Kesälomamatkalla New Yorkissa keräsin muistivihkooni satunnaisia kommentteja presidentinvaaleista. Kas, tässä niistä muutama:
"Äänestän Trumpia, vaikkei hänkään hyvä ole. Hillary on rikollinen, en halua äänestää rikollista", sanoo pitkään New Yorkissa asunut tuttava.
"Hillary ei ole sopiva presidentiksi. Hän ei osaa pitää huolta edes sähköposteistaan", toteaa Times Squarella teatterilippuja myyvä älykön näköinen nuori nainen.
"Clinton on kuin robotti. Hän on kone. Clintonilta puuttuu kaikki lämpö. Hän on huonoin kampanjoija, jonka olen koskaan tavannut", arvelee tunnettu yhdysvaltalaistoimittaja illallisella.
"En halua istua lasteni kanssa ravintolassa ja miettiä sopivinta uloskäyntiä, kun terroristit alkavat ammuskella. Siksi Trump", huudahtaa tunnettu konservatiivinainen televisiossa.
Kesälomalla New Yorkissa tapasin useita ihmisiä, jotka selittivät, miksi he äänestävät Donald Trumpia mieluummin kuin Hillary Clintonia. Moni selosti, että Trump on surkea ehdokas, mutta Clinton vielä surkeampi. Valinta tehdään ruton ja koleran välillä.
Suomessa olin yrittänyt löytää haastatteluun Clintonin yhdysvaltalaisten kannattajien lisäksi Trumpin kannattajia, mutta turhaan.
"He ovat kouluttamattomia maalaisia, eivätkä he juuri matkusta", arvioi minulle eräs Yhdysvaltojen tuntija, kun etsiskelin Trumpin kannattajaa haastatteluun.
Väärin.
Trumpin kannattajat ovat tutkitusti koulutetumpia ja varakkaampia kuin keskiarvo väestöstä ja tienaavat enemmän kuin Clintonin kannattajat. Eivät siis pelkästään sivistymättömiä maalaismoukkia, mihin kategoriaan moni heitä yrittää sinnikkäästi ahtaa.
Presidentinvaalien uutisointi Yhdysvalloissa poikkeaa dramaattisesti siitä, mihin Suomessa on tottunut. Totta kai Trumpia kritisoidaan valtavasti myös Atlantin tuolla puolella, mutta voi veljet, niin kritisoidaan Clintoniakin. Mediassa puidaan päivittäin Clintonin sähköpostiskandaalin pienimpiäkin yksityiskohtia, muistellaan Benghasin iskua Clintonin ulkoministerikaudelta ja marssitetaan luonnetodistajia eetteriin kertomaan, kuinka epäsopiva presidentiksi Clinton on.
Clinton nähdään todellisuudesta vieraantuneena, korruptoituneena valtaeliitin edustajana, joka ajaa rahan ja vallan etuja eikä ymmärrä köyhtyvän keskiluokan ongelmia.
Suomessa julkiset keskustelijat näyttävät päättäneen, että Clintonin on absoluuttinen pakko voittaa vaalit tai maapallo tuhoutuu ja ilmestyskirjan peto laskeutuu maan päälle, ja se näkyy uutisoinnissa joka päivä. Yhdysvalloissa Clintonia käsitellään ihan yhtä rankasti kuin Trumpia Suomessa, eikä hän saa mitään anteeksi sen takia, että vastaehdokas on vähintään yhtä vihattu.
Suomessa Trumpia on alusta asti vähätelty, hänelle on naureskeltu, hänen kannattajiaan on pilkattu ja hänen mahdollisuuksiaan on aliarvioitu - samaan aikaan Clintonia on ylistetty ja hänen heikkouksistaan on kohteliaasti vaiettu. Jo esivaalien aikana haastattelin useita asiantuntijoita, jotka olivat täysin vakuuttuneita siitä, että Trump on pelkkä täyte-ehdokas ja vakavammin otettava kandidaatti päihittää hänet ihan hetken kuluttua. Niin vain nämä vakavammin otettavat kandidaatit karsiutuivat yksi toisensa jälkeen. Ja jäljelle jäi huutava, sylkeä pärskivä ja solvauksia suoltava tosi-tv-Trump, jonka suusta pomppii sammakkoja toisensa perään, mutta jonka kannatus pysyy korkealla siitä huolimatta – tai juuri sen takia.
Kuten Trump itse asian muotoili: "Voisin seistä keskellä katua ja ampua jonkun, enkä silti menettäisi äänestäjiä." Vastenmielinen kommentti kuvastaa sitä, että Trump voi käytännössä sanoa melkein mitä tahansa.
Trumpista voikin tulla uusi brexit – sattuma, johon kukaan ei uskonut. En putoaisi yllätyksestä tuoliltani, jos hänet valittaisiin Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi.
Trump on puhdasta tunnetta, puhdasta uhoa ja puhdasta populismia. Hän saa kannattajansa kiihotettua hurmokseen, jollaisesta Clinton voi vaan haaveilla. Ja näissä vaaleissa voittaa ehdokas, joka saa äänestäjänsä uurnille.
Siksi myös Suomessa pitäisi naurun, epäuskon ja päivittelyn sijaan keskittyä analysoimaan ilmiötä nimeltä Trump – ja sitä, mikä sen on keskuuteemme synnyttänyt. Sokkiuutiset Trumpin uusimmasta möläytyksestä kertovat ainoastaan siitä, että ehdokas näyttää taas kerran pitkää nenää poliittisen korrektiuden vaatimuksille.
Valtaeliitin vastaiset ilmiöt eivät kuole nauramalla – päinvastoin ylimielinen suhtautuminen on niille parasta mahdollista lannoitetta – kasvualusta. Naurulla, pilkalla ja vähättelyllä niitä syntyy keskuuteemme vain lisää.
Sanna Ukkola
Kirjoittaja on Ylen aamu-tv:n juontaja
http://yle.fi/uutiset/sanna_ukkola_onko_trump_uusi_brexit/9080860