Uusi taistelijan ase
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
fulcrum
Greatest Leader
Minä jään ihmettelemään missä niitä kasvoihin tarkasti ampuvia jalkaväkitaistelijoita on. Niitä ei ole siis britti- tai jenkkiarmeijoissa. Mikä olisi seuraavaksi vuorossa?
Ei bipodeja juuri karabiini-luokan aseissa näy: enempi ne ovat DMR-miesten heiniä. STANAG-lippaita käyttävissä aseissa ne ovat vähän perustellumpia koska lipas ei välttämättä pidä siitä että sitä käytetään ampumatukena. Kuvissa ja videoissa niissäkin aseissa joissa bipodi on, normaalisti ne eivät ole käytössä vaan ammutaan mahdollisimman matalina.
No ei tosiaankaan ole. Rekyyli on aikalailla samaa tasoa kuin RK:ssa, samaten tarkkuus. Sanoisin oikeastaan että rautatähtäimillä Suomi-RK ampuu tiukempaa kasaa kuin keskiverto pakasta vedetty M4. Tähtäin on rata-ammuntaan parempi, liipaisu on parempi.
Uskon että asialla voi kuitenkin olla merkitystä. AR-15:ssä rautatähtäimet ovatkin poikkeuksellisen korkealla joten eroa optiikkaan ei juuri tule, siinä missä Kalashnikoveissa optiikka pitää asentaa aika korkealle. Suora perä on ollut muotia tosiaan jo pitkään rekyylin hallitsemiseksi, mutta olen alkanut epäillä, onko se sittenkään välttämättä paras tradeoff. Yksittäislaukauksia ampumalla (tai jos aseissa rupeaa laajemmin esiintymään nopeita pursketulimuotoja) ei piipun nousulla ole niin suurta merkitystä. Muistamme että Simo Häyhä arvosti mahdollisuutta pitää pää mahdollisimman alhaalla: 1. maailmansodan sniperit näkivät asian samoin. Olisi mielenkiintoista nähdä jokin tutkimus aiheesta. Se ei olisi edes kovin vaikea tehdä, äijä mättään taakse tähtäilemään, referenssikepakko/levy viereen ja sitten otetaan kuvia oletetun vihollisen ampumasuunnasta.
Hyviä ja huonoja ampujia on kaikissa armeijoissa. Eniten parhaimpia on niissä joissa on vapaa aselaki, hyvät harrastus- ja metsästysmahdollisuudet sekä hyvä ja ammattimainen sotilaskoulutus sekä tarkat aseet. Sotiminen ei ole huonosti koulutettujan ja varustettujen amatöörien hommaa.
Mene radalle kokeilemaan ja tiedät rekyylin ja tarkkuuden eron AR-15:n hyväksi. En tiennytkään että suomalainen heiluvassa kannessa oleva tähtäin on hyvä rata-ammuntaan. Tai tähtäin joka kiristyy laatikkoon ruuvilla, on etupäästään nojaamassa kaasumännän suojaputkeen (joka itsessään on löysä) ja joka puretaan jokaista puhdistusta varten... Sotilasaseissa ml. suomalaisten "rata-aseet" on huomattavaa heittoa laukaisussa yksilöiden välillä kuten tarkkuudessakin. Yksikään RK62:n jota kuitilla on ollut ei ole kovin hääppöistä kasaa ampunut, yksi kolmesta pitempään kuitilla olleista RK95:sta oli kyllä tarkka.
Ei jos ammutaan intin kaksoislaukauksia RK3:ssa vai mikä se olikaan mutta jos ammutaan ihan oikeita tuplalaukauksia niin piipunnousun hillitsemisellä on paljon väliä aikaan, se voi olla kymmenesosasta kiinni henki tositilanteessa. Siksi on tärkeää että ase myös ei kampea sivulle ja jos aseessa on kompensaattori ei se vie asetta liikaa johonkin suuntaan, aiheuta "tärinää" vaan ase palautuu automaattisesti ja johdonmukaisesti ja jopa on mahdollista nähdä jälkipidossa se oma taulu tähtäinten lävitse...
Jos pää nousee optisen tähtäimen takia muutaman kymmenen millimetriä niin onko maali paljon suurempi verrattuna etuihin, jota optiikkaa antaa itselle sitä vihulaista tähysteltäessä ja ammuskeltaessa. Häyhän aikaan kiikaritähtäimet olivat paskoja, eivät pysyneet säädöissä, rikkoutuivat helposti ja kaiken lisäksi niissä ei ollut pinnoitteita jotka olisivat hillinneet esim. heijastuksia jne. Sitä mitä mieltä joku oli yli 70 vuotta sitten ei pitäisi noteerata kovinkaan korkealle enää. Häyhällä ei varmaan ollut kiväärissään säädettävää poskipakkaa eli pitäisikö sen vuoksi sellainen poistaa nykyaikaisista tarkkuuskivääreistä?
Epäilen myös hyvin vahvasti "virallista" kaatolukemaa.
Viimeksi muokattu:
Joku heitti tuossa, että aseen uusinta odottaa 2030-luvulle. Jos näin kävisi, niin mistä ihmeestä voi nyt tietää, mikä on vaihtoehto? Valmistustekniikatkin voivat muuttua, materiaaleistakaan ei ole niin varmaa, teollisuus saattaa tuolloin pumpata jo jotain "monistettavaa" tavaraa, kaliberit täysin tietymättömiä jne.
Saa olla kyllä melkoinen, jos on sitä mieltä, että perus ar-15 karbiinissa on yhtä suuri rekyyli kuin rk-95:ssa. Itse ainakin huomasin heti eron hyvin selkeästi, kun vertaili rk:lla ammuttaessa.
BarrelNut
Kenraali
Royal Military Police Reservists in Afghanistan:
http://www.thefirearmblog.com/blog/2013/12/10/british-army-c8-cqb/
http://www.thefirearmblog.com/blog/2013/12/10/british-army-c8-cqb/
fulcrum
Greatest Leader
Olen kokeillut molempia ja M4:n rekyyli ei kyllä jäänyt mieleen mitenkään olemattomana. Miksi jäisikään, sehän on kevyt ase ja kaasut ovat äkäisemmät kuin perus-AR:ssä. Toki senkin rekyylin saa pieneksi änkkärillä tai tankkimallin kompilla, mutta ne eivät oikein jv-aseen ratkaisuja ole. Näiden vehkeiden tarkkuus ei myöskään ole millään muotoa mitenkään ihmeellinen, ainakin mitä olen itse niitä radalla nähnyt.
fulcrum
Greatest Leader
Sotiminen on sen hommaa jolle se annetaan. Olisi tietysti hyvä jos sotilaalla olisi mahdollisimman paljon ampumakokemusta. En ole kuitenkaan nähnyt mitään viitteitä siitä että brittisotilaat olisivat olennaisesti huonompia ampujia tai yleensäkään sotilaita kuin amerikkalaiset kollegansa. Ei ne jenkkisotilaatkaan nykyisin enää kaikki ole niitä jotka pienestä pitäen ovat jahdanneet murmeleita preerialla.
Tämä tuplien ampuminen on sellainen juttu jonka käyttökelpoisuutta tositilanteessa olen miettinyt. Sehän on periytynyt alunperin Practical-pistooliammunnasta: voin hyvin kuvitella että pistoolilla, jolla ammutaan usein lähelle ja hyvin nopeasti, tuplien ampuminen voi olla taktisesti hyvä käytäntö. Pistoolilla on erittäin helppo ampua ohi, eikä luodinkaan tappavuus ole samaa tasoa kuin kiväärissä. Mutta onko sama ampumatekniikka sitten kiväärin kanssa perusteltavissa? Niissä videoissa mitä olen nähnyt kuvatun Afganistanissa/Irakissa tjsp, ei kivääreillä juuri tuplia ammuta. Yleensä ammutaan joko ihan yksittäislaukauksia tai sitten 3-8 laukausta nopeaan tahtiin, tai sitten vaan sarjaa. Tietysti pieni rekyyli on aina parempi, mutta missä määrin sen eteen sitten kannattaa aseen muita ominaisuuksia uhrata? Ne huipputason toiminnallisessa nähtävät supernopeat tuplat joissa piippu ei värähdä laukausten välillä milliäkään, eivät ole toistettavissa millään vakiomallin rynnäkkökiväärillä.
Häyhällä oli kuitenkin ensi käden kokemusta juuri sellaisesta taistelutekniikasta jota sitä kannatat, eli tähtääminen päähän, yleensä kohtuullisen lyhyeltä matkalta. En siis ihan suoralta kädeltä dissaisi hänen kokemuksiaan. Sen sijaan nykyajan jalkaväkisotilaat eivät näytä yleensä harrastavan tällaista kuin poikkeustapauksissa. Oletan että tämä johtuu teknillistä, taidollisista ja taktisista rajoituksista.
Olen itse joskus miettinyt, heijastavatko hävittäjä-ässien pudotustilastot kenties vain sitä, kuka on vakuuttavin valehtelija? Jotkut yksittäistapaukset tuntuvat viittaavan siihen että ainakin osa heistä oli rehellisyysrajoitteisia. Mutta toisaalta, olet itse mainostanut AR:n erinomaisuutta taistelukertomuksilla Irakista jotka esittelevät ihan yhtä tähtitieteellisiä tappolukemia: mikä tekee niistä sitten yhtään sen uskottavampia? Minä en ainakaan ihan suoralta kädeltä usko esim. sitä kertomusta jossa kolme PMC:tä väitti ampuneensa muistaakseni jotain 70 kapinallista.
Niin ja osahan on murmelijahdin sijaan saanut aseenkäsittelykokemusta mm. tiukkojen aselakien Kaliforniassa tapahtuvissa jengisodissa.
Siinä missä jenkkisotilaat ja reserviläiset voivat ylläpitää taitojaan siviilissä, ei se briteiltä onnistu. Kuten tiedämme suomalaisten reserviläisten kautta, jotka eivät käy MPK:n kursseja tai harrasta toiminnallista ampumista on osaamistietotaso todella heikko. Ampumataitoaan harjoittamaton on riski kaikille, erityisesti palvelustovereille, kuten olemme huomanneet mm. Afganistanin kriisinhallintaoperaatiossa suomalaisten osalta, he aiheuttavat enemmän omia tappioita kuin vihollinen pienaseilla.Luonnollisesti vihulaista ammutaan niin kauan että saadaan haluttu vaikutus. Tuplalaukaushan ei ole yksi tähtäys ja kaksi koukun vetoa vaan tuplatkin ovat tähdättyjä. Lähinnä toin esille tuplat, koska mitä enemmän ammutaan ja mitä nopeammin niiden halutaan osuvan pitää aseen mahdollistaa se vähärekyylisyydellään. Huipputason urheiluaseet on rakennettu AR-15:n ympärille, koska sotilasaseesta halutaan irti luotettavuutta enemmän joudutaan uhraamaan kevennetyt liikkuvat ja kuristetut kaasut. Muuten hyvissä erikoisjoukkojen aseissa on kyllä suujarruja tai vaimentimia sekä paranneltuja laukaisukoneistoja. Esim. M12 SPR, SDM-R, SAM-R tai MSSR eivät poikkea hirveästi kisakivääreistä, jotka ovat myös luotettavia.
Ainakin ne kirjat ja sarjakuvat joista olen hänestä lukenut niin mikään pääampuja hän ei ollut. Muutenkin tarkka-ampuminen kyttäämällä pusikosta päähän on eri asia kuin vihollisen eliminoiminen ampumalla niin paljon että vaikutus näkyy ja pistemäisiin kohteisiin eli siihen mitä vihollisesta näkyy. Minun viholliseni on erikoiskoulutettu ja osaa käyttää suojaa. Hän ei juokse "uraa"-mölinää pitäen suon ylitse.
No taistelutilanteessa on aina epäselvyyksiä että kuka ampui, osuiko ja kuka niittasi ja miten lasketaan yhteistappo ja luetaanko kaato haavoittajalle vai teloittajalle jne. Minä kaiketi vain halusin tuoda esille sen seikan miten 5.56 kaliiberisella aseella voi vaikuttaa kauas.
fulcrum
Greatest Leader
Niin ja osahan on murmelijahdin sijaan saanut aseenkäsittelykokemusta mm. tiukkojen aselakien Kaliforniassa tapahtuvissa jengisodissa.
Totta - ja brittiarmeijallahan ei nyt ole enää rahaa edes ostaa patruunoita reserviläisten ampumaharjoitteluun. Epäilen silti, että aika harva armeijaan värväytyvä nuori mies on missään maassa mikään huippuampuja. Jenkeissä ja Suomessakin suuri osa nuorisosta alkaa olla urbaania, jotka eivät ole koskaan käyneet iskän kanssa metsällä tai ampuneet kaljatölkkejä takapihalla. Sitä en tiedä mitä porukkaa nuo tuossa videossa näkyvät jampat ovat. Kansalliskaartia? Jotenkin jää sellainen kuva että on ensimmäisiä, ellei ensimmäinen taistelukosketus. Kk-mies tuntuu pitävän myös päätään melko pystyssä. Onneksi vastapuolella ei ole tarkka-ampujia. Toisaalta enpä minä jv-taktiikasta mitään tiedä. Joissain videoissa vilahtaa mariineja/erikoisjoukkojen miehiä ja toiminta päällepäin on selkeästi särmempää.
Riippuu tilanteesta. Jos maali on lähellä, niin silloin toinen laukaus voidaan vetää vaistolla ja luultavasti osuu silti. Se mikä on 'lähellä' tietenkin vaihtelee. Perus-AK:lle se on ehkä 10-15m, hyvälle kisa-aseelle kauemmas.
Kuten esim tuosta näkee, ei viritetyllä kisapyssyllä paljoa piippu heilahda laukauksesta ja toisen kudin voi vetää melko lailla suorilta.
Ehkä joiltain osilta niissä on samankaltaisuuksia, mutta ei ne kisakivääreiden kanssa ole vertailukelpoisia. Huipputason kilpakivääri on niin viritelty että sen käyttäjällä pitää olla melkolailla kokemusta ja tietoa aseen sielunelämästä ja toimintaperiaatteesta pitääkseen sen toimivana. Edes erikoisjoukkojen sotilaalla ei ole sellaiseen tuunaukseen aikaa, tuskin haluakaan.
Suorat piippulinjat tulivat aikoinaan käyttöön koska haluttiin parantaa hallittavuutta sarjatulella. Myöhemmin sitten rynnäkkökivääreissä sarjatuli meni taas pois muodista. Oman kokemukseni mukaan nopeassa ammunnassa tärkeämpää kuin toinen laukaus, on yleensä se ensimmäinen laukaus. Se taas riippuu enemmän tähtäimestä kuin aseesta. Ja tietysti myös ampumatekniikasta. SRA:n SM-kisat on vielä 2000-luvun puolella voitettu Saigalla (tosin taisi olla .223 Saiga). Nykyään ei varmaan enää onnistuisi kun kilpailu on kiristynyt.
Niin: herää sitten kysymys, että jos maailmanhistorian kuuluisin snaipperi ei rutiinilla saanut vihollisiin pääosumia, miten sitten tavallinen jäägsteri? Ja miksi joukoille pitäisi sitten ollenkaan antaa minkäänlaista rynnäkkökivääriä jos taistelutekniikka edellyttää kasvo-osumia: miksei anneta saman tien tarkkuuskivääriä. Silläkin sellaiset osumat ovat aika vaikeita esim. kaupunkiolosuhteissa tai tiheässä metsässä nopeasti vilahtavaa vihollista, tai rynnäkköä suorittavaa vihollista vastaan. Nopeassa ammunnassa tähdätään aina massakeskipisteeseen.
Btw. Poskipakka oli kyllä tunnettu keksintö jo Häyhän aikana
jos hän olisi sellaisen aseeseensa halunnut, hän olisi sen laittanut (en itse asiassa tiedä käyttikö hän improvisoitua poskipakkaa, sellaisia muistelen 2ms tarkka-ampujilla joskus näkyneen kuvissa).Voi kyllä, käytännössä kuitenkin sillä sotateatterilla missä oikeasti ampumamatkat ovat olleet pitkiä, on yleensä haluttu etulinjaan jotain muuta kuin 5.56-kivääreitä, eikä varsinkaan sen kalipeerin karabiineja. Muualla on toki ollut toisenlaistakin kokemusta.
Brittisotilas ei voi edes omalla rahallaan harjoitella, koska itselataavat kiväärit ja pistoolit ovat kiellettyjä.
Kyse ei kai ole siitä etteikö olisi saanut vaan siitä mitä teki. Tarkkuuskivääri on kömpelö käsitellä ja hidas. Hyvällä itselataavalla ja modernilla optiikalla varustetulla rynnäkkökiväärillä onnistuvat myös yläneliöosumat mutta nopeammin, kevyemmällä massalla ja useat laukaukset peräkkäin mahdollistavat. Takerrut liikaa nyt pääosumiin, sinne ammutaan minne pystytään ja minne osutaan ja mihin nyt sattuu sitten osumaan. Tietenkin jokainen joka on vanhan mallin hirvikokeen ampunut tietää ettei liikkuvaan maaliin noin vain osuta päänkokoisella alueelle, varsinkaan stressitilanteessa. Taistelukentällä vihollisen koko on aivan muuta kuin intin ampumataulut ja edestäpäin, vihollinen käyttää suojaa ja on pistemäinen sekä liikkuva. Maalin realistisuuden ja keskimääräisen ampumataidon heikkouden vuoksi on tärkeää että suomalaiset eivät anna tasoitusta viholliselle kalustossa(kin)!
No ainakaan ne halutut aseet eivät siinä tapauksessa ole olleet 7.62x39:ejä!
Täytyy sen verran ottaa kantaa tähän ikuisuusväittelyyn 5,56:n ja 7,62:n paremmuudesta, että kannattaa muistaa että molemman kaliiberin sotilasaseet syntyivät hyvin erilaisen suunnittelufilosofian pohjalta. AK-47 suunniteltaessa tavoitteena oli luoda mahdollisimman edullisesti ja nopeasti valmistettava, helppokäyttöinen, luotettava ja helposti huollettava ase, jota pystyisi käyttämään vähäisemmänkin koulutuksen jälkeen. Em. tavoitteet ovat myös syynä siihen miksi AK-47 ja sen johdannaiset ovat edelleen maailmalla yleisimmin käytössä olevia rynnäkkökiväärejä...
M-16 taas syntyi tarpeesta ennen kaikkea keventää taistelijan mukanaan kantamaa kuormaa. 1960-luvulle tultaessa tavallisen taistelijan mukanaan kantaman varustuksen paino oli kasvanut huomattavasti esim. II ms:ään verrattuna. M-16:ta edeltänyt M-14 oli myöskin huomattavasti kömpelömpi käsitellä ahtaissa tiloissa. M-16 olikin ensimmäinen maailmalla laajamittaiseen palveluskäyttöön tullut rynnäkkökivääri, jossa käytettiin merkittävissä määrin muoviosia. Lisäetuna kevyemmästä aseesta oli myös pienemmän kaliiberin myötä pienentynyt rekyyli ja kasvanut yksittäisen taistelijan mukanaan kantama tuliannos. Pienempi kaliiberi yhdessä uudistetun laukaisukoneiston kanssa myös nostivat luodin lähtönopeutta, mikä teki luodin lentoradasta laakeamman ja nosti luodin läpäisyn 7,62x39:n tasolle pidemmillä etäisyyksillä. M-16 tai AR-15:han suunniteltiin alunperin "huoltovapaaksi", asetta ei
ollutkaan tarkoitus purkaa "kentällä" kuin poikkeustapauksissa. Tämä ei toiminut ihan niin kuin alunperin ajateltiin, mikä yhdessä monimutkaisemman laukaisukoneiston kanssa johti siihen, että aseen purkaminen ja huoltaminen on huomattavasti AK-pohjaisia aseita monimutkaisempaa.
Miten tämä kaikki sitten liittyy Suomen tilanteeseen? No siten, että molempia kaliibereita käyttävillä rynnäkkökivääreillä on selkeästi omat etunsa ja varjopuolensa. Pelkistäen voidaan kuitenkin sanoa, että RK:n tehokas käyttö vaatii vähemmän koulutusta kuin AR-pohjaisten aseiden käyttö, erityisesti kun aseen huoltaminen otetaan huomioon. Ase myös kestää paremmin kovaa käsittelyä kuin AR, sekä on huomattavasti toimintavarmempi talviolosuhteissamme. Valtaosa maailman asevelvollisuusarmeijoista käyttää AK-pohjaisia aseita, kun taas ammattiarmeijoissa 5.56-kaliiberin aseet ovat huomattavasti yleisempiä. AR-pohjaisten aseiden etuna AK-pohjaisiin on parempi käytännön tarkkuus ja paremmat mahdollisuudet erilaisiin lisävarusteisiin.
Henk. koht.mielipiteeni on kuitenkin se, että niin kauan kuin PV:n asekoulutus on nykyisellä tasollaan, ei ole mitään hyötyä siirtyä pois RK:sta, koska ilman parempaa koulutusta vastaavia etuja ei kuitenkaan saavuteta, päinvastoin se saattaa aiheuttaa vain lisää ongelmia huollon ja logistiikan saroilla. Yksittäisen reserviläisen on sen sijaan jopa suositeltavaa siirtyä .223 kaliiberisten aseiden käyttöön...
Tiivistetysti RK on siis parempi ase huonolle ampujalle, kun taas hyvä ampuja pystyy täysimittaisesti hyödyntämään 5.56-kaliiberisten rynnäkkökiväärien edut. Toisaalta hyvä ampuja pärjää aseella kuin aseella...
M-16 taas syntyi tarpeesta ennen kaikkea keventää taistelijan mukanaan kantamaa kuormaa. 1960-luvulle tultaessa tavallisen taistelijan mukanaan kantaman varustuksen paino oli kasvanut huomattavasti esim. II ms:ään verrattuna. M-16:ta edeltänyt M-14 oli myöskin huomattavasti kömpelömpi käsitellä ahtaissa tiloissa. M-16 olikin ensimmäinen maailmalla laajamittaiseen palveluskäyttöön tullut rynnäkkökivääri, jossa käytettiin merkittävissä määrin muoviosia. Lisäetuna kevyemmästä aseesta oli myös pienemmän kaliiberin myötä pienentynyt rekyyli ja kasvanut yksittäisen taistelijan mukanaan kantama tuliannos. Pienempi kaliiberi yhdessä uudistetun laukaisukoneiston kanssa myös nostivat luodin lähtönopeutta, mikä teki luodin lentoradasta laakeamman ja nosti luodin läpäisyn 7,62x39:n tasolle pidemmillä etäisyyksillä. M-16 tai AR-15:han suunniteltiin alunperin "huoltovapaaksi", asetta ei
ollutkaan tarkoitus purkaa "kentällä" kuin poikkeustapauksissa. Tämä ei toiminut ihan niin kuin alunperin ajateltiin, mikä yhdessä monimutkaisemman laukaisukoneiston kanssa johti siihen, että aseen purkaminen ja huoltaminen on huomattavasti AK-pohjaisia aseita monimutkaisempaa.
Miten tämä kaikki sitten liittyy Suomen tilanteeseen? No siten, että molempia kaliibereita käyttävillä rynnäkkökivääreillä on selkeästi omat etunsa ja varjopuolensa. Pelkistäen voidaan kuitenkin sanoa, että RK:n tehokas käyttö vaatii vähemmän koulutusta kuin AR-pohjaisten aseiden käyttö, erityisesti kun aseen huoltaminen otetaan huomioon. Ase myös kestää paremmin kovaa käsittelyä kuin AR, sekä on huomattavasti toimintavarmempi talviolosuhteissamme. Valtaosa maailman asevelvollisuusarmeijoista käyttää AK-pohjaisia aseita, kun taas ammattiarmeijoissa 5.56-kaliiberin aseet ovat huomattavasti yleisempiä. AR-pohjaisten aseiden etuna AK-pohjaisiin on parempi käytännön tarkkuus ja paremmat mahdollisuudet erilaisiin lisävarusteisiin.
Henk. koht.mielipiteeni on kuitenkin se, että niin kauan kuin PV:n asekoulutus on nykyisellä tasollaan, ei ole mitään hyötyä siirtyä pois RK:sta, koska ilman parempaa koulutusta vastaavia etuja ei kuitenkaan saavuteta, päinvastoin se saattaa aiheuttaa vain lisää ongelmia huollon ja logistiikan saroilla. Yksittäisen reserviläisen on sen sijaan jopa suositeltavaa siirtyä .223 kaliiberisten aseiden käyttöön...
Tiivistetysti RK on siis parempi ase huonolle ampujalle, kun taas hyvä ampuja pystyy täysimittaisesti hyödyntämään 5.56-kaliiberisten rynnäkkökiväärien edut. Toisaalta hyvä ampuja pärjää aseella kuin aseella...
Viimeksi muokattu:
Mikä on muuten kustannustehokkain tapa nostaa koko maanpuolustuksen uskottavuutta ja tehokkuutta?
Vastaus: Parantamalla yksittäisen taistelijan aseenkäsittelytaitoja...
Mielestäni PV:hen tulisi luoda USA:n merijalkaväen tapainen "everyman is a rifleman" -kulttuuri. Kaikenmaailman hienoja lisävarusteita ja uusia aseita voidaan ruveta ostamaan siinä vaiheessa kun jokainen taistelija ampuu riittävän hyviä kasoja. Emme koskaan tule pärjäämään itänaapurille kaikenlaisen kaluston tai miesten määrässä, siksi meidän tulisi pärjätä ensisijaisesti miesten ja kaluston laadussa. Paraskin asejärjestelmä on kuitenkin vain niin hyvä kuin sen käyttäjä. Kaiken lähtökohtana on yksittäinen taistelija ja hänen henkilökohtainen aseensa. Keskeisellä sijalla Talvisodan "yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää" -myytin syntymisessä oli suomalaisten venäläisiä huomattavasti paremmat aseenkäsittelytaidot. Suojeluskunnissa annettu vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus oli tässä aivan keskeisessä asemassa.
P-kaudesta ei tulisi "päästä läpi" ennen kuin saavuttaa riittävän hyvän ampumatuloksen, eikä kotiutumisen pitäisi olla mahdollista ennen kuin tietty taso henkilökohtaisen aseen käsittelyssä saavutetaan. P-kaudella pitäisi siis päästä riittävän hyvään rata-ammuntatulokseen ja ennen kotiutumista tulisi saavuttaa tietty vähimmäistaso SRA-tyyppisessä ammunnassa. Joukkoa ei kerta kaikkiaan pitäisi voida siirtää taisteluvalmiina reserviin ennen kuin joukon JOKAINEN jäsen saavuttaa riittävän ampumataitotason.
Jos oikeasti haluttaisiin olla tosissaan maanpuolustuksen suhteen, niin lisäksi jokaisen sijoitetun reserviläisen pitäisi, sanotaan viiden vuoden välein, käydä suorittamassa hyväksyttävästi PV:n "ampumatutkinto", muutoin tippuisi pois sijoitetusta reservistä. Tästä voitaisiin tehdä auton katsastusvelvollisuuteen verrattavissa oleva lakisääteinen velvollisuus, jonka voisi käydä suorittamassa erikseen määrättyinä päivinä PV:n tiloissa tai PV:n sertifioimissa yksityisissä ampumakerhoissa.
Tiedän ettei näin tule koskaan tapahtumaan, mutta ainahan voi haaveilla...
Vastaus: Parantamalla yksittäisen taistelijan aseenkäsittelytaitoja...
Mielestäni PV:hen tulisi luoda USA:n merijalkaväen tapainen "everyman is a rifleman" -kulttuuri. Kaikenmaailman hienoja lisävarusteita ja uusia aseita voidaan ruveta ostamaan siinä vaiheessa kun jokainen taistelija ampuu riittävän hyviä kasoja. Emme koskaan tule pärjäämään itänaapurille kaikenlaisen kaluston tai miesten määrässä, siksi meidän tulisi pärjätä ensisijaisesti miesten ja kaluston laadussa. Paraskin asejärjestelmä on kuitenkin vain niin hyvä kuin sen käyttäjä. Kaiken lähtökohtana on yksittäinen taistelija ja hänen henkilökohtainen aseensa. Keskeisellä sijalla Talvisodan "yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää" -myytin syntymisessä oli suomalaisten venäläisiä huomattavasti paremmat aseenkäsittelytaidot. Suojeluskunnissa annettu vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus oli tässä aivan keskeisessä asemassa.
P-kaudesta ei tulisi "päästä läpi" ennen kuin saavuttaa riittävän hyvän ampumatuloksen, eikä kotiutumisen pitäisi olla mahdollista ennen kuin tietty taso henkilökohtaisen aseen käsittelyssä saavutetaan. P-kaudella pitäisi siis päästä riittävän hyvään rata-ammuntatulokseen ja ennen kotiutumista tulisi saavuttaa tietty vähimmäistaso SRA-tyyppisessä ammunnassa. Joukkoa ei kerta kaikkiaan pitäisi voida siirtää taisteluvalmiina reserviin ennen kuin joukon JOKAINEN jäsen saavuttaa riittävän ampumataitotason.
Jos oikeasti haluttaisiin olla tosissaan maanpuolustuksen suhteen, niin lisäksi jokaisen sijoitetun reserviläisen pitäisi, sanotaan viiden vuoden välein, käydä suorittamassa hyväksyttävästi PV:n "ampumatutkinto", muutoin tippuisi pois sijoitetusta reservistä. Tästä voitaisiin tehdä auton katsastusvelvollisuuteen verrattavissa oleva lakisääteinen velvollisuus, jonka voisi käydä suorittamassa erikseen määrättyinä päivinä PV:n tiloissa tai PV:n sertifioimissa yksityisissä ampumakerhoissa.
Tiedän ettei näin tule koskaan tapahtumaan, mutta ainahan voi haaveilla...
AK-pohjaisia kivääreitä saa mm. kaliiberissa 5.56/.223 ja AR-15 kivääreitä kaliiberissa 7.62x39. Kaliiberi on eria asia kuin ase! AK:n levinnäisyyden taustalla ei ole sen valmistamisen helppous tai mikään muu tekninen ominaisuus vaan ihan puhtaasti poliittisen tilanteen sanelema juttu. Ryssät, kiinalaiset ja itäeurooppalaiset tykkäsivät aseistaa vallankumouksellisia kuten heidän vastustajansakin.
Merkittävää AR-15:n materiaalipuolessa oli alumiiniseoksen käyttäminen rungossa, ei muoviosien. Erilaisia muoveja ja sen edeltäjää bakeliittia oli jo kauan käytetty aseiden tukeissa. Uudistettu laukaisukoneisto? Mitä? Se ei nosta ainakaan luodin lähtönopeutta...
AR-15:ta ei ole koskaan suunniteltu huoltovapaaksi vaan se on ihan tornihuhua. Et oikeasti tiedä mitään AR-15:sta kun alkaat puhumaan sen laukausukoneiston monimutkaisuudesta ja purkamisesta. AR-15:n laukaisukoneistoa ei tarvitse kenttäolosuhteissa koskaan purkaa, se ei juuri likaannu eikä aiheuta häiriöitä eikä edes ole monimutkainen. Jos jaksaisit edes lukea englanninkielisestä Wikipediasta perusasiat tai selata ketjua tietäisit mistä johtuivat AR-15:n kivääreiden ongelmat ensitaipaleissa Vietnamissa ja miten ne korjattiin. Nyt puhut vain paskaa, jossa on niin paljon asia- ja termivirheitä että huhhuh. Opettele vaikka ensimmäisenä mitä tarkoittaa 'laukaisukoneisto' ja opettele perusmekaniikka eri toimintatavoista niin luentosi AR-15:n historiasta ja perusasioista ei olisi niin naurettava!Väärin. Huono ampuja saa aina etua paremmasta aseesta, koska hän tietää että virhe on itsestä kiinni eikä aseesta. Kukaan ei opi ampumaan sohlolla, koska ei tiedä missä on virhe. Huono ampuja ei osaa arvioida tuulta, matkaa ja tarvitsee useampia laukauksia osuakseen. Kaiken kaikkiaan suoralentoratainen, nopeaa patruunaa ampuva, kevyt rekyylinen ja optiikalla varustettu ase on huonolle ampujalle paljon parempi elossa säilymisen kannalta kuin ase joka toimii mutta jolla ei osu ennen kuin omassa vartalossa on reikiä! AR-15:n purkaminen ja huoltaminen ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin AK/RK:nkaan.
Viimeksi muokattu:
Pikemminkin varmaan keskeisessä osassa oli naapurin upseeripuhdistukset ja olosuhteisiin sopimattomat varusteet, heikko koulutus ja taistelijat kuin meidän ampumakoulutus.
Jonka taitojen tasot alkavat laskea välittömästi reservissä, koska lainsäädäntö on tiukka, kertausharjoituksia ei ole (ei niissä kyllä opita perustaitoja tai kertauteta, se on johtajakoulutusta kitkasta) ja meiltä puuttuu kattava ampumarataverkko sekä reserviläisjärjestelmä jossa ei touhuta viirien kanssa vaan harjoitetaan sa-kokoonpanossa. Sellainen sa-kerho on jo kuin maakuntajoukot mutta eivät ne täynnä ole. Kiinnostunutta ja tarpeeksi hyvässä kunnossa olevaa porukkaa ei vain ole tarpeeksi.
Ja miksi kukaan sellaista suorittaisi lävitse tai ei? Arvostus siviilissä taidoille ja sijoituksella on 0, se vie aikaa ja ahkeruutta tai lahjakkuutta ei kompensoida millään tavalla. Jos viiden vuoden välein pitää käydä suorittamassa jotain niin se ei kerro kuin luontaisesta lahjakkuudesta, jos ei harjoittele. Aivan turhaa hommaa. Ampumaan oppii harjoittelemalla ja kisaamalla, ei totalitäristien viiden vuoden suunnitelmakauden ampumatestissä. Ne ampujat jo nyt joita kiinnostaa. Yhtä useampi rupeaisi ampumaan jos aselaki ei olisi niin tiukka, joka vaikeuttaa harrastuksen aloittamista. Tämä on ihan kotimaisten politiikkojen ja osaksi Puolustusvoimienkin vika, jonka lausunnot aselakiin eivät olleet kuin ympäripyöreää liirunlaarumia. Kansanedustajat eivät halua maata puolustettavan ja jokainen voi miettiä että minkä arvoinen tämä maa on puolustaa, paska perustuslaki ja kukkattutätimeininki.
Viimeksi muokattu:
Myönnetään, että tuossa oli muutamia epätarkkuuksia. Kirjoitin tuon ja tämän kuitenkin kännykällä, joten en jaksanut alkaa nysväämään termien kanssa. Muutenkin vaan ärsyttää tollaset "asenörtit", jotka luulevat olevansa muita fiksumpia ja parempia vain sen takia, että osaavat miljoona hienoa teknistä termiä...
Olen ampunut sekä RK:lla että AR-15:sta ja se riittää minulle kokemukseksi. Tottakai tiedän mikä on kaliiberin ja aseen ero, tiedän kyllä, että AR:ää ja RK:ta saa lähestulkoon millä kaliiberilla tahansa, kuitenkin 5,56x45 NATO on selkeästi yleisin AR-pohjaisten aseiden kaliiberi ja 7,62x39 on taas yleisin AK-pohjaisten aseiden kaliiberi.
AR-15 ja erityisesti sen jatkokehitelmät ovat mielestäni hyviä aseita, suurelta osin AK-pohjaisia aseita parempia, mutta se ei silti tarkoita, etteikö myös esimerkiksi RK olisi ihan hyvä ase, varsinkin osaavissa käsissä. Tuommoinen uskontoa lähentelevä AR-15 fanittaminen, ei kuitenkaan muuta tosiasioita miksikään. Kyllä mustakin olisi kivaa hankkia vaikka H&K-416 meille, mutta kun meillä ei vain satu olemaan tuota Norjan varallisuustasoa ja maailmalla on paljon RK:ta huonompiakin aseita...
Ehkä ainoa selkeähkö asiavirhe tekstissäni oli, että Eugene Stonerin suunnittelema suunnittelema aivan omanlaisensa kaasutoiminen koneisto ei suoraan nosta luodin lähtönopeutta, mutta kylläkin nostaa aseen tulinopeutta. Tämä ei kuitenkaan vaikuta viestini pointtiin mitenkään.
En ole missään vaiheessa väittänyt, että AR-15 laukaisukoneisto nimenomaan aiheuttaisi häiriöitä, tosiasia on kuitenkin että AR on paljon AK:ta häiriöherkempi esimerkiksi kosteuden ja pölyn aiheuttamille häiriöille. Miksi muuten esim. Vietnamissa .onet jenkkisotilaat vaihtoivat M-16 kiväärinsä AK-47:aan? Tarkempi se ei ainakaan ollut...
Jos AK olisi ihan paska ase, tuskin se olisi edelleen maailmanlaajuisesti tuotannossa ja käytössä useissa eri armeijoissa. Myös jenkit jakoivat AR:ia ympäri maailmaa, silti se ei ole edelleen joka paikassa käytössä. Lisäksi jopa israelilaiset käyttävät AK:hon perustuvaa Galilia...
Totuus on kuitenkin myös se, että osaan koota ja purkaa RK:n vaikka silmät kiinni, mutta sama ei onnistu yhtä helposti AR-15:sta kanssa, kokeile vaikka itse...
Olen ampunut sekä RK:lla että AR-15:sta ja se riittää minulle kokemukseksi. Tottakai tiedän mikä on kaliiberin ja aseen ero, tiedän kyllä, että AR:ää ja RK:ta saa lähestulkoon millä kaliiberilla tahansa, kuitenkin 5,56x45 NATO on selkeästi yleisin AR-pohjaisten aseiden kaliiberi ja 7,62x39 on taas yleisin AK-pohjaisten aseiden kaliiberi.
AR-15 ja erityisesti sen jatkokehitelmät ovat mielestäni hyviä aseita, suurelta osin AK-pohjaisia aseita parempia, mutta se ei silti tarkoita, etteikö myös esimerkiksi RK olisi ihan hyvä ase, varsinkin osaavissa käsissä. Tuommoinen uskontoa lähentelevä AR-15 fanittaminen, ei kuitenkaan muuta tosiasioita miksikään. Kyllä mustakin olisi kivaa hankkia vaikka H&K-416 meille, mutta kun meillä ei vain satu olemaan tuota Norjan varallisuustasoa ja maailmalla on paljon RK:ta huonompiakin aseita...
Ehkä ainoa selkeähkö asiavirhe tekstissäni oli, että Eugene Stonerin suunnittelema suunnittelema aivan omanlaisensa kaasutoiminen koneisto ei suoraan nosta luodin lähtönopeutta, mutta kylläkin nostaa aseen tulinopeutta. Tämä ei kuitenkaan vaikuta viestini pointtiin mitenkään.
En ole missään vaiheessa väittänyt, että AR-15 laukaisukoneisto nimenomaan aiheuttaisi häiriöitä, tosiasia on kuitenkin että AR on paljon AK:ta häiriöherkempi esimerkiksi kosteuden ja pölyn aiheuttamille häiriöille. Miksi muuten esim. Vietnamissa .onet jenkkisotilaat vaihtoivat M-16 kiväärinsä AK-47:aan? Tarkempi se ei ainakaan ollut...
Jos AK olisi ihan paska ase, tuskin se olisi edelleen maailmanlaajuisesti tuotannossa ja käytössä useissa eri armeijoissa. Myös jenkit jakoivat AR:ia ympäri maailmaa, silti se ei ole edelleen joka paikassa käytössä. Lisäksi jopa israelilaiset käyttävät AK:hon perustuvaa Galilia...
Totuus on kuitenkin myös se, että osaan koota ja purkaa RK:n vaikka silmät kiinni, mutta sama ei onnistu yhtä helposti AR-15:sta kanssa, kokeile vaikka itse...
Tämä nyt oli vain tällainen ajatuskehitelmä, sanotaan vaikka, että jos ampumatestiä ei läpäisisi, niin ensi vuodeksi tulisi korkeampi veroprosentti...
Ei testi tietenkään itsessään kenenkään ampumataitoa parantaisi, mutta kyllä se voisi nostaa monien motivaatiota ampumahrjoittelua kohtaan. Tähän voisi tietysti liittää myös palkintoja erityisen hyvistä suorituksista...
Ei testi tietenkään itsessään kenenkään ampumataitoa parantaisi, mutta kyllä se voisi nostaa monien motivaatiota ampumahrjoittelua kohtaan. Tähän voisi tietysti liittää myös palkintoja erityisen hyvistä suorituksista...
Jos kyseessä olisikin vain muutama termi...
Eiköhän meillä kotimaassa ole paremminkin ihan RK-uskonto.
Aseen tulinopeus ei riipu aseen toimintatavasta vaan toimintatavan toteutuksesta, on useita keinoja miten tulinopeutta voidaan hidastaa tai nopeuttaa! Erityisesti tämä vaikuttaa siihen pointtiin että perusasiat fysiikasta ja mekaniikasta kuntoon!
Paitsi että annoit kyllä niin ymmärtää. Vietnamin asevaihdot ovat legendaa, kaikissa konflikteissa kerätään vihollisen aseita ja vähän ammutaan niillä, se ei tarkoita että niitä vaihdettaisiin omiin aseisiin.
AK ei ole paska ase, RK on. AK:ssa on paljon enemmän potentiaalia. AKM ja AK-74/10X-sarja on kevyempi ja lisävarustellumpi. Israelilaiset eivät juuri käytä Galilia enää koska AR-15 oli parempi ase - halvempi, kevyempi, ergonomisempi, tarkempi jne,
Ja sama voidaan kysyä jenkkisotilaalta ja tullaan siihen tulokseen ettei onnistu AK:n kanssa. Se on ihan siitä kiinni minkä kanssa harjoittelee. AR-15:ssa ei ole sen purkamis- ja kokoamisvaiheessa yhtään sellaista osaa, johon tarvittaisiin enemmän tai vähemmän näkökykyä kuin AK:n purkamisessa.
Benelli
Respected Leader
Galil kaliperissa 7.62x51 näkee edelleen käyttöä siinä missä myös jenkkien M14.