USA:n presidentti ja pressanvaalit

[Mortti]

Tämähän pätee myös jenkkiläiseen politiikkaan. "Two idiot system is here to stay".

Olin varsin pitkään sitä mieltä, että USA:n de-facto kaksipuoluejärjestelmä, jossa puolueiden kannatus on jatkuvasti kohtalaisen lähellä 50-50 tasajakoa, on jonkinlainen demokratian irvikuva. Ja että esimerkiksi suomalainen monipuoluejärjestelmä on paljon parempi. Mutta mielipiteeni on muuttunut palttiarallaa 180 astetta tässä viimeisten 10 vuoden aikana, kun on alkanut käydä alati enemmän selväksi, että suomalainen politiikanteko on jämähtänyt hallituspuolueiden keskinäisen kinastelun ja lehmänkauppojen seurauksena mitättömäksi puuhasteluksi, jossa mitään hiemankaan suurempia päätöksiä ei saada aikaan. Tai jos saadaan, aikaa menee aivan luvattoman pitkään.

USA:n veitsen terällä keikkuvassa kaksipuoluejärjestelmässä on ainakin seuraavat kiistattomat edut:

1. Äänestäjillä on selkeät vaihtoehdot: joko-tai.
2. Puolueilla on jatkuva tuli takapuolen alla pyrkiä miellyttämään äänestäjiä, koska tappio vaaleissa tarkoittaa selkeän vastapuolen voittoa.
3. Vastuu päätöksenteosta on selkeämpää: vallassa oleva puolue voi toki kinastella sisäisesti, mutta kokkeja on vähemmän kuin esimerkiksi jossain suomalaisessa sateenkaarihallituksessa / six-packissä. Tämä tukee toisaalta tehokkaampaa päätöksentekoa ja toisaalta parempaa "kuluttajansuojaa" äänestäjille (vallassa oleva puolue ei voi niin helposti vedota siihen, että äänestäjien kaipaamaa edistystä ei tapahdu, koska jotkin muut puolueet X, Y ja Z haraavat vastaan).
4. USA:ssa käydään vaaleja sen verran usein, että edes "yksinvaltaan" pääsevän puolueen on vaikea tehdä yleisen äänestäjäkunnan karsastamia päätöksiä: vaalitappio on jo pian odottamassa nurkan takana, jos näin tekee. Tämä käytännössä estää politiikan liian jyrkät äkkikäännökset eri puolueiden valtakausien välillä.

Asioita voi siis ajatella monella tavalla. Ihan mielelläni näkisin ainakin kokeeksi Suomessa sellaisen poliittisen tilanteen, jossa on tarjolla esimerkiksi selkeästi vasemmalle tai selkeästi oikealle kallellaan oleva puolue. Nykyisinhän valtapuolueet eivät taida edes yrittää kunnolla erottua toisistaan, ja vastuu päätöksenteosta tuntuu olevan täysin olematonta. Eli ei tuo politiikan polarisaatio USA:ssa olekaan välttämättä mikään huono asia vaan kehitystä ylläpitävä voima.

 

[Rannari]

Olin varsin pitkään sitä mieltä, että USA:n de-facto kaksipuoluejärjestelmä, jossa puolueiden kannatus on jatkuvasti kohtalaisen lähellä 50-50 tasajakoa, on jonkinlainen demokratian irvikuva. Ja että esimerkiksi suomalainen monipuoluejärjestelmä on paljon parempi. Mutta mielipiteeni on muuttunut palttiarallaa 180 astetta tässä viimeisten 10 vuoden aikana, kun on alkanut käydä alati enemmän selväksi, että suomalainen politiikanteko on jämähtänyt hallituspuolueiden keskinäisen kinastelun ja lehmänkauppojen seurauksena mitättömäksi puuhasteluksi, jossa mitään hiemankaan suurempia päätöksiä ei saada aikaan. Tai jos saadaan, aikaa menee aivan luvattoman pitkään.

USA:n veitsen terällä keikkuvassa kaksipuoluejärjestelmässä on ainakin seuraavat kiistattomat edut:

1. Äänestäjillä on selkeät vaihtoehdot: joko-tai.
2. Puolueilla on jatkuva tuli takapuolen alla pyrkiä miellyttämään äänestäjiä, koska tappio vaaleissa tarkoittaa selkeän vastapuolen voittoa.
3. Vastuu päätöksenteosta on selkeämpää: vallassa oleva puolue voi toki kinastella sisäisesti, mutta kokkeja on vähemmän kuin esimerkiksi jossain suomalaisessa sateenkaarihallituksessa / six-packissä. Tämä tukee toisaalta tehokkaampaa päätöksentekoa ja toisaalta parempaa "kuluttajansuojaa" äänestäjille (vallassa oleva puolue ei voi niin helposti vedota siihen, että äänestäjien kaipaamaa edistystä ei tapahdu, koska jotkin muut puolueet X, Y ja Z haraavat vastaan).
4. USA:ssa käydään vaaleja sen verran usein, että edes "yksinvaltaan" pääsevän puolueen on vaikea tehdä yleisen äänestäjäkunnan karsastamia päätöksiä: vaalitappio on jo pian odottamassa nurkan takana, jos näin tekee. Tämä käytännössä estää politiikan liian jyrkät äkkikäännökset eri puolueiden valtakausien välillä.

Asioita voi siis ajatella monella tavalla. Ihan mielelläni näkisin ainakin kokeeksi Suomessa sellaisen poliittisen tilanteen, jossa on tarjolla esimerkiksi selkeästi vasemmalle tai selkeästi oikealle kallellaan oleva puolue. Nykyisinhän valtapuolueet eivät taida edes yrittää kunnolla erottua toisistaan, ja vastuu päätöksenteosta tuntuu olevan täysin olematonta. Eli ei tuo politiikan polarisaatio USA:ssa olekaan välttämättä mikään huono asia vaan kehitystä ylläpitävä voima.

Toisaalta taas jako siniseen ja punaiseen on melko raaka etenkin kun etukäteen ei voi tietää onko tulossa tummaa vai vaaleaa sävyä. Nytkin näyttää käyneen niin että pääehdokkaista ei löytynyt sopivaa esim. suurelle määrälle Sandersin nuoria kannattajia ja nämä jättivät koko vaalin väliin. Ehdokkaat joutuvat myös olosuhteiden pakosta tekeytymään joksikin ihan muuksi kuin mitä ovat jotta pystyvät miellyttämään porukkaa riittävän laajalla skaalalla. Tuollainen todellisen minän ja virallisen ulkokuoren erottelu on toisaalta amerikkalaisuuden kovaa ydintä joten ehkä siihen osataan suhtautua. Ja vaalijärjestelmän tai lähinnä äänestysoikeuden saamisen byrokratia on suomalaiselle jotain täysin käsittämätöntä. Ihan yhtä suuren hämmästyksen Suomen suoraviivainen systeemi kyllä aiheutti siellä päässä Jos jenkkisysteemissä jotain voisi vielä kehittää niin pistäisin joka kierroksella koko potin jakoon. Jonkinlaisella pitkien listojen systeemillä presidentti&kongressi kertalaakista toiselle puolueista ja 3-4 vuoden vaalikaudet. Kun kertakaikkinen yhteistyökyvyttömyys ja joustamattomuus ovat nykyään hyveitä niin järjestelmä menee liian helposti rikki äänien hajaantuessa. Tuolla järjestelyllä ei tarvitsisi miettiä kenen syytä se lopulta olikaan etteivät asiat edenneet.

 

[Talvela]

Olin varsin pitkään sitä mieltä, että USA:n de-facto kaksipuoluejärjestelmä, jossa puolueiden kannatus on jatkuvasti kohtalaisen lähellä 50-50 tasajakoa, on jonkinlainen demokratian irvikuva. Ja että esimerkiksi suomalainen monipuoluejärjestelmä on paljon parempi. Mutta mielipiteeni on muuttunut palttiarallaa 180 astetta tässä viimeisten 10 vuoden aikana, kun on alkanut käydä alati enemmän selväksi, että suomalainen politiikanteko on jämähtänyt hallituspuolueiden keskinäisen kinastelun ja lehmänkauppojen seurauksena mitättömäksi puuhasteluksi, jossa mitään hiemankaan suurempia päätöksiä ei saada aikaan. Tai jos saadaan, aikaa menee aivan luvattoman pitkään.

USA:n veitsen terällä keikkuvassa kaksipuoluejärjestelmässä on ainakin seuraavat kiistattomat edut:

1. Äänestäjillä on selkeät vaihtoehdot: joko-tai.
2. Puolueilla on jatkuva tuli takapuolen alla pyrkiä miellyttämään äänestäjiä, koska tappio vaaleissa tarkoittaa selkeän vastapuolen voittoa.
3. Vastuu päätöksenteosta on selkeämpää: vallassa oleva puolue voi toki kinastella sisäisesti, mutta kokkeja on vähemmän kuin esimerkiksi jossain suomalaisessa sateenkaarihallituksessa / six-packissä. Tämä tukee toisaalta tehokkaampaa päätöksentekoa ja toisaalta parempaa "kuluttajansuojaa" äänestäjille (vallassa oleva puolue ei voi niin helposti vedota siihen, että äänestäjien kaipaamaa edistystä ei tapahdu, koska jotkin muut puolueet X, Y ja Z haraavat vastaan).
4. USA:ssa käydään vaaleja sen verran usein, että edes "yksinvaltaan" pääsevän puolueen on vaikea tehdä yleisen äänestäjäkunnan karsastamia päätöksiä: vaalitappio on jo pian odottamassa nurkan takana, jos näin tekee. Tämä käytännössä estää politiikan liian jyrkät äkkikäännökset eri puolueiden valtakausien välillä.

Asioita voi siis ajatella monella tavalla. Ihan mielelläni näkisin ainakin kokeeksi Suomessa sellaisen poliittisen tilanteen, jossa on tarjolla esimerkiksi selkeästi vasemmalle tai selkeästi oikealle kallellaan oleva puolue. Nykyisinhän valtapuolueet eivät taida edes yrittää kunnolla erottua toisistaan, ja vastuu päätöksenteosta tuntuu olevan täysin olematonta. Eli ei tuo politiikan polarisaatio USA:ssa olekaan välttämättä mikään huono asia vaan kehitystä ylläpitävä voima.

Suomessa käytännössä kaikki puolueet paitsi PS olisivat demokraatteja, kokoomus sentään osin neocon republikaaneja, PS olisi pääosin trumppilaisia.

 

[Talvela]

Suomen media on menettänyt kaiken uskottavuutensa, kritisoi se sitten MV-lehteä tai RT:n uutisointia.

Trumpin neuvonantaja kannattaa valkoista ylivaltaa

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/20161114200027232_ul.shtml



Why the Big Lie About Steve Bannon?

All the existential rage of the defeated and humiliated elites is now focused against Steve Bannon -- the architect of Trump's victory, the media genius who won the battle with less than a fifth of the financial resources at Hillary Clinton's disposal.

I know Steve Bannon, and have had several long discussions with him about politics. Steve is fervently pro-Israel, and it is utterly ridiculous to suggest that he is anti-Semitic.

Other observant Jews who know Bannon -- for example, Joel Pollak -- attest to his support for Israel and his friendship for the Jewish people.

We have learned from the sewage-storm directed at Bannon that the Establishment plays dirty, and that the formerly Republican #NeverTrumpers aren't just misguided ideologues, but also yellow-bellied, gutter-crawling, backstabbing, bushwhacking liars. Hell hath no fury like a self-designated elite scorned.

They hate Steve Bannon because he beat them, fair and square, on the battlefield of social media. He is the president-elect's most effective general. Trump's enemies can't reverse the results of a national election, but they can try to cut the incoming president off from his popular base.

The charges against Steve Bannon are a tissue of lies without a modicum of merit.

Anyone can search the Breitbart Media archive for posts on Israel, Jews, and related topics, as I have, and determine that Steve Bannon's hugely successful media platform is 100% pro-Israel.

Not only that: Breitbart consistently reports on the dangers of anti-Semitism around the world.

Not a single article appeared in Breitbart.com during the past two years that could not have appeared in Israel Hayom, the leading Israeli daily.

But that is not what one hears from Ian Tuttle at National Review, who complains that "in May, Weekly Standard editor Bill Kristol was labeled a 'Renegade Jew.'"

He was, indeed -- but by another Jew, David Horowitz. Horowitz argued that Kristol had betrayed Jewish interests by trying to torpedo Trump -- a point Horowitz emphasizes here.

Tuttle knows this. But Tuttle chose to twist Horowitz's headline into its opposite.

https://pjmedia.com/spengler/2016/11/15/why-the-bie-lie-about-steve-bannon/?singlepage=true

 

[Mustaruuti]

Suomen media on menettänyt kaiken uskottavuutensa, kritisoi se sitten MV-lehteä tai RT:n uutisointia.

Trumpin neuvonantaja kannattaa valkoista ylivaltaa

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/20161114200027232_ul.shtml

Onko Iltalehdellä joskus ollut uskottavuutta? Hyvät ihmiset, älkää ihmeessä lukeko niitä. Mutta laittakaa vastaavasti asiallista palautetta toimitukseen.

 

[Talvela]

Onko Iltalehdellä joskus ollut uskottavuutta? Hyvät ihmiset, älkää ihmeessä lukeko niitä. Mutta laittakaa vastaavasti asiallista palautetta toimitukseen.

En kykene antamaan asiallista palautetta tuollaiseen sontaan.

 

[Talvela]

Iltalehden oikaisu, kaikki muu jutussa sitten lieneekin totta.

Oikaisu
Keskiviikko 16.11.2016 klo 10.28

LUE MYÖS
Trumpin neuvonantaja on valkoisen ylivallan kannattaja

Iltalehti kertoi 14. marraskuuta, että Donald Trumpin päästrategikseen nimittämältä Steve Bannonita löytyy syyte perheväkivallasta.

Syytteistä Bannonia vastaan kuitenkin luovuttiin.

IL

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201611162200028165_ul.shtml

 

[Teräsmies]

Trumpin pitäisi ajella itsensä kaljuksi jolloin mediaa ei muu kiinnostaisikaan pariin viikkoon ja näin ollen kaikki nimitykset onnistuisivat ilman kohuja.

 

[Mortti]

Suomessa käytännössä kaikki puolueet paitsi PS olisivat demokraatteja, kokoomus sentään osin neocon republikaaneja, PS olisi pääosin trumppilaisia.

Näinhän sitä äkkiseltään luulisi. Mutta uskoisin tuollaisessa tilanteessa oppositiosta piankin alkavan löytyä konkreettisia vaihtoehtoja, jotka muuttavat äänestäjien käyttäytymistä. Nythän Suomessa mikään puolue ei voi konkreettisesti luvata tekevänsä vaalien jälkeen jotain, koska hallitusohjelma tehdään vasta sitten vaalien jälkeen yhdessä muiden hallituspuolueiden kanssa. Amerikan systeemissä demokraatit tai republikaanit voivat luvata asioita jo ennen vaaleja ja laittaa ne vaalivoiton saadessaan etenemään. Tämä on erittäin merkittävä asia (ja suuri ongelma Suomen nykyisessä poliittisessa järjestelmässä).

 

[BarrelNut]

 

[Rannari]

Näinhän sitä äkkiseltään luulisi. Mutta uskoisin tuollaisessa tilanteessa oppositiosta piankin alkavan löytyä konkreettisia vaihtoehtoja, jotka muuttavat äänestäjien käyttäytymistä. Nythän Suomessa mikään puolue ei voi konkreettisesti luvata tekevänsä vaalien jälkeen jotain, koska hallitusohjelma tehdään vasta sitten vaalien jälkeen yhdessä muiden hallituspuolueiden kanssa. Amerikan systeemissä demokraatit tai republikaanit voivat luvata asioita jo ennen vaaleja ja laittaa ne vaalivoiton saadessaan etenemään. Tämä on erittäin merkittävä asia (ja suuri ongelma Suomen nykyisessä poliittisessa järjestelmässä).

Tuo olisi kieltämättä iso parannus. Kun vielä varmistettaisiin että voittajalla todella on kaikki valta niin homman kustessa olisi muitakin syyllisiä tarjolla kuin myyttinen vihervasemmisto.

 

[baikal]

Millaiset nokkamiesten vaihtoviikot mahtaa alkaa demokraattileirissä? Clintonien dynastia on nyt varmaan nähty. Demokraatit varmasti kokoavat nyt pakettinsa hieman uudestaan ja veikkaan, että wanhat starat voivat siirtyä pätemään asiantuntijatehtäviin ja rustata tottakai pakollisen sarjan kilvenkiillotusmuistelmia.

 

[Mustaruuti]

Nyt on tosielämän draamasarja meneillään. Kuka on Rasputin, kuka Machiavelli?

http://yle.fi/uutiset/3-9297222

Yhdysvaltalaisten tiedotusvälineiden mukaan Donald Trumpin presidenttiyttä valmisteleva tiimi on sekasorrossa ja nahistelee keskenään. The New York Timesin(siirryt toiseen palveluun)mukaan tiimin jäseniä on erotettu, ja he tappelevat keskenään.

 

[Beerfect]

Ajatusruokaa.

 

[Soldierblue]

Millaiset nokkamiesten vaihtoviikot mahtaa alkaa demokraattileirissä? Clintonien dynastia on nyt varmaan nähty. Demokraatit varmasti kokoavat nyt pakettinsa hieman uudestaan ja veikkaan, että wanhat starat voivat siirtyä pätemään asiantuntijatehtäviin ja rustata tottakai pakollisen sarjan kilvenkiillotusmuistelmia.

Keith Ellison?
http://www.foxnews.com/politics/2016/11/14/who-is-keith-ellison-left-wing-candidate-with-past-ties-to-nation-islam-wants-dnc-job.html
http://avpixlat.info/2016/11/14/islamist-med-kopplingar-till-nazism-och-rasism-kan-bli-ny-ledare-for-demokratiska-partiet-i-usa/

 

[e7i]

Näinhän sitä äkkiseltään luulisi. Mutta uskoisin tuollaisessa tilanteessa oppositiosta piankin alkavan löytyä konkreettisia vaihtoehtoja, jotka muuttavat äänestäjien käyttäytymistä. Nythän Suomessa mikään puolue ei voi konkreettisesti luvata tekevänsä vaalien jälkeen jotain, koska hallitusohjelma tehdään vasta sitten vaalien jälkeen yhdessä muiden hallituspuolueiden kanssa. Amerikan systeemissä demokraatit tai republikaanit voivat luvata asioita jo ennen vaaleja ja laittaa ne vaalivoiton saadessaan etenemään. Tämä on erittäin merkittävä asia (ja suuri ongelma Suomen nykyisessä poliittisessa järjestelmässä).

Täytyy kuitenkin muistaa, millainen asema "väärän värisellä" edustajainhuoneella tai senaatilla on suhteessa presidenttiin.
Ja toisaalta edustajainhuoneesta valitaan joka toinen vuosi puolet ja senaatista kahden vuoden välein kolmasosa, mikä rajoittaa hetkellisten jytkyjen mahdollisuutta.

 

[e7i]

Nyt on tosielämän draamasarja meneillään. Kuka on Rasputin, kuka Machiavelli?

http://yle.fi/uutiset/3-9297222

Yhdysvaltalaisten tiedotusvälineiden mukaan Donald Trumpin presidenttiyttä valmisteleva tiimi on sekasorrossa ja nahistelee keskenään. The New York Timesin(siirryt toiseen palveluun)mukaan tiimin jäseniä on erotettu, ja he tappelevat keskenään.

Viimeisen vuoden suuri mediakuvio USA:ssa oli se, että NYT päätti, ettei Trump ansaitse reilua kohtelua. Sen jälkeen journalistiset periaatteet heitettiin romukoppaan ja muu "arvovaltainen" media seurasi ilahtuneesti perässä, kun journalistiikan ylin lipunkantaja rupesi julkaisemaan mielipidepropagandaa.

YLE, HS yms. tietenkin hyväksyivät tolloimmatkin väitteet USA:n "laatulehdiltä."

Tätä taustaa vasten kaikkeen Trumppiin liittyvään uutisointiin voi lähtökohtaisesti suhtautua epäuskoisesti. Pitää nähdä alkuperäinen transkripti, haastatteluvideo tms. jotta voi oikeasti tietää, mitä ukko on sanonut.

NYT kerkesi jo tässä välissä pyytelemään anteeksi toimituksellisen riman lipsumista ilmeisesti tilaajakadon pelästyttämänä.

Jos Trumppia on uskominen, niin tavat eivät ole parantuneet

Donald J. Trump ‏@realDonaldTrump Nov 13
The @nytimes sent a letter to their subscribers apologizing for their BAD coverage of me. I wonder if it will change - doubt it?

Donald J. Trump ‏@realDonaldTrump 12h12 hours ago
Australia, New Zealand, and more. I am always available to them. @nytimes is just upset that they looked like fools in their coverage of me.

 

[e7i]

Vielä edelliseen liittyen.

Eikö valtamedia (koskee USA, Suomi, Ruotsi, Saksa, ...) todellakaan _ymmärrä_ mitä hallaa se tekee itselleen puolueellisella ja johdattelevalla uutisoinnilla. Kun uskottavuus on mennyt, niin sitä on vaikea saada takaisin. Kun lukijat menetetään vaihtoehtoisille medioille, niin heitä on vaikea saada maksavina takaisin. Ei enää eletä mitään YYA aikaa, jolloin vaihtoehtoisia/oikeita tietoja ja näkemyksiä saattoi olla vaivalloista saada.

 

[baikal]

Nyt on tosielämän draamasarja meneillään. Kuka on Rasputin, kuka Machiavelli

Kuka vertautuu Eric Forresteriin?

Kannattaa varmaan lukea näitä uutisia tietyt suotimet silmissään. Loukkaantuneisto ja pettyneistö tuottavat nyt kaikenlaista "uutista"....itku ja hammastenkiristys on lujaa. Katkeruus väärin äänestäneitäkin kohtaan peitetään vain vaivoin. Trumpin esikuntakin esitetään lähinnä Ilmestyskirjamaisella tavalla, vaikka tuskin hekään syövät aamiaiseksi fransiskaanimunkeista tehtyjä kääryleitä.

Kuten muistatte, lapsukaiset, olen vuosia kaakattanut siitä mahdollisuudesta, että Usa vetää kv-areenoilla uuden roolin. Nyt VOI OIKEASTI käydä niin. Jos se tuli ullatuksena esim. suomalaisille tutqimuslaitoksille laidasta laitaan, ei se ole minun vikani. Amerikan presidenttien puheita ei pidä tulqita siten, että niistä poimitaan vain itseä miellyttävät asiat ja poisselitetään ne osat, jotka ovat vastenmielisiä ja koetaan vahingollisiksi -meille-. Ja tätähän on harjoitettu satasella meilläkin. On poisselitetty negatiivisia mahdollisuuksia ja luotu sellainen oma kiva pikku illuusio tulevaisuudesta. Ja kas, nyt ollaan aidosti sen äärellä, että vaaka voi kallistua moneen suuntaan.

 

[Deleted member 1381]

Nyt on tosielämän draamasarja meneillään. Kuka on Rasputin, kuka Machiavelli?

http://yle.fi/uutiset/3-9297222

Yhdysvaltalaisten tiedotusvälineiden mukaan Donald Trumpin presidenttiyttä valmisteleva tiimi on sekasorrossa ja nahistelee keskenään. The New York Timesin(siirryt toiseen palveluun)mukaan tiimin jäseniä on erotettu, ja he tappelevat keskenään.

Saapa nähdä. Uskoisin kuitenkin kyseessä olevan toiveajattelu ja itsesuggestiolla aiheutettu kiihko tehdä kärpäsestä härkänen. Niin ja ylisanat lööpeissä myy. Tulee mieleen tämä: