Uusi taistelijan ase

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Ketä luulet huijaavasi! Sinä haluaisit ampua millä tahansa aseella, paitsi mahdollisesti joitakin mitä olet päässyt jo kokeilemaan.
Jotenkin tuli sama mieleen! :D
 
Älkääs nyt hyvät herrat/henkilöt ruvetko väheksymään toisten mielipiteitä vaikka ne poikkeasivat "valtavirran" näkemyksistä. Teillä on teidän ja minulla on minun....
 
Viimeksi muokattu:
Älkääs nyt hyvät herrat/henkilöt ruvetko väheksymään toisten mielipiteitä vaikka ne poikkeasivat "valtavirran" näkemyksistä. Teillä on teidän ja minulla on minun....
Voisihan tuo olla huollon aseeksi ihan ok, sitten kun sitä vähän keventäisi. Ronit ja urakkalippaat kuikkaan ja hyvä holsteri tilalle. Kelpaisi minulle takalinjoilla jos on pakko asetta kantaa ja kavereita joilla on pitkät mukana jossain huutoetäisyydellä. Muuten kannattaa tutustua 9x19 vs 5,56x45/7,62x39 ballistisiin eroihin ennenkuin ehdottelee lisää.

Edit: Ja ennenkuin ehdotat, .40S&W, .45ACP ja 10mmAuto eivät ole ensisijaisia sotilaskaliibereja taistelijan aseeseen nekään, kuten myöskään mikään mikä sopii mihin tahansa revolveriin.
 
Mites tällainen ase,helppo käyttää , isot lippaat (2 x 32 patruunaa) ja optiikka oman maun mukaan...ja valotkin löytyy:devilish:
61be75d9f69a1496396fbcc08f2a77e5.jpg
Ei ole mikään uusi keksintö. Kehitys on kuitenkin mennyt sadan vuoden aikana eteenpäin, ja esimerkiksi meillä käytössä oleva MP5, joka on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin tuollainen pistoolikarbiini, ei sekään ole mikään etulinjan joukkojen ase. Ihan kiva lelu kuitenkin..
 
No,kyse nyt oli hiukan sarkasmista. Kun seuraa tätä viestiketjua,niin paljon on hyviä jopa loistavia aseita. Mutta osa yhtä epärealistisia kuin itseni esittämä. Tuo laittamani kuva on tietenkin Glock pistoolista,joka on sijoitettu "karabiini-tukkiin".
Jos ajatellaan koko valtion reserviä,joka on pohjautunut "rynkkyihin" joko Suomessa valmistettuihin tai sitten halvalla ostettuihin "hätävara"aseisiin,niin tulee tietenkin mietittäväksi,että monenkolaisia aseita voi olla ajatellen varusmieskoulutusta ja sitten reserviä. Jos ja kun nyt käytössä olevat rynkyt menee vaihtoon,niin miten käy näiden reserviaseiden? Varsinkin jos tuleva asemalli on toiminnaltaan/käsiteltävyydeltään varsin paljon poikkeava ja vielä kaliberiltaan kaukana (eli tehot,läpäisy,kantama jne) niin onko mahdollista pitää sitten näitä nykyisiä varastoissa olevia reservin aseita vai tuleeko nekin uusia. Kysehän on sitten rahasta. Jos tulevaisuuden varusmies saa koulutuksen aseella,joka sisältää varsin paljon optiikkaa ja poikkeaa ominaisuuksilta paljonkin nyky rynkyistä tms. niin miten huomioidaan se,että mahdollisen kriisin syttyessä hänen osaamisensa on sitä luokkaa että hän osaa toimia täysin erilaisella aseella.. tai pystytäänkö varmistamaan,että hänen käyttöönsä tulee vastaava,kuin millä hän on koulutettu varusmies aikana? Vai onko tulevaisuutta se,että koulutusta voidaan tehokkaasti antaa kaikilla varastoissa olevilla asemalleilla. Tai onko tulevaisuutta se,että reservin harjoitusten määrät kasvavat niin,että varusmieskoulutuksen jälkeen osaaminen säilyy nostoväkeen siirtymiseen asti.. Ehkä hiukan hankalasti selitetty,kun kirjallinen ulosantini on kanskoulusta..
Mutta jos tulevan taistelijan ase on hintaluokkaa 1500-6000 euroa(hinnat vetästy hatusta)riippuen sen herkuista,niin hintahaitarin yläpää on varmaankin aika kova,jos ostomäärä olisi useita satojatuhansia..
En usko valtion budjetin taipuvan satojen miljoonien asehankintoihin..
Tietenkin jos katsotaan riittäväksi hankkia jotain muuta vain nykyisten kotimaisten rynkkyjen sijaan,niin varmaan herkutteluunkin on varaa:rolleyes:
 

Stagideus

Majuri
Lahjoittaja
No,kyse nyt oli hiukan sarkasmista. Kun seuraa tätä viestiketjua,niin paljon on hyviä jopa loistavia aseita. Mutta osa yhtä epärealistisia kuin itseni esittämä. Tuo laittamani kuva on tietenkin Glock pistoolista,joka on sijoitettu "karabiini-tukkiin".
Jos ajatellaan koko valtion reserviä,joka on pohjautunut "rynkkyihin" joko Suomessa valmistettuihin tai sitten halvalla ostettuihin "hätävara"aseisiin,niin tulee tietenkin mietittäväksi,että monenkolaisia aseita voi olla ajatellen varusmieskoulutusta ja sitten reserviä. Jos ja kun nyt käytössä olevat rynkyt menee vaihtoon,niin miten käy näiden reserviaseiden? Varsinkin jos tuleva asemalli on toiminnaltaan/käsiteltävyydeltään varsin paljon poikkeava ja vielä kaliberiltaan kaukana (eli tehot,läpäisy,kantama jne) niin onko mahdollista pitää sitten näitä nykyisiä varastoissa olevia reservin aseita vai tuleeko nekin uusia. Kysehän on sitten rahasta. Jos tulevaisuuden varusmies saa koulutuksen aseella,joka sisältää varsin paljon optiikkaa ja poikkeaa ominaisuuksilta paljonkin nyky rynkyistä tms. niin miten huomioidaan se,että mahdollisen kriisin syttyessä hänen osaamisensa on sitä luokkaa että hän osaa toimia täysin erilaisella aseella.. tai pystytäänkö varmistamaan,että hänen käyttöönsä tulee vastaava,kuin millä hän on koulutettu varusmies aikana? Vai onko tulevaisuutta se,että koulutusta voidaan tehokkaasti antaa kaikilla varastoissa olevilla asemalleilla. Tai onko tulevaisuutta se,että reservin harjoitusten määrät kasvavat niin,että varusmieskoulutuksen jälkeen osaaminen säilyy nostoväkeen siirtymiseen asti.. Ehkä hiukan hankalasti selitetty,kun kirjallinen ulosantini on kanskoulusta..
Mutta jos tulevan taistelijan ase on hintaluokkaa 1500-6000 euroa(hinnat vetästy hatusta)riippuen sen herkuista,niin hintahaitarin yläpää on varmaankin aika kova,jos ostomäärä olisi useita satojatuhansia..
En usko valtion budjetin taipuvan satojen miljoonien asehankintoihin..
Tietenkin jos katsotaan riittäväksi hankkia jotain muuta vain nykyisten kotimaisten rynkkyjen sijaan,niin varmaan herkutteluunkin on varaa:rolleyes:
Lähtökohtaisesti uuden rynnäkkökiväärin käyttöönotossa ei tulisi olemaan kuvaamasikaltaisia ongelmia. Joukkotuotannon aikakaudella SA-yksiköt voidaan varusmiespalveluksessa kouluttaa sillä kalustolla, joka heillä SA-tilanteessa olisi jaossa ja käytössä. Rynnäkkökivääriä vaihdettaessa vanha kalusto ei lahoa yhdessä päivässä käsiin, vaan uusi ase toki otettaisiin portaittain käyttöön. Rynnäkkökiväärin kouluttaminen ei ole niin monimutkainen asia, etteikö sitä pystyisi peruskoulutetulle sotilaalle tehdä niin, että saavutetaan riittävä osaamisen taso, jota edelleen parannetaan käytännössä ja lisäharjoittelussa harjaantumalla.

Aivan samalla tavalla toimitaan minkä tahansa muunkin kalustomuutoksen kanssa.
 
kannataisko reserviläiset opastaa taljajousen käytöön kun ei muita aseita saa ja reservin harjoituksia on harvoin josa ammutaan kymmenen patruunaa,mielestäni harjoituksia pitäs olla joka vuosi,tilanne huononee kokoajan,sanokaa te viisaat....
 
Niin.... ei kai ongelmaa olekkaan niiden suhteen,jotka ovat asian sisäistäneet,omaavat mielenkiintoa ja omaavat kiinnostusta harrastaa omaehtoisesti...mutta ne "heikoimmat lenkit",joita varmaan löytyy aika paljon. Ja itse miellän aseen käsittelyn hiukan laajemmin kuin vain sen,että aseella "osaa ampua". Eri keliolosuhteiden vaikutukset,valoisuus,likaantuminen jne...ja mites sitten toimitaankaan kuin aseeseen tulee se "oho" jumi...
Monenlaisen kaluston logistiikka myöskin luo haasteita...
Mutta loistavaahan on,jos asiat ovat nykyisin mallillaan ja kunnossa,hyvä on vanhuksen makailla sohvanpohjalla ja luottaa että homma toimii...hienoa
 

Stagideus

Majuri
Lahjoittaja
Niin.... ei kai ongelmaa olekkaan niiden suhteen,jotka ovat asian sisäistäneet,omaavat mielenkiintoa ja omaavat kiinnostusta harrastaa omaehtoisesti...mutta ne "heikoimmat lenkit",joita varmaan löytyy aika paljon. Ja itse miellän aseen käsittelyn hiukan laajemmin kuin vain sen,että aseella "osaa ampua". Eri keliolosuhteiden vaikutukset,valoisuus,likaantuminen jne...ja mites sitten toimitaankaan kuin aseeseen tulee se "oho" jumi...
Monenlaisen kaluston logistiikka myöskin luo haasteita...
Mutta loistavaahan on,jos asiat ovat nykyisin mallillaan ja kunnossa,hyvä on vanhuksen makailla sohvanpohjalla ja luottaa että homma toimii...hienoa
Täytyy vielä selventää, etten tietenkään tarkoita etteivätkö nuo mainitsemasi asiat olisi sinällään huomioonotettavia seikkoja. Rynnäkkökivääri, oli se sitten kotimainen 62, 95 tai 62M, tai jokin nykyisistä läntisistä malleista, on loppupeleissä siltikin niin yksinkertainen kapistus, että varusmiespalveluksessamme kyllä pystytään tuottamaan taistelijoita, jotka hallitsevat työkalunsa pienetkin yksityiskohdat. Itse ampumataito ja aseenkäsittely ovat ne, joissa treenimäärä sitten näkyy, mutta tässäkin on hyvä tunnistaa se, kuinka keskeinen osa joukon suorituskykyä kivääritaistelu on.
Mitä tärkeämpi työkalu, sitä enemmän sitä treenataan ja sen paremmin käyttäjät osaavat sitä käyttää eri valaisu- ja keliolosuhteissa. Henkilökohtaisen aseen päivittäinen huolto ja toimintakunnosta huolehtiminen ovat aivan perustasan asioita, jotka varusmiehet oppivat palveluksessa selkärankaansa asti ja josta joukon johtajat huolehtivat oma-aloitteisesti.
Häiriönpoistot ja muut ovat jokaiselle taistelijalle opetettavia perusasioita, joita toki tukevien aselajien taistelijat sitten vähemmän harjoittelevat, kun pääasiallinen tappioidentuottomekanismi on joku muu kuin 7.62 kaliiberin RK.
Nykyinen koulutusmetodi nojaa entistä enemmän jokaisen taitelijan henkilökohtaiselle vastuulle, perusideana siis se, että kun osallistutat taistelijan oman toimintansa vastuuseen, ei hän niin herkästi laita aivojen kytkintä asentoon 0 ja taannu sellaiseksi perässävedettäväksi, jonka jokaista liikettä ja tekemistä pitää valvoa ja korjata. Tämä pätee erityisesti aseenkäsittelyyn ja nimenomaan TURVALLISEEN aseenkäsittelyyn.

Lisälaitteethan ovat aseesta erillinen asia, joita on jo nykyisellään käytössä niillä joukoilla, joilla ne on katsottu olevan kriittisen tärkeitä ja joille niitä on ollut varaa hankkia. Ne ovat kuitenkin kaikki tehty luiskaotsaisen jalkaväkimiehen käyttöön, eli eivät itsessään ole mitään "avaruusteknologiaa". Harjaantuminen aseen ja sen lisälaitteiden käyttöön syvällisemmin (siis niin, että todella tunnet laitteen ja se on sinun kätesi jatke) tapahtuu lopultakin vain paljon harjoittelemalla ja SA-tilanteessa asetta päivittäin kantaessa (ja käyttäessä).

Koko pointtini on se, että asiaa ei missään nimessä hoideta niin, että kotimaisella RK:lle koulutetut joukot saisivat perustamistilanteessa käteensä täysin tuntemattoman RK X:n. Aseiden jako tapahtuisi myös muutenkin sillä periaatteella, että vähintään kokonainen joukko (perus- tai joukkoyksikkö esimerkiksi) saisi tietynmalliset RK:t, jolloin tämä ei tuota logistiikassa mitään muuta hankaluutta, kuin sen, että varastolta pitää lähettää sitä tavaraa mitä lapussa lukee. Tällaisten asioiden pähkiminen on PV:ssä hankinnan ja logistiikan alalla toimivien perusduunia ja lienee soveliasta olettaa, että tällainen asia saadaan ajateltua kunnialla maaliin.
 
Viimeksi muokattu:
Top