Antares
Respected Leader
Kiitos korjauksesta, näkee että kun jotain tarttuu muistiin niin se on joskus lujassa. Ei pitäisi mennä kirjoittamaan ennen kuin tarkistaa ja varmistaa.
-
Ukrainan sodan seuranta -ketjussa oli tämä Iltalehden artikkeli, missä kerrotaan, mitä Maanpuolustuskorkeakoulun (MPKK) sotataidon laitoksen professori ja everstiluutnantti Janne Mäkitalo jutteli äskettäin pidetyillä Sotatieteen päivillä: LÄHDE
Sotilasprofessori: Nämä kaikki erikoisuudet Ukrainassa voivat vaikuttaa sotimiseen Suomessa
Sotilasprofessori: Nämä kaikki erikoisuudet Ukrainassa voivat vaikuttaa sotimiseen Suomessa
Ukrainan sota saattaa muuttaa käsitystä taistelukentän laajuudesta.
- Ukraina on opettanut, että nykyaikaisessa sodankäynnissä haastavaa on dronejen ja muiden sensorien välttäminen ja kaukaa ammutulta tulelta suojautuminen, sotilasprofessori Janne Mäkitalo sanoo.
- Erilaisten kohteiden suojan parantamista kaukovaikutteisten aseiden takia pitäisikin asiantuntijan mukaan tarkastella entistä paremmin Suomessa.
- Ukrainassa nähtyjä perinteisen sissisodankäynnin keinoja, kuten nopeita ketteriä iskuja ja maastokätköjä voisi Mäkitalon mukaan hyödyntää laajemmin suomalaisessa sotataktiikassa.
Venäjän hyökkäyksien venyminen Ukrainassa jopa satojen kilometrien mittaisiksi on sotilasprofessorin mukaan ollut jotain mitä suomalaisessa operaatiotaidossa ja taktiikassa ei ole aiemmin oletettu. Tähän lisänä on kuulunut myös se, että vaikka Venäjän hyökkäyksen kärki on mennyt jo ohi, ukrainalaiset jatkavat taistelua vihollisen sivustaa vastaan.
– Pitkät kolonnamaiset hyökkäykset on muutos siihen, mitä olen ainakin itse ajatellut, Maanpuolustuskorkeakoulun (MPKK) sotataidon laitoksen professori ja everstiluutnantti Janne Mäkitalo totesi äskettäin pidetyillä Sotatieteen päivillä.
Mäkitalo kertoi MPKK:lla Helsingin Santahaminassa pitämässään esityksessä helmikuussa alkaneen sodan osoittaneen, että Venäjän hyökkäyksen operaatiosyvyydeksi aiemmin oletettu noin 80-140 kilometriä voikin olla tänä päivänä kaksinkertainen matka tai jopa ylikin. Aiempi oletus on perustunut ennen kaikkea vuonna 2008 käytyyn Georgian sotaan ja vuonna 2014 alkaneeseen Ukrainan sotaan.
Mäkitalo kiinnitti myös huomiota siihen, että sodan alkuvaiheessa nähtiin miten Ukrainan joukot jatkoivat taistelua, vaikka venäläisten hyökkäyskärki oli mennyt ohi.
– Jos lähtökohtana on, että puolustaja jatkaa vastarintaa huolimatta ohitseen ajaneista viholliskolonnista, eikä vetäydy aina sitä mukaa taaemmas, on syvyyden lisäämisellä merkittäviä seuraamuksia, hän sanoi.
Mäkitalon mukaan Ukrainan armeijan käyttämää pienryhmiin ja nopeisiin ketteriin iskuihin pohjautuvaa sissimäistä toimintaa voisi harkita Suomessa otettavaksi laajemmin eri joukkojen käyttöön.
– Nykyinenkin puolustustaktiikkamme on ketterää ja liikkuvaa, mutta samaan aktiiviseen toimintaan pitää kyetä myös tulevaisuudessa, jos operaatioalueen syveneminen osoittautuu varmaksi havainnoksi.
Hän toi esiin, että ylivoiman edessä väistyminen ensimmäisen tulikosketuksen jälkeen mahdollistaa joukon taistelukyvyn säilymisen ja tehtävän jatkamisen. Tämän jälkeen vastustajan kuluttaminen voi tuottaa katkeamispisteen saavuttamisen. Mäkitalon arvion mukaan Suomeen tai muuhun pienempään valtioon hyökkääjää olisi kulutettava valtion rajalta alkaen ja toistuvasti. Tämä tarkoittaisi, että ylivoiman alle ei saisi jäädä, vaan toimintatapana olisi: ”isku, irti, huoltotauko ja taas tehtävään”.
– Ukrainan asevoimien valmiudessa ja tekotavassa näyttää olleen lukuisia piirteitä, joita kannattaa tutkia lisää, kunhan sota on päättynyt ja luotettavaa lähteistöä on käytettävissä, Mäkitalo totesi.
Hän tähdensi myös, että tässä vaiheessa kun sota on kesken ja siitä saatava tieto on varsin epäluotettavaa, ovat arviotkin siitä vielä puhtaita hypoteesejä (olettamuksia).
– Tilannetta voidaan verrata siihen, jos lääkäri potilasta tutkimatta määräisi hoidon ja lääkkeet vain potilaan nähneen ystävän tai vihamiehen kertomien tietojen perusteella, Mäkitalo sanoi Ukrainan sodan oppeihin suhtautumisesta.
Haaste puolustajallekin
Mäkitalo totesi esityksessään, että hyökkäyksen kärjen venyminen satojen kilometrien mittaiseksi tarjoaa puolustajalle hyvän mahdollisuuden tehdä nopeita iskuja ja väijytyksillä pienillä ryhmillä, sekä myöskin suurempia vastahyökkäyksiä. Tätä toimintaa nähtiin jo talvella Ukrainassa, kun Venäjän Kiovaa kohti suunnannut valtavan pitkä hyökkäyskolonna pysähtyi paikoilleen.Mäkitalo muistutti, että yhteyksien venyminen on haaste myös puolustajalle, koska haavoittuneiden evakuointimatkat kasvavat ja pääteitä hallussaan pitävä hyökkääjä havaitsee ajoneuvot helposti monipuolisen tiedustelujärjestelmänsä ansiosta. Tämä tarkoittaa, että haavoittuneita joudutaan pitämään suojapaikassa pidempään ja vaikeasti vammautuneiden selviytymisprosentti pienenee.
Iltalehdelle Mäkitalo sanoi, että ketterien iskujen tekeminen ja materiaalin kätkeminen toiminta-alueelle valmiiksi voisi olla harkitsemisen arvoinen toimintatapa monille joukkotyypeille. Ukrainan sodan perusteella pienten nopeasti liikkuvien ryhmien toiminnalle on hyvät mahdollisuudet. Ukrainassa on myös nähty, että taisteluissa on joukkoja sekaisin, eikä varsinaisia rintamalinjoja välttämättä ole.
Perusteltua olisi lisäksi tehdä maastokätköjä, koska täydennysmateriaalien toimittaminen voi olla mahdotonta ajoneuvojen paljastumisen takia. Joukot saattavat joutua toimimaan jopa neljä viikkoa samoilla materiaaleilla.
– Pitää olla todella hyvä ilmatorjunta, jotta esimerkiksi kyettäisiin ilma-alukset ja dronet torjumaan, ettei niitä täydennyskuljetuksia pystytä tuhoamaan, Mäkitalo sanoi.
Hän muistutti, että sissitoiminta on jo perinteistä suomalaista taktiikkaa ja sillä on pitkät perinteet, mutta pelkästään sillä ei sotia voiteta.
– Sissitoiminta voi olla yksi elementti, mutta pitää harkita muidenkin joukkotyyppien toiminnassa samankaltaista ketterien iskujen toteuttamisperiaatetta, Mäkitalo sanoi.
Harvateinen maa
Ukrainassa Venäjän armeijan hyökkäyksessä on koko ajan korostunut pääteiden käyttö etenemiseen ja rautateiden käyttö joukkojen huoltoon. Suomessa sama toimintatapa ei Mäkitalon mukaan olisi yhtä hyvin mahdollista.Hän muistuttaa, että Suomi on moniin muihin länsieurooppalaisiin maihin verrattuna harvateinen maa, jossa nimenomaan pääteitä ei ole yhtä lailla tarjolla. Pääteidemme väliin jää varsin laajoja alueita vaikeakulkuisine metsineen. Pikkuteillä taas armeijoiden raskaat kuormastot voisivat olla nopeasti pulassa.
– Jos miettii ihan suomalaista raskasta rahtiliikennettä, niin kyllähän se routiminen on haastavaa aikaa, Mäkitalo sanoi Iltalehden haastattelussa.
– Jos joku ikinä Suomeen hyökkäisi, ja jos hyökkääjä sitoutuisi vaan teihin, niin se olisi meidän kannalta optimitilanne. Jos muistaa Raatteen tien taisteluja, niin mehän käytimme hyväksi maastoliikkuvuutta, maasto-olosuhteita sekä sääolosuhteita ja meidän taistelutapa oli juuri sitä varten kehitetty. Se päättyi meidän voittoon, hän jatkoi.
Mäkitalo muistutti kuitenkin, että vastustajaa ei ikinä pidä aliarvioida.
– Ei missään nimessä pidä ukrainalaisten tai kenenkään muun väheksyä Venäjän asevoimien sotataitoa. Kyllä he ottavat opikseen näistä asioista ja kehittävät sitä omaa toimintaansa.
Tuli-iskuilta suojaa
Hyökkäyssuunnan pituuden kasvamiseen liittyy Mäkitalon mukaan myös se, että erilaisilla kaukovaikutteisilla aseilla kuten ohjuksilla pitää pystyä vaikuttamaan jopa satojen kilometrien päähän.
Suomi onkin hankkimassa nyt useita pitkälle ja korkealle yltäviä ohjusjärjestelemiä. Tähän asti maavoimien ilmatorjunnan keihäänkärki on ollut yhdysvaltalainen Nasams-järjestelmä, joka käyttää samaa Amraam-ohjusta kuin ilmavoimien Hornetit. Sen pystyulottuvuus on kahdeksasta kymmeneen kilometriä ja maakantama noin 16 kilometriä. Sitä korkeammalle ulottuvaan ilmatorjuntaan kykenevät vain Hornetit.
Alkuvuodesta kerrottiin, että Suomi aikoo hankkia puolustusvoimien käynnistämän tarjouskilpailun kautta useamman kymmenen kilometrin korkeuteen yltäviä ilmatorjuntaohjuksia. Lisäksi Iltalehti kertoi viime vuoden lopussa, että Yhdysvalloista tilatut uudet F-35-hävittäjät on tarkoitus varustaa ilmasta maahan ammuttavilla risteilyohjuksilla. Hävittäjiin tulevan AGM-158 JASSM -risteilyohjuksen kantama on lähes tuhat kilometriä.
Kaukovaikuttamisen kasvavaan merkitykseen liittyy Mäkitalon mukaan myös havainto, että venäjän tekemät tuli-iskuoperaatiot ovat ulottuneet koko Ukrainan alueelle ja siviilikohteisiin. Tämän takia Suomessakin olisi syytä miettiä miten lisätään erilaisten sotilas- ja siviilikohteiden suojaa. Samalla myös ilmatorjuntaan on saatava lisää tehoa esimerkiksi ohjusten torjumiseksi.
Lisäksi ilmatorjunnan suojaamiseen olisi syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota. Mäkitalon mukaan kevyimpien ilmatorjunnan tuliyksiköiden kätkeminen saattaisi oleellisesti vaikeuttaa hyökkääjän maahanlaskujoukkojen laajamittaista käyttöä ja poistaa näin yllätyksen mahdollisuutta. Tästä hyvä esimerkki on, että ukrainalaiset joukot onnistuivat Hostomelin lentokentän maahanlaskuoperaation ensimmäisen vaiheen torjumaan suurelta osin sen ansiosta, että venäläisten tuli-isku ei ollut pystynyt tuhoamaan lentokentän lähistön olkapääohjuksilla varustettuja partioita.
Dronet muuttavat sotaa
Perinteisten sodankäynnin lisäksi Ukrainassa on ollut suuressa roolissa nykyteknologia ja erityisesti miehittämättömät lennokit, eli dronet. Ukrainan armeijalla on ollut länsimaiden lahjoitusten myötä käytössään niin tehokkaita Bayraktar-tiedustelulennokkeja, kuin pienen pieniä minidronejakin.
Nykyaikaisessa sodankäynnissä korostuukin Mäkitalon mukaan erilaisten sensorien eli tunnistimien käyttö. Lennokkien kamerat näkevät myös yöllä. Useimmat elektromagneettista säteilyä ja signaaleja lähettävät laitteet, kuten radiolähettimet ja matkapuhelimet havaitaan ja kyetään paikantamaan.
Mäkitalo toteaa kuitenkin, että dronejen käyttöä Ukrainassa ei voi suoraan verrata Suomeen, koska olosuhteet ovat niin erilaiset.
– Kun Ukrainasta näkee videoita, niin ne on kuvattu yleensä hyvin harvapuustoisessa metsässä tai aukealla alueella. Silloin on luonnollista, että kun drone lentää, se näkee todella hyvin kaiken mitä siellä alhaalla tapahtuu. Sitten jos miettii suomalaista metsää, niin kovin kauas Kehä Kolmen ulkopuolelle ei tarvitse mennä, kun ollaan sellaisessa metsässä, ettei tavallisimmilla lennokkisensoreilla havaita oikein suojautuneita sotilaita, hän sanoo.
– Samoin jos drone pudottaa kranaatin, niin se räjähtää oksistossa. Ja jos drone ampuu ohjuksen, niin se osuu ensimmäisenä puunrunkoihin, eikä tavoita ajoneuvoja. Eli, on monia sellaisia suomalaisia erilaisia olosuhdetekijöitä, jotka tehostavat meidän puolustusta, jos verrataan moniin aukeisiin alueisiin Ukrainassa ja monessa muussa maassa.
-
Tätäkin voinee pitää Ukrainan sodan seurauksena: vedettävä tykistö takaisin tuotantoon? Toki kyseessä kevyt ja hintava M777, helppo ilmakuljettaa jne. Tuossa on myös useita taikasanoja kuten "considering resuming production". Yleisesti ottaen voisi kysyä, onko tämä hetken huumaa vai pidempiaikainen trendi? Mitkä maat kysyneet näitä ja kuinka montaa? Tuossa ei sanota suoraan, mutta "include Central European countries". Määrien osalta yhtälailla avointa, mutta "it could lead to the delivery of up to 500 new howitzers".
Panssarihaupitsin hinnalla saa monta vedettävää tykkiä, mutta niille on oma roolinsa joten ei voi verata suoraan. Silti kiinnostaisi kuulla lisää: onko eri mailla tarkoitus kasvattaa tykistön kokoa mikä vaatii vedettävien ostamista? Vai onko tässä tarkoitus hankkia pieni määrä helikopterilla tai kuljetuskoneella kuljetettavia tykkejä rauhanturva yms tehtäviin? Suuri määrä maita mutta jokainen kysynyt pientä määrää tykkejä, eli mikään yksittäinen maa ei ole hankkimassa satoja uusia vedettäviä tykkejä?
The USA plans to resume production of M777 howitzers together with the British arms manufacturer. The Wall Street Journal writes about it. British arms manufacturer BAE Systems PLC is considering resuming production of M777 howitzers, as the effectiveness of their use in Ukraine has revived interest in them. BAE said several countries have already expressed interest in purchasing the M777. The company is negotiating a restart with the US military. BAE says that if inquiries from potential M777 buyers, which include Central European countries turn into orders, it could lead to the delivery of up to 500 new howitzers. M777 is a 155-millimeter towed field howitzer. It has a digital fire control system, which is similar to fire control systems in self-propelled artillery installations. The maximum range is 24.7 km.
Viimeksi muokattu:
