Geronimo
Ylipäällikkö
En usko, että Suomessa saa objektiivista Trump-kuvaa oikein mistään.
Tässä yksi arvio että Trump ja May olisivat olkeasti vasemmistolaisia ajatusmailmaltaan sekä etsivät konservatismille uutta suuntaa ja vihervassarit olisivat todellisiaa riistokapitalistien marjonetteja joille köyhän hätä on vain valkoisen roskaväen ulinaa.
Läntiset konservatiivit etsivät uutta suuntaa
Britannian pääministeri Theresa May ja Yhdysvaltain presidenttiehdokas Donald Trump lupaavat palauttaa moraalin yhteiskuntapolitiikkaan.
Helsingin Sanomat
BRITANNIAN konservatiivipuolue valitsi hiljattain kenties vasemmistolaisimman pääministerinsä sitten Edward Heathin päivien – Theresa Mayn. Yhdysvalloissa Donald Trump pääsi konservatiivisen republikaanipuolueen presidenttiehdokkaaksi lupaamalla varjella julkista eläkejärjestelmää yksityistämisyrityksiltä. Trump myös lupasi pysäyttää kansainväliset vapaakauppasopimukset ja kehui Skotlannin julkista terveydenhoitojärjestelmää.
Britannian pääministerin Margaret Thatcherin ja Yhdysvaltain presidentin Ronald Reaganin kaltaiset uusliberaalit – vapaita markkinoita kannattavat – konservatiivit hylkäsivät 1980-luvulla klassisen konservatismin opit orgaanisesta yhteiskunnasta ja vanhojen traditioiden kunnioittamisesta. Samalla he tekivät uusliberaalista konservatismista lännen johtavan ideologian.
Ovatko Britannia ja Yhdysvallat Mayn ja Trumpin johdolla jälleen viitoittamassa uutta suuntaa länsimaiselle konservatismille ja poliittiselle historialle?
ANGLOAMERIKKALAISEN konservatismin suunnanmuutoksen taustalla on pakko tehdä viimein tiliä Thatcherin ja Reaganin luomien kehityspolkujen kanssa.
Korostamalla individualismia ja säätelemätöntä markkinataloutta Thatcher ja Reagan romuttivat kunnioituksen porvarillisia hyveitä – kohtuutta, säästäväisyyttä, ahkeruutta ja oikeudenmukaisuutta – kohtaan. Miksi yritysjohtajan tai osakkeenomistajan piti tyytyä kohtuulliseen palkkaan, jos hän saattoi käyttää vapaita markkinoita hyväkseen suurien rahasummien kokoamiseen? Jos yritys saattoi tehdä huonolla työllä tai sääntöjä kiertämällä suuria voittoja, miksi se ei olisi toiminut näin?
Thatcher ja Reagan eivät ymmärtäneet, että markkinatalousjärjestelmä ilman traditionaalisia hyveitä ja arvoja menettäisi lopulta legitimiteettinsä ja toimivuutensa.
Äänestäjät alkoivatkin kyseenalaistaa vapaiden markkinoiden ideologiaa. Mitä kannatettavaa oli järjestelmässä, joka palkitsi veroparatiiseihin rahojaan piilottavia ihmisiä ja yrityksiä, jotka siirsivät tehtaitaan työntekijöiden oikeuksista piittaamattomiin maihin?
Trumpin ja Mayn kaltaisten poliitikkojen suosio on perustunut tämän yhtälön hyväksikäyttöön. Trump on muun muassa luvannut, että hänen hallintonsa alkaisi verottaa porsaanreikiä ja veroparatiiseja hyödyntäviä yhtiöitä ja yksilöitä. May on painottanut, että hän haluaa ajaa politiikkaa, joka ”ei vain hyödytä muutamia”.
Nämä konservatiivit siis lupaavat palauttaa moraalin yhteiskuntapolitiikkaan. Jos oikeudenmukaisen yhteiskunnan luominen vaatii vapaiden markkinoiden rajoittamista, markkinoita tulee heidän mukaansa suitsia.
KONSERVATISMIN uudistaminen markkinoita valikoivasti rajoittaen ei todennäköisesti onnistu. Varsinkin Yhdysvalloissa poliitikkojen suurimpia rahoittajia ovat juuri ne tahot, jotka ovat hyötyneet eniten markkinoiden vapauttamisesta. Nämä tahot pysäyttänevät muut kuin symboliset uudistukset.
Vapaiden markkinoiden ideologia on lisäksi sisällytetty niin voimakkaasti erilaisiin instituutioihin ja ajatusmalleihin, että merkittäviä muutoksia on miltei mahdotonta toteuttaa. Poliitikot, kuten Trump, eivät välttämättä edes halua tällaisia muutoksia. He vain yrittävät hyödyntää ihmisten epätoivoa omien valtapyrkimystensä edistämiseksi.
Kun äänestäjät huomaavat, että uudet konservatiivit eivät pystykään toteuttamaan lupaamaansa moraalista ryhtiliikettä, he joko lakkaavat äänestämästä tai alkavat etsiä muita poliittisia vaihtoehtoja.
Panoksena saattaa lopulta olla paitsi perinteisten konservatiivipuolueiden tulevaisuus myös koko markkinatalousjärjestelmän kohtalo. Jos perinteiset puolueet eivät pysty vähentämään globalisaation luomaa epävarmuutta ja epätasa-arvoa, niiden paikan saattavat ottaa voimat, jotka pysäyttävät koko globalisaation, kuten Britannian EU-kansanäänestyksen tulos osoitti.
Viennistä riippuvaiselle maalle kuten Suomelle tällainen kehityskulku olisi taloudellisesti haitallinen. Häviäjiä olisivat myös sadat miljoonat kehitysmaiden köyhät ihmiset, joiden elintasoa globalisaatio on parantanut. Köyhyyden kääntyminen kasvuun taas lisäisi poliittista epävakautta ja siirtolaisvirtoja.
Markus Kantola
Kirjoittaja on Yhdysvaltain politiikkaan erikoistunut filosofian tohtori.