US Navy - Yhdysvaltain laivasto

Saksalainen insinööri (tai siis merivoimien speksaaja) ottaa esteettömyysvaatimuksetkin huomioon (onhan pyörätuolillakin päästävä liikkumaan "sota"laivassa), ja tuloksena on Baden-Württemberg-luokka, jossa on hävittäjän kokoisessa aluksessa partioaluksen suorituskyky.

USA:n suunnittelumokat ovat vain suhteellisia, vaikka toki vakavia, jos pyrkimyksenä on säilyttää maailman johtavan merisuurvallan asema.

Ja toisaalta saksalaisten tunarointi ei aivan vertaudu, koska se on institutionaalisella tasolla, kun upseerikoulu ei ole heillä sotakoulu, vaan lähinnä teknillinen yliopisto, jossa käydään ohessa vähän sotatieteitä, paino sanalla vähän, mikä selittää paljon suunnittelun insinöörivetoisuutta ja kunnollisten määrittelyjen ongelmaa.
Ei se ole niin paljoa kiinni siitä suunnitteleeko sotalaivaa insinöörit vai sotilaat vai molemmista koostuva työryhmä. Pääpointti on siinä, että mitkä määritteet tilaaja antaa suunnittelulle.

Jos lähtökohtaisesti tehtävänanto on sellainen, että sen pitää olla parempi kuin yhdelläkään kuvitteellisella vastustajalla samassa kokoluokassa ja kyetä tehtäviin X, Y, Z tietyn yhtenäisen ajan verran merialueella XYZ niin tuskin se tiimi suunnittelee sitten kovin huonoa laivaa.

Rajoitteet tulevat sitten kun kerrotaan mitä laiva saa korkeintaan maksaa valmiina ja kuinka suuri eräkoko niitä aiotaan valmistaa.

Ensimmäiseen osioon ei pitäisi päästää konsultteja ollenkaan hääräämään ja jälkimmäiseen ei pitäisi päästää poliitikkoja ollenkaan päättämään.

Mikäli molemmat pääsevät osallistumaan niin katastrofi vain odottaa valmistumistaan.
 
Varmaan hankintapäätös oli alunperinkin väärä, piti valita valmiista vaihtoehdoista vähiten huono.

Ongelmana oli myös hinta, se lähestyi Burkejen hintaa ilman lähellekään samaa suorituskykyä.

Ei kai se ihan niin paljoa maksanut, oliko johtoaluksen hinta 1.2 miljardia ja sarja-alusten hinta olisi ollu 950 miljoonaa - vaikka nämä luvut kai oltaisiin ylitetty. Uusimmat Burket maksaa kuitenkin pitkälti yli 2 miljardia.

En usko että Burkea kannattaa ruveta kutistamaan, aika vanha burkki jo eikä ehkä muutenkaan enää sellainen mitä nykyään tehtäisiin. Toivottavasti siellä nyt on jollain jenkkitelakalla 'clean sheet' valmiina työpöydän vetolaatikossa, muuten menee hyvä tovi ennen kuin jotain kelluvaa on kehissä.

Vaikuttaa siltä, että kaikilta on pallo hukassa tällä hetkellä. Sekopäinen sähkövoimansiirron tuominen näihin aluksiin on virhe, joka maksaa. Semmoinen ei kuulu fregatti-luokan aluksiin. On ehkä niin, ettei edes 6500 tonnia riitä uppoumaksi, vaan pitää olla se 8000 tonnia ennen kuin se menee.

Hyvinhän se toimi panssarilaivoissakin ;) Onhan sillä järjestelmällä omat etunsa. Taloudellisuuden ja äänen puolesta puhdas kaasuturbiini ilmeisesti ei ole tänä päivänä haluttu ratkaisu.
 
Ei kai se ihan niin paljoa maksanut, oliko johtoaluksen hinta 1.2 miljardia ja sarja-alusten hinta olisi ollu 950 miljoonaa - vaikka nämä luvut kai oltaisiin ylitetty. Uusimmat Burket maksaa kuitenkin pitkälti yli 2 miljardia.

En usko että Burkea kannattaa ruveta kutistamaan, aika vanha burkki jo eikä ehkä muutenkaan enää sellainen mitä nykyään tehtäisiin. Toivottavasti siellä nyt on jollain jenkkitelakalla 'clean sheet' valmiina työpöydän vetolaatikossa, muuten menee hyvä tovi ennen kuin jotain kelluvaa on kehissä.



Hyvinhän se toimi panssarilaivoissakin ;) Onhan sillä järjestelmällä omat etunsa. Taloudellisuuden ja äänen puolesta puhdas kaasuturbiini ilmeisesti ei ole tänä päivänä haluttu ratkaisu.
Nimenomaan se EI TOIMINUT panssarilaivoissa. Käytettävyys oli hyvä, mutta koneiston tehopainosuhde oli onneton. Liian painava, siitä ei päästä mihinkään. Ei sovi alle 6500 tonnin aluksiin, ei ehkä alle 8000 tonnin kun puhutaan ensilinjan taistelualuksesta.

Sähkövoimansiirto maksoi panssarilaivoissa suojauksen. Se on siitä se fakta.
 
Back
Top