Uusi taistelijan ase

vastarannankiiski kirjoitti:
Noihin suomen erikoisolosuhteisiin... En ihan täysin ymmärrä mitkä ovat ne meidän erikoisolosuhteet? Jos niillä vitataan metsään, ryteikköön ja keppihelvettiin ja "risuherkkyyteen" pienemmillä kalipereilla niin samoja olosuhteita on naapureillakin kaikissa ilmansuunnissa ja käytössä ovat 556 ja 545 kalusto. Baltit käyttävät vastentahtoisesti 762 natoa laajasti, mutta eivät ole tyytyväisiä tähän ja kyseessä on ilmeisesti suurelti budjettikysymykset (= sikahalvat G3:t).

Jos risuherkkyys on se syy erikoisolosuhteille niin olisin itse valmis siitä tinkimään kun muuten logistiset ja ulkoballistiset edut ovat esimerkiksi 556:lla paremmat.
Klikkaa laajentaaksesi...

Meidän erikoisolosuhteet ovat lyhyet ampumaetäisyydet. Siinä ei ulkoballistiset edut paljoa paina. Ja oli se kevyempi luoti risuherkempi tai ei, niin se joka tapauksessa menettää suhteessa enemmän energiaa osuessaan oksaan. Joten siitä raskaammasta luodista on hyötyä. Ja lyhyeltä etäisyydeltä on vielä mahdollistakin osua puskan läpi ammutaessa.

Silloin kun nykyinen patruuna valittiin 556 ei ollut saatavilla ja kuten on todettu, niin se ei ole niin paljon parempi, että kannattaisi vaihtaa aseet ja ammukset sen edun puolesta.
 
SJ kirjoitti:
Meidän erikoisolosuhteet ovat lyhyet ampumaetäisyydet. Siinä ei ulkoballistiset edut paljoa paina. Ja oli se kevyempi luoti risuherkempi tai ei, niin se joka tapauksessa menettää suhteessa enemmän energiaa osuessaan oksaan. Joten siitä raskaammasta luodista on hyötyä. Ja lyhyeltä etäisyydeltä on vielä mahdollistakin osua puskan läpi ammutaessa.

Silloin kun nykyinen patruuna valittiin 556 ei ollut saatavilla ja kuten on todettu, niin se ei ole niin paljon parempi, että kannattaisi vaihtaa aseet ja ammukset sen edun puolesta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen kanssasi osittain samaa mieltä. Toki lyhyillä ampumaetäisyyksillä (alle 200m) paremman ulkoballistiikan hyödyt jäävät pyyhkäisyalan osalta hieman pienemmiksi tai jopa mitättömiksi. Sen sijaan, merkittävämpi tekijä on nopeamman luodin lyhyempi lentoaika maaliin, joka vaikuttaa ennakoidenottoon helpottavasti. Lisäksi jos ajattelee maalin kokoa ja muotoa, sivuhuti on todennäköisempi kun pystyhuti, koska maaliala on pienempi sivuttaissuunnassa. Noin 50cm vs 180cm. Ja varsinkin liikkuvaan maaliin sivusuunnassa osuminen on vaikeampaa. Nopea luoti hieman helpottaa osuntaa.

Toinen hyöty on edelleen logistinen, pienempi massa ampumatarvikkeelle, enemmän kyytiin ja kantoon.

Kolmas on huoltovarmuus.

Lisäksi noista suomalaisista erikoisolosuhteista, en näe sellaisia. On suomalaisia olosuhteita, mutta ne olosuhteet ovat samat kun kaikilla meidän naapureillakin jotka pienikaliperisia ampumatarvikkeita ovat käyttäneet jo 30 ja melkein 50 vuoden ajan. Siltikään he eivät ole siirtyneet suurempikaliperisiin takaisin. Ei ole ollut tarvetta.

Mielestäni jos aseuudistus suoritetaan, siinä yhteydessä kannattaa suorittaa kaliperivaihdos jos se on kohtuullisen hintaista. Jos ei, niin ei vahinko ole suuri. Ei tämän maan sodankäynti tule RK:n kaliperiin kaatumaan.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
vastarannankiiski kirjoitti:
Toisaalta pitää muistaa että meillä on läjäpäin iskemätöntä RK56 kalustoa hillottuna pahan päivän varalle. Nämä kannattaa säästää tulevaisuuteenkin mielestäni niille joukoille, jotka eivät RK:illa rähise (tai jos rähisevät niin jotain on mennyt pahasti pieleen tai sota on jo hävitty).

Eli yksi vaihtoehto on kanssa se, että uusitaan vain niiltä osin kun on tarve, eli vain taistelevien joukkojen kannalta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei kai täällä kukaan odota että PV tekee tilauksen 300 tuhannesta uudesta aseesta ammuksineen, ja heittää vanhat luiskaan samantien uusia odotellessa... uusiituu se ase sitten ajallaan muillakin kun niitä tarpeeksi on, ja vanhat ammukset on ammuttu pois.
 
nippari.jpg
Miksi nippari ja hätäpäisesti tehty camoviritys kun muilla näkyi tälläistä
No nippari 2.jpg
Onko tuo käyttäjä tekemä vai tuleeko ne varikolta tuolla tavalla?
 
ctg kirjoitti:
Miksi nippari ja hätäpäisesti tehty camoviritys kun muilla näkyi tälläistä

Onko tuo käyttäjä tekemä vai tuleeko ne varikolta tuolla tavalla?
Klikkaa laajentaaksesi...

Alemman kuvan kaverilla on ihan samanlainen nippari mutta se on vain piilossa. Samalla tai samantapaisella camoteipillä perä on naamioitu kummallakin, ylemmässä kuvassa viritelmä on vain enemmän kulunut.

Yhdenkään nippusiteen en ole nähnyt tai kuullut katkenneen 95:n perässä. Sitävastoin se on halpa ja yksinkertainen.
 
En nää kyllä ongelmaa "virityksessä". Nipparin hinta varmaan sentti tai sentin osia kun pv ostaa niitä massamaisesti.

Tulee mieleen vanha vertaus siitä miten jenkit ja neuvostoliittolaiset ratkaisivat kuulakärkikynän ongelman avaruuskäytössä hieman eri tavoin ;) Kai tähänkin oltaisi voitu käyttää vähintään 200€/ase töineen kun olisi joku hieno korjaus teetetty :)
 
Nostan häpeilemättä uudelleen jokin aika sitten esittämääni pointtia esiin uudelleen:). Aihe kiinnostaa minua ja jos kysymys on typerä, niin sanokaa vapaasti niin unohdan aiheen suosiolla:mad:
.
Hieman pohdintaa tästä kaliiberiasiasta. Omasta palvelusajasta on se reilu neljännesvuosisata ja silloinkin pääaseena oli jokin muu kuin RK62. Mutta kyllä sekin jossain määrin tutuksi tuli.

Nyt Herran Vuonna 2018 käytössä on edelleen sama kaliiberi. Ymmärtääkseni maailma taas on suuntautunut pienempiin kaliibereihin ja tätä suuntaa monet täälläkin ovat kannattaneet myös meille. Kuitenkin se, mikä on muuttunut omista ajoista lähtien on henkilökohtainen suojaus. Minun aikanani suojaus käsitti seuraavat tekijät:

1. Sadeviitta (ydinaseiden ja VX/Novichokin torjunta)
2. Mantteli (napalmin ja fosforin/termitiin torjunta)
3. Kypärä. (Vaimolta kysyttäessä turhin väline tässä listassa)
4. Hurjat huhut sirpaleliiveistä/viitoista (edes Utin sankareilla ei tällaisia näkynyt tuohon aikaan)

Nykyään tilanne on toinen. Edes pitkä kiväärinpatruuna ei takaa tulosta uusia suojia vastaan ja kehitys tulee todennäköisesti jatkumaan materiaalien paranemisen ja hintojen laskun kautta samana. Jos nyt ostetaan uusi ase niin oletuksena lienee että sen tulisi olla jossain määrin tehokas ainakin useiden vuosikymmenien ajan. Kysymys kuuluu, ovatko nykyiset kaliiberit tehokkaita tätä kehitystä ajatellen, vai kannattaisiko asiaa miettiä toiselta näkökannalta?

Olen pohtinut kannattaisiko meidän lähteä toiseen suuntaan ja kasvattaa rohkeasti kaliiberia julmasti. Puhun siis vähintään 10-12,7 kaliiberin aseesta jolla olisi patruunakehityksen puolesta valtava kehityspotentiaali (esim, Sabot, räjähtävä jne.) vuosikymmeniksi eteenpäin. Toki tämä tarkoittaisi koko ampumakoulutuksen ja taktisen ajattelun muuttamista poispäin tuliylivoiman ajattelusta takaisin historiaan tähdättyihin yksittäislaukauksiin? Ja toki esim, patruunahuolto ja kulutus muuttuisivat täysin. Mutta toisaalta en näe suurta arvoa kantaa tulevaisuudessa 1000kpl patruunaa joiden ainoa vaikutus olisi siinä että osuma saisi kansanvihollisen nousemaan näreen takaa ja puimaan nyrkkiä valkobandiitin suuntaan sekä uhkailemaan kauhealla kostolla jos hänen uuteen hienoon maastokankaaseensa vielä tehdään yksikin reikä mitä hän joutuu illalla ompelemaan.

Tiedän, että tällaisia aseita ei nykypäivänä käytännössä ole, mutta tässä piilee myös ehkä Suomalaisen aseteollisuuden mahdollisuus. Nykykaliiberien valmistus on niin kilpailtua ettei pieni maa niissä pärjää tuotantomielessä. Mutta täysin uusi ajattelu voi myös avata kaupallisia mahdollisuuksia tulevaisuudessa jos tämä visio toteutuu. Tuollaisen proton kehittäminen ja tuottaminen ei nimittäin maksa maltaita edes Suomen mittakaavassa.

Kuten sanottu, en näistä käsiaseista tiedä juurikaan mitään, mutta tuollaisia ajatuksia on vuosien mittaan herännyt yleensäkin ja tätä palstaa lukiessa.
 
inscout kirjoitti:
Nostan häpeilemättä uudelleen jokin aika sitten esittämääni pointtia esiin uudelleen:). Aihe kiinnostaa minua ja jos kysymys on typerä, niin sanokaa vapaasti niin unohdan aiheen suosiolla:mad:
.
Hieman pohdintaa tästä kaliiberiasiasta. Omasta palvelusajasta on se reilu neljännesvuosisata ja silloinkin pääaseena oli jokin muu kuin RK62. Mutta kyllä sekin jossain määrin tutuksi tuli.

Nyt Herran Vuonna 2018 käytössä on edelleen sama kaliiberi. Ymmärtääkseni maailma taas on suuntautunut pienempiin kaliibereihin ja tätä suuntaa monet täälläkin ovat kannattaneet myös meille. Kuitenkin se, mikä on muuttunut omista ajoista lähtien on henkilökohtainen suojaus. Minun aikanani suojaus käsitti seuraavat tekijät:

1. Sadeviitta (ydinaseiden ja VX/Novichokin torjunta)
2. Mantteli (napalmin ja fosforin/termitiin torjunta)
3. Kypärä. (Vaimolta kysyttäessä turhin väline tässä listassa)
4. Hurjat huhut sirpaleliiveistä/viitoista (edes Utin sankareilla ei tällaisia näkynyt tuohon aikaan)

Nykyään tilanne on toinen. Edes pitkä kiväärinpatruuna ei takaa tulosta uusia suojia vastaan ja kehitys tulee todennäköisesti jatkumaan materiaalien paranemisen ja hintojen laskun kautta samana. Jos nyt ostetaan uusi ase niin oletuksena lienee että sen tulisi olla jossain määrin tehokas ainakin useiden vuosikymmenien ajan. Kysymys kuuluu, ovatko nykyiset kaliiberit tehokkaita tätä kehitystä ajatellen, vai kannattaisiko asiaa miettiä toiselta näkökannalta?

Olen pohtinut kannattaisiko meidän lähteä toiseen suuntaan ja kasvattaa rohkeasti kaliiberia julmasti. Puhun siis vähintään 10-12,7 kaliiberin aseesta jolla olisi patruunakehityksen puolesta valtava kehityspotentiaali (esim, Sabot, räjähtävä jne.) vuosikymmeniksi eteenpäin. Toki tämä tarkoittaisi koko ampumakoulutuksen ja taktisen ajattelun muuttamista poispäin tuliylivoiman ajattelusta takaisin historiaan tähdättyihin yksittäislaukauksiin? Ja toki esim, patruunahuolto ja kulutus muuttuisivat täysin. Mutta toisaalta en näe suurta arvoa kantaa tulevaisuudessa 1000kpl patruunaa joiden ainoa vaikutus olisi siinä että osuma saisi kansanvihollisen nousemaan näreen takaa ja puimaan nyrkkiä valkobandiitin suuntaan sekä uhkailemaan kauhealla kostolla jos hänen uuteen hienoon maastokankaaseensa vielä tehdään yksikin reikä mitä hän joutuu illalla ompelemaan.

Tiedän, että tällaisia aseita ei nykypäivänä käytännössä ole, mutta tässä piilee myös ehkä Suomalaisen aseteollisuuden mahdollisuus. Nykykaliiberien valmistus on niin kilpailtua ettei pieni maa niissä pärjää tuotantomielessä. Mutta täysin uusi ajattelu voi myös avata kaupallisia mahdollisuuksia tulevaisuudessa jos tämä visio toteutuu. Tuollaisen proton kehittäminen ja tuottaminen ei nimittäin maksa maltaita edes Suomen mittakaavassa.

Kuten sanottu, en näistä käsiaseista tiedä juurikaan mitään, mutta tuollaisia ajatuksia on vuosien mittaan herännyt yleensäkin ja tätä palstaa lukiessa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jos 10mm+ kaliberinen luoti halutaan saada liikkeelle vauhdilla, se vaatii paljon ruutia taakseen. Esimerkkinä käyköön .50 BMG . Ilman vauhtia ei taas saada läpäisyä. Tämä taas luo melkoisen rekyylin, joka luo vaatimuksia paitsi aseelle, mutta myös ampujan osaamiselle.

Halkaisian kasvattaminen toisi siis vaatimuksen täysin uudesta teknologista itse aseeseen, ehkä jopa ammukseen.
 
kimmo.j kirjoitti:
Jos 10mm+ kaliberinen luoti halutaan saada liikkeelle vauhdilla, se vaatii paljon ruutia taakseen. Esimerkkinä käyköön .50 BMG . Ilman vauhtia ei taas saada läpäisyä. Tämä taas luo melkoisen rekyylin, joka luo vaatimuksia paitsi aseelle, mutta myös ampujan osaamiselle.

Halkaisian kasvattaminen toisi siis vaatimuksen täysin uudesta teknologista itse aseeseen, ehkä jopa ammukseen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juurikin näin. Mutta mikä on vaihtoehto? Jos läpäisy ja teho pienemmillä kaliibereilla katoaa suojauksen suhteen niin nähdäkseni ainoa vaihtoehto on kaliiberin ja ammuksen kasvattaminen. Ja tämä on juurikin pointtini. 20v tästä eteenpäin en usko nykyisten aseiden enää läpäisevän tai edes merkittävästi vaikuttavan kohteeseen edes pääosuman kyseessä olleessa (liittyy materiaalikehitykseen, nanomateriaalit ja reflektiiviset ominaisuudet). Rekyyliä voidaan jossain määrin pienentää ja ammuskehitystä voidaan tehdä paljonkin tuon isomman kaliiberin ammuksissa. Pohdintani on, kannattaako miettiä 10-20v eteenpäin vai ostaa sitä mitä nyt tarjotaan? Vai olenko ajatukseni suhteen täysin pielessä mietittäessä suoja/läpäisy asiaa?
 
Shadowmon kirjoitti:
En nää kyllä ongelmaa "virityksessä". Nipparin hinta varmaan sentti tai sentin osia kun pv ostaa niitä massamaisesti.

Tulee mieleen vanha vertaus siitä miten jenkit ja neuvostoliittolaiset ratkaisivat kuulakärkikynän ongelman avaruuskäytössä hieman eri tavoin ;) Kai tähänkin oltaisi voitu käyttää vähintään 200€/ase töineen kun olisi joku hieno korjaus teetetty :)
Klikkaa laajentaaksesi...
No joo, oma kommenttini oli lähinnä sellaista huvittunutta hihittelyä. Hyvä ja halpa ratkaisu, mutta onhan se sinänsä vähän hölmöä jos poskipakka ei ilman nippusidettä pysy paikallaan. Eikö? Tosin vastaavia juttuja on armeijamaailma puolillaan, enkä todellakaan tarkoita Suomea vaan armeijoita yleensä. :)
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top