuivat täysimittaisen sodan alkamisen jälkeen?

– Digitaalinen muutos on voimakas rintama venäläistä hyökkääjää vastaan. Ryhmästämme tuli sodan olosuhteissa todellinen taistelukone. Onnistuimme uudistamaan työt nopeasti, määrittelemään uudet prioriteettitehtävämme ja työskentelemään vuorokauden ympäri niiden toteuttamisessa. Mutta oikeastaan teemme vain työtämme uudessa todellisuudessa – olemme laittaneet ”valtiomme älypuhelimeen”.

Ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä Digitaalisen muutoksen ministeriöllä oli kunnianhimoisia suunnitelmia ja tehtäviä, joista osa esiteltiin 24. helmikuuta Diya Summit 2022 -tapahtumassa (Diya – ”Toiminta” on ukrainalainen sähköisten julkisten palveluiden alusta ja mobiilisovellus, jonka on kehittänyt Ukrainan digitaalisen muutoksen ministeriö).

Päätehtävänä ministeriöllä oli digitoida kaikki julkiset palvelut ja siirtää ne Diyaan. Ministerin mukaan sodan aikana kävi selväksi, kuinka tarpeellista se on kaikille ukrainalaisille. Täysimittaisen sodan alkaessa julkisten palvelujen käynnistäminen nopeutui entisestään.

Sodan aikana ministeriö käynnisti Diya-alustalla armeijaa auttavia toimintoja. Ilman asiakirjoja kotoa lähtemään joutuneet pystyvät sovelluksen avulla todistamaan henkilöllisyytenä, ja sovelluksen kautta voi myös hakea valtion tukia.

– Lisäksi sovelluksessa on eEnemy-keskustelubotti, jossa voi ilmoittaa vihollisen liikkeistä Ukrainan armeijalle, antaa lausunnon vahingoittuneesta tai tuhoutuneesta omaisuudesta sekä seurata alustan omaa Diya-tv:tä ja Radiota.

Diya-sovellusta käyttää yli 18 miljoonaa ukrainalaista. Ukrainan digitaalisen muutoksen ministeriö uskoo digitalisaation nousevan erääksi avainasiaksi myös maan palautuessa sodasta.

Vapaaehtoinen IT-armeija​

Muistamme rikkinäiset venäläiset tietokonejärjestelmät ja Ukrainan kansallislaulun lähetyksen Venäjän tv-kanavilla. Tapahtuuko sellaista hakkerointia vielä?

– IT-armeija on työskennellyt koko tämän ajan ja jatkaa niin pitkään, kunnes Venäjän joukot poistuvat Ukrainan alueelta. IT-armeija on vapaaehtoisten IT-asiantuntijoiden yhdistys, jonka idea syntyi kirjaimellisesti hyökkäyksen ensimmäisinä päivinä. Nykyisin meillä on noin 250 000 kybervapaaehtoista, jotka auttavat valtiota toimimalla digitaalisina rajavartijoina. Koko maailma näki, että Venäjä ei ole niin voimakas valtio kuin ensin luulimme. Mielikuva venäläisistä huippuhakkereista on myytti. Yksikään viimeisen kuuden kuukauden aikana tapahtuneesta yli 1 120 kyberhyökkäyksestä ei ole aiheuttanut todellista vahinkoa Ukrainan taloudelle tai kriittiselle infrastruktuurille. Samaan aikaan vapaaehtoisten IT-armeija hyökkäsi olemassaolonsa aikana yli 6 600 venäläisen resurssin kimppuun.

Mikä on kuvailtujen toimien motiivi? Ukrainalaisen hengen kohottaminen, vai odotetaanko yhteiskunnalta vielä jotain erityistä reaktiota?

– Yksi tavoitteistamme digitaalisessa sodassa on näyttää Venäjän federaation kansalaisille totuus siitä, että Venäjä käy todellista sotaa Ukrainaa vastaan, eikä kyseessä ole mikään ”sotilaallinen erikoisoperaatio”, kuten Venäjän viranomaiset ja tiedotusvälineet valheellisesti väittävät. Samasta syystä hyökkäyskohteita ovat myös Venäjän federaation kansalaisten käyttämät palvelut, kuten esimerkiksi ruoan toimituspalvelut tai lentolippuja myyvät verkkosivustot.

Ukrainan hallitus pelkäsi matkaviestinnän globaaleja ongelmia tai jopa estymistä täysimittaisen sodan sattuessa. Onneksi niin mittavilta ongelmilta säästyttiin, mutta paikallisia vaikeuksia on kuitenkin ollut.

Entä Starlink-järjestelmien toimitus, miten se alkoi ja miten se auttoi Ukrainaa?

– Sodan alusta alkaen ymmärsimme, että tarvitsemme optisen- ja mobiiliverkon lisäksi vaihtoehtoisen viestintävaihtoehdon. Siksi otimme yhteyttä Elon Muskiin ja sovimme Starlink-sateliittijärjestelmän toimittamisesta Ukrainaan. Saimme päätelaitteet erilaisten aloitteiden ansiosta ja eri kanavien kautta; USAID – 5000 kappaletta, EU-maiden digitaaliministerien liitto – 5 000 kappaletta, tuhansia kappaleita yksityisiltä yrityksiltä ja äskettäin vielä Puolan hallitukselta 5 000 päätelaitetta. Meillä on tällä hetkellä yli 18 000 päätelaitetta. Starlinkejä tarvitaan siellä, missä on sähkökatkoja sekä syrjäisillä alueilla, joilla taisteluja tapahtuu. Ne toimivat kriittisen infrastruktuurin laitoksissa. Starlinkien suuri etu on, että ne eivät vaadi erityisiä taitoja tai asiantuntijoiden osallistumista. Lähes kuka tahansa voi asentaa tai konfiguroida Starlink-päätelaitteen. Lisäksi teemme yhteistyötä matkapuhelinoperaattorien ja palveluntarjoajien kanssa miehittäjien vahingoittamien verkkojen palauttamiseksi, mutta se vie kuukausia, joita valtiolla ei ole annettavaksi sota-aikana. Meidän on saatava lisää Starlinkejä pysyäksemme yhteyksissä.

Nykyaikaista sodankäyntiä​

Ministeri Fedorovilla on selkeä kuva palveluista, jotka hänen mukaansa auttavat sodassa Ukrainaa lähemmäs voittoa.

– On kolme tärkeää projektia: Lahjoitustoiminto armeijalle UNITED24-alustan kautta, Drone Army -projekti joka tarjoaa edistyneitä ammattimaisia UAV-laitteita ja siviilidrooneja sekä eEnemy raportoimaan vihollisjoukkojen ja laitteiston liikkeistä.

– Nykyaikainen sodankäynti vaatii nykyaikaisia ratkaisuja. Teknologiat tulevat voittamaan tämän sodan ja niissä Ukrainalla on etulyöntiasema. Emme pelkää luovia ja innovatiivisia ratkaisuja.

Fedorov selittää, kuinka jokainen ukrainalainen voi eEnemyn kautta auttaa asevoimia tarjoamalla tietoa miehittäjästä sekä vihollisen varusteista ja yhteistyökumppaneista. Julkaisunsa jälkeen palvelua on käytetty yli 362 000 kertaa.

– Päätarkoitus on kerätä kuvia, videoita ja paikannusdataa miehittäjistä puolustusvoimille. Näiden lisäksi lisättiin kolme toimintoa: sotarikollisten, yhteistyökumppaneiden ja epäilyttävien esineiden (kuten miinojen) ilmoittaminen. Neljä viidesosaa ilmoituksista kohdistuu miehittäjien ja laitteiston liikehdintään ja yksi viidesosa yhteistyökumppaneihin.

Voitko kertoa meille joitain todella ilmiselviä esimerkkejä tämän palvelun avusta vihollisen tuhoamisessa?

– Joka päivä saamme kymmeniä ilmoituksia, joissa on viestejä miehittäjien ja viholliskaluston liikkeistä. Esimerkiksi huhtikuussa eräällä Ukrainan alueella oli tapaus, jossa vihollissaattue kirjattiin yhdeksällä eri paikkakunnalla koko sen sadan kilometrin matkan aikana. Saimme eEnemystä 19 valokuva- ja videoilmoitusta ja pystyimme siten seuraamaan sen liikkeitä. Käyttäjät kuvasivat myös vihollisen hävittäjäkonetta, lähettivät kuvauksen ohjuksen laukaisupaikasta miehitetyltä alueelta ja raportoivat säännöllisesti tietoja vihollisen helikopterien lennoista. Saimme myös ilmoituksen, jossa oli kuvattu miehittäjien kalustoa useiden kymmenien yksiköiden edestä.

Tiedätkö, kuinka monta ihmistä liittyy Drooniarmeija-projektiin? Miten se toimii?


– Ukrainalle drooneista on tullut enemmän kuin pelkkä sodankäynnin keino. Se on teknologia, jonka avulla voimme voittaa sodan nopeammin ja pelastaa enemmän Ukrainan puolustajien henkiä. Ne ovat armeijan silmät, jotka takaavat ilmatiedustelun. Lisäksi niiden avulla onnistuvat sekä tarkat vihollisasemien iskut että tärkeät päätökset täysimittaisen sodan olosuhteissa. Uskon, että tulevaisuuden sodissa käytetään paljon drooneja mutta vähän henkilöresursseja. Heinäkuun 1. päivän jälkeen on kerätty yli 125,2 miljoonaa euroa, joilla on hankittu jo 975 droonia.

Panostuksia dronejen kehitykseen​

Käynnistetty Drooniarmeija-projekti suhtautuu vakavasti robottien maksimitehokkuuteen ja niiden kehitystä pyritään edistämään kaikin keinoin. Yksi askel oli ensimmäisen kansainvälisen drooni-hackathonin järjestäminen Kiovassa elokuun lopussa.

Hackathonin osallistujilla oli ainutlaatuinen tilaisuus: luoda IT-ratkaisu, joka auttaisi Ukrainaa voittamaan sodan nopeammin sekä säästämään enemmän sotilas- ja siviilihenkiä.

Tiimit työskentelivät sellaisten IT-ratkaisujen kehittämisessä, jotka pystyvät pidentämään droonien käyttöikää elektronisen sodankäynnin olosuhteissa, parantamaan kohteen tunnistusta video- ja äänitiloissa, pohtimaan neuroverkkojen laadukasta käyttöä ja yleisesti mahdollistamaan asevoimat käyttämään drooneja tehokkaammin. Voittajiksi selvisivät kuusi joukkuetta, jotka jatkavat ideoidensa kehittämistä yhdessä mentorien kanssa kyseisen kiihdytinohjelman puitteissa.

– Drooniarmeija-projektin ansiosta pyrimme luomaan IT-asiantuntijoiden, armeijan ja droonivalmistajien yhteisön, joka muodostaa tehokkaan ekosysteemin sotilasteknisten ratkaisujen kehittämiselle.

On tiedossa, että Ukrainan hallitus on ollut tiiviissä vuorovaikutuksessa Puolan hallituksen ja erityisesti sen digitalisaatioministeriön kanssa. Kenen muiden ulkomaisten kollegioiden kanssa tehdään suunnilleen samaa yhteistyötä?

– Teemme myös tiivistä yhteistyötä Viron kanssa. Se on maa, joka auttaa voimakkaasti Ukrainaa ja on tukenut digitalisaatiopolkuamme alusta alkaen, erityisesti Diya-brändiä. Viro esimerkiksi kehittää ja toteuttaa vuoden loppuun mennessä yhdessä ministeriötiimimme kanssa Diyaan perustuvan pilottisovelluksen. Olemme iloisia siitä, että Viro pitää Diyaa hyvänä tuotteena ja he ovat valmiita käyttämään tuotettamme sovelluksensa perustana.

Missä tapauksissa ja millaista yhteistyötä teette nykyisin Suomen hallituksen kanssa?

– Itse asiassa kutsuimme Suomen liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakan panelistiksi kansainväliseen Diya Summit -kokoukseen, jonka pidimme tänä vuonna Davosissa osana Maailman talousfoorumia. Yhteistyötä on jossain määrin, mutta toivomme sen menevän vielä enemmän digitaaliseen suuntaan. Olemme kiitollisia Suomen hallitukselle erittäin vakaasta kannasta Ukraina-kysymyksessä. Suomella, kuten Ukrainalla, on fyysinen raja Venäjän kanssa. Siksi meillä on varmasti monia yhteisiä ongelmia ja uhkia. Uskon, että vuorovaikutustamme tulisi vahvistaa.

Onko Diya-palvelu tarkoitus integroida myös muihin Euroopan maihin?

– Meillä on yleinen näkemys, että kaikki EU-maat voisivat hyväksyä digitaalisia asiakirjoja Diyassa. Kysymys ukrainalaisten digitaalisten asiakirjojen tunnustamisesta tuli ajankohtaiseksi täysimittaisen hyökkäyksen vuoksi. Kotoaan hätäisesti lähteneiden kansalaisten paperisten asiakirjojen puute aiheuttaa ongelmia heidän henkilöllisyytensä varmentamisessa erityisesti sairaanhoito-, pankki-, hallinto- sekä muissa palveluissa EU-maiden alueella. Siksi olemme tehostaneet viestintäämme EU-maiden edustajien kanssa, ja käytännön tuloksia onkin jo saatu.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ba8cca25-2b70-44c1-a8eb-2f2fa3f4722a
 
Tällainen pitkä kirjoitus tuli vastaan, aiheena disinformaation torjunta ja katsaus miten käytössä ovat edelleen samat opit kuin mitä kylmän sodan vuosina:

https://tnsr.org/2022/09/whats-old-is-new-again-cold-war-lessons-for-countering-disinformation/

What’s Old Is New Again: Cold War Lessons for Countering Disinformation​


Calder Walton

Hostile foreign states are using weaponized information to attack the United States. Russia and China are disseminating disinformation about domestic U.S. race relations and COVID-19 to undermine and discredit the U.S. government. These information warfare attacks, which threaten U.S. national security, may seem new, but they are not. Using an applied history methodology and a wealth of previously classified archival records, this paper uses two case studies to reveal how and why a hostile foreign state, the Soviet Union, targeted America with similar disinformation in the past. The methods that the U.S. government devised during the Cold War to counter Soviet disinformation are still relevant, even in today’s information landscape. By applying that history, this paper recommends developing a new U.S. strategy for countering hostile state disinformation: through promoting digital literacy, which requires a whole-of-society, generational effort. Establishing a coherent strategy is important because disinformation will be a major theme of 21st-century international security, as societies and governments become increasingly interconnected.

-

Loput linkin takaa, on sen verran pitkä kirjoitus etten lainaa sitä tähän.
 
Back
Top