Uusi taistelijan ase
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
Isälläni oli jo 70-luvun lopulla Pohjoiskarjalan Patteristossa aseena RK-62. Jossakin vaiheessa varusmiehillä taisi olla jaettuna kaksikin asetta: toinen rata-ammuntoihin ja toinen ryynäämiseen. Tätä käytäntöä ei kuitenkaan enää ollut vuosituhannen vaihteessa. Ampumavalmennettavat tosin kuittasivat toiset rynkyt.
Sarek1
Ylipäällikkö
Sisäministeriön puolella tuli 80-luvun puolen välin tienoilla ammuttua vähän vanhoillakin tussareilla. Pystykorvalla en ampunut kovin montaa kertaa, mutta korvaukseksi soiteltiin Emman kanssa vähän levyä näytösammunnassa. Suomi-kp tuli tutuimmaksi ja sillä ammutettiin kaikki. Luppoaikana ampumaradalla hoksattiin kokeilla tutkimusmielessä soveltavia ammuntoja. Aseet olivat suhteellisen tarkkoja myös sarjatulella ja kertatulella sai jopa kohtuullista kasaa tauluun. Kovin uusia eivät koulutusaseet olleet, esim. Käytössä olleiden aseiden piiput olivat vm.-43 ja -44 -kategoriaa.
Morsmaikkuja on ehtinyt olla enemmän kuin joka sormelle ja uusia tuttavuuksia tullee vastaan. Jotkut soivat paremmin kuin toiset mutta hommat ovat hoituneet kaikilla. Numeroista en ole enää niin välittänyt, ei kun maikkua kahvoista kiinni ja kuulaa pesään.
EDIT:
Ettei olisi aivan muisteloa asian vierestä, Rk 62 ansaitsisi korvaajaa odoteltaessa modauspäivityksen. Se, että tähtäimiä yms härpäkkeitä saisi näppärästi aseeseen kiinni, olisi merkittävä ja erittäin tarpeellinen parannus nykyiseen.
Olisi mukava päästä vertailemaan käytännössä noita varteenotettavimpia ehdokkaita keskenään ja myös (modattuun) morsiameen.
Viimeksi muokattu:
Honcho
SMLNKO M/83
Kehitys perustussareiden puolella on ollut yllättävän vähäistä viimeisen 70 vuoden aikana, kun asiaa rupeaa fundeeraamaan...ja kun vertaa miten muut aselajit, ihan vaikka tykistö, ovat kehittyneet.
fulcrum
Greatest Leader
Tätä kokeiltiin tosiaan 70-luvulla (vai oliko 80-luvulla) mutta käytäntö osoittautui huonoksi.
BlackFox
Ylipäällikkö
Tuo suomi konepistooli on kyllä jotenkin niin tunteita herättävä ase.
Voikun pääsisi sellaisella ampumaan.
Enkä varmaan usko että kovinkaan moni pistäisi pahaksi jos joutuisi sotaan ja saisi aseekseen suomikonepistoolin.
Siinä olisi sitä tunnelmaa ja ajan henkeä kun pääsisi laskemaan sellaisella väjyttäessä venäläisiä.. Tosin 9mm kuulan aika moni perus suoja pysäyttää nykypäivänä
Voikun pääsisi sellaisella ampumaan.
Enkä varmaan usko että kovinkaan moni pistäisi pahaksi jos joutuisi sotaan ja saisi aseekseen suomikonepistoolin.
Siinä olisi sitä tunnelmaa ja ajan henkeä kun pääsisi laskemaan sellaisella väjyttäessä venäläisiä.. Tosin 9mm kuulan aika moni perus suoja pysäyttää nykypäivänä
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Tuo suomi konepistooli on kyllä jotenkin niin tunteita herättävä ase.
Voikun pääsisi sellaisella ampumaan.
Enkä varmaan usko että kovinkaan moni pistäisi pahaksi jos joutuisi sotaan ja saisi aseekseen suomikonepistoolin.
Siinä olisi sitä tunnelmaa ja ajan henkeä kun pääsisi laskemaan sellaisella väjyttäessä venäläisiä.. Tosin 9mm kuulan aika moni perus suoja pysäyttää nykypäivänä
Vois olla jossain pusikkokahakassa, missä etäisyydet lyhyet, vieläkin soiva peli, kun lippaassakin, oliko nyt 70 patia?
Kuten sota-aikaan, sissit muistelivat, että oli kaamea ääni ja jälki, kun ryhmä tai puolijoukkue ylläkössä avasi tulen yhtäaikaa.
BlackFox
Ylipäällikkö
Joo 70 veti rumpulipas. Riittävän tulivoimainen ja rekyyli ei käsittääkseni ole paha.
Pahaa jälkeä teki tosiaan lähi kahakoissa, mitä paljon olikin suomen oloissa.. Siihen viellä pari emmaa.
Kuulemma viellä kun käytiin niin lähellä taistelua että jaksoi heittää kasapanoksia niin hirvittävää jälkeä teki. "Ihankun rinne olisi ollut tykistökeskityksessä" kerran veteraani sanoi
BlackFox
Ylipäällikkö
Sepä se. Ei suomi kp enää varmastikkaan olisi samalla viivalla kuin ennen. Suurin osa sirpoistakin pysäyttää 9mm käsitykseni mukaan
Todennäköisesti ammuin 1992 kokelaana enemmän Suomi-kp:llä yhdessä päivässä kuin monet varusmiehet tuohon aikaan ikinä...ehkä enemmän kuin koko prikaatin muiden komppanioiden saapumiserän kaikki muut varusmiehet yhteensä... Sitä asetta kun ei taidettu ampumaradalla yleisesti ammuttaa ollenkaan, vain AUK I:n käsittelykoulutus. Muistaakseni Pystykorvalla joutui tekemään yhden harjoitusammunnan ihan vakiona, mutta sitä ei arvosteltu tms.
Suomi-KP:n juttu johtui syystä, että meitä oli kassulla yhden opistoupseeriluutnantin valvonnassa minä, pari alikessua ja pari viestimiestä. Kaikki muut oli viikon mettäkeikalla. En muista, miksi me ei oltu mukana, taisi johtua joistain lomajutuista. Luti mietti että "mitähän perkelettä teille oikein keksis.." Sitten ilme kirkastui ja "perkeles, pojjaat, me lähdetään ampumaan!" Ei kun asevarastolle, joka hepulle Suomi-kp ja aivan perkeleesti v. 1943 valmistettuja 9mm KP valojuovapatruunoita (ei niissä kyllä enää paljoa valojuovaa ollut..). Ja niitä sitten ammuttiin, tosin vain tankolippaista ja makuulta.
Yhdeltä kaverilta KP ns. "ryntäsi" eli lipas meni tyhjäksi yhdellä painalluksella. Parilla aseissa oli vaihtimet niin kuluneita, että ei osannut aina sanoa, lähteekö sarja vai kertalaukaus. Itsellä ensimmäinen ajatus ensimmäisen laukauksen jälkeen oli, että.."olikohan laukeamaton..". Kun massasulkuisen lukon liike eteenpäin tuntui mutta makuulla oli kuin mitään rekyyliä ei olisi ollut. Painalsin liipasinta uudestaan..ja kun taas lähti liikkuvat eteen, niin totesin, että tuntuuhan tää toimivan.
Hieno peli, tosin painava. Tuota sitten koko päivä.
Suomi-KP:n juttu johtui syystä, että meitä oli kassulla yhden opistoupseeriluutnantin valvonnassa minä, pari alikessua ja pari viestimiestä. Kaikki muut oli viikon mettäkeikalla. En muista, miksi me ei oltu mukana, taisi johtua joistain lomajutuista. Luti mietti että "mitähän perkelettä teille oikein keksis.." Sitten ilme kirkastui ja "perkeles, pojjaat, me lähdetään ampumaan!" Ei kun asevarastolle, joka hepulle Suomi-kp ja aivan perkeleesti v. 1943 valmistettuja 9mm KP valojuovapatruunoita (ei niissä kyllä enää paljoa valojuovaa ollut..). Ja niitä sitten ammuttiin, tosin vain tankolippaista ja makuulta.
Yhdeltä kaverilta KP ns. "ryntäsi" eli lipas meni tyhjäksi yhdellä painalluksella. Parilla aseissa oli vaihtimet niin kuluneita, että ei osannut aina sanoa, lähteekö sarja vai kertalaukaus. Itsellä ensimmäinen ajatus ensimmäisen laukauksen jälkeen oli, että.."olikohan laukeamaton..". Kun massasulkuisen lukon liike eteenpäin tuntui mutta makuulla oli kuin mitään rekyyliä ei olisi ollut. Painalsin liipasinta uudestaan..ja kun taas lähti liikkuvat eteen, niin totesin, että tuntuuhan tää toimivan.
Hieno peli, tosin painava. Tuota sitten koko päivä.
Hieno peli, tosin painava. Tuota sitten koko päivä.
Itse pääsin purkamaan asetta. Tuli jotenkin sellainen olo, että onkohan se hieman yliarvostettu. Ei varmaan aivan aiheetta alettu jo 50-luvulla miettiä jalkaväen aseistusta uusiksi.
Sama tuli mieleen. Kovia jätkiä kun sen kanssa heiluivat.
fulcrum
Greatest Leader
Pääsin itse ampumaan Suomi-kp:lla kertauksessa, olisikohan ollut joskus -97. Muutama sarja kertatulella ja yksi sarjalla. 9mm kp-latauksia ei enää ollut käytössä. Kovin paljoa ei ehtinyt siinä aseeseen tutustua, rekyyli tuntui aika olemattomalta. Vähän painavalta ja hankalalta se kyllä vaikutti rk:hon verrattuna.
Suomi-kp:han suunniteltiin niillä periaatteilla että siitä piti saada mahdollisimman tiivis paketti jottei lika ja syövyttävät taistelukaasut pääse aseeseen sisälle. Osat tehtiin niin tiukkaan toleranssiin ettei varikoilla yleensä vaivauduttu pysymään numerotarkkuudessa, osat olivat vaihtokelpoisia aseyksilöiden välillä. Levyrunkoiset konepistoolit ajoivat 2. maailmansodan aikana Suomi-kp:n ohitse keveydellään ja halpuudellaan, etenkin PPS-43 joka oli ehkä sodan paras konepistooli. Suomi-kp:n suurin ongelma oli lippaat joita oli montaa eri mallia joista harva oli hyviä. Rumpulippaita oli 40 patruunan ja 70 patruunan rumpuja, joista jälkimmäinen oli kaikin puolin parempi, mutta niitä oli vähän, vain muistaakseni noin 3 tai 4 per ase. Niitä ei siis todellakaan nakeltu pitkin metsiä. Paras lipasmalli, Carl-Gustavin 36 patruunan tanko, tuli käyttöön vasta sodan jälkeen.
Suomi-kp:han suunniteltiin niillä periaatteilla että siitä piti saada mahdollisimman tiivis paketti jottei lika ja syövyttävät taistelukaasut pääse aseeseen sisälle. Osat tehtiin niin tiukkaan toleranssiin ettei varikoilla yleensä vaivauduttu pysymään numerotarkkuudessa, osat olivat vaihtokelpoisia aseyksilöiden välillä. Levyrunkoiset konepistoolit ajoivat 2. maailmansodan aikana Suomi-kp:n ohitse keveydellään ja halpuudellaan, etenkin PPS-43 joka oli ehkä sodan paras konepistooli. Suomi-kp:n suurin ongelma oli lippaat joita oli montaa eri mallia joista harva oli hyviä. Rumpulippaita oli 40 patruunan ja 70 patruunan rumpuja, joista jälkimmäinen oli kaikin puolin parempi, mutta niitä oli vähän, vain muistaakseni noin 3 tai 4 per ase. Niitä ei siis todellakaan nakeltu pitkin metsiä. Paras lipasmalli, Carl-Gustavin 36 patruunan tanko, tuli käyttöön vasta sodan jälkeen.
Beerfect
Eversti
Tuijotettuani suuriresoluutiosta kuvaa kansalliskivääristämme, tulin siihen lopputulokseen, että lisäämällä vipu peukaloa varten, saataisiin korkeintaan aikaan kyky nostaa vaihdin ylös varmistusasentoon. Vaihtimen liikauttaminen alaspäin vaatii mielestäni etusormea, enkä äkkiseltään keksi minkämuotoinen uloke pitäisi lisätä, jotta peukalolla saataisiin vaihdinta liikutettua myötäpäivään, ilman haittapuolia. Sormet ovat siitä huonoja, että niiden painamisvoima (puristusvoima) on suurempi kuin nostamisvoima (avautumisvoima). Vaihtimen pyörimisakselin sijainti on tässä kriittinen tekijä (melkein muuttamaton vakio), sekä kunkin kivääriyksilön vaihtimen jäykkyys. Ulkopuolinen vipuhan voi olla vaikka minkä muotoinen, kunhan se ei ole käden tiellä tai tartu vaatteisiin sähellyksen aikana. Kyse ei ole niinkään siitä, että voidaanko jotain tehdä, vaan siitä, että mitkä ovat minkäkin tekemisen seuraukset, jos se saadaan tehdyksi. Rk:ssa vaihtimen pyörimisakseli sijaitsee ikävästi "pistoolikahvan" yläpuolella, mikä tekee siitä hankalan tapauksen millekään peukalovivulle. Peukalovipu saattaisi olla ampumakäden tiellä turhankin usein jos siitä tekee liian pitkän. Ja jos se on liian lyhyt, se saattaa jäädä epämiellyttävän jäykäksi. Helkkari kun olisi rynkky nyt tässä tutkittavana... Muistikuvani rynkyn sisuksista on todella huono.
Itseäni hieman jurppi aikoinaan se, että vaihtimen saa vaivattomasti liikautettua alas mutta nostaminen vaatii "suurempaa vaivaa". Parempi kuitenkin niin päin, kuin toisinpäin.
(kuva)
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/6a/RK_62_76.jpg
Itseäni hieman jurppi aikoinaan se, että vaihtimen saa vaivattomasti liikautettua alas mutta nostaminen vaatii "suurempaa vaivaa". Parempi kuitenkin niin päin, kuin toisinpäin.
(kuva)
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/6a/RK_62_76.jpg
Laamanator
Eversti
Jokaisen kannattaa muistaa, että Suomi konepistooli on 1930-luvun ase ja edustaa sen aikaista aseteknistä kehitystä sekä valmistusmenetelmiä. Omassa kontekstissaan se on ollut erinomaisen hyvä, laadukas, poikkeuksellisen tarkka ja varmatoiminen avoimelta lukolta ampuva massasulkuinen konepistooli - varsinkin muihin saman aikakauden konepistooleihin (esim. MP28, PPD, MP40 ja PPSH) verrattuna.
Missään tapauksessa se ei kuitenkaan ole vertailukelpoinen nykyajan moderneihin aseisiin sekä varusteisiin ja sellaisiin tottuneen käsissä M31 tuntuu lähes poikkeuksetta hyvin painavalta, etupainoiselta ja kömpelöltä. Paksusta teräslevystä valmistettu pelkkä tyhjä rumpulipaskin painaa noin miljoona kertaa nykyaikaista polymeerilipasta enemmän, mikä on nykyajan näkökulmasta turhaa ylimääräistä painoa taistelijan kannettavaksi. Tähtäimet ovat optisiin tähtäimiin tottuneelle todellinen kauhistus, samoin kuin aseen ergonomia kun tukki on tehty perinteisestä puusta eikä siinä ole edes sormiuritettua pistoolikahvaa.
Vanhanaikaisuudestaan ja 9mm kaliiperin ballistisista heikkouksista huolimatta M31 on yhä edelleen soiva peli, mikäli taistelu käydään lyhyeltä etäisyydeltä ja suojaliivittömiä vihollisia vastaan. Rumpulippaan 70ptr kapasiteetti kompensoi ergonomian puutteiden aiheuttamaa pahaa mieltä ja aseen massa yhdessä suujarrun kanssa kesyttävät sen lähes singerin tasoiseksi ompelukoneeksi.
Missään tapauksessa se ei kuitenkaan ole vertailukelpoinen nykyajan moderneihin aseisiin sekä varusteisiin ja sellaisiin tottuneen käsissä M31 tuntuu lähes poikkeuksetta hyvin painavalta, etupainoiselta ja kömpelöltä. Paksusta teräslevystä valmistettu pelkkä tyhjä rumpulipaskin painaa noin miljoona kertaa nykyaikaista polymeerilipasta enemmän, mikä on nykyajan näkökulmasta turhaa ylimääräistä painoa taistelijan kannettavaksi. Tähtäimet ovat optisiin tähtäimiin tottuneelle todellinen kauhistus, samoin kuin aseen ergonomia kun tukki on tehty perinteisestä puusta eikä siinä ole edes sormiuritettua pistoolikahvaa.
Vanhanaikaisuudestaan ja 9mm kaliiperin ballistisista heikkouksista huolimatta M31 on yhä edelleen soiva peli, mikäli taistelu käydään lyhyeltä etäisyydeltä ja suojaliivittömiä vihollisia vastaan. Rumpulippaan 70ptr kapasiteetti kompensoi ergonomian puutteiden aiheuttamaa pahaa mieltä ja aseen massa yhdessä suujarrun kanssa kesyttävät sen lähes singerin tasoiseksi ompelukoneeksi.