Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

Olipa vuodatus! Vaikkapa, että rysyjen mini-Verdunit, joissa vain he itse kuolevat, vuotaa jalkaväen kuiviin, tankkien putket ammutaan puhki epäsuoralla tulella, T-62:ia tuodaa modernisoituina, mutta T-72:t ja T-80:t paljaana, ilman ERA-suojaa, tai edes taskuja. Tykistöllä ei ammuksia, Toblerone linjat uppoavat itsestään mutiin, ...

No, lukekaa itse. Päivän piristys :solthum:

https://twitter.com/x/status/1604882364269731840

Artikkeli suoran linkin takana:

 
Pohdin mielessä, sopivatko nämä tänne ollenkaan koska molemmat ovat pidemmän kehitystyön tulosta kuin pelkkä Ukrainan sotaan reagointi, mutta laitetaan silti tänne. Jokainen voi mielessään peilata miten tämä jenkkien tykistön trendi sopii siihen kuvaan mikä on Ukrainasta saatu, tekstin käännös:

So, the new version of the 155mm towed howitzer, tentatively designated as M777ER, uses a new cannon designated as XM351 with a barrel length of 55 calibres. In addition, work is underway on a new NGC cannon, which is to be a different design than the XM907/L58 ERCA.

https://twitter.com/x/status/1604817738928570369

Muistutus heidän panssarihaupitsien kehityssuunnasta:

M109A1-A7: 155 mm 39 caliber

--> M1299: 155 mm 58 caliber (XM907 gun)

-

M777: 155 mm 39 caliber

--> M777ER: 155 mm 55 caliber

-

Toki pitää laittaa ne normaalit lisäykset kuten aina potentiaalisissa uusissa hankinnoissa: mikä määrä ja millä aikataululla? Tuleeko edes hankintoja, ei voi olla koskaan varma kun nimessä on X-kirjain.

En myöskään usko että ihan kaikkia panssarihaupitseja tai vedettäviä tultaisiin korvaamaan ER-kalustolla, mutta jokin määrä näitä hankitaan. Hyvin kauas ampuminen vaatinee tietysti koordinaatteihin tai maalinosoitukseen hakeutuvan kranaatin, muuten hajonta kasvaa mielettömäksi.
 
Merten sheriffi kirjoitti:
puheenvuoro.uusisuomi.fi

Tu-22M3, Tu-95MS ja Tu-160 – Ukraina on osoittanut, ettei Suomenkaan ilmatorjunta ole riittävällä tasolla | Uusi Suomi Puheenvuoro

Venäjällä on tällä hetkellä käytössään kolme strategista pommittajaa – Tu-22M3 (Ту-22М3), Tu-95MS (Ту-95МС) ja Tu-160 (Ту-160). Venäjän Ukrainassa käymä sota on osoittanut noiden kolmen…
puheenvuoro.uusisuomi.fi puheenvuoro.uusisuomi.fi
Klikkaa laajentaaksesi...

Olipas erinomainen ja pitkä kirjoitus Venäjän pommikoneista sekä niistä laukaistavista risteilyohjuksista. Lainaan siitä muutaman pätkän alle, erityisesti merkittävien kenttien sijainnit:

Venäjällä on valmiudeltaan kahdenlaisia sotilaslentokenttiä ja -tukikohtia. On operatiivisia lentokenttiä (оперативный аэродром), jotka on tarkoitettu ilma-alusten lyhytaikaiseen säilytykseen, aseistuksen täydentämiseen, tankkaukseen ja ilma-alusten operatiiviseen huoltoon. Operatiivisten lentokenttien lisäksi on pysyviä sotilaslentokenttiä tai -tukikohtia.

Olen kääntänyt tässä kirjoituksessa аэродром-sanan (sotilas)lentokentäksi ja авиабаза-sanan (sotilas)lentotukikohdaksi. Venäläiset itsekin käyttävät noita kahta sanaa jossain määrin ristiriitaisesti. Аэропорт-sana – siis lentokenttä ilman sotilasliitettä – koskee lentokenttiä, joihin liittyy sekä sotilas- että siviili-ilmailua.

Venäjällä on sotilaslentokentät jaettu Neuvostoliiton tapaan kolmeen luokkaan sen suhteen, kuinka suurella ilma-alusella kentältä voidaan operoida:

  • Suurikokoiset lentokentät (крупный военный аэродром), joiden kiitotien pituus vähintään 3 000 metriä ja jotka pystyvät vastaanottamaan 1. luokan ilma-aluksia.
  • Keskikokoiset lentokentät (средний военный аэродром), joiden kiitotien pituus 2 000-2 800 metriä ka ja joka pystyy vastaanottamaan 2. luokan ilma-aluksia.
  • Pienikokoiset lentokentät (небольшый военный аэродром), joiden kiitotien pituus 1 200-1800 metriä ja jotka pystyvät vastaanottamaan 3. luokan ja 4. luokan ilma-aluksia sekä kaikentyyppisiä helikoptereita.
Sotilasilma-alukset on puolestaan jaettu neljään eri luokkaan:

  • luokka 1 (1-й класс): ilma-aluksen paino 75 tonnia ja enemmän
  • luokka 2 (2-й класс): ilma-aluksen paino 30-75 tonnia
  • luokka 3 (3-й класс): ilma-aluksen paino 10-30 tonnia
  • luokka 4 (4-й класс): ilma-aluksen paino alle 10 tonnia.
Tu-22-, Tu-95- ja Tu-160-pommittajat kuuluvat luokkaan 1 ja vaativat toiminnalleen suurikokoisen lentokentän vähintään 3 000 metrin kiitotiellä.

-

Venäjällä on tätä nykyä luokka 1:n mukaisia suurikokoisia lentokenttiä seuraavasti:

  • Olenjan sotilaslentotukikohta (Оленья авиабаза, 68°09’06.4″N 33°27’37.7″E) Murmanskin alueella (Мурманская область), paikka nro 1
  • Soltsyn sotilaslentotukikohta (Сольцы авиабаза, 58°08’18.2″N 30°19’37.5″E) Soltsyn piirissä (Солецкий район) Novgorodin alueella (Новгородская область), paikka nro 2
  • Šajkovkan sotilaslentotukikohta (Шайковка авиабаза, 54°13’33.5″N 34°22’18.2″E) Kalugan alueeella (Калужская область), paikka nro 3
  • Ahtubinskin sotilaslentokenttä (Ахтубинск аэродром, 48°18’48.0″N 46°16’26.0″E) Astrahanin alueella (Астраханская область), paikka nro 4
  • Mozdokin sotilaslentotukikohta (Моздок авиабаза, 43°47’16.1″N 44°36’06.4″E) Pohjois-Ossetia-Alanian tasavallassa (Республика Северная Осетия-Алания), paikka nro 5
  • Djagilevon sotilaslentotukikohta (Дягилево авиабаза, 54°38’30.0″N 39°34’18.0″E) Rjazanin alueella (Рязанская область), paikka nro 6
  • Engelsin sotilaslentotukikohta (Энгельс авиабаза, 51°28’01.2″N 46°12’00.0″E) Saratovin alueella (Саратовская область), paikka nro 7
  • Sovetskin sotilaslentokenttä (Совєтський аэродром, 67°27’50.5″N 64°17’50.2″E) Vorkutassa (Воркута) Komin tasavallassa (Республика Коми), paikka nro 8
  • Belajan sotilaslentotukikohta (Белая авиабаза, 52°54’54.0″N 103°34’30.0″E) Irkutsikin alueella (Иркутская область), paikka nro 9
  • Tiksin lentokenttä (Тикси аэропорт, 71°41’51.0″N 128°54’10.0″E) Bulunskin piirissä (Булунский улус), paikka nro 10
  • Ukrainkan sotilaslentotukikohta (Украинка авиабаза, 51°10’12.0″N 128°26’42.0″E) Amurin alueella (Амурская область), paikka nro 11
  • Anadyrin lentokenttä (Ugolnijin lentokenttä) (Анадырь аэропорт, Угольный аэропорт, 64°44’05.7″N 177°44’29.5″E) Tšukotkassa Tšukotkan autonomisessa piirikunnassa (Чукотка, Чукотский автономный округ), paikka nro 12
Oheisessa luettelossa on osa pysyviä sotilaslentokenttiä tai -tukikohtia, joilla Tu-95MS-, Tu-22M3- ja Tu-160-pommittajia voidaan käyttää ja säilyttää pysyvästi. Venäläiset nimittävät noita kenttiä myös käyttöönottolentokentiksi (аэродром дислокации). Nuo kolme pommittajatyyppiä vaativat ylläpitoon laajan lentokenttäinfrastruktuurin, teknisen henkilökunnan ja materiaalitoiminnot, jotka ovat pysyvillä sotilaslentokentillä tai -tukikohdissa. Tu-22M3:lle ja Tu-160:lle tarvitaan melko korkeat ja erityiset rampit, jotta lentäjät pääsevät lentokoneeseen. Osa edellä luetelluista kentistä ja tukikohdista on pelkästään vain operatiivisia.

Venäjällä on lisäksi käytössä myös yksi luokka 1:n mukainen suurikokoinen lentokenttiä Ukrainan alueella. Krimin niemimaalle valmistui Belbekin lentokentän peruskorjaus (аэропорт Бельбек, 44°41’28.0″N 33°34’36.0″E ) vuoden 2018 lopussa (paikka nro 13). Belbek pystyy vastaanottamaan ja isännöimään pysyvästi kaikentyyppisiä strategisia pommikoneita, siis myös Tu-95-, Tu-160- ja Tu-22-sarjan koneita. Venäjä ei kuitenkaan tiettävästi ole tuonut kertaakaan strategisia pommittajiaan Krimille.

Venäjän on harjoitellut useissa sotaharjoituksissa sotilasilma-alusten siirtoa pysyviltä lentokentiltä operatiivisille kentille – myös noiden kolmen pommittajatyypin.

Pysyviä lentokenttiä tai -tukikohtia nimettyinä ovat:

  • Olenjan sotilaslentotukikohta Murmanskin alueella (paikka nro 1)
  • Šajkovkan sotilaslentotukikohta Kalugan alueeella (paikka nro 3)
  • Djagilevon sotilaslentotukikohta Rjazanin alueella (paikka nro 6)
  • Engelsin sotilaslentotukikohta Saratovin alueella (paikka nro 7)
  • Belajan sotilaslentotukikohta Irkutsikin alueella (paikka nro 9)
  • Ukrainkan sotilaslentotukikohta Amurin alueella (paikka nro 11)
  • Anadyrin lentokenttä (Ugolnijin lentokenttä) Tšukotkassa Tšukotkan autonomisessa piirikunnassa (paikka nro 12).
Todellisuudessa kaikki nuo kohteet eivät ole sellaisia, joissa Venäjä pysyvästi säilyttää pommittajiaan. Osa kentistä ja tukikohdista on säilyttänyt nimellisen asemansa Neuvostoliiton perintönä.

Lisäksi on myös Ahtubinskin sotilaslentokenttä Astrahanin alueella (paikka nro 4), jossa toimiin puolustusministeriön 929. valtion lentokoekeskus (929-й Государственный лётно-испытательный центр). Ahtubinskin sotilaslentokenttä toimii sotilaslentokoneiden koe- ja koulutuslentokenttänä.

Esimerkiksi Tiksin lentokenttä Bulunskin piirissä (paikka nro 10) ja Sovetskin sotilaslentokenttä Vorkutassa (paikka nro 8) ovat esimerkkejä operatiivisista kentistä, joilla noita pommittajia ei ole juurikaan nähty kuten ei myöskään Mozdokin sotilaslentotukikohdassa Pohjois-Ossetia-Alanian tasavallassa (paikka nro 5) tai Soltsyn sotilaslentotukikohdassa Soltsyn piirissä Novgorodin alueella (paikka nro 2). Noita kenttiä on tähän saakka voitu pitää rauhan oloissa väli- tai hätälaskukenttinä.

1671542997760.png
Venäjän käytössä Venäjän alueella olevat lentokentät ja tukikohdat strategisille Tu-22M3-, Tu-95MS-ja Tu-160-pommittajille. Lisäksi Venäjän on rakentanut Krimille 13. paikan, jota ei ole merkitty oheen. Venäjällä on kaksi pääpaikkaa, jotka ovat Engels (paikka nro 7) ja Ukrainka (paikka nro 11). Saattaa olla, että Venäjä tulee kehittämään Olenjaa (paikka nro 1) tärkeäksi paikaksi pohjoisessa. Kuva: oma tuotos (Google Maps -karttapohja sekä omat merkinnät).

Mielenkiintoista on, että Olenjan sotilaslentotukikohdassa Murmanskin alueella (paikka nro 1) ja Ahtubinskin sotilaslentokentällä Astrahanin alueella (paikka nro 4) Venäjä on suorittanut ainakin marras-joulukuun tienoilla tiettyjä lentokentän infrastruktuurin laajentamiseen liittyviä töitä tai sijoittanut jotain radio-kontrastiobjekteja (радиоконтрастный объект, РКО), kuten vaikkapa kontteja tai polttoainetankkeja. Venäjä siirsi syksyllä aikaisemmin suoritetun lisäyksen jälkeen lisää pommittajia Olenjan sotilaslentokentällä Murmanskin alueelle pian sen jälkeen, kun Ukraina oli iskenyt Djagilevon ja Engelsin kentille 5.12.2022.

Venäjällä näyttää nyt siis säilyttävän pysyvämmin Olenjan sotilaslentotukikohtaan Murmanskin alueella aikaisemmin syksyllä tuotuja pommittajia. Myös tehty lisävarustus viittaa siihen, että lisäpommittajia tullaan säilyttämään ehkä pitempäänkin. Sen sijaan 5.12.2022 jälkeen tehdyt siirrot voivat olla väliaikaisia, mutta aika tuon näyttää.

Kysymys Olenjan sotilaslentotukikohdan muutoksissa lienee Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä ja Venäjän varautumisesta noihin jäsenyyksiin.

Venäjä pyrkinee tässä vaiheessa varautumaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksiin tuomalla maiden tuntumaan lisää risteilyohjuspotentiaalia. Lisääkö Venäjä myös ydinkärjin varustettujen ohjusten käyttömahdollisuuksia, on toinen kysymys, johon ei Venäjän toteuttamista toimista löydy vielä vastausta.

-

Venäjän sotilaslentokentät ja -tukikohdat, joissa varastoidaan myös ydinaseita, ovat puolestaan:
Nuo em. viisi sotilasyksikköä (75365, 26219, 77910, 26221 ja 27835) ovat nimeltään korjausteknisiä tukikohtia (ремонтно-техническая база, РТБ). Ne olivat ennen ilmavoimien alaisuudessa, nyttemmin Venäjän puolustusministeriön 12. pääosaston hallinnassa, jonka alaisuuteen kuuluvat ydinaseet (12-е Главное управление Министерства обороны Российской Федерации, 12 ГУМО).

Olenjan sotilaslentotukikohtaan ei liity ydinasevarastoa, mutta sitä lähimmät ydinasevarastot ovat noin 20 kilometrin päässä olevat Bolšoe Ramozeron (Большое Рамозеро) ydinasevarastot (68°14’34.8″N 33°52’01.6″E ja 68°15’30.1″N 33°50’36.6″E).

Sotilasyksikköjen korrelaatio ydinaseisiin ratkaistiin jo vuonna 2008 Venäjän federaation puolustusministeriön antamassa direktiivissä. Nuo sotilasyksikkötunnukset viittaavat siis ydinaseisin ja niiden toiminta on sen mukaista. Käsittelin asiaa hieman aikanaan (US-blogi 8.10.2022).

Venäjän ilmavoimilla on yhteensä 12 ydinaseiden perustason säilytyspaikkaa (хранилища базового уровня, base-level storage), jotka ovat 12. pääosaston hallinnassa. Edellä olevassa luettelossa nimetyt Tu-pommikoneet eivät tarkoita, että ne välttämättä olisivat kelpoisia kuljettamaan ydinaseita, vaan niitä on kyseisessä sotilaslentotukikohdassa. Tu-22M3-pommikoneita Venäjän ei käytä ydinaseiden kuljettamiseen.

Edellisessä blogikirjoituksessa (US-blogi 4.12.2022) oli kommentti kommentointipalstalla, ettei Venäjällä olisi ydinaseita sotilaslentokentillä ja -lentotukikohdissa. Edellä olevassa luettelossa on kirjattu kaksi eri koordinaattipistettä, jossa ensimmäinen itse lentokentän koordinaatti ja jälkimmäinen on lentokenttään liittyvän ydinasevaraston koordinaatti. Kirjattu välimatka on puolestaan näiden kahden koordinaattipisteen välinen välimatka. Esimerkiksi Soltsyn sotilaslentotukikohdassa (paikka nro 2) ydinasevarasto on vain 1 014 metrin päässä kiitotiestä. Nuo lentokentät ja lentotukikohdat ovat siis oikeastaan yhtä.

Kuva-8-2-400x221.jpg

Soltsyn sotilaslentotukikohta (paikka nro 2). Ydinasevarasto on esitetty keltaisella pallolla. Varasto kiinteästi yhteydessä sotilaslentotukikohtaan ja sen kiitorataan. Kuva: oma tuotos (Google Maps -karttapohja sekä omat merkinnät).

Engelsin sotilaslentokentällä (paikka nro 7), jossa välimatka on 6 454 metriä. Ukraina hyökkäsi tuolle kentälle 5.12.2022.

Oleellista on, koskevatko lentokenttää ja ydinasevarastoa hyökkäyksien varoilta samat turvajärjestelmät esimerkiksi ilmavalvonnan ja ilmapuolustuksen osalta.

Soltsyn, Engelsin, Belajan ja Ukrainkan ydinasevarastoja hallinnoi Venäjän ilmavoimat (Военно-воздушные силы Российской Федерации, ВВС России), sen sijaan jostakin syystä Šajkovkan ydinasevarastoa hallinnoi Venäjän strategiset ohjusjoukot (Ракетные войска стратегического назначения, РВСН) Venäjän strategisten ydinasevoimien alla (Стратегические ядерные силы, СЯС). Tuon hallinnonitikuvion perusteen ovat ainakin minulle epäselvät. Kaikki liittyy kuitenkin Venäjän puolustusministeriön 12. pääosastoon.

-

HUOM: tämä minun lainaama on vain pieni maistiainen erinomaisesta kirjoituksesta, joka kannattaa ehdottomasti lukea jos asia kiinnostaa vähääkään.

Tässä vanha ketju keväältä, jossa käsitellään Ukrainan lähiseudun sotilaslentokenttien käyttöä sodan alkupuoliskolla:

https://twitter.com/x/status/1515926019596767233

-

Jos kiinnostaa tutkia Venäjän tukikohtien sijaintia kätevästä kartasta, niin tämä on ollut minulle mieluisa ja olen lainannut siitä otoksia sodan eri aikoihin:

https://gfsis.org.ge/maps/russian-military-forces

Tämä puolestaan on kesältä, suosittelen ottamaan talteen jos on mennyt ohitse, Venäjän sotilastukikohtien sijainnit kartalle merkittynä (Google Earth ohjelman tarvitsee):

Russian Military Installations v 1.4 - Eastern Military District update: Just completed the final part of my long-term project in Google Earth to map all known Russian military-related sites across Russia and beyond.

The database includes units from Russian Armed Forces, Rosgvardiya, FSB, EMERCOM & more. These are not only placed on map, but also integrated into an actual chain of command to the fullest extent possible. You can find some details and list of sources in "OpenMe.txt" file.

RMI v1.4 changelog: - Eastern Military District added; - Updated names of commanders of several units/formations; - Added 19th, 20th Motor Rifle Divisions (data might be incomplete, as these 2 formations were reestablished very recently); - Dozens of corrections, revisions.

As always, if you have any questions, suggestions or anything else related to the project, feel free to hit me up here or in DMs.

https://twitter.com/x/status/1542900172048449541

En muista, oliko tuossa merkittynä erilaisten varastotukikohtien sijaintia joten laitan varalta linkit kahteen minun viestiin jossa on näiden koordinaatteja (huom. ei kaikkia mutta suurimmat ja samalla tärkeimmät): VIESTI 1, VIESTI 2
 
Viimeksi muokattu:
Etsin keväällä tietoa Venäjän satelliittitiedustelun kyvyistä ja silloin alustava tuntuma oli että kovasti on tultu alaspäin Neuvostoliiton ajoista. Yksittäisen satelliittin kyvykkyys on tietysti parempi teknologian kehityksen myötä, mutta määrässä on kärsitty ja pahasti.

Syynä lukuinnostuksella oli kaksi puolalaista twiitti-ketjua aiheesta:

https://twitter.com/x/status/1512160500574003208

https://twitter.com/x/status/1517076713162915841

Google Lens käännös tästä jälkimmäisestä, joka vetää yhteen missä mennään satelliittien osalta Herran vuonna 2022:

A cabaret is flying, i.e. the Russians are spying from orbit. Or no, because they don't have the resources to ensure constant supervision Three good articles about it:

The Space Review: Upgrading Russia’s fleet of optical reconnaissance satellites (2020)
The Space Review: The status of Russia’s signals intelligence satellites (2021)
The Space Review: EKS: Russia’s space-based missile early warning system (2021)

To sum up:

1. The Russians do not currently have an operational system for tracking ships at sea.
2nd EDIT: they have one radar observation satellite from February 8: Kosmos 2553
3. None of their systems works in the final configuration, all the work on patching the vulnerabilities is planned for at least half of the current decade.

Systems:
Optical reconnaissance: 2 fine reconnaissance satellites 14F137 optical device (Persona), 1 "clogged" EMKA, 2 satellites Bars-M cartographic and weather imaging.

Retranslacja: 2 satelity "Garpun" 14F136

SIGINT: the marine system "Liana" was to have 4 satellites "Lotos" and "Pion". Radiolocation Pion - missing in orbit. "Lotos" - two of which recently one of the two fell xD. as of February 8, ONE Kosmos 2553 radar observation

From IBCM / SRBM firing detection: have 4 EKS / Tundra (14F142) satellites with a target configuration of 10 pieces.

The entire power of the Russians to 2 mapping satellites, 2 retranslators, 2 optical precision imaging, 1 low-resolution, from the marine "Liana" system for indicating targets at sea have ONE satellite out of the planned minimum four. The firing IBCM and SRBM detection system consists of 4 Tundra satellites instead of the target 10. They are not even able to cover the entire world ocean. From February 8: ONE Kosmos 2553 radar sighting

The Russians are an orbital dwarf whose EU countries, China, without writing about the USA, have surpassed to an extent unimaginable for them. Especially disastrous for the Russians is the lack of the "Liana" system to indicate the target of popcons such as "Granit" "Bolid" "Jahont" "Cyrkon".

-

Tälläkin foorumilla on pyöritelty mm. Kalibr-risteilyohjusten osalta arvailua, kuinka helppoa niillä on iskeä paikkaa vaihtaviin maaleihin. Oma tuntuma on ollut, että ovat iskeneet pääasiassa kiinteisiin maaleihin jotka eivät pääse karkuun. Ehkä painavalla taistelukärjellä kuuluukin iskeä tällaisiin maaleihin, mutta toisaalta jos hävittäjäkalusto vaihtaa paikkaa, IT-tutkat ja ohjusvaunut myös, ehkä johtokeskukset niin sellaiset voisi olla hyviä maaleja myös? Varman tiedon puutteesta kärsitään, mutta jos tuo pitäisi paikkansa että isketty vain kiinteisiin maaleihin niin voi kertoa maalituksen haasteista. Mikä taas voi suoraan johtua puutteellisesta satelliittitiedustelukyvystä. Jos se ei ole riittävä niin sitten pitäisi olla U2-tyylinen tai joku korkealla lentävä UAV joka keräisi maalitietoa. Jos ei ole näitä niin henkilötiedustelu kentällä tai avointen lähteiden seuranta tai perinteinen radiotiedustelu? Kaukana sotatoimialueen ulkopuolella lentävä maamaaleja hakeva tutkakone?

Muistan että sodan aikana olisi ollut spekulaatiota että ryssä ostaisi länsimaisten yhtiöiden satelliittien kuvia ja dataa erilaisten bulvaanien kautta, koska omat kyvyt eivät riitä tai ovat liian rajalliset. Tästä ei ole toistaiseksi nähty vahvoja todisteita mutta en olisi yllättynyt. Sodan aikana on nähty erilaisia yrityksiä salakuljettaa erilaista materiaalia mm. tarkkuuskiväärien patruunoita ja nämäkin on ostettu moniportaisten bulvaanijärjestelyjen kautta joten en olisi vähässäkään määrin yllättynyt jos samaa tehtäisiin satelliittien datan kanssa. Nyt varsinkin kun sodan takia on eräänlainen OSINT-buumi käynnissä, firmat varmasti tekevät tiliä kuvia myymällä ja samalla Venäjällä on varmasti tilaisuus ostaa näitä (vaikka tätä yritettäisiinkin estellä). Kuten sanottua, tästä ei ole nähty todisteita mutta minulla on asiasta vahva epäilys.

-

Jaroslaw Wolski aloitti heinäkuussa satelliitteja käsittelevän "kosmisen" viestiketjujen sarjan, joka on edelleen työn alla, julkaisee uusia ketjuja sitä mukaa kun tulee uusia ajatuksia. Tämä on tällä hetkellä menossa ketjussa numero 11, laitan tähän linkit threadripperapp-sivulle (pitää toki kääntää teksti, mutta näissä on niin paljon kuvia etten ala jakamaan tänne pelkkänä tekstinä ja kuvien kanssa menee työläämmäksi):

OSA 1
OSA 2
OSA 3
OSA 4
OSA 5
OSA 6
OSA 7
OSA 8
OSA 9
OSA 10
OSA 11

Jos ei seuraa hänen twitteriä niin nämä (ja muut ketjut) löytyvät kätevästi tältä sivulta (tosin ketjuja tulee kokoajan lisää, joten ajan myötä hautautuvat niiden alle): LINKKI
 
Viimeksi muokattu:
Tämä artikkeli - toki yksittäisen sotilaan kirjoittama eli nautitaan suolan kanss - Z-örkkien viestintälaitteiden puuteeista. Taktisten radioiden kantama on vain 2-3 km, maston kanssa 4 km, joten taktisella tasolla ovat pimenossa suurimman osan aikaa. Operatiivisen tason järjestelmätkään eivät oikein toimi, ja yhteiskäytössä pitää käyttää pienintä yhteistä nimittäjää, jolloin digitaalinen salattu linja ei toteudu, vaan mennään analogisesti.

Käsittämättömän surkea tilanne, eikä helppo korjata. Pakotteetkin purevat. Toivottavasti pitää paikkansa.

Tässä nostona kuva artikkelista siitä, mikä kirjoittajan mukaan ei käytännön tasolla toimi:

949457_original.jpg


Tässä artikkeli:

wavellroom.com

Russian Army Tactical Communications » Wavell Room

The Russian Army has a problem with tactical communications. This article defines the problem and looks at tactical communications.
wavellroom.com wavellroom.com
 
Puolalaisen historia podcast tilin kirjoitus joulukuun alusta:

The paradoxes of the war in UKR show how unrepresentative, but also instructive, this conflict is. Recently, I attended a lecture where Dr. Łukasz M. Nadolski made an interesting analysis of the air war over UKR. Absolute Russian domination. Mainly thanks to the Su-35, A-50 and radars. But...

This gives RUS absolutely nothing. Nothing, because the Su-35 can't be everywhere, and the A-50 is like a cure, just like tankers. The RUS dominate the skies, but it's not a full reign, and the Su-35s have to watch out for the RUS OPL, which sometimes hits everything. RUS fail cooperation.

The worst thing for RUS is that they don't have good procedures and techniques for ground-air cooperation. Cooperation is only at higher levels, there is no good battalion-aircraft, company-aircraft coordination. This puts CAS.

On the other hand, if the UKR try to fight in the air "face to face", they lose. Their MiG-29s and Su-27s lose duels to Su-35s and Su-30s when they do, which should come as no surprise. Hence, the UKR air force conducts a ragged war, avoiding the hunting RUS.

And RUS is bleeding air-to-ground missions in the fight against the powerful OPL UKR. Even losing the Su-35 to fire from the ground. RUS lacks an aircraft in the F-16 class, a real WSB. Because the Su-35 is a great fighter, but an average strike machine. CAS attacks make no sense, and they fly like that out of necessity.

https://twitter.com/x/status/1599461912554586119

-

Tuo ketju palasi mieleen kun näin tämän tuoreemman Jaroslaw Wolskin tuumailun yhdestä (vahvemmasta) videosta:

2x HARM from a Ukrainian plane. The film is known, but I would pay attention to one aspect: launching from the middle ceiling and immediately diving to the ground. Why? Well "fear the real killer" - MiG-31 + A-50 - unfortunately, but RUS lost several Ukrainian machines (eli siis Ukraina on menettänyt useita koneita tällä tavalla, ohjus osunut kun on palattu tehtävää suorittamasta)

During November - December min. 3 Su-24s and 1 or 2 Su-25s. Machines are hit from a distance of over 120km on return from a mission. what? Rockets R-33 fired from MiG-31s. Unfortunately, the A-50 + MiG-31 duo developed in the USSR to hunt B1B Lancers or Tomahawks

They were supposed to penetrate the OPL from the north and found a new application. Instead of spotting a < 50km BMG-109 or B1B, we have a 120km hunt for UA aircraft returning from a mission. Pointing takes place with the A-50 and firing with long-range missiles.

The RUSI report mentioned it and other sources - reluctantly - admit that the long arms of the MiG-31 are a problem that forces flying at extremely low altitudes. And firing HARMs from medium and high altitude has become quite risky.

https://twitter.com/x/status/1605921698997538819

-

Minun arvio: molemmissa on totuuden siemen ellei enemmänkin. Teoriassa ilmasodan voi sanoa olevan Venäjän "dominoima" eli heillä on selvästi vahvempi asema. Mitä tällä on saavutettu? Ei juuri mitään, ampuvat ohjuksia kaukaa ja joskus osuvat johonkin. Ilmaherruutta eivät ole saavuttaneet missään ajassa, vaikka heidän ilmavoimat ovat paperilla selvästi suuremmat ja vahvemmat.

Toisaalta tilanne on vaikea Ukrainallekin: ei oikein pystytä iskemään takaisin koska tuollainen HARM-laukaisu on hyvin vaarallista jopa "middle ceiling" korkeudelta. Ohjus ei tietysti lennä yhtä kauas kuin voisi koska ilmanvastus on suurempi matalammalla ja korkealta ammuttu voi tarvittaessa liitää kauemmas (tosin tästä ei ole aina hyötyä eikä jokainen ohjus osanne hyödyntää tätä).

Tällainen A-50 + MiG-31 tai Su-35S on vaarallinen yhdistelmä ainakin vanhemmille koneille. Muistan lukeneeni vuosi sitten että Venäjä olisi modernisoinut 130-135 kpl heidän MiG-35 koneista (saattoi olla jopa suurempi määrä, ehkä 150 kpl?) JA tarkoitus oli että näiden käyttöä voisi jatkaa olikohan 15 vuoden ajan, ellei kauemmin. Muistaakseni oli puhetta ainakin 2035 vuodesta, ellei jopa 2040. Puhuja oli MiG-konsernin edustaja joka varmasti lisäsi mainosmiehen lisää juttuihin, mutta ei välttämättä paljoa: koneet olivat lujaa tekoa jo Neuvostoliiton aikaan (jolloin ne kaikki on valmistettu) joten runko ja siivet voivat kestää kauan, varsinkin jos tehdään tarvittavat tarkistukset ja korjaukset ajallaan. Näiden ei vaadita tekevän kuormittavia manoovereita joten siipien ja rungon vaihtokuormitus pysynee kohtuullisissa rajoissa. Iso kone joten paljon polttoainetta ja samalla pitkä kantomatka JA nokassa on tilaa tarvittaessa suuremmallekin tutkalle.

Tällainen kylmän sodan ajan interceptor-kone on siis elementissään kun A-50 lentää taivaalla ja ohjaavat koneet oikeaan paikkaansa, mistä ampuvat pitkän kantomatkan ohjuksensa. Ohjuslavetti kyseessä, ei mitään erikoisempaa mutta ei myöskään montaa asiaa mikä voisi mennä pieleen JA Ukrainalla on vaikea iskeä vastaan.

-

Pari kirjoitusta jotka käsittelevät MiG-31 koneita ja niiden modernisointia:

https://bmpd.livejournal.com/3206861.html

Interceptor MiG-31 - a view from the West

bmpd

May 21st, 2018


According to the May issue of Air Forces Monthly magazine in the article " One of a Kind ", the Russian heavy fighter-interceptor MiG-31 has a maximum speed of 2.8M, and its supersonic range is 702 miles (1 130 km), subsonic 1620 miles (2 607 km). Its unique feature is a battery of air-to-air missiles with a range of 108 miles (174 km), while the aircraft can be used autonomously or using a ground-based guidance system.

During its development in the 1960s, only one thing was required of the MiG-31 - to protect the USSR from cruise missile attacks from strategic bombers and submarines from the vast expanses of the Far North and the Far East.

1671728956998.png
Fighter-interceptor MiG-31BM (tail number "25 blue") Russian Aerospace Forces, 2018 (c) Anton Gromov / Russianplanes.net


The key element of the MiG-31 is the RP-31 (Zaslon, S-800) fire control system, which includes the 8BV (N007) radar, the world's first airborne radar with a passive phased antenna array (PFAR), as well as the 8TK heat direction finder , the APD-518 data exchange system and the 5U15K (Raduga-Bort-MB) system for receiving commands from the ground. The main function of the "Barrier" is to simultaneously track 10 targets and attack four of them, regardless of location. One of the targets can fly in the stratosphere, the other - near the ground, and the missiles will be aimed at both targets. The crew of the MiG-31 consists of a pilot and a weapons navigator in the rear cockpit, who works with the radar and weapons. The R-33 missile has a firing range of 65 miles (105 km), and its R-33S modification (“520 product”) is equipped with a nuclear warhead. R-33 was developed for the MiG-31,

Modernization of the MiG-31BM

In the first half of the 2000s, the Russian Air Force loaded RAC MiG with work on an upgraded version of the MiG-31BM with improved radar and missiles. The first upgraded MiG-31BM (tail number "58") made its first flight in September 2005 and was sent for testing in Akhtubinsk in December of that year. It was followed by the second car (tail number "59") and the third ("60"), which were improved.

The first stage of State tests of the MiG-31BM was successfully completed in November 2007, after which permission was received for serial modernization. The most recent MiG-31Bs were upgraded first, followed by the older MiG-31BS, which after the upgrade received the name MiG-31BSM. The MiG-31BS, in turn, were upgraded versions of the MiG-31 or MiG-31DZ that were in service with later MiG-31Bs.

The Russian Ministry of Defense placed the first contract for the modernization of supposedly eight MiG-31s on April 1, 2006. On March 20 of the following year, the Nizhny Novgorod Sokol plant handed over the first two upgraded MiG-31BMs to the Air Force for retraining in Savasleyka. A major contract for the modernization of 60 MiG-31Bs into the MiG-31BM variant was signed with the Sokol plant on August 1, 2011.

UAC signed a second contract for the modernization of 54 MiG-31s on 21 November 2014. It was carried out jointly by Sokol and the 514th aircraft repair plant in Rzhev in the period 2015-2018. The Rzhev plant is responsible for a small part of the contract. For example, in 2014, five cars were finalized here, and two more next year. To date, almost all serviceable MiG-31s have been upgraded. The rest should be completed by the end of 2018.

Radar

The main goal of the modernization of the MiG-31BM is the possibility of using new missiles, as well as improving the radar by introducing new modes and increasing its range. The modernized Zaslon-AM (S-800AM) fire control system includes an upgraded 8BM radar with a new Baget-55-06 processor, which replaced the old Argon-15A. The radar has retained a passive phased antenna array.

It is claimed that the detection range of the new radar is 130 miles (209 km) for a fighter-type target, which is twice as long as its predecessor. The radar can track 24 targets and fire on six of them simultaneously. Radars "Barrier-A" are being finalized into the "Barrier-AM" variant by the manufacturer - the Leninets company (as in the text -bmpd) according to the project of NIIP them. Tikhomirov. The direction finder 8TK remained unchanged.

In the pilot cockpit (front), analog instruments were replaced by 127x127 mm monitors located on the front panel. The rear cabin received 152x203 mm monitors instead of cathode ray tubes.

The aircraft is equipped with an upgraded R800L radio station and an improved navigation system, including an A737 satellite navigation receiver. The airframe and engines do not change, but the life of the airframe is extended to 30 years or 3,500 flight hours. It is possible that during scheduled repairs the resource will be extended.

Externally, the MiG-31BM can be distinguished from older modifications due to the absence of the central pylon, which was previously intended for the suspension of the R-40TD missile, and which was replaced by a more compact pylon for the suspension of the R-73 and R-77-1 missiles. These missiles can also be fired from the second underwing pylon, which was previously used only for hanging an external fuel tank. Another difference was the appearance of a periscope over the pilot's head.

The maximum takeoff weight of the MiG-31BM is 46835 kg, the flight range reaches 1242 miles (2 000 km), but the conditions for achieving it are not disclosed.

New missiles

The armament of the MiG-31BM was supplemented by four R-37M missiles with a firing range of 108 miles (174 km). The prototype of the R-37M missile ("product 610M") was first launched from the MiG-31 in 2011, and the State tests were completed in 2014. The missiles are mass-produced at the Tactical Missiles Corporation JSC in Korolev. The missile is equipped with seeker MFBU-610MSh. The MiG-31BM can also carry four R-73 short-range missiles, which have replaced the heavily outdated R-40TD medium-range missiles and the obsolete R-60.

It is expected that at the next stage of modernization, the MiG-31BM will receive R-77-1 and K-77M medium-range missiles. It will be able to carry four of these missiles on underwing pylons. If you look at the long term, the MiG-31 can be equipped with the Izdeliye 810 missile, which is being developed for the Su-57 fighter. Then the software of the Zaslon radar will be updated. The installation of a new heat direction finder is also being considered. Finally, a new flight control system KSU-31 is being developed.

Where are MiG-31s available?

After the flight of the first prototype on September 16, 1975, the Sokol plant produced 519 interceptors in 1976-1994. This number included 349 early MiG-31s, 101 MiG-31DZs and 69 MiG-31Bs. Large-scale production was carried out until 1990, then it slowed down and stopped in 1994. The last MiG-31 left the shop in April 1994. The first unit to receive the MiG-31 was the 786th Fighter Regiment based in Pravdinsk [Gorky Region]. It was declared operational in 1983.

The Aerospace Forces currently has about 130 MiG-31s in service. Another 130 are in storage, and about 65 of them are on the territory of the 514th ARZ in Rzhev. The MiG-31 is in service with regiments in Bolshoy Savino, Kansk, Khotilovo, Monchegorsk, Central Corner, Yelizovo and Savasleyka. Approximately 10 aircraft are used for testing at the 929th State Flight Test Center of the Ministry of Defense in Akhtubinsk.

The only operator of the MiG-31 outside of Russia is Kazakhstan, which received 43 aircraft in Zhana-Semey near Semipalatinsk. The Air Defense Forces of Kazakhstan are armed with two MiG-31 squadrons of 12 aircraft each as part of the 610th air base in Karaganda. In the early 1990s, Russia was counting on an order from China, and the plant even started producing a batch of MiG-31s in the export version of the MiG-31E. However, China then decided to purchase Su-27 fighters. These MiG-31Es were then unsuccessfully offered to Libya and Syria.

130 MiG-31s in storage make it possible to create several more aviation units if funding is available. In the Far East, it is planned to restore the 530th Fighter Regiment in Chuguevka. Since 1975, the regiment has been flying the MiG-25, and since 1988, the MiG-31. It was liquidated in 2009, and the squadron of serviceable MiG-31s was relocated to the Central Corner airfield and included in the unit based there. Chuguevka airfield is periodically used. For example, in a satellite image from June 2016, 11 MiG-31s are distinguishable on it. They were probably transferred here for the duration of the exercises from the Central Corner airfield. As part of military construction in the Arctic, Russia has announced the creation of new airfields for the MiG-31 in Tiksi and Anadyr, but work there has not yet begun.

Future Offers

Several sources report that RAC "Mig" is working on new modifications of the MiG-31 under the ambiguous designations "product 06" and "product 08". Perhaps one of them is connected with the "Dagger" system. Another may be a new modification or an aircraft of a completely different purpose, for example, a satellite interceptor.

More than 30 years ago, in January 1987, the MiG-31D ("product 07") made its first flight. It was the carrier of the 79M6 anti-satellite missile. The missile and the interceptor made up the 30P6 Kontakt anti-satellite complex. Two prototypes of the MiG-31D were produced. In 1991, work on the MiG-31D and its development of the MiG-31DM with the improved 95M6 missile was discontinued. After the collapse of the USSR, both MiG-31D prototypes remained in Sary-Shagan in Kazakhstan, where they were examined.

https://bmpd.livejournal.com/3488166.html

New contract for the modernization of MiG-31 fighter-interceptors

bmpd

January 9th, 2019


As the INTERFAX-AVN news agency reported on January 8, 2019 , work on upgrading the next batch of interceptor fighters to the MiG-31BM guise has already begun. This was reported to Interfax by a source in the aircraft industry.

"A new contract has been signed with the Russian Ministry of Defense for the overhaul and deep modernization of another batch of fighter-interceptors in the form of the MiG-31BM," the source said.

1671729164107.png
Modernized fighter-interceptor MiG-31BM (tail number "77 red") from the composition, presumably, of the 712th Guards Fighter Aviation Regiment (Kansk airfield, Krasnoyarsk Territory) of the 21st mixed aviation division of the 14th Smolensk Red Banner Army of the Air Force and Air Defense of the Central military district.

According to him, the MiG corporation (part of the UAC) has already begun work on modernization and will continue to fulfill this state order in 2019.

On August 24, UAC President Yuri Slyusar said in an interview with Interfax that the entire fleet of MiG-31 fighter-interceptors would be modernized by 2023.

“We expect that in the coming years the Aerospace Forces will receive several dozen more upgraded MiG-31BMs, so that by 2023 the entire existing fleet will be upgraded,” Yu. Slyusar said.

According to some information, there are currently about 120 MiG-31s in the Russian Aerospace Forces, plus about 150 more aircraft at storage bases. It is estimated that about 100 modernized MiG-31BMs are in service today.


From the bmpd side, we indicate that the modernization of MiG-31 fighter-interceptors into MiG-31BM / BSM variants has been carried out for the Russian Ministry of Defense since 2007 by the Nizhny Novgorod Aircraft Building Plant Sokol, a branch of JSC Russian Aircraft Corporation MiG and JSC 514 Aviation Repair Plant in Rzhev (both of these enterprises are part of PJSC United Aircraft Corporation - UAC).

The main executor of modernization work on the MiG-31 is NAZ Sokol, which at first carried out modernization under separate contracts, and in recent years carried out these works under two contracts with the Russian Ministry of Defense - a contract dated August 1, 2011 for modernization into the MiG- 31BM/BSM by 2019, 60 combat MiG-31 fighters, and an additional contract from November 2014, according to which another 53 MiG-31 combat fighters should be upgraded, with the completion of work by the end of 2018.

Apparently, both of these contracts have now been completed, which required the conclusion of a new contract for the modernization of the MiG-31.

It is known that in 2012 NAZ Sokol delivered 10 upgraded MiG-31 interceptors in 2011, in 2013 - five aircraft, in 2014 - 16 aircraft, in 2015 - 11 aircraft, and in 2016 - 22 aircraft, in 2017 - 23 aircraft, and in 2018, thus, apparently - 24 aircraft (although, perhaps, some of the latter have not yet been transferred to military units).

The Rzhevsky 514th ARZ, according to known data, has delivered at least five modernized MiG-31s since 2013.

In total, by now, taking into account the MiG-31 aircraft that have been upgraded at Sokol NAZ under earlier contracts until 2012, as well as aircraft upgraded at the 514th ARZ in Rzhev, the total number of serially upgraded MiG-31BM / BSM, delivered since 2007, in the Armed Forces of Russia should reach, according to available information, about 150 units (three of which have already been lost). This number does not include MiG-31DZ fighters converted into MiG-31K carrier aircraft of the Kinzhal missile system (at least 12 aircraft).

https://bmpd.livejournal.com/4095168.html

MiG-31 fighter life extension program

bmpd

July 24th, 2020

As the Izvestia newspaper reported in an article by Anton Lavrov and Roman Kretsul, “And the MiG lasts: work has begun to increase the service life of the interceptor. They plan to extend the flight life of supersonic vehicles by more than a third”, the legendary MiG-31 interceptor fighters will get a second life. As sources in the military-industrial complex and the military department told Izvestia, the issue of extending their service life by several thousand flight hours is currently being studied. This will allow the use of the most powerful interceptor in the world for at least another ten years.

1671729346925.png
Fighter-interceptors MiG-31BM (s) Sergey Nikitsky / TASS


Air centenarians

The issue of extending the service life of the MiG-31 supersonic interceptors is being studied, but the final decision will be made only on the basis of the results of research and development work (R&D), sources in the military department and the military-industrial complex told Izvestia.

R&D has already begun to extend the service life of the upgraded MiG-31BM fighter-interceptors. According to the schedule (a copy is at the disposal of Izvestia), the project will be carried out in two stages. By the end of 2021, it is planned to confirm the airframe resource of 3,000 flight hours during tests. Next year they want to bring it up to 3.5 thousand. The end of the R&D is scheduled for August 2022.

All MiG-31BMs in service were built in the late 1980s and early 1990s. Their service life is limited to 2.5 thousand flight hours. Extending it by a thousand hours will allow interceptors to remain in service at least until the mid-2030s. By that time, MiGs will become one of the oldest types of combat aircraft in service with the Russian Aerospace Forces.

In 2018, the UEC-Perm Motors company announced that it was ready to quickly resume the production of key components and assemblies of the unique D-30F6 engines installed on the MiG-31. This is necessary to maintain the combat readiness of aircraft after an increase in service life. According to the company, the available stocks of aircraft engines and repair kits for them are enough to operate the MiG-31 in the Aerospace Forces for another 30–40 years.

Prospects of the complex

The discussion of the fate and timing of the decommissioning of unique heavy interceptors has been going on for a long time. In 2013, the State Duma Defense Committee held special hearings on the MiG-31. The question was considered whether it was necessary to start preparing a replacement for him or whether it was worth upgrading the existing machines. Then the parliamentarians recommended that the government stop recycling and keep the existing fleet of cars until a full replacement appears.

In 2016, the then director of the Russian Aircraft Corporation (RSK) MiG, Sergei Korotkov, said that by 2028 the MiG-31 would end its existence due to the exhaustion of the assigned resource. This also applied to the upgraded version of the MiG-31BM. New research will remove this limitation.

To fully replace the MiG-31 in the VKS, it is planned to create a "Promising Aviation Complex for Long-Range Interception" (PAK DP, also known under the symbol MiG-41). In July 2017, RAC MiG reported that the company, on its own initiative, was developing a concept project on this topic. Last year, Ilya Tarasenko, General Director of RAC MiG JSC, told the media that joint work with the military on the terms of reference for the new complex is still ongoing. Its planned schedules and expected characteristics have not yet been made public.

A significant extension of the service life of the upgraded MiG-31s will allow them to be kept in service until a full-fledged replacement is created. As the developers noted, PAK DP will be made using fundamentally new technologies and materials.
 
Viimeksi muokattu:
Tuohon @Antares mainitsemaan Venäjän haluun ostaa sateliittikuvia bulvaanien kautta länsimaista. Joo-o, hiton ovela idea mutta jos ja kun tästä on meillä tieto niin eiköhän se ole myös länsimaisilla tiedusteluelimillä. Rysyt lyö euroja pinkkaan ja joku hämärähemmo tuo heille muistitikun ja/tai kuvia nipun, joissa on oikeat kuvat mutta todennäköisesti väärät päivämäärät. Luulevat iskevänsä miehitettyyn kohteeseen, joka kuitenkin on todellisuudessa tyhjä, ehkä jotain valemaaleja jätetty paikoilleen. Tiedon saaminen on helppoa, sen oikeellisuudesta on vaikea saada käsitystä mikäli oma sateliittikyvykkyys on heikko.
 
-TripleX- kirjoitti:
Tuohon @Antares mainitsemaan Venäjän haluun ostaa sateliittikuvia bulvaanien kautta länsimaista. Joo-o, hiton ovela idea mutta jos ja kun tästä on meillä tieto niin eiköhän se ole myös länsimaisilla tiedusteluelimillä. Rysyt lyö euroja pinkkaan ja joku hämärähemmo tuo heille muistitikun ja/tai kuvia nipun, joissa on oikeat kuvat mutta todennäköisesti väärät päivämäärät. Luulevat iskevänsä miehitettyyn kohteeseen, joka kuitenkin on todellisuudessa tyhjä, ehkä jotain valemaaleja jätetty paikoilleen. Tiedon saaminen on helppoa, sen oikeellisuudesta on vaikea saada käsitystä mikäli oma sateliittikyvykkyys on heikko.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuohon on myös olemassa vastakeinonsa, tosin se vaatii satelliitit omistavilta yrityksiltä toimia: ei myydä tiettyjen koordinaattien tai alueiden kuvia tai muuta materiaalia kenellekään (poislukien ehkä Yhdysvaltain viranomaiset).

Näinhän ilmeisesti SpaceX toimii, tosin eri suuntaan eli heillä olisi Starlink-käyttö laitettu koordinaattien taakse ja raja on taistelualueen reuna. Tästähän kuultiin muutama kuukausi sitten Kharkovan läpimurron aikaan, kun Ukrainan joukot tunkeutuivat ilmeisesti liian nopeasti tämän rajan yli ja Starlink lakkasi toimimasta. Saatiin tietysti takaisin toimintaan jonkin ajan kuluttua mutta tällaiset nopeat muutokset ovat varmasti hankalia, varsinkin jos SpaceX:n suuntaan ei ole kulkenut tieto riittävän nopeasti. Ensimmäinen spekulaatio oli tietysti se että ryssä on "hakkeroinut Starlinkin" tai "käyttää jotain uutta superasetta sen signaalien estämiseen" yms.
 
Antares kirjoitti:
Ensimmäinen spekulaatio oli tietysti se että ryssä on "hakkeroinut Starlinkin" tai "käyttää jotain uutta superasetta sen signaalien estämiseen" yms.
Klikkaa laajentaaksesi...

Siellä oltiin rysylässä onnen kukkuloilla kuinka nyt "Borssikeitto" vai mikä se EW-systeemi nyt olikaan toimii mainiosti. Sen kun piti estää ja paikallistaa liikennöinti sateliitin ja maa-aseman välillä... en tiedä saavatko siitä muuta irti kuin "signaali tulee avaruudesta"..
 
Havaintoja venäjältä: We're f*cked! Aseväkivalta noussut tietyissä oblasteissa jo seitsemänkertaiseksi, aseitahan jaetaan suoraan rikollisille. 2023 tulee olemaan karua, arvioi kirjoittaja.

Jonnet ei ehkä muista 1990-luvun Pietaria, jossa paikalliset mafiat teloittivat toisiaan satapäin ja länsimaiset yritykset toimivat suojelurahojen turvin.

https://twitter.com/x/status/1606249858926612485

Koko pitkä vitja yhtenä sivuna:

threadreaderapp.com

Thread by @betelgeuse1922 on Thread Reader App

@betelgeuse1922: 'WE ARE SO FUCKED RIGHT NOW' THREAD 1) 2023 is coming and what are the results? Well, there is a single thing I can say about Russia’s near future. This country is fucked. Not “showing...…
threadreaderapp.com threadreaderapp.com
 
Panssari Salama kirjoitti:
Havaintoja venäjältä: We're f*cked! Aseväkivalta noussut tietyissä oblasteissa jo seitsemänkertaiseksi, aseitahan jaetaan suoraan rikollisille. 2023 tulee olemaan karua, arvioi kirjoittaja.

Jonnet ei ehkä muista 1990-luvun Pietaria, jossa paikalliset mafiat teloittivat toisiaan satapäin ja länsimaiset yritykset toimivat suojelurahojen turvin.

https://twitter.com/x/status/1606249858926612485

Koko pitkä vitja yhtenä sivuna:

threadreaderapp.com

Thread by @betelgeuse1922 on Thread Reader App

@betelgeuse1922: 'WE ARE SO FUCKED RIGHT NOW' THREAD 1) 2023 is coming and what are the results? Well, there is a single thing I can say about Russia’s near future. This country is fucked. Not “showing...…
threadreaderapp.com threadreaderapp.com
Klikkaa laajentaaksesi...

Lisäys vielä 90-luvun kaaoksesta: mafiaan myös hakeutui aktiivisesti monenlaista osaajaa mm. armeijan ja erikoisjoukkojen palveluksesta. Syy oli se ettei armeija tarjonnut hyvää urakehitystä ja tulevaisuuden näkymiä ja toisaalta pahimpina vuosina eivät edes maksaneet palkkaa.

Afganistanin sota ja ensimmäinen Tsetsenian sota lisäsivät tätä kehitystä, laitonta asetta oli liikkeellä runsaasti. Neuvostoliiton romahtaminen sai myös aikaan sen että arsenaaleista myytiin kaikenlaista rahaa vastaan.

Pietarissa ja Moskovassa oli molemmissa jopa niin että toisinaan eri oligarkeilla ja mafiapäälliköillä oli suoraan tiettyjä erikoisjoukkoja omassa palveluksessa henkivartiokaarteina ja oli jopa tapauksia että nämä erikoisjoukot kävivät tulitaisteluita toisiaan vastaan suurkaupungin kaduilla.

Murhat ja salamurhat räjähtivät käsiin kun tapeltiin valtiolta vapautuneesta omaisuudesta ja kaikesta muusta.

Tuosta on kirjoitettu paljon joten kannattaa tosiaan lukea, tulee hieman Meksikon ja tiettyjen Etelä-Amerikan valtioiden meno mieleen: se ei välttämättä näy suoraan tavallisen kansalaisen arjessa muuten kuin tasaisena kurjuutena ja toisinaan väkivallan purskahduksina. Usein se oli mafioiden välistä välien selvittelyä, johon voi toki sivullinen joutua sijaiskärsijäksi. Tavallisella kansalaisella oli suurempiakin huolia kuten esim. miten kauan saa jatkaa nykyisessä työpaikassa ja vaikka saisikin jatkaa niin maksetaanko palkkaa, mitä ruoka ja muut hyödykkeet maksavat huomenna yms.
 
Viimeksi muokattu:
Mielenkiintoista taustatietoa Ukrainan aseistamisen logistiikasta ja poliittisesta päätöksenteosta sen takana.

Inside the monumental, stop-start effort to arm Ukraine​

The U.S. supply of weapons has never been enough for Kyiv. But for Washington and the Pentagon, there are broader concerns.​

Klikkaa laajentaaksesi...

WaPo, lahjalinkki maksumuurin taakse: https://wapo.st/3Vsg1hL
 
Leaderwolf kirjoitti:
Lviv olisi ollut uusi pääkaupunki sodan ajan jos Kiova olisi murtunut. Täynnä puolalaisia se alue, niiden siviilien kidutus olisi ollut Moskovalta oman kurkun viilamista.
Klikkaa laajentaaksesi...
Itse näkisin asian hieman toisin. Minun mielestäni se kaappaushyökkäys oli juuri ja juuri mahdollisuuksien rajoissa. Ukrainalaiset ovat melkoisen yksimielisiä NYT. Kuitenkin helmikuussa tilanne oli vielä hieman toinen, eikä esimerkiksi Zelensky ollut lainkaan samanlainen johtohahmo kuin nyt.

Jos (siis JOS) se Kiovan nopea valtaus olisi onnistunut niin, että valtaosa hallintokoneistosta olisi jäänyt tuonne, olisi venäläisten ollut huomattavasti helpompi tuoda (riittävän monelle ukrainalaiselle riittävän uskottava) nukkehallitus tilalle. Jos (siis JOS) tuossa yhteydessä komentoketju olisi saatu katkaistua, olisiko Ukrainan armeija ja kansa taistellut tai kyennyt taistelemaan, ainakaan riittävän organisoidusti, Z-fasistien hyökkäystä vastaan?

Nykyiseen tilanteeseen johti muunmuassa se, että Kiovan johtajuus säilyi täysin kiistattomana alkuvaiheen kaaoksessa. Tällöin kansalaiset näkivät, että vanha hallinto on toimintakykyinen. Samalla komentoketju pysyi koko ajan ehjänä ja kaikki hallinnossa tiesivät kuinka toimia. Tämän ansiosta armeija kykeni tekemään uskottavaa vastarintaa, joka esti sotilaallisen luhistumisen ja näytti kansalaisille, että taisteleminen on mahdollista. Nämä asiat ovat tietenkin kytkeytyneet yhteen.

NYT Venäjän tavoitteeksi on ilmoitettu koko Ukrainan "pelastaminen". Kuitenkin alkuvaiheessa sekä Venäjä että ulkomaiset asiantuntijat kertoivat tavoitteeksi (suunnilleen) Dneprin itäpuolista Ukrainaa, Krim mukaanlukien sekä mahdollisesti maayhteyttä Transnistriaan. Tämä olisi tietenkin ollut mahdollista sopia vain Venäjän kontrolloiman Ukrainan hallinnon kanssa, jolloin loppuosa Ukrainasta olisi muuttunut Venäjän nukkevaltioksi.

Kuitenkin lännelle olisi ollut huomattavasti helpompaa hyväksyä tuo lopputulos, mikäli Ukrainan hallinto olisi romahtanut. Silloin se olisi voitu selittää Ukrainan korruptoituneisuudella ja olisi voitu jatkaa "reaalipolitiikkaa" Venäjän kanssa. Tässä olisi auttanut myös Venäjän armeijan oletettu suorituskyky, joka on paljastunut kuplaksi vasta Ukrainan ankaralla taistelulla ja uhrivalmiudella saavutetun menestyksen myötä. Ennen maalis-huhtikuuta Venäjän armeija oli "Maailman toiseksi voimakkain" ja sen ensilinjan kalusto oli erittäin suorituskykyistä, suurimmassa osassa analyysejä.

Ukrainan taistelunhalu ja menestyminen taistelukentällä sekä mediassa, on "pakottanut" länsimaat tukemaan Ukrainaa, koska pitkästä aikaa meillä on käsissämme selvästi oikeudetta aloitettu sota, jossa on selvästi "hyvät" ja "pahat" ja vieläpä niin, että länsi on juuri niiden "hyvien" puolella. Lainausmerkit siksi, että vaikka olenkin samaa mieltä, niin silti kyse on narratiivista ja näihin sisältyy AINA enemmän harmaan sävyjä kuin haluaisimme.
 
EK kirjoitti:
Itse näkisin asian hieman toisin. Minun mielestäni se kaappaushyökkäys oli juuri ja juuri mahdollisuuksien rajoissa. Ukrainalaiset ovat melkoisen yksimielisiä NYT. Kuitenkin helmikuussa tilanne oli vielä hieman toinen, eikä esimerkiksi Zelensky ollut lainkaan samanlainen johtohahmo kuin nyt.

Jos (siis JOS) se Kiovan nopea valtaus olisi onnistunut niin, että valtaosa hallintokoneistosta olisi jäänyt tuonne, olisi venäläisten ollut huomattavasti helpompi tuoda (riittävän monelle ukrainalaiselle riittävän uskottava) nukkehallitus tilalle. Jos (siis JOS) tuossa yhteydessä komentoketju olisi saatu katkaistua, olisiko Ukrainan armeija ja kansa taistellut tai kyennyt taistelemaan, ainakaan riittävän organisoidusti, Z-fasistien hyökkäystä vastaan?

Nykyiseen tilanteeseen johti muunmuassa se, että Kiovan johtajuus säilyi täysin kiistattomana alkuvaiheen kaaoksessa. Tällöin kansalaiset näkivät, että vanha hallinto on toimintakykyinen. Samalla komentoketju pysyi koko ajan ehjänä ja kaikki hallinnossa tiesivät kuinka toimia. Tämän ansiosta armeija kykeni tekemään uskottavaa vastarintaa, joka esti sotilaallisen luhistumisen ja näytti kansalaisille, että taisteleminen on mahdollista. Nämä asiat ovat tietenkin kytkeytyneet yhteen.

NYT Venäjän tavoitteeksi on ilmoitettu koko Ukrainan "pelastaminen". Kuitenkin alkuvaiheessa sekä Venäjä että ulkomaiset asiantuntijat kertoivat tavoitteeksi (suunnilleen) Dneprin itäpuolista Ukrainaa, Krim mukaanlukien sekä mahdollisesti maayhteyttä Transnistriaan. Tämä olisi tietenkin ollut mahdollista sopia vain Venäjän kontrolloiman Ukrainan hallinnon kanssa, jolloin loppuosa Ukrainasta olisi muuttunut Venäjän nukkevaltioksi.

Kuitenkin lännelle olisi ollut huomattavasti helpompaa hyväksyä tuo lopputulos, mikäli Ukrainan hallinto olisi romahtanut. Silloin se olisi voitu selittää Ukrainan korruptoituneisuudella ja olisi voitu jatkaa "reaalipolitiikkaa" Venäjän kanssa. Tässä olisi auttanut myös Venäjän armeijan oletettu suorituskyky, joka on paljastunut kuplaksi vasta Ukrainan ankaralla taistelulla ja uhrivalmiudella saavutetun menestyksen myötä. Ennen maalis-huhtikuuta Venäjän armeija oli "Maailman toiseksi voimakkain" ja sen ensilinjan kalusto oli erittäin suorituskykyistä, suurimmassa osassa analyysejä.

Ukrainan taistelunhalu ja menestyminen taistelukentällä sekä mediassa, on "pakottanut" länsimaat tukemaan Ukrainaa, koska pitkästä aikaa meillä on käsissämme selvästi oikeudetta aloitettu sota, jossa on selvästi "hyvät" ja "pahat" ja vieläpä niin, että länsi on juuri niiden "hyvien" puolella. Lainausmerkit siksi, että vaikka olenkin samaa mieltä, niin silti kyse on narratiivista ja näihin sisältyy AINA enemmän harmaan sävyjä kuin haluaisimme.
Klikkaa laajentaaksesi...
Näkemyksesi on perusteltu ja varsin mahdollinen vaihtoehtoinen tapahtumaketju.

Uskon kuitenkin muutamaan muuttujaan, joten leikitään;

1. Venäjä menestyessään ei olisi pysähtynyt Dneprille, kuin viimeistelläkseen Ukrainan lähes kokonaisuudessaan Donbassiin linnoittautuneen kanta armeijan jonka jälkeen viimeistään matka olisi jatkunut länteen ja lounaaseen (Transunistia)

2. Kiovan kaatuessa Ukrainalaisten (ennen sotaa) selvästi kansallis ja länsimielisin alue eli länsi-Ukraina (keskus Lviv) olisi jatkanut aktiivista taistelua ja siirtynyt aktiiviseen sissisotaan koulutettujen sotilaiden huvettua. Tätä taistelua olisi tuettu suoremmin etulinjaan joutuneesta Puolasta kuin todellisessa tapahtumaketjussa, jossa Varsova pääsi pitkälti materiaalisella ja poliittisella tuella sidottuaan innokkaimmat Hussaarinsa puihin.

2B. EU proper olisi pyyhkinyt asialla perseensä ja bisnes as usual kunnes Baltia tai Suomi olisi ollut next in line. NATO olisi tukenut sissijoukkoja Washingtonin johdolla jonka oli pakko tehdä jotain edes kasvojensa säästämiseksi. Turkki olisi pidättänyt Bayraktarin myyjät epäiltynä vallankaappauksesta.

3. Vuosien sissisota mallia Tsetshenia. Baltian maat olisivat alkaneet vaatia suurempaa läsnäoloa Natolta. Suomi olisi jakomielitautisesti samaan aikaan vahvistamassa armeijaansa ja liennyttämässä voimiensa tunnossa ratsastavaa Moskovaa.
 
Leaderwolf kirjoitti:
Näkemyksesi on perusteltu ja varsin mahdollinen vaihtoehtoinen tapahtumaketju.

Uskon kuitenkin muutamaan muuttujaan, joten leikitään;

1. Venäjä menestyessään ei olisi pysähtynyt Dneprille, kuin viimeistelläkseen Ukrainan lähes kokonaisuudessaan Donbassiin linnoittautuneen kanta armeijan jonka jälkeen viimeistään matka olisi jatkunut länteen ja lounaaseen (Transunistia)

2. Kiovan kaatuessa Ukrainalaisten (ennen sotaa) selvästi kansallis ja länsimielisin alue eli länsi-Ukraina (keskus Lviv) olisi jatkanut aktiivista taistelua ja siirtynyt aktiiviseen sissisotaan koulutettujen sotilaiden huvettua. Tätä taistelua olisi tuettu suoremmin etulinjaan joutuneesta Puolasta kuin todellisessa tapahtumaketjussa, jossa Varsova pääsi pitkälti materiaalisella ja poliittisella tuella sidottuaan innokkaimmat Hussaarinsa puihin.

2B. EU proper olisi pyyhkinyt asialla perseensä ja bisnes as usual kunnes Baltia tai Suomi olisi ollut next in line. NATO olisi tukenut sissijoukkoja Washingtonin johdolla jonka oli pakko tehdä jotain edes kasvojensa säästämiseksi. Turkki olisi pidättänyt Bayraktarin myyjät epäiltynä vallankaappauksesta.

3. Vuosien sissisota mallia Tsetshenia. Baltian maat olisivat alkaneet vaatia suurempaa läsnäoloa Natolta. Suomi olisi jakomielitautisesti samaan aikaan vahvistamassa armeijaansa ja liennyttämässä voimiensa tunnossa ratsastavaa Moskovaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kuten jossittelussa, vaihtoehtoja on aina paljon. Kaikki nuo ovat ihan mahdollisia skenaarioita. Lisäisin tuohon 2B:hen, että Puolan protestointi olisi Ranskassa ja Saksassa (ja määrätyissä Itä-Euroopan maissa) leimattu yleensä Puolan konservatiivien mekkaloinniksi.

Sen verran lisään omaan viestiini, että otin lähtökohdaksi Suomen talvisodan, jota olen tutkinut aika paljonkin ja joskus ihan rahan edestä. Siinähän länsivallat olivat sitä mieltä, että Suomi kestää korkeintaan kaksi viikkoa ja jopa Mannerheim oli samaa mieltä. Lännessä oli jonkin verran jopa (Neuvostoliiton maksamaa) näkemystä, että Suomi aloitti sotatoimet ja oikeastaan kyse oli pahoista fasisteista, jotka pyrkivät tukahduttamaan sorretun enemmistön, jota Neuvostoliitto oli tulossa auttamaan. JOS Suomi olisi luhistunut nopeasti, tuo näkemys olisi mennyt nopeasti läpi länsipoliitikoissa (koska Suomessa kuitenkin oli paljon saksalaismielisyyttä), koska kuitenkin se Natsi-Saksa oli se perivihollinen ja Neuvostoliittoa oli jo elokuussa pyydetty mukaan liittoon. Kun elokuussa 1939 neuvottelupöydässä voitiin myydä Baltia (ja Suomi), ei pelkästä Suomesta olisi pidetty kovinkaan suurta meteliä vain neljää kuukautta myöhemmin.

Vähän samaan tapaan olisi voitu toimia Ukrainan kanssa, eli paljonko korruptoituneen (koska luhistui nopeasti) Ukrainan tilanteen olisi annettu vaikuttaa talouteen (energian muodossa), joka oli jo valmiiksi ottanut hittiä koronasta?
 
EK kirjoitti:
Itse näkisin asian hieman toisin. Minun mielestäni se kaappaushyökkäys oli juuri ja juuri mahdollisuuksien rajoissa. Ukrainalaiset ovat melkoisen yksimielisiä NYT. Kuitenkin helmikuussa tilanne oli vielä hieman toinen, eikä esimerkiksi Zelensky ollut lainkaan samanlainen johtohahmo kuin nyt.

Jos (siis JOS) se Kiovan nopea valtaus olisi onnistunut niin, että valtaosa hallintokoneistosta olisi jäänyt tuonne, olisi venäläisten ollut huomattavasti helpompi tuoda (riittävän monelle ukrainalaiselle riittävän uskottava) nukkehallitus tilalle. Jos (siis JOS) tuossa yhteydessä komentoketju olisi saatu katkaistua, olisiko Ukrainan armeija ja kansa taistellut tai kyennyt taistelemaan, ainakaan riittävän organisoidusti, Z-fasistien hyökkäystä vastaan?

Nykyiseen tilanteeseen johti muunmuassa se, että Kiovan johtajuus säilyi täysin kiistattomana alkuvaiheen kaaoksessa. Tällöin kansalaiset näkivät, että vanha hallinto on toimintakykyinen. Samalla komentoketju pysyi koko ajan ehjänä ja kaikki hallinnossa tiesivät kuinka toimia. Tämän ansiosta armeija kykeni tekemään uskottavaa vastarintaa, joka esti sotilaallisen luhistumisen ja näytti kansalaisille, että taisteleminen on mahdollista. Nämä asiat ovat tietenkin kytkeytyneet yhteen.

NYT Venäjän tavoitteeksi on ilmoitettu koko Ukrainan "pelastaminen". Kuitenkin alkuvaiheessa sekä Venäjä että ulkomaiset asiantuntijat kertoivat tavoitteeksi (suunnilleen) Dneprin itäpuolista Ukrainaa, Krim mukaanlukien sekä mahdollisesti maayhteyttä Transnistriaan. Tämä olisi tietenkin ollut mahdollista sopia vain Venäjän kontrolloiman Ukrainan hallinnon kanssa, jolloin loppuosa Ukrainasta olisi muuttunut Venäjän nukkevaltioksi.

Kuitenkin lännelle olisi ollut huomattavasti helpompaa hyväksyä tuo lopputulos, mikäli Ukrainan hallinto olisi romahtanut. Silloin se olisi voitu selittää Ukrainan korruptoituneisuudella ja olisi voitu jatkaa "reaalipolitiikkaa" Venäjän kanssa. Tässä olisi auttanut myös Venäjän armeijan oletettu suorituskyky, joka on paljastunut kuplaksi vasta Ukrainan ankaralla taistelulla ja uhrivalmiudella saavutetun menestyksen myötä. Ennen maalis-huhtikuuta Venäjän armeija oli "Maailman toiseksi voimakkain" ja sen ensilinjan kalusto oli erittäin suorituskykyistä, suurimmassa osassa analyysejä.

Ukrainan taistelunhalu ja menestyminen taistelukentällä sekä mediassa, on "pakottanut" länsimaat tukemaan Ukrainaa, koska pitkästä aikaa meillä on käsissämme selvästi oikeudetta aloitettu sota, jossa on selvästi "hyvät" ja "pahat" ja vieläpä niin, että länsi on juuri niiden "hyvien" puolella. Lainausmerkit siksi, että vaikka olenkin samaa mieltä, niin silti kyse on narratiivista ja näihin sisältyy AINA enemmän harmaan sävyjä kuin haluaisimme.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuossa unohtuu ukrainalaisten vuosisatainen viha ryssiä kohtaan. Turpaan on tullut milloin mistäkin syystä, mutta vihollinen on säilynyt samana. Venäjää vastaan on käyty sotaa tauotta vuodesta 2014, miten se unohtuu niin helposti. Siellä on armeija ollut testissä aika pitkään, ei todellakaan Ukraina olisi kaatunut kolmessa päivässä missään scenariossa. Kaappaushyökkäystä ja sen menestymismahdollisuuksia on arvoitu monessa ajatushautomoissa, ei niitä silti totuutena kannata alkaa pitämään.
 
Mölkky kirjoitti:
Tuossa unohtuu ukrainalaisten vuosisatainen viha ryssiä kohtaan. Turpaan on tullut milloin mistäkin syystä, mutta vihollinen on säilynyt samana. Venäjää vastaan on käyty sotaa tauotta vuodesta 2014, miten se unohtuu niin helposti. Siellä on armeija ollut testissä aika pitkään, ei todellakaan Ukraina olisi kaatunut kolmessa päivässä missään scenariossa. Kaappaushyökkäystä ja sen menestymismahdollisuuksia on arvoitu monessa ajatushautomoissa, ei niitä silti totuutena kannata alkaa pitämään.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ukraina ei ole mikään yksi yhtenäinen kokonaisuus. Siellä on eri alueita ja ei väestöryhmiä, jotka eri aikoina ovat suhtautuneet eri tavoin Venäjään ja venäläisiin.

Mutta jos katsoo tilannetta 2014-21, niin monet ukrainalaiset olivat sitä mieltä, että "sota on kaukana". Rintamalla olleet valittivat, että ketään ei kiinnosta, jos ei ole suoraan tuttavia tai sukulaisia osallisena. Myös valtiovallan heikkoa panostusta valitettiin ainakin joissain katsomissani dokumenteissa,

Ja meinaatko, ettei Suomessa ollut ryssävihaa 1939? Silti monet kotimaassa ja ulkomailla olivat sitä mieltä, että puna-armeija marssii Suomeen heittämällä. Myöskään niillä alueilla, joilla siviiliväestöä jäi Neuvostoliiton alaisuuteen, ei vastarintaa juuri nähty.

Kuten sanoin, kyseessä on iso "JOS", eli Venäjä otti suuren riskin. Mielestäni kaiken mennessä putkeen Venäjän kannalta, se olisi voinut onnistua. Nyt se ei onnistunut. Suuri merkitys on Ukrainan armeijalla, joka taisteli paremmin kuin pahimmissa skenaarioissa pelättiin. Samoin sillä, että Venäjän armeija suoritti paljon heikommin kuin yleensä odotettiin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top