Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

[Vonka]

Putinilla oli tiettyjä perusteita olettaa sodan olevan parissa kolmessa päivässä ohi. Siinä oli kaappaushyökkäyksen piirteitä, ja kyllä se oli mahdollista. Käsittelen omassa vastauksessani pääpiirteisesti vain Kiovaa. Yksityiskohtaisempi analyysi varmaan tulee aikanaan oikeilta tutkijoilta. Itse olen enemmän mediatietojen ja somevideoiden varassa.

Ensimmäinen asia, ennen kuin mennään tapahtumiin, on joka tapauksessa siinä, että ukrainalaiset eivät halvaantuneet, kuten georgialaiset sotilaat vuonna 2008, kun veri alkoi lentää. Ukrainalaiset taistelivat. Vaikka kaikki eivät taistelisi, riittävän moni pieni panssariryhmä tai iskupartio pisti kovan kovaa vastaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Huomasin alkuvaiheessa, että Ukraina saattoi siirrellä paikallisia valmiusjoukkojaan pienin määrin nopeasti rintamalta toiselle. Ensimmäinen merkki homman viivästymisestä oli alkuvaiheessa, kun Hostomeliin Antonovin kentälle helikopterein laskeutuneet maahanlaskujoukot (31. Maahanlaskuprikaati) saivat pataan ukrainalaisilta koko päivän kestäneessä taistelussa. Vaikka hyökkäävä joukko oli pieni (34 helikopteria, KA-52 hekot + MI-8-kuljetuskopterit + 300 miehen tstos) Hostomelin alue olisi ollut sillanpää lisämaahanlaskuille eli tuhansille sotilaille kalustoineen. Antonovissa on 3,5 kilometrin kiitorata.

Laskupaikka on vain 15 minuutin matkan päässä Kiovan läntiseltä kehätieltä.

Kiova oli kuitenkin valmiina. Ensinnäkin lähestyvä maahanlaskuosasto sai vastaansa kevytasetulta jo Dneprillä. Kolme KA-53-kopteria tuhottiin, todennäköisesti vielä Igloilla tai Streloilla (yksi mahdollisesti ukrainalaisen MiG-29:n pudottama. Javelineja oli tuotu juuri, mutta varmuutta ei ole, olivatko vielä käytössä tuossa kohtaa. Muut pääsivät perille ja Ukrainan tiedustelu totesi Pihkovasta lähteneen myös uuden aallon.

Ukrainalainen 4. Prikaati (kansalliskaartin nopean toiminnan joukko) saartoi kentän. Tällä jalkaväkiprikaatilla on muiden muassa pataljoona T-64BV-panssarivaunuja, tykistöpatteri ja sitä tukevat valvonta- ja tulenjohtodroonit.

Venäläiset olivat toki ajatelleet vastatoimia ja suunnitelleet kevyesti varustetulle maahanlaskujoukolle ilmatuen. SU-25-koneita piti tulla iskuun mutta nyt oli vain niin, että ukrainalaista ilmapuolustusta ei ollut täysin lamautettu. Ensin kaksi ukrainalaista Su-24M-konetta pommitti kenttää. On myös eräs myöhempi siviilin kuvaama video, jossa ukrainalainen MiG-29 laukoo S-8-raketteja kohti kentän maastoa Antonovin taistelussa. Kohteena olivat todennäköisesti jo irtautuvan venäläisen joukon helikopterit. Illalla vielä maan tasalla olleet venäläisjoukot oli Ukrainan mukaan työnnetty lähimetsiin ja puhdistus oli käynnissä.

Samanaikaisesti venäläiset joukot olivat tunkeutuneet Tšernobylin ympärillä olevan suojavyöhykkeen läpi ja vierivät kohti Luoteis-Kiovaa. Kiovassa oli jo valmiina sabotöörejä, ja siellä operoi Spetsnaz-joukko, joka oli soluttautunut Kiovaan Ukrainan armeijan univormuissa. Se oli varustettu automaattiasein, joten käsiasetulta kuului kaupungissa. Tuosta operaatiostakin on video, missä Pohjois-Obolonin esikaupungin kerrostaloasunnoista kuvataan näkyy Ukrainan joukkojen tulessa oleva Spetsnazin kuorma-auto ja kaapattu Strela-10, joka ajaa siviiliauton yli.

Zelenskyi määräsi liikekannallepanon vasta yöllä 25.2.

25. päivänä venäläiset maahanlaskujoukot spetsnatsien tuella yrittivät uudelleen ja venäläiset väittivät saaneensa kentän uudelleen haltuun. Videomateriaalissa näkyikin ainakin yksi venäläisten tsekkari Hostomelissa. Sen jälkeen siviilien ottamassa kuvamateriaalissa näkyi Ukrainan maavoimien Mi-24P, joka ampui 80-mm:n raketteja Hostomelissa kentän lähellä. Toisena hyökkäyspäivänä 25. helmikuuta Venäjä joka tapauksessa onnistui maavoimillaan (ydinvoimalan alue oli jo otettu tukialueeksi) ottamaan Hostomelin lentokentän haltuunsa ja sen joukot etenivät sen jälkeen Kiovan pohjoisiin esikaupunkeihin, jossa ne kuitenkin rajuissa taisteluissa pysäytettiin.

26.2. Obolonissa ja Vasylkivissa käytiin todella rajuja taisteluja, joissa valmiuteen ilmeisesti jo aiemmin nostetut Kiovan seudun paikallisorganisaatiot tappelivat raivokkaasti kirjaimellisesti kotonaan. Kiovan kaupunkialueelle ja erityisesti hallintoalueelle lähitunteina ja -päivinä pyrki maahanlaskujoukkojen lisäksi spetsnatsien lisäksi Wagner-osastoja käyttäen apunaan myös valmiiksi kaupunkialueella olevia myyriä ja sabotööreja. Venäläisiä oli pukeutuneina poliiseiksi, ensihoitajiksi, palomiehiksi, ja spetsnatseilla oli ukrainalaisia sotilasunivormuja.

Esikaupunkien taisteluissa puolustajan ote piti. Massiivinen sotilaskolonna (pohjoisesta tuleva kärki) juuttui 29 kilometrin päähän Kiovasta kokonaiseksi viikoksi. Homma alkoi hyytyä. Vastahyökkäys alkoi sitten aikanaan ja maaliskuun lopussa ukrainalaiset lähestyivät jälleen Antonovin kenttää Hostomelissa, olivat muutaman kilometrin päässä.

En tiedä, miten venäläiset hyötyivät Antonovin kentästä maaliskuun aikana. On mahdollista, että se oli häirinnän alla, jolloin huoltaminen ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä tarvitsisin lisätietoa. Huolto-ongelmista ainakin oli kovasti puhetta koko maaliskuun. Ukrainalaisten vastatoiminta iski erityisesti huoltoon myös syvyydessä.

(muokattu Antonovin kentälle hyökännyt prikaati oikeaksi Joonas Koivusen tekstin perusteella (Palokankaan ja Parosen toim. seloste jäljempänä)

 

[tulikomento]

Putinilla oli tiettyjä perusteita olettaa sodan olevan parissa kolmessa päivässä ohi. Siinä oli kaappaushyökkäyksen piirteitä, ja kyllä se oli mahdollista. Käsittelen omassa vastauksessani pääpiirteisesti vain Kiovaa. Yksityiskohtaisempi analyysi varmaan tulee aikanaan oikeilta tutkijoilta. Itse olen enemmän mediatietojen ja somevideoiden varassa.

Ensimmäinen asia, ennen kuin mennään tapahtumiin, on joka tapauksessa siinä, että ukrainalaiset eivät halvaantuneet, kuten georgialaiset sotilaat vuonna 2008, kun veri alkoi lentää. Ukrainalaiset taistelivat. Vaikka kaikki eivät taistelisi, riittävän moni pieni panssariryhmä tai iskupartio pisti kovan kovaa vastaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Huomasin alkuvaiheessa, että Ukraina saattoi siirrellä paikallisia valmiusjoukkojaan pienin määrin nopeasti rintamalta toiselle. Ensimmäinen merkki homman viivästymisestä oli alkuvaiheessa, kun Hostomeliin Antonovin kentälle helikopterein laskeutuneet maahanlaskujoukot (11. Maahanlaskuprikaati) saivat pataan ukrainalaisilta koko päivän kestäneessä taistelussa. Vaikka hyökkäävä joukko oli pieni (34 helikopteria, KA-52 hekot + MI-8-kuljetuskopterit + 300 miehen tstos) Hostomelin alue olisi ollut sillanpää lisämaahanlaskuille eli tuhansille sotilaille kalustoineen. Antonovissa on 3,5 kilometrin kiitorata.

Laskupaikalta on vain 15 minuutin matkan päässä Kiovan läntiseltä kehätieltä.

Kiova oli kuitenkin valmiina. Ensinnäkin lähestyvä maahanlaskuosasto sai vastaansa kevytasetulta jo Dneprillä. Kolme KA-53-kopteria tuhottiin, todennäköisesti vielä Igloilla tai Streloilla (yksi mahdollisesti ukrainalaisen MiG-29:n pudottama. Javelineja oli tuotu juuri, mutta varmuutta ei ole, olivatko vielä käytössä tuossa kohtaa. Muut pääsivät perille ja Ukrainan tiedustelu totesi Pihkovasta lähteneen myös uuden aallon.

Ukrainalainen 4. Prikaati (kansalliskaartin nopean toiminnan joukko) saartoi kentän. Tällä jalkaväkiprikaatilla on muiden muassa pataljoona T-64BV-panssarivaunuja, tykistöpatteri ja sitä tukevat valvonta- ja tulenjohtodroonit.

Venäläiset olivat toki ajatelleet vastatoimia ja suunnitelleet kevyesti varustetulle maahanlaskujoukolle ilmatuen. SU-25-koneita piti tulla iskuun mutta nyt oli vain niin, että ukrainalaista ilmapuolustusta ei ollut täysin lamautettu. Ensin kaksi ukrainalaista Su-24M-konetta pommitti kenttää. On myös eräs myöhempi siviilin kuvaama video, jossa ukrainalainen MiG-29 laukoo S-8-raketteja kohti kentän maastoa Antonovin taistelussa. Kohteena olivat todennäköisesti jo irtautuvan venäläisen joukon helikopterit. Illalla vielä maan tasalla olleet venäläisjoukot oli Ukrainan mukaan työnnetty lähimetsiin ja puhdistus oli käynnissä.

Samanaikaisesti venäläiset joukot olivat tunkeutuneet Tšernobylin ympärillä olevan suojavyöhykkeen läpi ja vierivät kohti Luoteis-Kiovaa. Kiovassa oli jo valmiina sabotöörejä, ja siellä operoi Spetsnaz-joukko, joka oli soluttautunut Kiovaan Ukrainan armeijan univormuissa. Se oli varustettu automaattiasein, joten käsiasetulta kuului kaupungissa. Tuosta operaatiostakin on video, missä Pohjois-Obolonin esikaupungin kerrostaloasunnoista kuvataan näkyy Ukrainan joukkojen tulessa oleva Spetsnazin kuorma-auto ja kaapattu Strela-10, joka ajaa siviiliauton yli.

Zelenskyi määräsi liikekannallepanon vasta yöllä 25.2.

25. päivänä venäläiset maahanlaskujoukot spetsnatsien tuella yrittivät uudelleen ja venäläiset väittivät saaneensa kentän uudelleen haltuun. Videomateriaalissa näkyikin ainakin yksi venäläisten tsekkari Hostomelissa. Sen jälkeen siviilien ottamassa kuvamateriaalissa näkyi Ukrainan maavoimien Mi-24P, joka ampui 80-mm:n raketteja Hostomelissa kentän lähellä. Toisena hyökkäyspäivänä 25. helmikuuta Venäjä joka tapauksessa onnistui maavoimillaan (ydinvoimalan alue oli jo otettu tukialueeksi) ottamaan Hostomelin lentokentän haltuunsa ja sen joukot etenivät sen jälkeen Kiovan pohjoisiin esikaupunkeihin, jossa ne kuitenkin rajuissa taisteluissa pysäytettiin.

26.2. Obolonissa ja Vasylkivissa käytiin todella rajuja taisteluja, joissa valmiuteen ilmeisesti jo aiemmin nostetut Kiovan seudun paikallisorganisaatiot tappelivat raivokkaasti kirjaimellisesti kotonaan. Kiovan kaupunkialueelle ja erityisesti hallintoalueelle lähitunteina ja -päivinä pyrki maahanlaskujoukkojen lisäksi spetsnatsien lisäksi Wagner-osastoja käyttäen apunaan myös valmiiksi kaupunkialueella olevia myyriä ja sabotööreja. Venäläisiä oli pukeutuneina poliiseiksi, ensihoitajiksi, palomiehiksi, ja spetsnatseilla oli ukrainalaisia sotilasunivormuja.

Esikaupunkien taisteluissa puolustajan ote piti. Massiivinen sotilaskolonna (pohjoisesta tuleva kärki) juuttui 29 kilometrin päähän Kiovasta kokonaiseksi viikoksi. Homma alkoi hyytyä. Vastahyökkäys alkoi sitten aikanaan ja maaliskuun lopussa ukrainalaiset lähestyivät jälleen Antonovin kenttää Hostomelissa, olivat muutaman kilometrin päässä.

En tiedä, miten venäläiset hyötyivät Antonovin kentästä maaliskuun aikana. On mahdollista, että se oli häirinnän alla, jolloin huoltaminen ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä tarvitsisin lisätietoa. Huolto-ongelmista ainakin oli kovasti puhetta koko maaliskuun. Ukrainalaisten vastatoiminta iski erityisesti huoltoon myös syvyydessä.

En tiedä oletko jo tutustunut. Tässä uunituoreessa MPKK:n julkaisussa on oma lukunsa Hostomelin kentän taistelusta.

Epätavallisen tavallista : symmetrisen ja epäsymmetrisen sodankäynnin suhteesta

www.doria.fi

 

[Vonka]

En tiedä oletko jo tutustunut. Tässä uunituoreessa MPKK:n julkaisussa on oma lukunsa Hostomelin kentän taistelusta.

Epätavallisen tavallista : symmetrisen ja epäsymmetrisen sodankäynnin suhteesta

www.doria.fi

Kiitos, en ole vielä. Luin nyt. Aika hengeltään sama raportti kuin saa näköjään Twitter-kuvien perusteella pääteltyä, paitsi että tutkimuksessa on tarkkuutta ja hyökkäävä yksikkö eri kuin väitin, eli aivan eri prikaati Uljanovskista.

 

[Mölkky]

Ja meinaatko, ettei Suomessa ollut ryssävihaa 1939? Silti monet kotimaassa ja ulkomailla olivat sitä mieltä, että puna-armeija marssii Suomeen heittämällä.

Niin, no mites siinä sitten kävikään. Hyvä osoitus siitä, että yleinen ”totuus” asioiden tilasta ei välttämättä pidä paikkaansa. Ukrainassa nyt ja Suomessa aikaakaan on paljon yhteneväisyyksiä. Kummastakin toki tiedettiin etukäteen, ettei armeijasta ole mihinkään ja kansa ei asetu vastarintaan… Ryssät käyttää aina ja kaikessa propagandaa aseena ja aina se tuntuu lännessä menevän yhtä helposti läpi.

 

[Panssari Salama]

Ukrainan 1. Panssariprikaatin taisteluista sodan alussa. Ei sinällään uutta, mutta laitetaan talteen. Tankki-vastaan-tankki tapahtui siis sitäkin merkittävissä määrin.

https://twitter.com/x/status/1607370019331088385

 

[Sanavalmis Muurinen]

Niin, no mites siinä sitten kävikään. Hyvä osoitus siitä, että yleinen ”totuus” asioiden tilasta ei välttämättä pidä paikkaansa. Ukrainassa nyt ja Suomessa aikaakaan on paljon yhteneväisyyksiä. Kummastakin toki tiedettiin etukäteen, ettei armeijasta ole mihinkään ja kansa ei asetu vastarintaan… Ryssät käyttää aina ja kaikessa propagandaa aseena ja aina se tuntuu lännessä menevän yhtä helposti läpi.

Perusongelma olikin näissä kahdessa tilanteessa 1939 ja 2022 sama: ryssä itse uskoi, että hyökkäyksen kohdemaan asukkaat eivät halua puolustaa maataan. Se ei ollut ryssän näkökulmasta ainakaan pelkää propagandaa, vaan uskottu totuus. Ja palautuu siihen perusongelmaan, joka diktatuurien tiedusteluelimiä vaivaa. Ei haluta tuottaa sellaista tietoa, jota vastaanottajana oleva kaikkivoipa johtaja ei halua kuulla. Ennemmin kerrotaan hyviä ja mukavia asioita, vaikka ne eivät pitäisikään paikkaansa. Jos Putinilla olisi ollut realistinen kuva edes kahdesta seuraavasta elementistä: ukrainalaisten taistelutahdosta, sotilaallisesta kyvykkyydestä ja länsimaiden reaktioista, tuskin tämä sota olisi koskaan alkanut. Nyt hän arvasi kaikki kolme elementtiä pieleen, ei suuruudenhulluuttaan vaan kelvottoman tiedustelun tuottaman väärän tiedon perustella rationaalisesti järkeilemällä.

Siihen mausteeksi vielä muita yleisiä ja kansallisia tiedustelun lieveilmiöitä. Nykyryssällä korruptio ja lojaaliuden ensiarvoinen merkitys pätevyyden sijaan yhteiskunnan korkeissa asemissa.

Hitlerin Abwehria rampautti jo pelkästään se, että Abwehrin johto vastusti Hitleriä. Ja läntiselläkin tiedustelulla on ollut erilaiset omat pienet ja suuremmat epäonnistumisensa, syynä erilaiset ihmismielen oikut, jotka saavat tulkitsemaan vastapuolen aikeita väärin.

 

[SJ]

Perusongelma olikin näissä kahdessa tilanteessa 1939 ja 2022 sama: ryssä itse uskoi, että hyökkäyksen kohdemaan asukkaat eivät halua puolustaa maataan. Se ei ollut ryssän näkökulmasta ainakaan pelkää propagandaa, vaan uskottu totuus. Ja palautuu siihen perusongelmaan, joka diktatuurien tiedusteluelimiä vaivaa. Ei haluta tuottaa sellaista tietoa, jota vastaanottajana oleva kaikkivoipa johtaja ei halua kuulla. Ennemmin kerrotaan hyviä ja mukavia asioita, vaikka ne eivät pitäisikään paikkaansa. Jos Putinilla olisi ollut realistinen kuva edes kahdesta seuraavasta elementistä: ukrainalaisten taistelutahdosta, sotilaallisesta kyvykkyydestä ja länsimaiden reaktioista, tuskin tämä sota olisi koskaan alkanut. Nyt hän arvasi kaikki kolme elementtiä pieleen, ei suuruudenhulluuttaan vaan kelvottoman tiedustelun tuottaman väärän tiedon perustella rationaalisesti järkeilemällä.

Siihen mausteeksi vielä muita yleisiä ja kansallisia tiedustelun lieveilmiöitä. Nykyryssällä korruptio ja lojaaliuden ensiarvoinen merkitys pätevyyden sijaan yhteiskunnan korkeissa asemissa.

Hitlerin Abwehria rampautti jo pelkästään se, että Abwehrin johto vastusti Hitleriä. Ja läntiselläkin tiedustelulla on ollut erilaiset omat pienet ja suuremmat epäonnistumisensa, syynä erilaiset ihmismielen oikut, jotka saavat tulkitsemaan vastapuolen aikeita väärin.

Mikähän video se oli jonka näin, jossa selitettiin tuo "sotilaallinen erikoisoperaatio" juurta jaksain. Ja sen oli tosiaankin tarkoitus olla vain "sotilaallinen erikoisoperaatio", koska Putler oli jo aikaisemmin vastannut toimittajalle, että "hänellä ei ole halua ryhtyä sotaan minkään maan kanssa." Hänen tavoitteenaan on se, että "yksikään vihollinen ei edes kuvittelisi taistelevansa ryssää vastaan." Ja siihen oltiin varauduttu, pois lukien varmaankin ne FSB:n upseerit joiden oli tarkoitus lahjoa Ukrainalaiset virkamiehet yms. mutta päätyivät pistämään rahat omaan taskuun.

 

[John Hilly]

Tässä opetuksia sodasta:

"Suursota on tehnyt paluun" - tässä ovat Ukrainan sodan opetukset | Verkkouutiset

Laatu on asiantuntijoiden mukaan osoittautunut määrää tärkeämmäksi Ukrainan sodassa.

www.verkkouutiset.fi

 

[Panssari Salama]

Tässä opetuksia sodasta:

"Suursota on tehnyt paluun" - tässä ovat Ukrainan sodan opetukset | Verkkouutiset

Laatu on asiantuntijoiden mukaan osoittautunut määrää tärkeämmäksi Ukrainan sodassa.

www.verkkouutiset.fi

Linkki alkuperäiseen artikkeliin: https://archive.ph/p8ia2


"Sota on muuttunut, mutta niin myös rauha, tämä olisi tärkeää huomioida", sanoo Mark Galeotti. Eli vaikka rauha solmitaan niin se ei tarkoita että venäjä lopettaisi aggressionsa Ukrainaa kohtaan. Ne vaan jatkuisivat muilla aseilla kuin sotilasaseilla.

 

[Antares]

Tämä vuoden vanha artikkeli tuli vastaan kun luin Ukrainan tiedustelupäällikkö Kirill Budanov tuoreen haastattelun (jos kiinnostaa lukea se, se on lainattu tässä viestissä: LINKKI). Tässä hän antaa tilannekatsauksen 21.11.2021 eli melko tasan kolme kuukautta ennen Venäjän hyökkäyksen alkua JA hän on tässä melko varma siitä että hyökkäys tulee tapahtumaan. Suora linkki artikkeliin, lainasin tekstin kuvan kera alle.

https://news.liga.net/politics/news...r-udary-iz-belarusi-po-vostoku-i-odesse-shema

News | GUR: Russia is preparing an invasion for January, strikes from Belarus, in the East and Odessa - a diagram​

This material is also available to Ukrainian
21.11.2021, 10:14

Russia is preparing an invasion of Ukraine at the end of January - beginning of February: it plans to strike from Belarus, in the eastern regions and Odessa. This was stated in an interview with the Military Times by the head of the Main Intelligence Directorate of the Ministry of Defense Kirill Budanov .

According to him, Russia has concentrated about 92,000 troops near the borders of Ukraine and is preparing an attack by the end of January or the beginning of February - the estimate of the timing from Ukrainian intelligence coincides with the estimate of American intelligence.

The invasion is likely to include airstrikes, artillery and armor attacks, followed by airborne attacks in the East, amphibious assaults in Odessa and Mariupol, and a smaller invasion through Belarus, Budanov says.

According to him, Russia showed at the autumn Zapad-2021 exercises that it can land up to 3,500 paratroopers and special forces at the same time. Budanov says the attack the Russian Federation is preparing will be more devastating than at any time since 2014. This is how the scheme of a possible attack looks like in Ukrainian intelligence documents (click on the photo to enlarge):

Scheme of a possible Russian invasion of Ukraine (photo - Military Time, Main Intelligence Directorate of the Ministry of Defence)

Budanov noted that Russia is increasing the potential for an attack: increasing the number of troops and weapons in the temporarily occupied Crimea, installing short-range ballistic missile systems Iskander and other types of weapons near the borders.

However, he noted that the invasion will follow after a psychological attack. Those efforts include Russian-organized protests against coronavirus vaccinations, he said. The Russian Federation will also try to stir up unrest related to the economy, energy supply and the case of the disruption of the capture of Wagner PMC mercenaries , Budanov says.

According to the head of the GUR, Russian psychological operations are used to show that the Ukrainian authorities allegedly "betrayed the people."

“They want to stir up unrest through protests and rallies that show that people are against the government... They want to make the situation inside the country more dangerous and difficult and create a situation in which we have to change the government. If they cannot do this, then the military will do their job," the head of the GUR added.

• Since the end of October 2021, a number of reputable American media have reported that Russia is building up troops near the borders of Ukraine .
• The US State Department is concerned that Russia may "repeat the mistake of 2014" , and Bloomberg wrote that the US warned the EU about the risk of a new Russian invasion of Ukraine .
• Ukrainian intelligence said that Russia did not deploy additional troops , and called information about this "an element of psychological pressure." Later, intelligence reported that the accumulation of Russian troops near the border of Ukraine would peak at the end of January , but "the situation is completely under control."

See also: "This is not a bluff." US intelligence warns of possible imminent Russian invasion of Ukraine - NYT

Marko Sirova

 

[Antares]

Ukrainan 1. Panssariprikaatin taisteluista sodan alussa. Ei sinällään uutta, mutta laitetaan talteen. Tankki-vastaan-tankki tapahtui siis sitäkin merkittävissä määrin.

https://twitter.com/x/status/1607370019331088385

Lainaan artikkelin tekstin alle:

Spoiler: Artikkelin teksti kokonaisuudessaan

https://www.forbes.com/sites/davida...e-ten-times-its-size-and-won/?sh=4be24eeb6c59

How Ukraine’s 1st Tank Brigade Fought A Russian Force Ten Times Its Size—And Won​

David Axe Forbes Staff

I write about ships, planes, tanks, drones, missiles and satellites.

Dec 25, 2022,06:27pm EST

The 1st Tank Brigade in training in 2021. UKRAINIAN ARMY PHOTO

The 1st Tank Brigade, arguably Ukraine’s best tank formation, didn’t just survive the brutal bombardment that preceded Russia’s wider invasion of Ukraine starting the early morning of Feb. 24.

The brigade fought back—hard.

The 1st Tank Brigade’s six-week defense of the city of Chernihiv, near the border with Belarus just 60 miles north of Kyiv, already was the stuff of legend when analysts Mykhaylo Zabrodskyi, Jack Watling, Oleksandr Danylyuk and Nick Reynolds revealed incredible new details in a study for the Royal United Services Institute in London.

Russian commanders apparently assumed the 1st Tank Brigade would be an easy target on day one of the wider war. In the early morning hours of Feb. 24, Russian missiles and artillery struck the permanent garrisons of most of the Ukrainian army’s 20 or so active brigades.

But these brigades, including the 1st Tank Brigade, had dispersed. The Russian bombardment mostly destroyed empty buildings.

The 1st Tank Brigade’s 2,000 troopers and roughly 100 T-64B and T-64BM tanks—some of the best tanks in the Ukrainian inventory—lay in wait in the fields and forests surrounding Chernihiv.

The Russian 41st Combined Arms Army barreled south from its staging areas around the Belarus-Russia border, quickly arriving at Chernihiv. On paper, the 41st CAA with its 20,000 troops and hundreds of T-72 tanks vastly outmatched the 1st Tank Brigade.

In reality, the 1st Tank Brigade held key advantages, Zabrodskyi, Watling, Danylyuk and Reynolds explained.

“Modernized T-64s are equipped with digital radios, new internal communication and navigation systems, sighting systems with thermal imaging cameras, modified dynamic protection and other necessary options,” the analysts wrote. “The T-64BM ‘Bulat’ weapon system also includes the Ukrainian-made TAKO-621 tank missile system, enabling engagement of armored vehicles, fortifications, helicopters and other targets at a distance of up to [5,500 yards] using Kombat guided missiles.”

But it was the autoloader in the three-person T-64—and the Ukrainian army’s superior training, of course—that made the most difference in the chaotic early fights around Chernihiv. “The first days of fighting saw numerous meeting engagements in forests at around [110-to-220-yard] range, where restricted movement limited the Russian ability to bring their mass to bear against a specific tactical situation,” Zabrodskyi, Watling, Danylyuk and Reynolds wrote.

“Better crew training combined with short-ranged engagements where their armament was competitive, and the faster autoloader on the T-64, allowed Ukrainian tank crews to achieve significant damage against surprised Russian units.”

The 1st Tank Brigade bled the 41st CAA for several days until Russian commanders decided simply to bypass Chernihiv. Kyiv was the Russians’ main prize. As Russian battalions rolled past, the 1st Tank Brigade “found itself encircled.”

The brigade still possessed many, if not most, of its tanks. But it was hurting for infantry. And as the Russians would learn—or relearn—in coming weeks and months, tanks without adequate infantry support are vulnerable to the enemy’s own infantry and their anti-tank missiles.

There was a territorial brigade in Chernihiv, however. The territorials—lightly-armed local volunteers—screened the 1st Tank Brigade’s T-64s as the brigade adopted an all-around defense of the city.

For six weeks the brigade and its supporting territorials held out. Critically, the Russian battalions rolling past Chernihiv never fully cut off the city. “Communication with the 1st Tank Brigade was maintained along a small supply road running northwards on the left bank of the Dnipro [River] that the Russians failed to sever, despite having an overwhelming force presence,” the RUSI analysts wrote. “This speaks to the poor situational awareness and lack of active patrolling by Russian units.”

Having bypassed Chernihiv, the Russian army tried—and failed—to capture Kyiv and bring the war to a swift end. Two Ukrainian army artillery brigades, entrenched in and around the capital city, pummeled the attacking Russian battalions while Ukrainian special forces raided the Russians’ supply lines.

In late March, the Kremlin ordered its battered forces around Kyiv to retreat. That’s when the 1st Tank Brigade, still holding out in Chernihiv, attacked. On March 31, the brigade liberated the M01 highway connecting Chernihiv to Kyiv.

The siege was over. The Ukrainians had won.

The 1st Tank Brigade was badly damaged in its six-week defense of Chernihiv. While the Ukrainian army never has released precise casualty figures, it’s telling that the brigade after this spring’s battles spent several months resting, refitting and recruiting new troopers.

Today the brigade is back in action—in the east. Ten months ago it fought a legendary defensive campaign. Today ... it’s on the attack.

-

Follow me on Twitter. Check out my website or some of my other work here. Send me a secure tip.

David Axe

 

[Antares]

Mielenkiintoinen artikkeli Washington Postilta, käsittelee Ukrainan kaappaamien panssarivaunujen aiheuttamaa päänvaivaa. Puolalaisen ketju puolestaan pohtii, mitä oppeja tästä artikkelista voisi ottaa heidän asevoimille. Lainaan molemmat alle, ensin Washington Postin artikkeli:

Spoiler: Artikkelin teksti kokonaisuudessaan

https://www.washingtonpost.com/world/2022/12/27/ukraine-russia-tanks-military-vehicles/

Captured Russian tanks and equipment are coveted trophies — and a headache​

Ukrainian forces have seized hundreds of tanks and other military vehicles, but many are languishing as they wait for repairs and spare parts​

By Samantha Schmidt
,
Isabelle Khurshudyan
and
Serhii Korolchuk

Updated December 27, 2022 at 10:07 a.m. EST|Published December 27, 2022 at 1:00 a.m. EST



KHARKIV REGION, Ukraine — When Ukrainian forces came across the abandoned Russian fighting vehicle on the battlefield, they knew they had found a rare prize.
The BMP-3, armed with a 100mm main gun and a 30mm autocannon, was one of the few of its kind that the Ukrainian military had seized from the Russians since the start of the invasion. But about a month ago, after weeks of being operated by Ukrainian soldiers, its engine and fueling system began to fail.

Ever since, the Russian fighting vehicle has been out of commission, stuck at a repair site in Ukraine’s northeastern Kharkiv region.

Ukrainian forces have seized hundreds of what they call “trophies” — Russian tanks, armored personnel carriers and infantry fighting vehicles — since the start of the war. They’ve become valuable assets for Kyiv. The brigade working at this repair site jokingly referred to them as “lend-lease” tanks, referring to the World World II program under which the United States supplied Britain, the Soviet Union and other Allied nations with humanitarian aid and military equipment.

But many of these tanks and other vehicles are stuck in hangars like the one at this repair site as brigades struggle to find the parts needed to repair them. The unit here, a maintenance battalion for the 14th Separate Mechanized Brigade, has been unable to find the parts it needs for the BMP-3.

“It’s obvious it should be fighting the enemy and not sitting in a hangar,” said Ruslan, the 47-year-old commander of the maintenance battalion, who spoke on the condition that his last name not be used.



To find parts to fix the vehicle, the battalion would need to first find an identical match. Unlike earlier models of this type of fighting vehicle, the BMP-3 cannot be repaired using parts from similar Ukrainian vehicles.

It’s possible another brigade might have a vehicle that is a match, Ruslan said, but there is no system for locating the parts. He suggested that the armed forces could benefit from a program or database tracking compatible parts across brigades. “It would save time,” he said. “It would save a lot of resources.”

A press officer for the 14th Brigade, the only brigade that has fought on all major front lines in the country since the start of Russia’s invasion, joked that it’s in the Ukrainian nature to collect and hoard prized possessions. It’s not always as easy as merely asking another brigade for its identical trophy tank or vehicle.

In the Donetsk region, Vadym Ustymenko, a member of a tank unit in Ukraine’s 25th Airborne Assault Brigade, said he has changed tanks “six or seven times” in the past seven months because they often need repair. He’s now fighting in a T-80 tank — among the best models in Ukraine’s arsenal.

The 25th Brigade was the first unit into the city of Izyum after Russian forces hastily retreated from the Kharkiv region in September, leaving behind an extraordinary amount of tanks and armored personnel carriers.

“Speaking about just the tanks, there were indeed a lot of them, but very few were operational,” Ustymenko said. “Those that you could just start up or only needed a few minutes of work, you could count on one hand. Those that needed some repair but would eventually run was another 30 percent probably. And the last 50 percent was junk that requires a whole lot of work.”



For the tanks that were in bad condition, some could be “donors” of needed parts, said another soldier in Ustymenko’s unit. Because Ukraine’s weapons largely date to the Soviet Union, a tank that’s more than 30 years old could be improved with a spare part from a seized Russian model that’s just five years old.

The soldiers in Ustymenko’s unit said they occasionally communicate with other brigades about spare parts. One soldier in the tank unit mentioned that they asked for some ammunition for their tank from a brigade in the area and were refused.

While Ukraine can often repair its own equipment on or near the front lines with available spare parts, a breakdown of Western-provided equipment typically means it needs to be towed back to a NATO facility in Poland. That could mean removing a vital weapon from the battlefield for weeks.

“The weapons that are coming from the U.S., they are mostly coming from stockpiles, so they are not new,” said Daria Kaleniuk, executive director of the Anti-Corruption Action Center in Ukraine. She has been meeting with Western politicians to push for Ukraine to receive modern fighter jets and battle tanks. Sending damaged weapons to Poland “is a huge delay and a big frustration for the Ukrainian military,” Kaleniuk said.

At the field repair site in the Kharkiv region, members of the maintenance battalion worked to fix two Russian tanks and several armored personnel carriers, repairing engines, steering systems and machine-gun turrets. One of the first things the unit does when repairing a trophy is repaint it, removing the “Z” symbol of its former Russian owner.



Often, the most challenging part of repairing a Russian vehicle is simply identifying the problem, Ruslan said. Many tanks were seized in the area around Kupiansk during Ukraine’s Kharkiv counteroffensive.

Each brigade has a technical reconnaissance unit dedicated to searching fields for abandoned vehicles and equipment, then transporting them to repair sites. The tanks and vehicles have become easier to find since the leaves fell off the trees, improving visibility.

But the winter months also create harsher conditions for tanks and equipment, causing more wear and tear.

Constant power outages create an additional obstacle. The near-daily blackouts at this repair site delay the team’s work. Even a generator isn’t enough to power all of the tools they need to fix the equipment. This is part of Russian President Vladimir Putin’s goal, Ruslan said.

“The Russians are doing this for a reason,” he said.



CORRECTION

An earlier version of this story said a Russian BMP-3 infantry fighting vehicle was armed with a 100mm machine gun. Some versions of the vehicle have a 100mm main gun. This story has been updated.

Tuosta palasi ajatuksiin se aikaisemmin tänne jaettu artikkeli, jossa kerrottiin siitä, miten taistelevien yksiköiden välillä oli eräänlainen epävirallinen vaihdantatalous eli kun saivat jotain vihollisen kampetta itselleen niin kysyivät muilta yksiköiltä tarvetta sille JA pyrkivät vaihtamaan johonkin sellaiseen tavaraan, josta omalla yksiköllä oli enemmän tarvetta.

Toki suuremmat ja tärkeämmät "valloitukset" varmasti kulkeutuvat ketjussa ylemmäs, mutta tuo oli yksi tapa ratkaista akuutit ongelmat ja puutteet ilman että vaivataan komentoketjua sillä. Eräänlaista "tehokkuutta" siis.

Tässä viestissä on kyseisen artikkelin teksti: LINKKI

Jos haluat mieluummin lukea alkuperäiseltä sivulta niin tässä suora linkki:

https://www.nytimes.com/2022/08/30/world/europe/ukrainian-soldiers-weapons-front-line.html

-

Tässä puolestaan käännös puolalaisen ketjusta ja siitä, mitä ajatuksia tämä tuore Washington Postin artikkeli herätti hänessä:

Spoiler: Twitter-ketju kokonaisuudessaan - käännös englanniksi

This very interesting material from The Washington Post about the trophy equipment in ZSU leads to some very, very important conclusions about how our WL should prepare for war. Short thread:

Let's start with what the Ukrainians themselves say.

1. Trophy equipment is an important source of replenishment for ZSU, but it does not fully meet their needs. Lack of compatible spare parts will permanently immobilize the vehicle, taking it out of combat or condemning it to looting.

2. Having a logistics information and supply system is a must on the modern battlefield. Currently, the exchange of parts and ammunition between brigades takes place through unofficial channels, bypassing the military bureaucracy.

3. The equipment breaks down or is damaged. It seems obvious, but only the comment of a soldier from the tank company of the 25th Brigade about the fact that he has to replace the car practically every month makes us realize how serious the issue we are dealing with.

4. Fully operational trophy gear is rare. According to the estimates of one repair shop employee, about 30% of vehicles can be returned to service after minor repairs. More than half are unfit for combat and end up as a reservoir of spare parts.

5. NATO gear is nice, but usually used gear comes to ZSU, so maintaining it takes more effort than you might think. Withdrawing a vehicle (even Krab) for service in neighboring countries (e.g. in Poland) means excluding an extremely important vehicle from combat for several weeks.

6. Lack of technical documentation is a straight path to a significant extension (or suspension) of renovations. Playing technical guessing games is fun in P-time. However, in W-time, having knowledge of basic service procedures is at a premium.

7. Power grid failures are a serious problem not only for civilians, but also for the military and industrial infrastructure in the rear. A workshop is by nature a power-hungry creation, so power supply interruptions are also a significant challenge for ZSU.

What are the conclusions for the Land Forces?

a) Repeat after me: gear reserves, gear reserves, gear reserves! Complicated hardware likes to break down and requires ongoing technical care, and the enemy sometimes throws sand at the gears. Timed supplies W is an absolute must.

b) Good equipment is one that is available, reliable, serviced and known to soldiers. According to the ancient principle: "And Hercules ass when the head gasket hits", low failure rate and operational susceptibility are KEY attributes in heavy equipment.

ad. b) We can bid on bolts, armor thickness, barrel length and SKO capabilities, but even the best equipment that has the most millimeters of this and that will sooner or later become very expensive real estate when parts and basic service run out.

c) No back up, don't move. In the event of W, there should be an efficient workshop and logistics infrastructure in the rear to keep these thousands of pieces of equipment alive. Here I come back to the issue of the reserve, because it is the only way to quickly replenish the "goods" when the car is in the workshop.

d) Ukrainians are paying a terrible price for defending their country against a barbarian invader. However, thanks to their generosity, we have a unique opportunity to act systemically before the problem occurs, and not, as usual, after the damage. We must not waste it.

https://twitter.com/x/status/1607708406055419904

 

[Vonka]

Yksi näkökulma Ukrainan sodan havaintoihin ja opetuksiin liittyy suomalaiseen tiedustelutoimintaan tai oikeastaan analyysitoimintaan. Ennen Ukrainan sotaa olin lopettanut palstalle kirjoittamisen, mutta hyökkäyksen tuoma himo oli liian suuri ja palasin hyökkäysaamuna palstalle.

Tämä on pitkä essee, mutta pidän ajatuksia tärkeinä ja turvallisuuden kannalta kriittisinä. Nyansseissa voi olla korjaamista, mutta pääasia ehkä on se tärkein.

Ennen hyökkäystä lähestyin paria kaveriani ja keskusteluissa kaksi viikkoa ennen H-hetkeä olimme kaikki hyökkäyksestä täysin varmat. Samaan aikaan lehdistä luimme, miten "asiantuntijat" eivät uskoneet hyökkäykseen, koska Venäjälle tuleva mainehaitta ym.

Muistin, että eurooppalaiset ja suomalaiset asiantuntijat eivät uskoneet myöskään Tšekkoslovakian miehitykseen 1968, vaikka erittäin monipuolisia valmisteluja tehtiin puoli vuotta. Viimeinen hyökkäyspäätös ja viimeiset käskyt annettiin sitten H miinus kolme vrk alkaen. Tähän vedoten perustellaan tiedustelun epäonnistumista. Päätöshän tuli vasta vähän ennen hyökkäystä.

Suomalaisten tiedustelukatsaus vetosi silloinkin mainehaittaan eikä siksi uskonut. Koettiin että Neuvostoliitolla oli vain hävittävää kansainvälisesti, koska liennytys. Todellisuudessa tilanne oli se, että Prahassa ei saatu enää pullon henkeä takaisin Neuvostoliiton vaatimuksista huolimatta, joten Tšekkoslovakia aiheutti uhan koko sosialistiselle järjestelmälle. Neuvostoliitto aidosti ja vainoharhaisesti pelkäsi Länsi-Saksaa: ei siksi, että se hyökkäisi Neuvostoliittoon vaan siksi, että se lännettäisi Tšekkoslovakian, jos ihmiskasvoinen sosialismi, sananvapaus ja ehkä jopa vapaampi liikkuminen alkaisivat. Sitten koko blokki hajoaisi kuin korttitalo ja vain lähinnä Venäjä jäisi rypistelemään ja keitä se nyt saisi korville vetämällä pysymään kasassa.

Hyökkäys Tšekkoslovakiaan oli siis välttämätön. Miksi emme nähneet sen tulevan? Koska emme osaa katsoa Kremlistä päin asioita, vaan ajattelimme läntisin aivoin. Oikean tiedustelijan pitäisi olla ennakkoluuloton kaveri, joka on kuin komisario, joka osaa asettua hullun rosvon asemaan suorittaessaan päätelmiään. Hänen pitää ymmärtää koalitioiden ja suurvaltojen psykopatologiaa ja erityisesti dynamiikkaa.

Dynamiikasta olisi ollut näyttöjä. Itä-Saksan mellakoiden kukistaminen 1953 ja Unkarin kansannousun murskaaminen 1956. Jopa talvisota 1939 käy etäisesti esimerkistä. Joku Alpo Rusi sitkeästi aika ajoin väittää, että sota olisi voitu välttää (vedoten myöhäiseen hyökkäyskäskyyn ja Paasikiveen) mutta jopa venäläislähteet ovat 1990-luvulla kertoneet asiakirjoihin perustuen, että neuvottelut olivat vain naamio ja ajanpeluuta ja Terijoen tulevaa päämiestäkin konsultoitiin jo lokakuussa. Suomen piti kuten Baltiankin, tulla osaksi systeemiä. En nyt tässä arvioi, miksi pintakuoreltaan natomyönteinen Rusi jatkaa peliään neuvostomyönteisen historian luomisessa. Paasikivihän jatkoi: "Oli parempi, että taistelimme" (lue: talvisodan olisi voinut välttää ainoastaan Stalin itse).

Myös Krimin ja Itä-Ukrainan "kapinan" aikaan onnistuttiin vedättämään länttä valmisteluvaiheessa ja alkuvaiheessa aika tavalla. Ranska ja Saksa pelkäsivät. Kun koko maailma tuijotti valkoisia rekkoja, peltojen yli lirahtelivat panssariprikaatin osat alkusyksyn vastahyökkäystä varten. Tyhjät rekat veivät sitten tehdaskomponentteja Venäjälle. Nehän olisi pitänyt tuhota, mutta punainen risti. No, se siitä.

Hyökkäyksen suunnittelu ja keskitykset kestävät ja ne pyritään salaamaan. Samalla poliitikot, asiantuntijat ja luottotoimittajat laskevat sumua. Hyökkäyspäätös voidaan virallisesti tehdä hyvinkin lähellä ja kokoontuminen voidaan salata tai se jää huomaamatta ja lopullinen hyökkäyskäsky on sitten aivan lopussa. Alustava poliittinen päätös voidaan diktatuureissa tehdä pienessä porukassa varhainkin. Praha olisi toki voinut säästyä, jos Bratislavan kokous olisi mennyt paremmin. Se oli varmaan viimeinen mahdollisuus tunkea henki pulloon.

Georgian sotaakin valmisteltiin todella kauan ja siitä on tutkimuksia. Silti EU tuomitsi Georgian kuumakallen, kun tämä hyökkäsi omaan maahansa, jonne "rauhanturvaajat" tulivat kutsumatta kylään.

Ukrainan sodan toinen vaihe, hyökkäys helmikuussa 2022 sisältää samoja virheitä. Yhdysvallat valitsi uuden taktiikan ja kertoi kaikki tietämänsä Venäjän aikeet. Minua kiinnostaa ihan turvallisuussyistä, miksi omilla asiantuntijoillamme oli niin outoja lausuntoja ja mikä on ollut todellinen tieto. Uskon, että analyysimme ovat ennustaneet hyökkäystä muuallakin kuin tällaisen tavallisen sukankuluttajan kahvipöydässä.

Nimittäin OSINT-analyysilla näki tammi - helmikuussa, että lehdissä puhuivat toimittajat ja kaikki asiantuntijat ihan outoja. Lähestyin paria kaveria kaksi viikkoa ennen hyökkäystä ja kaikki yhdessä pidimme hyökkäystä aivan varmana. Venäjän oli pakko hyökätä. Ei Donbasin autonomia muuten syntyisi. Lisäksi lännettyvä Ukraina muodosti edelleen dominoefektin kaltaisen uhan mini-Neuvostoliitolle, jota "kolmen prosentin Lukashenkan" vastaiset mielenosoitukset jo herättelivät.

Jos Minsk II olisi jotenkin äkillisesti kehittynyt Venäjän haluamalla tavalla, se olisi ehkä voinut lykätä asiaa, mutta tässä on suuri ehkä.

Kuukausia ennen sotaa keskitysalueille (Kursk, Belgorod, Krim, Valko-Venäjä) saapui jatkuvasti joukkoja ja kalustoa. Vielä kaksi viikkoa ennen junat toivat lisää raketinheitinpataljoonia, telahaupitsipataljoonia, panssaripataljoonia...

Sama oli jatkunut kaksi kuukautta päivittäin, ja koko ajan luki maagisesti, että on keskitetty 100 000:n joukot. Perusvalmius yhtymissä Krimiltä Rostoviin oli jo ennen keskittämisiä 70 000 - 100 000! Miten hemmetissä tuo sama luku 100 000 oli evp-kapiaistenkin puheissa koko kahden kuukauden ajan? Kun tavaraa tuli koko ajan.

Taisteluosastojen määrä rajoilta noin 250 kilometriin kokonaisuudessaan oli kaksi viikkoa ennen sotaa arviomme mukaan kolmisensataa, mutta mitä sitten ihan liki lähtöalueilla on ollut (ja tässä ovat sitten sekä Krimillä, Valko-Venäjällä että Ukrainan ja Venäjän rajalla olevat joukot), oli todennäköisesti noin 80-90 taisteluosastoa. Suunta oli viimeiset päivät rajalle. Paikalla olivat somekuvien mukaan ammushuolto, jojä, elso, kenttäsairaalat ja -krematoriot. Epäselvää oli, missä oli rintamaesikunta, mutta sellainen varmasti oli. Liikkuvia komentovaunuja oli kymmeniä. Polttoainehuolto Vkontaktea ja Twitteriä seuraamalla näytti järjestetyn siten, että putkikomppaniat seurasivat joukkoja ja putkia rakennettiin lähtöalueelle asti ja siitä sitten jatko tankkiautoilla. Zapadeissa oli jätetty Valko-Venäjälle pysyviä ammusvarikoita. Ajattelin, että Lukashenka valjastettaisiin nimenomaan huoltoon. Myös johdon ikioma erikoisjoukko oli paikalla, ja samaten syvyydessä oli peräti kymmenkunta poliisipataljoonaa järjestyksen pitämiseen. Ohjusjoukot, ilmavoimat. Kovat a-tarvikkeet jaossa.

Vielä pari päivää ennen kun leirit tyhjenivät ja "harjoitusjoukot" lähtivät kohti rajaa, lehdissä esiteltiin liennyttäviä ja toiveikkaita näkemyksiä.

Poliitikoille asiat tulivat yllätyksenä. Lehdissä moitittiin sitten, että olisihan sitä pitänyt silmät aueta, kun oli Politkovskajat, Nemtsovit, Georgian sota, Ukrainan sodan alku 2014, myrkyttämiset ja muut... se on toinen juttu. Minua kiinnostaa, miten hemmetissä kukaan saattoi yllättyä helmikuussa 2022?

Olen jo liian vanha mies saadakseni tietää, mitä katsauksia presidentti, pääministeri ja puolustusministeri omilta saivat. Sen tiedän, että Saksassa turvallisuuskonferenssissa 20.2. tilannetieto oli jo synkkää, mutta Macron vielä ajatteli, että hän voisi Putinille pirautella, jos diplomatia vielä auttaisi.

Kiteytetysti: Venäjällä on tietynlainen dynamiikka, joka on toiminut aivan samalla ainakin sata vuotta, ja lännellä tuntuvat olevan omat sokeat pisteensä, että jospa se siitä muuksi muuttuisi. Usko on kova. Toisaalta tämänkin havainnon lukitseminen tulevien analyysien pohjalle olisi ennakkoluulojen betonoimista eikä saa olla lähtökohta. Se pitää kuitenkin ottaa huomioon johtopäätöksiä tehdessä taustatietona. Mikä on Venäjän intressi ja kuka on kulloinkin Venäjä? Venäjän hyökkäys saattoi olla lännen näkökulmasta järjetön, mutta Kremlin nykyisen porukan näkökulmasta ainoa vaihtoehto. Ja mitä luin Medvedevin viimeisimpiä lausuntoja, minkäänlaisesta järkiajattelusta en mene takuuseen...

(Muokattu kirjoitusvirheitä pois)

 

[Antares]

Yksi näkökulma Ukrainan sodan havaintoihin ja opetuksiin liittyy suomalaiseen tiedustelutoimintaan tai oikeastaan analyysitoimintaan. Ennen Ukrainan sotaa olin lopettanut palstalle kirjoittamisen, mutta hyökkäyksen tuoma himo oli liian suuri ja palasin hyökkäysaamuna palstalle.

Tämä on pitkä essee, mutta pidän ajatuksia tärkeinä ja turvallisuuden kannalta kriittisinä. Nyansseissa voi olla korjaamista, mutta pääasia ehkä on se tärkein.

Ennen hyökkäystä lähestyin paria kaveriani ja keskusteluissa kaksi viikkoa ennen H-hetkeä olimme kaikki hyökkäyksestä täysin varmat. Samaan aikaan lehdistä luimme, miten "asiantuntijat" eivät uskoneet hyökkäykseen, koska Venäjälle tuleva mainehaitta ym.

Muistin, että eurooppalaiset ja suomalaiset asiantuntijat eivät uskoneet myöskään Tšekkoslovakian miehitykseen 1968, vaikka erittäin monipuolisia valmisteluja tehtiin puoli vuotta. Viimeinen hyökkäyspäätös ja viimeiset käskyt annettiin sitten H miinus kolme vrk alkaen. Tähän vedoten perustellaan tiedustelun epäonnistumista. Päätöshän tuli vasta vähän ennen hyökkäystä.

Suomalaisten tiedustelukatsaus vetosi silloinkin mainehaittaan eikä siksi uskonut. Koettiin että Neuvostoliitolla oli vain hävittävää kansainvälisesti, koska liennytys. Todellisuudessa tilanne oli se, että Prahassa ei saatu enää pullon henkeä takaisin Neuvostoliiton vaatimuksista huolimatta, joten Tšekkoslovakia aiheutti uhan koko sosialistiselle järjestelmälle. Neuvostoliitto aidosti ja vainoharhaisesti pelkäsi Länsi-Saksaa: ei siksi, että se hyökkäisi Neuvostoliittoon vaan siksi, että se lännettäisi Tšekkoslovakian, jos ihmiskasvoinen sosialismi, sananvapaus ja ehkä jopa vapaampi liikkuminen alkaisivat. Sitten koko blokki hajoaisi kuin korttitalo ja vain lähinnä Venäjä jäisi rypistelemään ja keitä se nyt saisi korville vetämällä pysymään kasassa.

Hyökkäys Tšekkoslovakiaan oli siis välttämätön. Miksi emme nähneet sen tulevan? Koska emme osaa katsoa Kremlistä päin asioita, vaan ajattelimme läntisin aivoin. Oikean tiedustelijan pitäisi olla ennakkoluuloton kaveri, joka on kuin komisario, joka osaa asettua hullun rosvon asemaan suorittaessaan päätelmiään. Hänen pitää ymmärtää koalitioiden ja suurvaltojen psykopatologiaa ja erityisesti dynamiikkaa.

Dynamiikasta olisi ollut näyttöjä. Itä-Saksan mellakoiden kukistaminen 1953 ja Unkarin kansannousun murskaaminen 1956. Jopa talvisota 1939 käy etäisesti esimerkistä. Joku Alpo Rusi sitkeästi aika ajoin väittää, että sota olisi voitu välttää (vedoten myöhäiseen hyökkäyskäskyyn ja Paasikiveen) mutta jopa venäläislähteet ovat 1990-luvulla kertoneet asiakirjoihin perustuen, että neuvottelut olivat vain naamio ja ajanpeluuta ja Terijoen tulevaa päämiestäkin konsultoitiin jo lokakuussa. Suomen piti kuten Baltiankin, tulla osaksi systeemiä. En nyt tässä arvioi, miksi pintakuoreltaan natomyönteinen Rusi jatkaa peliään neuvostomyönteisen historian luomisessa. Paasikivihän jatkoi: "Oli parempi, että taistelimme" (lue: talvisodan olisi voinut välttää ainoastaan Stalin itse).

Myös Krimin ja Itä-Ukrainan "kapinan" aikaan onnistuttiin vedättämään länttä valmisteluvaiheessa ja alkuvaiheessa aika tavalla. Ranska ja Saksa pelkäsivät. Kun koko maailma tuijotti valkoisia rekkoja, peltojen yli lirahtelivat panssariprikaatin osat alkusyksyn vastahyökkäystä varten. Tyhjät rekat veivät sitten tehdaskomponentteja Venäjälle. Nehän olisi pitänyt tuhota, mutta punainen risti. No, se siitä.

Hyökkäyksen suunnittelu ja keskitykset kestävät ja ne pyritään salaamaan. Samalla poliitikot, asiantuntijat ja luottotoimittajat laskevat sumua. Hyökkäyspäätös voidaan virallisesti tehdä hyvinkin lähellä ja kokoontuminen voidaan salata tai se jää huomaamatta ja lopullinen hyökkäyskäsky on sitten aivan lopussa. Alustava poliittinen päätös voidaan diktatuureissa tehdä pienessä porukassa varhainkin. Praha olisi toki voinut säästyä, jos Bratislavan kokous olisi mennyt paremmin. Se oli varmaan viimeinen mahdollisuus tunkea henki pulloon.

Georgian sotaakin valmisteltiin todella kauan ja siitä on tutkimuksia. Silti EU tuomitsi Georgian kuumakallen, kun tämä hyökkäsi omaan maahansa, jonne "rauhanturvaajat" tulivat kutsumatta kylään.

Ukrainan sodan toinen vaihe, hyökkäys helmikuussa 2022 sisältää samoja virheitä. Yhdysvallat valitsi uuden taktiikan ja kertoi kaikki tietämänsä Venäjän aikeet. Minua kiinnostaa ihan turvallisuussyistä, miksi omilla asiantuntijoillamme oli niin outoja lausuntoja ja mikä on ollut todellinen tieto. Uskon, että analyysimme ovat ennustaneet hyökkäystä muuallakin kuin tällaisen tavallisen sukankuluttajan kahvipöydässä.

Nimittäin OSINT-analyysilla näki tammi - helmikuussa, että lehdissä puhuivat toimittajat ja kaikki asiantuntijat ihan outoja. Lähestyin paria kaveria kaksi viikkoa ennen hyökkäystä ja kaikki yhdessä pidimme hyökkäystä aivan varmana. Venäjän oli pakko hyökätä. Ei Donbasin autonomia muuten syntyisi. Lisäksi lännettyvä Ukraina muodosti edelleen dominoefektin kaltaisen uhan mini-Neuvostoliitolle, jota "kolmen prosentin Lukashenkan" vastaiset mielenosoitukset jo herättelivät.

Jos Minsk II olisi jotenkin äkillisesti kehittynyt Venäjän haluamalla tavalla, se olisi ehkä voinut lykätä asiaa, mutta tässä on suuri ehkä.

Kuukausia ennen sotaa keskitysalueille (Kursk, Belgorod, Krim, Valko-Venäjä) saapui jatkuvasti joukkoja ja kalustoa. Vielä kaksi viikkoa ennen junat toivat lisää raketinheitinpataljoonia, telahaupitsipataljoonia, panssaripataljoonia...

Sama oli jatkunut kaksi kuukautta päivittäin, ja koko ajan luki maagisesti, että on keskitetty 100 000:n joukot. Perusvalmius yhtymissä Krimiltä Rostoviin oli jo ennen keskittämisiä 70 000 - 100 000! Miten hemmetissä tuo sama luku 100 000 oli evp-kapiaistenkin puheissa koko kahden kuukauden ajan? Kun tavaraa tuli koko ajan.

Taisteluosastojen määrä rajoilta noin 250 kilometriin kokonaisuudessaan oli kaksi viikkoa ennen sotaa arviomme mukaan kolmisensataa, mutta mitä sitten ihan liki lähtöalueilla on ollut (ja tässä ovat sitten sekä Krimillä, Valko-Venäjällä että Ukrainan ja Venäjän rajalla olevat joukot), oli todennäköisesti noin 80-90 taisteluosastoa. Suunta oli viimeiset päivät rajalle. Paikalla olivat somekuvien mukaan ammushuolto, jojä, elso, kenttäsairaalat ja -krematoriot. Epäselvää oli, missä oli rintamaesikunta, mutta sellainen varmasti oli. Liikkuvia komentovaunuja oli kymmeniä. Polttoainehuolto Vkontaktea ja Twitteriä seuraamalla näytti järjestetyn siten, että putkikomppaniat seurasivat joukkoja ja putkia rakennettiin lähtöalueelle asti ja siitä sitten jatko tankkiautoilla. Zapadeissa oli jätetty Valko-Venäjälle pysyviä ammusvarikoita. Ajattelin, että Lukashenka valjastettaisiin nimenomaan huoltoon. Myös johdon ikioma erikoisjoukko oli paikalla, ja samaten syvyydessä oli peräti kymmenkunta poliisipataljoonaa järjestyksen pitämiseen. Ohjusjoukot, ilmavoimat. Kovat a-tarvikkeet jaossa.

Vielä pari päivää ennen kun leirit tyhjenivät ja "harjoitusjoukot" lähtivät kohti rajaa, lehdissä esiteltiin liennyttäviä ja toiveikkaita näkemyksiä.

Poliitikoille asiat tulivat yllätyksenä. Lehdissä moitittiin sitten, että olisihan sitä pitänyt silmät aueta, kun oli Politkovskajat, Nemtsovit, Georgian sota, Ukrainan sodan alku 2014, myrkyttämiset ja muut... se on toinen juttu. Minua kiinnostaa, miten hemmetissä kukaan saattoi yllättyä helmikuussa 2022?

Olen jo liian vanha mies saadakseni tietää, mitä katsauksia presidentti, pääministeri ja puolustusministeri omilta saivat. Sen tiedän, että Saksassa turvallisuuskonferenssissa 20.2. tilannetieto oli jo synkkää, mutta Macron vielä ajatteli, että hän voisi Putinille pirautella, jos diplomatia vielä auttaisi.

Kiteytetysti: Venäjällä on tietynlainen dynamiikka, joka on toiminut aivan samalla ainakin sata vuotta, ja lännellä tuntuvat olevan omat sokeat pisteensä, että jospa se siitä muuksi muuttuisi. Usko on kova. Toisaalta tämänkin havainnon lukitseminen tulevien analyysien pohjalle olisi ennakkoluulojen betonoimista eikä saa olla lähtökohta. Se pitää kuitenkin ottaa huomioon johtopäätöksiä tehdessä taustatietona. Mikä on Venäjän intressi ja kuka on kulloinkin Venäjä? Venäjän hyökkäys saattoi olla lännen näkökulmasta järjetön, mutta Kremlin nykyisen porukan näkökulmasta ainoa vaihtoehto. Ja mitä luin Medvedevin viimeisimpiä lausuntoja, minkäänlaisesta järkiajattelusta en mene takuuseen...

(Muokattu kirjoitusvirheitä pois)

Hyvin sanottu, kyllä pohjimmiltaan pitää katsoa tekoja, ei sanoa ja niiden perusteella arvattuja "aikeita".

Venäjä toi massiivisen "hyökkäyspotentiaalin" Ukrainan rajoille, on merkityksetöntä onko sitä tarkoitus käyttää "kiristämiseen vai hyökkäämiseen", voimalle pitää olla vastavoima.

Minä en seurannut Ukrainan tilannetta kuin vasta hyökkäyksen tapahtumisen jälkeen, tosin tottakai Venäjän joukkojen keskittämisestä yms. tuli kuultua satunnaisesti pitkin syksyä 2021 ja alkuvuodesta 2022. Olisi kiinnostavaa tutkia näin jälkikäteen, mitä avoimissa lähteissä kirjoitettiin Venäjän joukkojen vahvuuksista eri aikoina. Hyvä alku voisi olla tuo eilisessä viestissäni näkyvä tiedustelupäällikkö Kirill Budanov kartta vuoden 2021 osalta.

Sen perusteella Venäjä piti noin 30 BTG:n verran joukkoja Ukrainan rajaseudulla koko tämän vuoden ajan mutta toi alueelle joukkoja lisää eri aikoina, vetäen ne kuitenkin myöhemmin pois. Koska en seurannut tapahtumia tarkasti, en ole varma tehtiinkö tällaista "jojottelua" todella vai tarkoittavatko nämä joukkojen määrän vähenemiset sitä että osa on vain viety kauemmas Ukrainan rajasta.

Kuvan data päättyy marraskuuhun 2021 ja silloin, tämän perusteella Venäjällä olisi ollut 40 BTG:n verran joukkoja Ukrainan rajalla. Muistan että joulukuussa 2021 sekä tammi- ja helmikuussa 2022 kuului tosiaan paljon uutisia siitä, miten kokoajan tuli uusia joukkoja. Muistan myös että 24.2.2022 eli hyökkäyksen alkamisen aikoihin oli arvioita, että Ukrainaan olisi hyökännyt 120 BTG:n verran joukkoja, tosin olen nähnyt muitakin arvioita JA myöhemmin selvisi että osa tai valtaosa näistä oli vajaalla miehityksellä.

Joka tapauksessa jos Budanovin kartan tiedot pitäisivät paikkansa, Venäjä olisi voinut tuoda sotaa edeltäneen kolmen kuukauden aikana 80 BTG:n verran miehiä ja kalustoa Ukrainan rajalle - ellei jopa enemmän.

Toisaalta joukkojen määrälle löytyi tällainenkin arvio: LÄHDE

On 5 February 2022, two anonymous US officials reported that Russia had assembled 83 battalion tactical groups, estimated to be 70 percent of its combat capabilities, for a full-scale invasion of Ukraine, and predicted that a hypothetical invasion would result in 8,000 to 35,000 military casualties and 25,000 to 50,000 civilian casualties. The officials anticipated that the possible launch window could start on 15 February and persist until the end of March, when extremely cold weather would freeze roads and assist in the movement of mechanized units.

Jos tätä on uskominen, alkuperäinen hyökkäävä joukko olisi ollut 83 BTG:n kokoinen, jolloin 100 % aktiivijoukkojen vahvuus olisi noin 120 BTG:tä. Muistan että sodan alussa oli puhetta sekä 120 BTG:stä että "noin 70 % aktiivijoukoista" ja muistan itsekin puhuneeni molemmista. Muistan myös että Sergei Shoigu sanoi vuonna 2021 että heillä olisi noin 170 BTG:tä LÄHDE

Täten jos uskotaan Shoigua, niin 70 % tästä määrästä olisi noin 120 BTG:tä. Ei ihme että tästäkin on sekaannusta.

En tosiaan seurannut tilannetta ennen hyökkäyksen alkua enkä ole myöhemmin palannut sitä edeltäneisiin kuukausiin, mutta tässä olisi mielenkiintoisen tutkimuksen paikka.

Sotaa edelsi syksyllä 2021 "Zapad 2021" -niminen harjoitus, lainaan alle sen kuvauksen: LÄHDE

Zapad 2021 (Russian: Запад-2021) was a joint strategic exercise between the armed forces of the Russian Federation and Belarus, which took place from 10 to 15 September 2021. According to the Ministry of Defence of the Russian Federation, about 200,000 military personnel, up to 760 pieces of equipment and 15 ships took part in the exercises.

Jos katsoo Budanovin karttaa syyskuun 2021 osalta niin siinä kohdalla on selvä huippu, 51 BTG:tä. Samanlainen huippu on keväällä 2021 huhtikuussa: 53 BTG:tä.

Tälle kevään 2021 joukkojen kokoamiselle ei ole selvää perustetta, mutta lisätietoa hakiessa tuli vastaan tällainen wikipedia-sivu:

https://en.wikipedia.org/wiki/Prelude_to_the_2022_Russian_invasion_of_Ukraine

Olisi hyvä käydä läpi ajan kanssa eri lähteiden kertomat tiedot sotaa edeltävältä ajalta ja vertailla niitä. Nyt jälkikäteen tiedetään että Yhdysvalloilla oli erinomainen tiedustelutieto ennen hyökkäyksen alkua, joten heidän kertomaansa kannattanee tarkastella erityisen tarkasti. Samoin erilaisia "nimettömiä yhdysvaltalaisia tiedustelulähteitä" siteeraavat uutiset, vaikka kaikki eivät tietysti olekaan varmasti luotettavia. Tiedustelupäällikkö Budanov sanoo tuossa lainaamassani artikkelissa että heillä ja Yhdysvaltain tiedustelulla vaikuttaisi olevan suunnilleen samat tiedot joukkojen määristä, joten jos hänestä löytyy haastatteluja sotaa edeltävältä ajalta niin niissä voisi olla arvokasta lisätietoa.

Venäjän viimeistä joukkojen tuomista Ukrainan rajoille tammi- ja helmikuussa 2022 perusteltiin Valko-Venäjän kanssa järjestettävillä harjoituksilla. Lisäksi Venäjä ilmoitti järjestävänsä harjoitukset johon osallistuisivat heidän kaikki laivastonsa! Tällä tietysti pyrittiin häivyttämään sotalaivojen siirtoa Mustallemerelle mutta tämä oli selvästi kaikkien nähtävissä.

On 10 February, Russia announced two major military exercises. The first was a naval exercise on the Black Sea,[187] which was protested by Ukraine as it resulted in Russia blocking the naval routes at the Kerch Strait, the Sea of Azov, and the Black Sea;[188][189] the second involved a joint military exercise between Belarus and Russia held in regions close to the Belarusian-Ukrainian border, involving 30,000 Russian troops and almost all of the Belarusian armed forces.[190] Responding to the latter, Ukraine held separate military exercises of their own, involving 10,000 Ukrainian troops. Both exercises were scheduled for 10 days.[191]

Muistutan että Georgiaan hyökkäystä edelsivät myös sotaharjoitukset, joita käytettiin paitsi joukkojen harjoittamiseen niin myös naamioimaan tai selittämään joukkojen siirto Georgian rajalle. Harjoitusten "päätyttyä" joukot jäivät asemiinsa. Tämän jälkeen "Etelä-Ossetian ja Abhasian kapinalliset" sekä "venäläiset rauhanturvaajat" provosoivat Georgian hyökkäämään, minkä jälkeen lähtöasemiin tuodot Venäjän joukot hyökkäsivät Roki-tunnelin läpi. Tosin tällöin hyökkäys tapahtui olympialaisten aikaan, kun taas Ukrainan kimppuun hyökättiin heti olympialaisten päättymisen jälkeen (olympialaiset päättyivät 20.2.2022, ryssä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022).

Muistutuksena kartta Georgian kanssa käydyn lyhyen sodan hyökkäyskärjistä, siihen kuului maihinnousu Mustaltamereltä mutta päävoimat hyökkäsivät Roki-tunnelin läpi. Jos Georgia olisi ollut nopeampi, vahvempi ja röyhkeämpi niin se olisi voinut ohittaa selvimmät vastarintapesäkkeet ja tulpata tunnelin suun - toisaalta olen myöhemmin lukenut tutkimuksia / kirjoituksia joiden mukaan ryssän hyökkäysarmeija oli tullut tunnelin läpi jo ennen Georgian joukkojen hyökkäystä eli eivät olisi jättäneet tätäkään ns. sattuman varaan.

Tuo Venäjän joukkomäärän "jojottelu" vuoden 2021 aikana tuo mieleen Yom-Kippurin sotaa 1973 edeltäneet Egyptin armeijan "harjoittelut" joissa tehtiin simuloituja hyökkäyksiä Suezin kanavaa kohti mutta aina viimeisellä hetkellä hyökkäys pysähtyi ja joukot palasivat takaisin "lähtöasemiinsa". Kun tätä jatkettiin kauan, tällä saatiin Israel pitämään tätä ns. normaalina. Lisäksi Israel laski ettei heillä ole varaa pitää reserviläisjoukkoja Suezin tykönä kuukaudesta toiseen, joten puolustuslinja oli heikosti miehitetty kun se oikea hyökkäys tapahtui. LÄHDE

Between May and August 1973, the Egyptian Army conducted military exercises near the border, and Ashraf Marwan inaccurately warned that Egypt and Syria would launch a surprise attack in the middle of May. The Israeli Army mobilized with their Blue-White Alert, in response to both the warnings and exercises, at considerable cost. These exercises led some Israelis to dismiss the actual war preparations, and Marwan's warning right before the attack was launched, as another exercise.[103]

In the week leading up to Yom Kippur, the Egyptian army staged a week-long training exercise adjacent to the Suez Canal. Israeli intelligence, detecting large troop movements towards the canal, dismissed them as mere training exercises. Movements of Syrian troops towards the border were also detected, as were the cancellation of leaves and a call-up of reserves in the Syrian army. These activities were considered puzzling, but not a threat because Israeli intelligence suggested they would not attack without Egypt and Egypt would not attack until the weaponry they wanted arrived. Despite this belief, Israel sent reinforcements to the Golan Heights. These forces were to prove critical during the early days of the war.

Ei voi olla miettimättä, yrittikö Venäjä hieman samaa vuoden 2021 tempuilla vai olivatko ne painostuskeinoja? Toisaalta myöhemmin on kirjoitettu että päätös hyökkäämisestä olisi tehty (alustavasti) jo vuoden 2021 alussa - ellei aikaisemmin, joten ehkä vuoden 2021 "harjoitusten" aikana tuotiin kalustoa ja muuta materiaalia lähtöasemiin ja niiden päätyttyä "kotiutettiin" miehet mutta kalusto jäi Ukrainan tuntumaan?

Näistä on tosiaan helppo vetää yhtäläisyyksiä Unkariin 1956, Tsekkoslovakiaan 1968, Afganistaniin 1979, Tsetseniaan 1994 ja 1999, Georgiaan 2008 sekä Ukrainaan 2014 ja 2022. Suuria joukkojensiirtoja on mahdoton tehdä salaa, joten ne pitää perustella jotenkin. Harjoitukset ovat loogisin selitys. Jos katsoo hyökkäyksiä, niin pyrkineet aina hyökkäämään kahdella tai kolmella kärjellä (joskus vielä useammalla) eri suunnista pääväyliä pitkin kohti tavoitteita. Ei mitään rakettitiedettä siis. Usein hyökkäystä on myös ennakoinut salamurhan yritys tai muunlainen päättävien tahojen eliminointi / neutralisointi sekä ilmarynnäkköjoukkojen tekemä lentokentän haltuunotto ja apujoukkojen tuominen lennättämällä (ei kuitenkaan laskuvarjohypyllä vaan koneet laskeutuvat vallatuille kentille). Kun vastarinta on ollut oikeaa ja vakavaa, ovat ampuneet tykistöllä ja raketinheittimillä niin paljon kuin kykenevät. Mitä kovempi vastarinta, sitä julmemmin kaikki on tuhottu: kaupungit, siviilit, sotilaskohteet. Ilmavoimien ja helikopterien käyttö tuntuu olleen aina pienimuotoista ja vaikutukseltaan melko vähäistä. Pyrkimys on jokaisessa operaatiossa ja sodassa ollut nopea syvä isku sekä vihollisen lamauttaminen, jotta sota olisi lyhyt ja nopeasti ohi.

 

[tulikomento]

Tähän ihan vain välihuutona tämä. Olikohan Pekka Haavisto, joka keväällä totesi, että hänen NATO-päätökseen vaikutti se että Venäjä keskitti naapurimaan rajalle 100k miestä ja ilman LKP:tä aloitti hyökkäyssodan. Eli tämä että periaatteessa rauhan ajan vahvuuksilla lähti sotaan. Haavisto ilmeisesti tarkoitti tällä, että samaa olisi ryssä voinut koettaa myös Suomen kanssa. Ei näkyvää LKP:tä, mutta paljon joukkoja rajalle painostukseksi ja uhkailuksi. Ja tarvittaessa aina täyteen rähinään saakka.

 

[Antares]

Tähän ihan vain välihuutona tämä. Olikohan Pekka Haavisto, joka keväällä totesi, että hänen NATO-päätökseen vaikutti se että Venäjä keskitti naapurimaan rajalle 100k miestä ja ilman LKP:tä aloitti hyökkäyssodan. Eli tämä että periaatteessa rauhan ajan vahvuuksilla lähti sotaan. Haavisto ilmeisesti tarkoitti tällä, että samaa olisi ryssä voinut koettaa myös Suomen kanssa. Ei näkyvää LKP:tä, mutta paljon joukkoja rajalle painostukseksi ja uhkailuksi. Ja tarvittaessa aina täyteen rähinään saakka.

Sodan alkamisen jälkeen nähtiin uutinen siitä, miten hyvin Venäjä on parantanut Karjalan ja Murmanskin alueiden tieverkkoa:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli...n-lentokentan-kiitotieta-olisi-ajanut/8378826

Spoiler: Artikkelin teksti kokonaisuudessaan

Venäjä on viime vuosina kunnostanut hurjasti Murmanskin ja Karjalan tieverkostoa. Puolustusvoimien entinen komentaja kertoo MTV Uutisille, mistä tieinfrastruktuurin uudistaminen voi kertoa.

Joensuulainen Jukka Ratilainen oli vuonna 2019 "roadtripillä" Karjalan ja Murmanskin alueella Venäjällä ystävänsä kanssa.

Ratilainen ajoi Murmanskiin menevää tietä pohjoiseen ja sieltä aina Tiiksin ja Kostamuksen kautta Vartiuksen raja-asemalta takaisin Suomeen.

Hän kertoo tällöin ihmetteleensä kovasti, miten Karjalan ja Murmanskin tieverkosto oli kokenut valtavia muutoksia. Ero oli kuin yöllä ja päivällä.

– Silloin tuli ihmeteltyä, että kylläpä Venäjällä on meno muuttunut. Aikoinaan tiesi tulleensa Venäjälle, kun tiet kapenivat ja monttuja oli enemmän kuin itse tietä, Ratilainen kertoo.

"Parempi kuin yksikään Suomen tie"​

Ratilainen kertoo, että varsinkin Rukajärven, Tiiksin ja Kostamuksen kautta Suomeen kulkeva tie 86K-6 oli leventynyt ja parantunut huomattavasti.

– Kuin lentokentän kiitotietä olisi ajanut. Parempi kuin yksikään Suomen tie. Naurettiin, että ovat tehneet meille privaattitien, kun ei juuri muita kulkenut.

– Oli leveää ja suoraa baanaa mitä päästellä. Baana oli raivattu parhaimmillaan yhtä leveäksi kuin Joensuun nelikaistainen tie. Tien varrelle metsän läheisyyteen oli tehty myös massiivisia parkkipaikkoja, lastauslaitureita ja valleja, Ratilainen kertoo.

Ratilainen dokumentoi matkaansa vuonna 2019 videolle. Se on nähtävissä yläpuolelta.

Puolustusvoimien ex-komentaja: Ero on valtava​

MTV Uutiset näytti Ratilaisen videomateriaalin sekä satelliittikuvat Puolustusvoimien entiselle komentajalle Jarmo Lindbergille.

Lindberg on vaikuttunut siitä, kuinka paljon tieverkosto on alueella muuttunut.

– Olen itse kulkenut tien bussilla Sotakorkeakoulun kurssin päätteeksi 1990-luvulla. Silloin melkein koko tie oli suomalaisen kesämökkitien tasoa. Kyllä siihen on tehty merkittävä perusparannus.

– Huoltotasot ovat myös huomattavaa tekoa ja niiden pituudet ovat sellaisia, että siihen voi ajaa vaikka kokonaisen rekkayhdistelmän tai useampia pienempiä ajoneuvoja, Lindberg kommentoi Ratilaisen kuvaamaa videota parannetusta tiestä.

Lindbergin mukaan tie on monessa mittakaavassa hyvin leveä.

– 60 metrin leveys on todella paljon mille tahansa ajoneuvolle. Se riittäisi lentokoneillekin, sillä se on normaali kiitotien leveys. Heillä ei ole kuitenkaan sellaista tapaa, että lentokalustoa hajautetaan maatukikohtiin tai maanteitä käytetään lentotoimintaan.

"Voi olla osa yleisparannusta"​

Lindberg haluaa huomauttaa, että Karjalan ja Murmanskin alue on ottanut valtavia loikkauksia modernimpaan suuntaan, ja teiden parannus on siitä yksi hyvä esimerkki.

– Se voi olla osa yleisparannusta, joka palvelee Venäjän liikenneinfrastruktuuria. Tien varrella sijaitseva Kostamus tunnetaan myös teollisuuskeskuksena ja parempi tie palvelee myös sitä.

Väkisinkin nykyisessä maailmantilanteessa herää kuitenkin myös kysymys siitä, pitäisikö Venäjän tieinfrastruktuurin parantelusta itärajalla huolestua?

– Se ei ole välttämättä suoranaista sotasuunnittelua, eikä alueella ole edes mitään pysyvää sotilasjoukkoa. Mutta kaikki uudistaminen tietysti palvelee tarvittaessa myös sotilasliikennettä, Lindberg sanoo.

Katso yläpuolelta löytyvältä videolta satelliittikuvia alueelta ennen ja jälkeen.

Jarmo Lindberg johti Puolustusvoimia vuosina 2014-2019. Hän tuntee itänaapuri Venäjän erittäin hyvin.

-

En ole tutkinut Suomen lähiseudun satelliittikuvia pitkään aikaan, mutta jos tätä juttua on uskominen, tiestöön olisi investoitu merkittävästi ainakin vuodesta 2019 alkaen, ellei jo aikaisemmin ja puhutaan "Karjalan ja Murmanskin alueista".

En usko että Putin olisi äkkiseltään päättänyt rakentaa suuresti rakastamilleen Karjalan ja Murmanskin alueiden kansalaisille leveämmät tiet. Toisaalta Venäjällä mikään aito muutos ei tapahdu ellei siinä ole itse Pääpiru ajamassa. Jos siis halutaan että tie tai silta valmistuu, siinä pitää olla Putin itse käskemässä ja useimmiten myös vahtimassa, että alamaiset tekevät mitä käsketään.

Ajoituksen eli vuoden 2019 osalta ei voi olla pohtimatta: olisiko helmikuun 2022 hyökkäys voinut kohdistua Suomeen? Miksi muuten investoitaisiin suuresti tieverkon parantamiseen joitakin vuosia ennen hyökkäyssodan aloittamista? Suomi ei ollut tuolloin vahvasti menossa NATO:on mutta "jäätyneen konfliktin" myötä nämä haaveet olisi voinut unohtaa lopullisesti.

Toisaalta olen varma että Ukraina on ollut Putinin himojen kohteena jo pitkään JA tätä sotaa on valmisteltu kauan, joten tämä olisi varmasti nähty ennemmin tai myöhemmin. MUTTA en silti voi unohtaa tätä tieverkon parantamista, ryssä ei tee mitään pelkästää hyvää hyvyyttään. Joku tausta-ajatus tässäkin on. Karjalan ja Murmanskin alueiden rautatieverkko on hyvin harva ja haavoittuvainen, pääosa hyökkäyksestä tulisi joka tapauksessa maanteitä pitkin, joten siihen tämä sopisi kuin nenä päähän. Ehkä myös tehty oletus että Suomi kykenisi lamauttamaan Murmanskin radan, joten leveämpi tieverkko tarvitaan jotta kumipyörillä tehtävä huolto toimii sujuvammin (tai niin sujuvasti kuin se Venäjällä voi toimia, katsoo vaikka Ukrainan sotaa). Tämä voisi myös tarkoittaa hyvin suuria varastoja lähtöasemien tuntumaan joiden kerääminen alkaisi reilusti ennen sodan aloittamista. Näitä varastoja käytettäisiin sitten sotajoukkojen ruokkimiseen ja ammushuoltoon, jos Suomen onnistuisi katkaista rata (vaikkakin vain väliaikaisesti).

 

[Panssari Salama]

Muistutan että Georgiaan hyökkäystä edelsivät myös sotaharjoitukset, joita käytettiin paitsi joukkojen harjoittamiseen niin myös naamioimaan tai selittämään joukkojen siirto Georgian rajalle. Harjoitusten "päätyttyä" joukot jäivät asemiinsa. Tämän jälkeen "Etelä-Ossetian ja Abhasian kapinalliset" sekä "venäläiset rauhanturvaajat" provosoivat Georgian hyökkäämään, minkä jälkeen lähtöasemiin tuodot Venäjän joukot hyökkäsivät Roki-tunnelin läpi. Tosin tällöin hyökkäys tapahtui olympialaisten aikaan, kun taas Ukrainan kimppuun hyökättiin heti olympialaisten päättymisen jälkeen (olympialaiset päättyivät 20.2.2022, ryssä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022).

Muistutuksena kartta Georgian kanssa käydyn lyhyen sodan hyökkäyskärjistä, siihen kuului maihinnousu Mustaltamereltä mutta päävoimat hyökkäsivät Roki-tunnelin läpi. Jos Georgia olisi ollut nopeampi, vahvempi ja röyhkeämpi niin se olisi voinut ohittaa selvimmät vastarintapesäkkeet ja tulpata tunnelin suun - toisaalta olen myöhemmin lukenut tutkimuksia / kirjoituksia joiden mukaan ryssän hyökkäysarmeija oli tullut tunnelin läpi jo ennen Georgian joukkojen hyökkäystä eli eivät olisi jättäneet tätäkään ns. sattuman varaan.

(ei kuitenkaan laskuvarjohypyllä vaan koneet laskeutuvat vallatuille kentille). Kun vastarinta on ollut oikeaa ja vakavaa, ovat ampuneet tykistöllä ja raketinheittimillä niin paljon kuin kykenevät. Mitä kovempi vastarinta, sitä julmemmin kaikki on tuhottu: kaupungit, siviilit, sotilaskohteet. Ilmavoimien ja helikopterien käyttö tuntuu olleen aina pienimuotoista ja vaikutukseltaan melko vähäistä. Pyrkimys on jokaisessa operaatiossa ja sodassa ollut nopea syvä isku sekä vihollisen lamauttaminen, jotta sota olisi lyhyt ja nopeasti ohi.

Ostin muutama viikko sitten Mark Galeottin "Putin's Wars" kirjan, sen mukaan jättivät tosiaan harjoitusten jälkeen kaksi pataljoonataisteluosastoa valmiuteen rajalle. Tiesivät Georgian tarttuvan toimeen, eivät aivan tarkkaan milloin. Tunti siitä kun Georgia aloitti tykistökeskityksen, osastot lähtivät etenemään tunneliin ja sen toiselle puolelle. Näin ollen Georgian olisi pitänyt tulpata se tunnelin suu jollain erikoisoperaatiolla. Sen sijaan koko venäläisten joukkojen nopea saapuminen sieltä yllätti heidät täysin.

Ukrainaan hyökkäyksessä toistui tuo sama, eli varikkoja ja varastoja oli jätetty paikoilleen edellisistä sotaharjoituksista, olivat valmiiksi odottamssa. Onneksi ryssivät sitten itse hyökkäyksen. Galeotti tiivisti, että saavuttivat operatiivisen yllätyksen koska eivät kertoneet omille kenraaleillekaan etukäteen hyökkäyksestä. Operatiivisen yllätyksen hinta oli sitten tuo ryssiminen, kun kukaan ei oikein tiennyt yksityiskohtaisesti kokonaisuudesta mitään, oli vaan omat ohjeet edetä nopeasti paikkaan X. Ja kun eteneminen pysähtyi, niin oltiin aivan ihmeissään mitä seuraavaksi pitäisi tehdä

 

[tulikomento]

Ostin muutama viikko sitten Mark Galeottin "Putin's Wars" kirjan, sen mukaan jättivät tosiaan harjoitusten jälkeen kaksi pataljoonataisteluosastoa valmiuteen rajalle. Tiesivät Georgian tarttuvan toimeen, eivät aivan tarkkaan milloin. Tunti siitä kun Georgia aloitti tykistökeskityksen, osastot lähtivät etenemään tunneliin ja sen toiselle puolelle. Näin ollen Georgian olisi pitänyt tulpata se tunnelin suu jollain erikoisoperaatiolla. Sen sijaan koko venäläisten joukkojen nopea saapuminen sieltä yllätti heidät täysin.

Ukrainaan hyökkäyksessä toistui tuo sama, eli varikkoja ja varastoja oli jätetty paikoilleen edellisistä sotaharjoituksista, olivat valmiiksi odottamssa. Onneksi ryssivät sitten itse hyökkäyksen. Galeotti tiivisti, että saavuttivat operatiivisen yllätyksen koska eivät kertoneet omille kenraaleillekaan etukäteen hyökkäyksestä. Operatiivisen yllätyksen hinta oli sitten tuo ryssiminen, kun kukaan ei oikein tiennyt yksityiskohtaisesti kokonaisuudesta mitään, oli vaan omat ohjeet edetä nopeasti paikkaan X. Ja kun eteneminen pysähtyi, niin oltiin aivan ihmeissään mitä seuraavaksi pitäisi tehdä

Oliko Galeottin kirjassa siitä mitään että ryssä olisi yrittänyt apinoida mm. jenkkien Irakin 2003 invaasiota, jolloin thunder run -taktiikoilla ajeltiin Bagdadin keskustaan asti ?

 

[Panssari Salama]

Oliko Galeottin kirjassa siitä mitään että ryssä olisi yrittänyt apinoida mm. jenkkien Irakin 2003 invaasiota, jolloin thunder run -taktiikoilla ajeltiin Bagdadin keskustaan asti ?

Kirja oli kirjoitettu pitkälti ennen helmikuuta 2022, mutta tapahtumat johtivat että Galeotti päivitti vielä kirjaa ennen julkaisua. Ehkä se keskeisin kommentti oli, että Putin oli suunnitellut poliisioperaation, ei sotaa. Ylimielisyydessään ja harhaisuudessaan odottivat, että vastarintaa ei ole.

 

[Mölkky]

Ajoituksen eli vuoden 2019 osalta ei voi olla pohtimatta: olisiko helmikuun 2022 hyökkäys voinut kohdistua Suomeen? Miksi muuten investoitaisiin suuresti tieverkon parantamiseen joitakin vuosia ennen hyökkäyssodan aloittamista? Suomi ei ollut tuolloin vahvasti menossa NATO:on mutta "jäätyneen konfliktin" myötä nämä haaveet olisi voinut unohtaa lopullisesti.

Samaa olen pohtinut monesti ja joka kerta tullut siihen tulokseen, että uhka Suomeen hyökkäyksestä on ollut todellinen. Valmistelevia toimia on olleet tuon lisäksi maahankinnat Suomesta strategisesti tärkeiltä alueilta mantereella ja ulkoväylien varrella ja (hyökkäys) joukkojen uudelleensijoitus rajan läheisyyteen. Käsitykseni mukaan poliittinen johto on ollut hyvin kartalla tilanteessa, vaikka siitä ei ole julkisuuteen huudeltu. Viimeisen kymmenen vuoden aikana maanpuolustukseen on satsattu onneksi ennätyksellisesti ja ilman poliittisia ristiriitoja. Airiston helmen viranomaisisku oli varmasti viesti ryssille siitä, että me tiedetään mitä te suunnittelette.