Antares
Respected Leader
Tuossa Ukrainan sodan live-seuranta ketjussa oli eilen puhetta tarkoista osumista vaunuihin. Käyttäjä magitsu linkitti sinne tämän twitter-viestin:
Sitä viestiä kommentoi käyttäjä Isoviha joka lisäsi kranaatin suorituskykynumerot:
Kvitnik is a Ukrainian laser-guided projectile, similar to Soviet made Krasnopol.
Ukrainian companies were involved in development of the Krasnopol and had all the technical documentation for this guided shell. So it war easy to establish Ukrainian production.It was officially adopted by the Ukrainian Armed Forces in 2012. Mass production commenced in 2013. However in 2014 production was stopped due to Russian military actions in Ukraine. It appeared that 70% of the components were imported from Russia. In 2017 developers demonstrated a pre-production version of the Kvitnik with no Russian components. In 2018 development was complete and Kvitnik was ready for production once again.
Key Features:
- the length of the projectile - 1.2 meter;
- the length of the GOS is 156mm;
- caliber - 152 / 155mm;
- weight GOS - 2.5 kilogram;
- the weight of the projectile - 48 kilogram;
- BB weight - 8 kilogram;
- range - 3-20 kilometers;
- operating temperature range - from 50 to -40 degrees.
Käyttäjä Isoviha linkitti myös tämän Youtube-videon, kommentoiden "Tuosta näkee laseroinnin ja vaikutukset":
Muistan että Intian armeija on ostanut paljon Krasnopol-kranaatteja ja käyttänyt niitä useamman kerran. He ovat myös julkisesti valittaneet niiden huonoa valmistuslaatua. Venäjä on tietysti kieltänyt kaiken ja toisaalta Intialla on kova tapa valittaa kaikenlaisesta todellisesta tai keksitystä ulkomaisen tekniikan heikkoudesta.
Muistamme varmaan 90-luvulta ruotsalaisen 120mm heittimen Strix-kranaatin, mitä kokeiltiin Suomessakin? Se ei niiden testien perusteella ollut tarpeeksi hyvä, oman aikansa tekniikkaa tietysti ja taisi olla kallis myös. Myöhemmin meillekin on hankittu 155mm BONUS-kranaatteja.
Nyt tämän Ukrainan sodan myötä olen alkanut taas miettimään, olisiko meille eduksi jos 120mm heittimille ja 155mm tykeille olisi Krasnopolin/Kvitnikin tapainen kranaatti? Joku voisi kysyä, montako eri järjestelmää tarvitaan panssarijoukkojen torjuntaan ja mitä ne kaikki maksavat, mutta ajatuksenjuoksuni oli seuraava:
Aina puhutaan siitä, paljonko kevyt jalkaväki kantaa tavaraa mukanaan. Olkapääohjukset ja miinat ovat selvästi pakollisia varusteita modernissa sodassa. Lähi- ja kaukotiedusteluun tarvitaan erilaiset UAV ja dronet, tämäkin on selvä. Mikäli olisi tällainen laserohjattu/-maalittava kranaatti, oletan että sen laserosoitin ei ole massiivisen iso ja painava. Sitä voisi harkita UAV tai droneen asennettavaksi, tosin sähkönkulutus sekä koko ja paino määräävät onko tuo edes mahdollista. Toinen vaihtoehto on se että näiltä lentäviltä saadaan tietoa maaleista ja jalkaväki käy osoittamassa ne laserilla, ei yhtä nopeaa ja tehokasta mutta ajaa asiansa.
Näillä saataisiin heittimet ja tykit tehokkaaksi avuksi panssarintorjuntaan JA ennenkaikkea saisi ehkä osan panssarintorjunnan massasta siirrettyä puolustuslinjassa taaksepäin (jalkaväeltä heittimille ja tykistölle). Jalkaväki kantaa tietysti edelleen olkapääohjukset ja miinat mukanaan, mutta jos pyrittäisiin ensin käyttämään kaukovaikutusaseita ja oma lähitorjunta vasta niiden jälkeen (tilanteen mukaan arvioitava) niin ehkä tästä olisi etua? Voidaan myös mennä edukkaammin ja perinteisemmin: ammutaan riittävä määrä kranaatteja lohkolle, kyllä niistä joku osuu. Onko turhaa huuhaata, resurssien ja vähien rahojen väärinkäyttöä? Tarpeeton lisä jo valmiiksi monipuoliseen panssarintorjuntaan? Olen aina kustannustehokkaimman ratkaisun kannalla enkä tältä istumalta tiedä näiden hintaa, joten ehkä nämä ovat niin kalliita ettei kannata.
Sitä viestiä kommentoi käyttäjä Isoviha joka lisäsi kranaatin suorituskykynumerot:
Kvitnik is a Ukrainian laser-guided projectile, similar to Soviet made Krasnopol.
Ukrainian companies were involved in development of the Krasnopol and had all the technical documentation for this guided shell. So it war easy to establish Ukrainian production.It was officially adopted by the Ukrainian Armed Forces in 2012. Mass production commenced in 2013. However in 2014 production was stopped due to Russian military actions in Ukraine. It appeared that 70% of the components were imported from Russia. In 2017 developers demonstrated a pre-production version of the Kvitnik with no Russian components. In 2018 development was complete and Kvitnik was ready for production once again.
Key Features:
- the length of the projectile - 1.2 meter;
- the length of the GOS is 156mm;
- caliber - 152 / 155mm;
- weight GOS - 2.5 kilogram;
- the weight of the projectile - 48 kilogram;
- BB weight - 8 kilogram;
- range - 3-20 kilometers;
- operating temperature range - from 50 to -40 degrees.
Käyttäjä Isoviha linkitti myös tämän Youtube-videon, kommentoiden "Tuosta näkee laseroinnin ja vaikutukset":
Muistan että Intian armeija on ostanut paljon Krasnopol-kranaatteja ja käyttänyt niitä useamman kerran. He ovat myös julkisesti valittaneet niiden huonoa valmistuslaatua. Venäjä on tietysti kieltänyt kaiken ja toisaalta Intialla on kova tapa valittaa kaikenlaisesta todellisesta tai keksitystä ulkomaisen tekniikan heikkoudesta.
Muistamme varmaan 90-luvulta ruotsalaisen 120mm heittimen Strix-kranaatin, mitä kokeiltiin Suomessakin? Se ei niiden testien perusteella ollut tarpeeksi hyvä, oman aikansa tekniikkaa tietysti ja taisi olla kallis myös. Myöhemmin meillekin on hankittu 155mm BONUS-kranaatteja.
Nyt tämän Ukrainan sodan myötä olen alkanut taas miettimään, olisiko meille eduksi jos 120mm heittimille ja 155mm tykeille olisi Krasnopolin/Kvitnikin tapainen kranaatti? Joku voisi kysyä, montako eri järjestelmää tarvitaan panssarijoukkojen torjuntaan ja mitä ne kaikki maksavat, mutta ajatuksenjuoksuni oli seuraava:
Aina puhutaan siitä, paljonko kevyt jalkaväki kantaa tavaraa mukanaan. Olkapääohjukset ja miinat ovat selvästi pakollisia varusteita modernissa sodassa. Lähi- ja kaukotiedusteluun tarvitaan erilaiset UAV ja dronet, tämäkin on selvä. Mikäli olisi tällainen laserohjattu/-maalittava kranaatti, oletan että sen laserosoitin ei ole massiivisen iso ja painava. Sitä voisi harkita UAV tai droneen asennettavaksi, tosin sähkönkulutus sekä koko ja paino määräävät onko tuo edes mahdollista. Toinen vaihtoehto on se että näiltä lentäviltä saadaan tietoa maaleista ja jalkaväki käy osoittamassa ne laserilla, ei yhtä nopeaa ja tehokasta mutta ajaa asiansa.
Näillä saataisiin heittimet ja tykit tehokkaaksi avuksi panssarintorjuntaan JA ennenkaikkea saisi ehkä osan panssarintorjunnan massasta siirrettyä puolustuslinjassa taaksepäin (jalkaväeltä heittimille ja tykistölle). Jalkaväki kantaa tietysti edelleen olkapääohjukset ja miinat mukanaan, mutta jos pyrittäisiin ensin käyttämään kaukovaikutusaseita ja oma lähitorjunta vasta niiden jälkeen (tilanteen mukaan arvioitava) niin ehkä tästä olisi etua? Voidaan myös mennä edukkaammin ja perinteisemmin: ammutaan riittävä määrä kranaatteja lohkolle, kyllä niistä joku osuu. Onko turhaa huuhaata, resurssien ja vähien rahojen väärinkäyttöä? Tarpeeton lisä jo valmiiksi monipuoliseen panssarintorjuntaan? Olen aina kustannustehokkaimman ratkaisun kannalla enkä tältä istumalta tiedä näiden hintaa, joten ehkä nämä ovat niin kalliita ettei kannata.
Viimeksi muokattu:
