Upseerit: Resurssit eivät riitä – Nato-jäsenyydellä vahva tuki

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tvälups
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Pelattava pelinappula Suomi on aina, natolla tai ilman natoa. Siten natojäsenyyteen toi pelinappula-asema ei itellä vaikuta paskan vertaa. Suomi on muiden armoilla eikä voi kokonaan päättää omasta asemastaan tai kovin helpolla pysytellä "puoleettomana" maana kriisien ulkopuolisena.

Suomi ei todellakaan ole voimakkaasti miellettynä balttiaan tai Venäjään.
 
Zero The Hero kirjoitti:
Koen että NATO-maana kykenisimme priorisoimaan puolustustamme tiettyihin puolustushaaroihin (maavoimat) liittolaistemme paikatessa osa-alueita (ilmavoimat) joiden ylläpitämiseen meillä ei olisi varaa. Samalla nauttisimme tietystä liittokunnan tarjoamasta pelotteesta joka mahdollisen vastustajan olisi otettava laskelmissaan huomioon vaikka liittolaislupausten lunastaminen ei reaalipolitiikan maailmassa olisikaan 100% varmaa. Konkreettisen sotilasavun lisäksi liittouma kykenee tarjoamaan monia muita etuja joista emme itseksemme nauti.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kaunis ajatus, jos pitäsiin tuota todennäköisenä kannattaisin NATO:a itsekin. Esitän kilpailevan vision:
NATO jäsenyyden seurauksena puolustusmäärärahat ohjataan nopean toiminnan ja korkean teknologian joukkoihin joista lähetetään pienempiä joukkoja siirtomaasotiin kriisinhallintatehtäviin. Suomeen perustetaan suomalaisten omilla rahoilla Arktisen sodankäynnin osaamiskeskus tjms höttötöttö-laitos jossa ylläpidetään n. kappaletta eversti+ virkoja. Mosurit miehitetään sopimussotilailla ja vapaaehtoisilla joita ei minään vuonna onnistuta värväämään tarpeeksi. Se mitä kalustohankintoihin jää kuluu ilmavoimien ylläpitoon maavoimat on aina vuorossa ensi vuonna. Lopputulemana sodanajan joukkojen miehet mahtuvat Hartwall-areenalle kokonaisuudessaan ja kalusto parkkipaikalle, mutta kaikki on ok koska olemme NATO:ssa.
 
Creidiki kirjoitti:
Kaunis ajatus, jos pitäsiin tuota todennäköisenä kannattaisin NATO:a itsekin. Esitän kilpailevan vision:
NATO jäsenyyden seurauksena puolustusmäärärahat ohjataan nopean toiminnan ja korkean teknologian joukkoihin joista lähetetään pienempiä joukkoja siirtomaasotiin kriisinhallintatehtäviin. Suomeen perustetaan suomalaisten omilla rahoilla Arktisen sodankäynnin osaamiskeskus tjms höttötöttö-laitos jossa ylläpidetään n. kappaletta eversti+ virkoja. Mosurit miehitetään sopimussotilailla ja vapaaehtoisilla joita ei minään vuonna onnistuta värväämään tarpeeksi. Se mitä kalustohankintoihin jää kuluu ilmavoimien ylläpitoon maavoimat on aina vuorossa ensi vuonna. Lopputulemana sodanajan joukkojen miehet mahtuvat Hartwall-areenalle kokonaisuudessaan ja kalusto parkkipaikalle, mutta kaikki on ok koska olemme NATO:ssa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Eikä tarvitse mennä kuin lautalla etelään niin näkee kuinka kävi.
 
Eikö Upseeriliitto toista tätä vuosittain? Liiton johto tietää että kansa ei halua Natoon eikä poliitikot uskalla/halua tehdä päätöstä. Näin voidaan vaatia lisää rahaa nykysysteemiin. Onko missään puitu Natoon liittymisen vaikutuksia pv:n henkilöstöön? Mahdollisessa ammattiarmeijaan siirtymisessä kun tulisi ehkä kovatkin yt-neuvottelut, mitä me teemme johtajilla ilman suorittavaa porrasta.

Ja tuosta pelinappulan roolista ei päästä eroon, oltiin sitten Natossa tai Euraasian Unionissa. Apua tulee jos se isompia hyödyttää.
 
Itse olen tässä miettinyt tuota mitä vehamalakin tuossa kirjoitti... Millainen on tämänpäivän nato? Kuinka paljon sillä on lähialueella kalustoa ja miehiä mikäli tarve tulee? Kovasti on eurooppa itseään aseista riisunut ja ilmoittanut keskittyvänsä kriisinhallintaan... Missä vaiheessa natomaiden resurssit alkavat tosiaaan olemaan siinä pisteessä että niillä kyetään hoitamaan paikallisia kriisejä mutta ei enään täyteen sotaan?
 
yrjö kirjoitti:
Pelattava pelinappula Suomi on aina, natolla tai ilman natoa. Siten natojäsenyyteen toi pelinappula-asema ei itellä vaikuta paskan vertaa. Suomi on muiden armoilla eikä voi kokonaan päättää omasta asemastaan tai kovin helpolla pysytellä "puoleettomana" maana kriisien ulkopuolisena.

Suomi ei todellakaan ole voimakkaasti miellettynä balttiaan tai Venäjään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Riippuu keltä kysyy. Ranskalaiset ainakin pitävät meitä Baltteina. Ei ole kauheasti vuosia siittä, kun nousi kohu Ranskan maantiedon oppikirjasta jossa Suomi oli köyhä ja kehittymätön maa jossa pääravinto oli Punajuuri. Jenkit taas eivät ole kuullutkaan koskaan suomesta. Conan nyt teki parhaan palveluksen meille ja mainosti vähän. Kuitenkin paras oli huijaus eräässä yhteisössä että suomi on paikka Floridan lähellä ja meidän härmäenglanti oli vain paikallinen murre. Sekin upposi 17vuotiaisiin kavereihin täysin. Tosiasiassa viimeiset 5vuotta olen kerran kuussa keskimäärin kertonut jenkille että ole suomesta. Aina sama vastaus England. No Finland. England. No Finland. Never heard. Pari kertaa muistan että joku New yorkin läheltä oleva on tiennyt maan. Erittäin harvinaista.. Oudoksuttaa laittaa maan puolustusta noin vieraisiin käsiin. Naton ja Natomaiden nykytilasta ja suhteesta Natoon tänäpäivänä en ole myöskään kuullut mitään. Savimajojen pommituksiin siittä kyllä on.
 
Iso osa niistä pohjoisamerikkalaisista joita ulkopolitiikka ylipäätään kiinnostaa (tai joille Eurooppa ylipäätäänkin on muuta kuin romanttisen kaupunkiloman kohde) tuntuu hahmottavan Suomen ihan OK. Näin ainakin minun tuttavapiirissäni, joka tosin on muutenkin kansainvälisemmin suuntautunutta.

Mitään järkevää käsitystä pikkumaiden problematiikasta ja erityiskysymyksistä on sinällään turha odottaa USA:n kansalaisilta, mutta yhtä lailla isojen eurooppalaisten maiden kansalaisilta. Yhden englantilaisen keskiluokkaisen hepun yllätys oli suuri, kun kuuli Suomen liittyneen jossain välissä salaa EU:iin.

Varsinaiseen asiaan, "resurssit eivät riitä - jotain tarttis tehdä" voisi vain vastata että raha. Niin tai näin sopimuspuolella, niin raha ratkaisee onko uskottavuus kunnossa, "itsenäinen" tai ei. Turha rimpuilla muuta.
 
Millainen on tämänpäivän nato? Kuinka paljon sillä on lähialueella kalustoa ja miehiä mikäli tarve tulee? Kovasti on eurooppa itseään aseista riisunut ja ilmoittanut keskittyvänsä kriisinhallintaan...
Klikkaa laajentaaksesi...

Usean viime vuoden ajan on ollut helppo esittää jokaiseen turvallisuusvajetta käsittelevään kysymykseen vastaukseksi Natoa. Vuosien varrella siitä on muodostunut mystinen mantra, kuin loitsu, jota hokemalla pystyy ikään kuin taikavoimien avulla lyömään suurenkin sotajoukon taistelukentän tuoksinassa.

Näin olikin asianlaita vielä 90-luvun lopulla kun asia nostettiin Suomen puolustuspoliittisessa keskustelussa framille. Yhdysvallat oli aktiivinen toimija Euroopassa, taloudessa oli voimakas nousukausi ja eurooppalaiset asevoimat luottivat määrään ja voimaan. Kylmän sodan jäljiltä Nato oli väkevä ja pelottava vastus, jota vain harva vainolainen olisi silloin lähtenyt haastamaan.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut ja muuttumassa kovalla vauhdilla sellaiseen suuntaan, että suurella todennäköisyydellä Amerikan ja Naton varaukseton ihailu ei enää tulevaisuudessa olekaan validi kaiken pelastava patenttiratkaisu.

Muutos johtuu puhtaasti geopolitiikasta ja taloudesta sekä näihin liittyvistä intresseistä. Yhdysvaltoja ja Eurooppaa on kurittanut poikkeuksellisen voimakas molempia heikentänyt talouskriisi, Kiinan voimistuessa Yhdysvallat on siirtämässä painopistettään Tyynellemerelle. Euroopan kuratalousmaiden asevoimien suorituskyky on suurella rytinällä ajettu alas, ja säilytetty vähäinen suorituskyky sekä joukkorakenne on suunniteltu kriha-operaatioihin.

Samalla ainoana EU-maana pärjäävä Saksa on lähentynyt Venäjää, koska molemmilla on hyvin yhtenevät taloudelliset intressit. Yllättäen myös Suomella ja Venäjällä on samassa suhteessa hyvin yhtenevät intressit sekä myös lisäpotentiaalia intressien laajentamiseen.

Kun nyt tarkastellaan nykyistä kehitystä ja maailmanmenoa laajemmin ja ajankohtaisin perustein sekä huomioidaan keskeisten tekijöiden (USA, Saksa ja Venäjä) Suomeen ja lähialueille kohdistuvat mahdolliset intressit, niin onko Naton ja Amerikan varaukseton ihailu sittenkään patenttiratkaisu yhtään mihinkään?

Vaikka Suomi-Saksa-Venäjä intressit menisivät jossain vaiheessa ristiin tai niiden toimivuutta vakavasti häirittäisiin ulkokehältä (Baltian maat ja USA), joka puolestaan johtaisi Venäjän "turvallisuustarpeesta" aiheutuvaan sotilaalliseen konfliktiin, johon myös Suomi sotkettaisiin mukaan, niin kuka Suomea tosiasiassa pystyisi auttamaan? Eivät ainakaan asevoimistaan luopuneet persaukiset EU-maat, koska niiden suorituskyvyllinen kompetenssi ei riitä.

Venäjä ei lähtökohtaisesti pidä Suomea vihollisenaan eikä edes "lähiulkomaanaan", ja sen strategisten etujen mukaista on vain ja ainoastaan Suomen suvereniteetti ja kyky huolehtia omasta alueestaan siten, ettei ulkopuolinen hyökkääjä pysty käyttämään Suomen aluetta hyökätäkseen Venäjälle. Miksi olisi edes Suomen etujen mukaista sallia sen intressien häirintä ja vielä taistella häirikön puolella?

Kysymys on paljon suuremmista ja monimutkaisemmista asioista kuin varusmiesten maastovuorokausista (= henkilökunnan sh-vrk = erittäin tärkeä palkanlisä) tai materiaalihankinnoista. Toisinaan kannattaa myös vähän kyseenalaistaa nykyisiä virallisia mantroja ja tarkastella olisiko sittenkin edullisempaa kääntää strategiapelin shakkilauta toisinpäin. Laudan toiselta puolelta peli saattaakin näyttää erilaiselta, etuineen ja haittoineen.

Mitään "uskottavaa puolustusta" ei ole olemassakaan. Se on vain ammattipoliitikkojen retoriikkaa, kuten myös epämääräinen "Nato-optio". Tehtävän ja tavoitteen kannalta riittävä sotilaallinen suorituskyky on tai ei ole. Jäsenyys on tai ei ole.
 
Laamanator kirjoitti:
Usean viime vuoden ajan on ollut helppo esittää jokaiseen turvallisuusvajetta käsittelevään kysymykseen vastaukseksi Natoa. Vuosien varrella siitä on muodostunut mystinen mantra, kuin loitsu, jota hokemalla pystyy ikään kuin taikavoimien avulla lyömään suurenkin sotajoukon taistelukentän tuoksinassa.

Näin olikin asianlaita vielä 90-luvun lopulla kun asia nostettiin Suomen puolustuspoliittisessa keskustelussa framille. Yhdysvallat oli aktiivinen toimija Euroopassa, taloudessa oli voimakas nousukausi ja eurooppalaiset asevoimat luottivat määrään ja voimaan. Kylmän sodan jäljiltä Nato oli väkevä ja pelottava vastus, jota vain harva vainolainen olisi silloin lähtenyt haastamaan.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut ja muuttumassa kovalla vauhdilla sellaiseen suuntaan, että suurella todennäköisyydellä Amerikan ja Naton varaukseton ihailu ei enää tulevaisuudessa olekaan validi kaiken pelastava patenttiratkaisu.

Muutos johtuu puhtaasti geopolitiikasta ja taloudesta sekä näihin liittyvistä intresseistä. Yhdysvaltoja ja Eurooppaa on kurittanut poikkeuksellisen voimakas molempia heikentänyt talouskriisi, Kiinan voimistuessa Yhdysvallat on siirtämässä painopistettään Tyynellemerelle. Euroopan kuratalousmaiden asevoimien suorituskyky on suurella rytinällä ajettu alas, ja säilytetty vähäinen suorituskyky sekä joukkorakenne on suunniteltu kriha-operaatioihin.

Samalla ainoana EU-maana pärjäävä Saksa on lähentynyt Venäjää, koska molemmilla on hyvin yhtenevät taloudelliset intressit. Yllättäen myös Suomella ja Venäjällä on samassa suhteessa hyvin yhtenevät intressit sekä myös lisäpotentiaalia intressien laajentamiseen.

Kun nyt tarkastellaan nykyistä kehitystä ja maailmanmenoa laajemmin ja ajankohtaisin perustein sekä huomioidaan keskeisten tekijöiden (USA, Saksa ja Venäjä) Suomeen ja lähialueille kohdistuvat mahdolliset intressit, niin onko Naton ja Amerikan varaukseton ihailu sittenkään patenttiratkaisu yhtään mihinkään?

Vaikka Suomi-Saksa-Venäjä intressit menisivät jossain vaiheessa ristiin tai niiden toimivuutta vakavasti häirittäisiin ulkokehältä (Baltian maat ja USA), joka puolestaan johtaisi Venäjän "turvallisuustarpeesta" aiheutuvaan sotilaalliseen konfliktiin, johon myös Suomi sotkettaisiin mukaan, niin kuka Suomea tosiasiassa pystyisi auttamaan? Eivät ainakaan asevoimistaan luopuneet persaukiset EU-maat, koska niiden suorituskyvyllinen kompetenssi ei riitä.

Venäjä ei lähtökohtaisesti pidä Suomea vihollisenaan eikä edes "lähiulkomaanaan", ja sen strategisten etujen mukaista on vain ja ainoastaan Suomen suvereniteetti ja kyky huolehtia omasta alueestaan siten, ettei ulkopuolinen hyökkääjä pysty käyttämään Suomen aluetta hyökätäkseen Venäjälle. Miksi olisi edes Suomen etujen mukaista sallia sen intressien häirintä ja vielä taistella häirikön puolella?

Kysymys on paljon suuremmista ja monimutkaisemmista asioista kuin varusmiesten maastovuorokausista (= henkilökunnan sh-vrk = erittäin tärkeä palkanlisä) tai materiaalihankinnoista. Toisinaan kannattaa myös vähän kyseenalaistaa nykyisiä virallisia mantroja ja tarkastella olisiko sittenkin edullisempaa kääntää strategiapelin shakkilauta toisinpäin. Laudan toiselta puolelta peli saattaakin näyttää erilaiselta, etuineen ja haittoineen.

Mitään "uskottavaa puolustusta" ei ole olemassakaan. Se on vain ammattipoliitikkojen retoriikkaa, kuten myös epämääräinen "Nato-optio". Tehtävän ja tavoitteen kannalta riittävä sotilaallinen suorituskyky on tai ei ole. Jäsenyys on tai ei ole.
Klikkaa laajentaaksesi...

Totta. Venäjän etu on suomen oma vahva ja itsenäinen puolustus. Tämä myös kuulunut Putinin puheista. Tämä lapsenomainen huomion hakeminen lännestä on älytöntä. Olemme ystävällismielinen maa Venäläisten silmissä vaikka ei tartuttu Putinin tarjoamaan apuun armeijan modernisoinnista. Ihan sama mistä aseet tulevat kunhan ei liittouduta venäjää vastaan. Nato tarkoittaa sitä jos kysyy Iivanalta.
 
Laamanator kirjoitti:
Venäjä ei lähtökohtaisesti pidä Suomea vihollisenaan eikä edes "lähiulkomaanaan",.
Klikkaa laajentaaksesi...

Antaisitko hiukan perusteluja tuolle, nähdäkseni vastakkaiselle mielipiteelle on nähtävissä paljon perusteluja mutta tälle ei.

Muilta osin hatunnoston arvoinen, selkeä ja perusteltu kannanotto, mistä kiitokset (vaikka olenkin monesta kohdasta eri mieltä, mutta erinomainen puheenvuoro joka tapauksessa).
 
Jos osaisin painella oikeita näppylöitä, antaisin Laamanatorille prikaatikenraalin arvonimen heti. Kirjoitus on täynnä asiaa, jossa pohditaan aidosti asioita ilman minkäänlaista ideologista painolastia. Ja vaikka ette uskoisi, tuota rataa osa poliitikoista näitä pohtii. Samalla kun tuota kirjoitusta lukee, huomaa sen, että olemme kirotun monimutkaisten asioiden äärellä, pelkkä ideologinen paatos ja usko, tietty höpöluottamus, ei vaan nyt riitä. Se on kuin menisi persu edellä pihkaiseen kuuseen, sellaiseen kevätvaluvaan niljaiseen näreeseen.

"Mä haluun totanoin" - sektorilta ei löydy nyt oikeaa ratkaisua. Todennäköisesti tulemme aikaan, jossa mikään "entinen" ei voi viitoittaa tulevaa. Saranakohdaksi sitä on sanottu maailmalla ja pari suurlähettilästä on tästä vikileaksien mukaan paahtanut suomalaisillekin. Meidän on varottava joutumasta typeräksi käsikassaraksi peliin, jota ne toiset eivät haluakaan pelata loppuun asti. Tässä samalla myönnän, että minä en osaa sanoa tietojeni ja ymmärrykseni turvin sitä, mitä pitää tehdä. Vaistooni ja päättelyyni olen oppinut luottamaan: mistään wanhasta emme nyt löydä lääkestä tulevaiseen.
 
Samses kirjoitti:
Antaisitko hiukan perusteluja tuolle, nähdäkseni vastakkaiselle mielipiteelle on nähtävissä paljon perusteluja mutta tälle ei.

Muilta osin hatunnoston arvoinen, selkeä ja perusteltu kannanotto, mistä kiitokset (vaikka olenkin monesta kohdasta eri mieltä, mutta erinomainen puheenvuoro joka tapauksessa).
Klikkaa laajentaaksesi...

Jos sallit, niin tuossa ehkä viitataan yhteisiin intresseihin ja siihen, että pitää erottaa sisäpoliittinen propaganda siitä politiikasta, jota tosiolevasti tehdään. Mutta Laamanator tietää itse varmasti, mitä tarkoitti.
 
Tää on aivan uskomatonta! Ilman ideologista painolastia? Kirjoitus on oppikirjaesimerkki olkiukko-nimisen argumentointivirheen käytöstä.

Näen kyllä, että tää on monen hellimä ajatuskulku tällä palstalla! Varsinkin baikalin ja hänen hännystelijöiden. Kun vaan joku kerrankin kykenisi osoittamaan sellaisen uskottavan henkilön (tai vielä parempaa: useita sellaisia) jonka mielestä NATO on "ikään kuin taikavoimien avulla lyömään suurenkin sotajoukon taistelukentän tuoksinassa." tai "Amerikan ja Naton varaukseton ihailu ei enää tulevaisuudessa olekaan validi kaiken pelastava patenttiratkaisu." Taitaa olla aika harvapäinen joukko jotka uskoo Naton olevan kaiken pelastava patenttiratkaisu... Toihan on täyttä asenteellista retoriikkaa! Sinänsä upeasti muotoiltua ja hyvää. Proosallistakin. Kaikella kunnioituksella kepuisäntiä kohtaan, se ei mitenkään ole "ilman ideologista painolastia". Toi on läpeensä NATO-vastaista retoriikkaa ja nimenomaan retoriikkaa! Ei faktaa tai "tosiolevaa" vaan oma mielipide. Esim. "Naton varaukseton ihailu" on selkeää lokerointia ja pyrkimys niputtaa kaikki Natoa edes jollakin tasolla kannattavat aivottomiksi jenkki-intoilijoiksi joiden silmissä vilkkuu stars and stripes. Näinhän tää täällä toistuvasti esitetään. Pöyristyttävää nähdä et tota pidetään ylläpidonkin puolesta jonakin neutraaliuden ja esimerkillisen tasapuolisuden ohjenuorana. Sitä se ei ainakaan ole.

Jos esitetään argumentti tai annetaan ymmärtää, että Naton kannattajissa on tai olisi merkittävä joukko näin ajattelevia kuin Laamanator runollisesti muotoilee tai hänen kuvaamansa ajatuskulku ohjaisi tai jotenkin hallitsisi "nato-kiimaisten" mielipiteitä niin olisi kerrankin hyvä jos esim. baikal, Laamanator tai ihan kuka tahansa voisi osoittaa keitä henkilöitä nämä ovat. Että heitä olisi muuallakin kuin palstan baikalilaisten kirjoittajien kuvitelmissa. Esim. yhteiskunnan ylemmissä kerroksissa tai päättävissä asemissa. Tai edes jossain?

Koska jos ei ole, niin tuohan olkiukko!

Yleensä en nillitä kirjoitus- ja argumentointivirhistä mutta tää on melkein yhtä räikeää kuin Ravenin sokeus yhdysssanoille. Mua ei oikeesti haittaa kirjoitusvirheet ja käytetty retoriikka, on paskaa keskustelua nillittää niistä koska se on merkki siitä että ei oo muuta sanottavaa. Retorikka kuuluu tähän, mutta tajuutteko te edes että wikipediassa on tollanen lista kuin argumenttivirheet? Mä myönän et rakentava asenne ei oo mun parhaita puolia, joku vois sanoo (ja aika monta kertaa onkin sanottu) et mulla on asenneongelma:cool: (ja siksi musta ei tuu mitään... LOL!11!) mut pyrin kuitenkin siihen et en ainakaan tahallani valehtele. Tietty tää on katsantoasiakin. Jos mä nään ABC:n kepulaisisännät vastustavina jäärinä niin kai sit isännät voi nähdä kaupunkilaiset&eteläsuomalaiset yhtenä jenkki-intoisena sakkina jotka "kulli pystyssä tavoittelavat Naton jäsenyttä amerikaanojen takapuolta nuollen ja nöyristellen että voivat lakkautta intin" ja "uskoa että obaman taikakäsi pyyhkäisee vihollisen vaan pois..." Samalla tahallaan haluavat ärsyttää venäläisiä sen minkä vaan voivat.

Ei se tietty ihan noin mee. Mut mä voin sanoo et ABC:n kepulaisisäntä on nettikeskustelun karikatyyri. Se on ihan tahallaan luotu provosoimaan, kylläkin tosiolevaisista aineksista. Mut veikkaan, että "natokiimaiset eteläsuomalaiset" on sakki jonka olemassaoloon ABC:n metsästävät kepulaisisännät ihan tosissaan uskovat. Se ero tossa on.

Stubb, Haglund, Sauli? Kuka? Nimetkää joku! Sanokaa nyt edes jotain tähän, koska jos mitään ei tule olen kovasti pettynyt. Silloinhan on esitetty taivaan totena jotain sellaista minkä mä luulen olevan pääasiallisesti vain ajatus- tai paremminkin kuvitteellisella tasolla. Olisi nyt edes se yksikin joka uskoo naton olevan "taikaviitta" ja "lähettävän panssaridivisioonia, mielttömästi koneita ja materiaalia". Haastan tässä ihan siksi, koska itse en muista kenenkään noin sanoneen tai epäsuorasti antaneen ymmärtää. Kyllä mä nyt sen snaijaan et kyse on vertauskuvasta, mutta nato-kiimaiset, mitä ite oon lukenut näyttäisivät olevan pääasiassa todellakin jalat maan pinnalla. Ihan toisin siis kuin annetaan ymmärtää. Eivät ole lopettamassa asevelvollisuutta, eivät ole ulkoistamssa puolustusta, eivät usko taikaviittoihin ja mielettömään massamaiseen materiaaliapuun. Koska tota ei anna kukaan, tota ei tuu mistään. Piste. Tää nyt ei oo mikään ongelma todeta, mut jos alituisesti esitetään, että naton kannattajat olisvat jotenkin homogeeninen sakki joka ajattele noin, niin mun mielestä se vaan on paskapuhetta. Tietty joku perustyhmä rivikansanedustaja voi joskus jotain tollasta möläyttää. Mut ne nyt jo möläyttelee kaikenlaista. Puolustusministeri, kenraali tai edes everstismies, puolustusministeriön virkamies, ulkoministeriöstä joku. Anyone. Noidenkin puttuessa joku muukin menettelee. Edes Päivi Räsäsen tai Teuvo Hakkaraisen tason uskovainen tai kylähullu menettelee jos ketään muuta ei löydy?
 
Viimeksi muokattu:
Laamanator kirjoitti:
Usean viime vuoden ajan on ollut helppo esittää jokaiseen turvallisuusvajetta käsittelevään kysymykseen vastaukseksi Natoa. Vuosien varrella siitä on muodostunut mystinen mantra, kuin loitsu, jota hokemalla pystyy ikään kuin taikavoimien avulla lyömään suurenkin sotajoukon taistelukentän tuoksinassa.

Näin olikin asianlaita vielä 90-luvun lopulla kun asia nostettiin Suomen puolustuspoliittisessa keskustelussa framille. Yhdysvallat oli aktiivinen toimija Euroopassa, taloudessa oli voimakas nousukausi ja eurooppalaiset asevoimat luottivat määrään ja voimaan. Kylmän sodan jäljiltä Nato oli väkevä ja pelottava vastus, jota vain harva vainolainen olisi silloin lähtenyt haastamaan.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut ja muuttumassa kovalla vauhdilla sellaiseen suuntaan, että suurella todennäköisyydellä Amerikan ja Naton varaukseton ihailu ei enää tulevaisuudessa olekaan validi kaiken pelastava patenttiratkaisu.

Muutos johtuu puhtaasti geopolitiikasta ja taloudesta sekä näihin liittyvistä intresseistä. Yhdysvaltoja ja Eurooppaa on kurittanut poikkeuksellisen voimakas molempia heikentänyt talouskriisi, Kiinan voimistuessa Yhdysvallat on siirtämässä painopistettään Tyynellemerelle. Euroopan kuratalousmaiden asevoimien suorituskyky on suurella rytinällä ajettu alas, ja säilytetty vähäinen suorituskyky sekä joukkorakenne on suunniteltu kriha-operaatioihin.

Samalla ainoana EU-maana pärjäävä Saksa on lähentynyt Venäjää, koska molemmilla on hyvin yhtenevät taloudelliset intressit. Yllättäen myös Suomella ja Venäjällä on samassa suhteessa hyvin yhtenevät intressit sekä myös lisäpotentiaalia intressien laajentamiseen.

Kun nyt tarkastellaan nykyistä kehitystä ja maailmanmenoa laajemmin ja ajankohtaisin perustein sekä huomioidaan keskeisten tekijöiden (USA, Saksa ja Venäjä) Suomeen ja lähialueille kohdistuvat mahdolliset intressit, niin onko Naton ja Amerikan varaukseton ihailu sittenkään patenttiratkaisu yhtään mihinkään?

Vaikka Suomi-Saksa-Venäjä intressit menisivät jossain vaiheessa ristiin tai niiden toimivuutta vakavasti häirittäisiin ulkokehältä (Baltian maat ja USA), joka puolestaan johtaisi Venäjän "turvallisuustarpeesta" aiheutuvaan sotilaalliseen konfliktiin, johon myös Suomi sotkettaisiin mukaan, niin kuka Suomea tosiasiassa pystyisi auttamaan? Eivät ainakaan asevoimistaan luopuneet persaukiset EU-maat, koska niiden suorituskyvyllinen kompetenssi ei riitä.

Venäjä ei lähtökohtaisesti pidä Suomea vihollisenaan eikä edes "lähiulkomaanaan", ja sen strategisten etujen mukaista on vain ja ainoastaan Suomen suvereniteetti ja kyky huolehtia omasta alueestaan siten, ettei ulkopuolinen hyökkääjä pysty käyttämään Suomen aluetta hyökätäkseen Venäjälle. Miksi olisi edes Suomen etujen mukaista sallia sen intressien häirintä ja vielä taistella häirikön puolella?

Kysymys on paljon suuremmista ja monimutkaisemmista asioista kuin varusmiesten maastovuorokausista (= henkilökunnan sh-vrk = erittäin tärkeä palkanlisä) tai materiaalihankinnoista. Toisinaan kannattaa myös vähän kyseenalaistaa nykyisiä virallisia mantroja ja tarkastella olisiko sittenkin edullisempaa kääntää strategiapelin shakkilauta toisinpäin. Laudan toiselta puolelta peli saattaakin näyttää erilaiselta, etuineen ja haittoineen.

Mitään "uskottavaa puolustusta" ei ole olemassakaan. Se on vain ammattipoliitikkojen retoriikkaa, kuten myös epämääräinen "Nato-optio". Tehtävän ja tavoitteen kannalta riittävä sotilaallinen suorituskyky on tai ei ole. Jäsenyys on tai ei ole.
Klikkaa laajentaaksesi...


"Venäjä ei lähtökohtaisesti pidä Suomea vihollisenaan eikä edes "lähiulkomaanaan", ja sen strategisten etujen mukaista on vain ja ainoastaan Suomen suvereniteetti ja kyky huolehtia omasta alueestaan siten, ettei ulkopuolinen hyökkääjä pysty käyttämään Suomen aluetta hyökätäkseen Venäjälle. Miksi olisi edes Suomen etujen mukaista sallia sen intressien häirintä ja vielä taistella häirikön puolella?"

Yllä olevalla kappaleellaan Laamanator palautti meidät näppärästi YYA-aikaan ja Venäjän (Neuvostoliiton) etuvartioksi. Kansalaisille on kuitenkin myyty "uskottavaa itsenäistä" puolustusta Venäjän uhan varjolla, ei Venäjän suojelijan ominaisuudessa. Tämänkin olen valmis hyväksymään kantana, mutta se on myös silloin sanottava julkisesti ja annettavan sen jälkeen kansan päättää turvallisuuspolitiikkamme suunnasta. Venäjän nykykehitystä seuratessani oma päätökseni on helppo tehdä.

Olen aiemminkin kirjoitanut (ja monta kertaa), etten ole Nato varaukseton ihailija. USA:ssa olen toki käynyt, mutta en enää halua edes matkustaa sinne. Puolustuksemme suuntaan meillä on kaksi rehellistä päävaihtoehtoa. Joka sotilaallinen liittoutuminen Naton kanssa tai Laamanaattorin ehdottama rauhanomainen rinnakkaiselo, jossa puolustuksemme päätehtävä on välttää totaalisen sotilaallisen tyhjiön muodotuminen. Nykyinen näennäisuskottavuus ei vai enää jatkua pitkään, ei vaikka sitä yritettäisiin paikata pohjoismaisella yhteistyöllä. Venäjän kupeessa ja siinä uskossa elämisessä, ettei maa enää koskaan puutu sotilaallisesti asioihimme, on siinäkin omat riskinsä. En kuitenkaan lähde spekuloimaan missä maailman tilanteessa Suomi voisi joutua aseellisen selkkauksen osapuoleksi. Näissä keskusteluissa jokainen esittää oman hypoteesinsa ja siihen sopivan vastuksen.

Olen samaa mieltä Laamantorin viimeisen kappaleen kanssa: "Mitään "uskottavaa puolustusta" ei ole olemassakaan. Se on vain ammattipoliitikkojen retoriikkaa, kuten myös epämääräinen "Nato-optio". Tehtävän ja tavoitteen kannalta riittävä sotilaallinen suorituskyky on tai ei ole. Jäsenyys on tai ei ole." Siitä on revittävä, nyt elämme "hämärällä alueella".
 
Rauhoitu hyvä mies ja kokoa itsesi. Tässä on nyt vähän hutera olo, kun on kolme päivää odottanut polvet vapisten ja sydän tykyttäen, mitä ihmettä se etelä-suomalaisten rajattomasti ihailema A. Stubb ilmoittaa! Ei meinannut enää viime yönä unikaan tulla, kun piti miettiä, mitenköhän Aleks meinaa elämänsä järjestää? Hirmuinen episodi. Onneksi nyt on paljastunut, että mieshän lähtee hoitamaan kotimaan asioita Eurooppaan. Hyvää matkaa, toivottaa K-kaupan väki.

Olisit nyt arvostellut tuota Laamanatorin ansiokasta kirjoitusta, äläkä vedä siihen kepu-isäntiä ja jotain erikoista hallusinaatiota "baikalin hännystelijöistä". Voi jessus. Mitä tulee kepulaisuuteen, niin pakkanen on siunattu asia. Lähden 15 min. kuluttua katsastamaan, joko perämetsään pääsee metsätyökoneet, pitää nimittäin liipata hieman humisevaa Enson myllyihin, ja toisaalta saa hieman fyrkkaakin, muuten ei lapset saa uusia puhelimia eikä emäntä käy silkissä. :cool:

Vastaus on tarkoitettu nimim. yrjölle.

Ja huomasithan yrjö, että kirjoitin, etten osaa sanoa mitä pitäisi tehdä. En todellakaan osaa tietojeni ja ymmärrykseni valossa sanoa, miten suomineito luotsataan ihanasti kohtuullisen mukavaan satamaan. En sulje mitään vaihtoehtoa pois, arvioin yllä Laamanatorin ansiokasta kirjoitusta, sisällössä on pari kohtaa josta olen eri mieltä, mutta kirjoituksen arvoon se ei vaikuta yhtään. Yritä nyt lukea näitä posteja loppuun saakka, ennenkuin alat reuhtoa. Muistathan wanhoilta ajoilta, että kusitolpaksi en rupea?
 
Viimeksi muokattu:
Minä en ymmärrä mitä NATO-jäsenyydellä yritetään ratkaista
Verrataan tilannetta nyt vaikka Viroon:
Sotilaallista uhkaa ei ole
Poliittinen painostus on minimaalista
Taloudellinen painostus on minimaalista
FSB toimii maassa suhteellisen sammutetuin lyhdyin

Jos jätetään pois laskuista Desantin masirovhka operaatiot rajan takana niin ei ole mitään merkkiäkään että tähän on tuloss mitää muutosta. NAT-jäsenyydeltä haetaan mielikuvitustukea mielikuvitusuhkia vastaan. Stalin kuoli jo ja Neuvostoliittokin hajosi. NATO:lta ollaan hakemassa mielikuvitustukea mielikuvitusuhkaa vastaan.

Virossa asiat on paljon huonommin vaikka veljeskansa on NATOn tiukassa ytimessä, sotii liittolaisensa kanssa Afganistanissa ja on niin kilttiä poikaa että. Missä se tuki ja selkänoja?
 
^koska uhkaa ei ole niin silloinhan ei tarvita edes omaa inttiä.
 
Vähän vaikea nähdä mistä niitä lisäresursseja tulisi lähivuosina julkisella sektorilla yhtään mihinkään, pitäisi kait lähinnä miettiä ovatko ne resurssit tälläkään hetkellä optimaalisessa käytössä. Vähän sietää epäillä. Ja jos muu ei auta niin sitten karsitaan tehtäviä ja priorisoidaan, mikä on tietenkin hankalaa koska siinä joku joutuu tekemään ikäviä päätöksiä.

Mitä taas tulee Natoon niin eiköhän siihen olisi pitänyt liittyä jo joskus Ahtisaaren kaudella, nyt alkaa koko Nato olemaan sellainen menetetty mahdollisuus johtuen tietyistä muutoksista geopolitiikassa ja maailmantalouden rakenteissa. Toisaalta Euroopan integraatio on tässä välillä edennyt sen verran että emme ilman Natoakaan sentään palaa mihinkään YYA-Suomeen.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top