Uusi taistelijan ase

Muistan itsekin että en millään nähnyt mitään likaa piipussa mutta kun menin näyttämään alikessulle niin huutoa tuli että likainen ja uudestaan hinkkaamaan. Asehuolto pitäisi olla juuri sitä eikä osaa simputus-koulutusta.
 
Kiväärin pitääkin olla hieman likainen ja rasvainen. Tottakai jos piippu on täynnä kuparia, niin se pitää poistaa mutta varmaan on parempiakin tapoja kuin rassata ajalla ja voimalla.
 
Mili kirjoitti:
Kiväärin pitääkin olla hieman likainen ja rasvainen. Tottakai jos piippu on täynnä kuparia, niin se pitää poistaa mutta varmaan on parempiakin tapoja kuin rassata ajalla ja voimalla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ymmärrän pointtisi, mutta ei se lika varsinaisesti hyväksi ole, öljy sensijaan on.
Meillä eräs huonon kulttuurin piirre on ollut aseen sairaalloinen ja jatkuva hinkkaaminen kaikkialta aivan kuivaksi. Ja tietysti se ylenmääräinen mekaaninen hinkkaaminen muutenkin. Öljy tekee työt, ei mekaaninen hinkkaaminen.
 
Tarkoitin sitä, että valkoiseen kankaaseen jäävä tumma jälki koneistosta ei aina merkkaa sitä että ase olisi likainen ja puhdistamisen tarpeessa. Yleensä suhautan öljyä AK:n osiin ja sisustaan, annan vaikuttaa hieman, kuivaan paperilla pikaisesti ja suhautan uudet öljyt säilytykseen.

Arskasta ei ampuma-tai puhdistuskokemuksia, kenelläkään tutulla ei ole.
 
Kapiainen kirjoitti:
Jos muuten AR:ssä jotakin olosuhdeongelmia on, niin ne ongelmat ilmenevät lähinnä hiekkaolosuhteissa, Suomen olosuhteissa AR on yhtä ongelmaton kuin AK:kin. Eikä ne hiekkaolosuhteissakaan ne ongelmat ylipääsemättömiä kun ne tiedostaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kyllähän tuota jäätymisongelmaa jopa HK416:sta ovat norjalaiset raportoineet (vs. heidän edellinen aseensa, eli G3); aseessa kun on hyvin suuri pienivälyksinen pinta luistin ja rungon välissä, mikä altistaa kondensoituneen veden aiheuttamalle kiinnijäätymiselle; viritinvipu myös jäätyy helposti samasta syystä kiinni, ja ampuminen ei vapauta sitä (varmaan tästä syystä esim. Koreassa K2:ssa päädyttiin luistin mukana liikkuvaan viritintappiin; K2 on muutenkin hyvin mielenkiintoinen ase, kun se on oikeastaan AR pitkäiskuisella kaasumännällä). Lisäksi sulkupesä on vaikeampi pitää puhtaana, ja roska jumittuu sinne helpommin.

Näissä videoissa havainnollistetaan asiaa nestemäisessä typessä jäädyttämällä (sama ongelmahan tulee AR:ssä esille niissä netissä laajasti olleissa Alaskan osavaltion poliisin testeissä, jotka vain Valmetin M76 ja Galil läpäisivät häiriöttä, ja FN FNC kun kaasuportin sääti isolle):

Mielenkiintoista kyllä, yleisin AR:n vika, joka USA:lla on palvelusaseissaan ilmentynyt, on lukon murtuminen lukonkääntäjän reiän kohdalta.
Tässä amerikkalaisten diaesitys SOPMOD-ohjelmasta, jossa asiasta mainitaan, sivulla 44. Runsaasti ammutuissa aseissa murtuminen alkaa näkyä 3000-6000 laukauksen kohdalla ja rauhallisemmin ammutuissa 6000-10 000 laukauksen kohdalla.

Mitä muuten tuohon esityksen sisältöön tulee, niin vasta nythän on USASOC (maavoimien erikoisjoukot) ottanut tuon M4A1 SOPMOD Block III:n käyttöön (noin 10 vuotta tuossa diaesityksessä ollutta suunnitelmaa myöhemmin); ammunnan harrastajat voivat hankkia autenttisen Block III yläkerran Geisseleltä (Geissele URG-I).
 
Viimeksi muokattu:
J0h1F kirjoitti:
Kyllähän tuota jäätymisongelmaa jopa HK416:sta ovat norjalaiset raportoineet (vs. heidän edellinen aseensa, eli G3); aseessa kun on hyvin suuri pienivälyksinen pinta luistin ja rungon välissä, mikä altistaa kondensoituneen veden aiheuttamalle kiinnijäätymiselle; viritinvipu myös jäätyy helposti samasta syystä kiinni, ja ampuminen ei vapauta sitä (varmaan tästä syystä esim. Koreassa K2:ssa päädyttiin luistin mukana liikkuvaan viritintappiin; K2 on muutenkin hyvin mielenkiintoinen ase, kun se on oikeastaan AR pitkäiskuisella kaasumännällä). Lisäksi sulkupesä on vaikeampi pitää puhtaana, ja roska jumittuu sinne helpommin.

Näissä videoissa havainnollistetaan asiaa nestemäisessä typessä jäädyttämällä (sama ongelmahan tulee AR:ssä esille niissä netissä laajasti olleissa Alaskan osavaltion poliisin testeissä, jotka vain Valmetin M76 ja Galil läpäisivät häiriöttä, ja FN FNC kun kaasuportin sääti isolle):

Mielenkiintoista kyllä, yleisin AR:n vika, joka USA:lla on palvelusaseissaan ilmentynyt, on lukon murtuminen lukonkääntäjän reiän kohdalta, joka tapahtuu
Tässä amerikkalaisten diaesitys SOPMOD-ohjelmasta, jossa asiasta mainitaan, sivulla 44. Runsaasti ammutuissa aseissa murtuminen alkaa näkyä 3000-6000 laukauksen kohdalla ja rauhallisemmin ammutuissa 6000-10 000 laukauksen kohdalla.

Mitä muuten tuohon esityksen sisältöön tulee, niin vasta nythän on USASOC (maavoimien erikoisjoukot) ottanut tuon M4A1 SOPMOD Block III:n käyttöön (noin 10 vuotta tuossa diaesityksessä ollutta suunnitelmaa myöhemmin); ammunnan harrastajat voivat hankkia autenttisen Block III yläkerran Geisseleltä (Geissele URG-I).
Klikkaa laajentaaksesi...
Jäätymisongelma on hyvin yleinen myös AK/RK aseilla. Siinä mielessä se on todellinen olosuhdeongelma, jolle yksikään ase ei taida olla immuuni. Olen nähnyt tähän mennessä jo varmaan kolminumeroisen määrän jäätyneitä AK-pohjaisia aseita.
AK- pohjaisen eduksi on tietysti luettava että sen voi viimeisenä pikakeinona polkaista jalalla viritintapista "käyntiin" kun se on jäätynyt. En sitä missään tapauksessa suosittele, mutta on se mahdollista. Toisaalta sitten taas AK pahimmillaan jäätyy moninverroin AR:ää tiukemmin, johtuen rakenteesta - eli siitä että AK:ssa on isommat pinta-alat jämähtämään jäähän kuin AR:ssa.
 
Sardaukar kirjoitti:
PV:lla on ollut hieman anaalinen suhtautuminen aseiden "hinkkaamiseen". Vähemmälläkin olisi pärjännyt....
Klikkaa laajentaaksesi...

Itse käsittelin vm-palveluksen viimeisen 6 kk aikana kuitti RK:ta lähinnä kerran viikossa, kun ase piti puhdistaa kuivaksi tarkastusta varten ja öljytä sen jälkeen. Käytävällä leijuva pöly oli ainoa lika, joka asetta uhkasi puhdistusten välillä. Pistoolin puhdistamisen ymmärsinkin, kun se kulki nahkakotelossa mukana 2-3 vrk / vko.
 
g21.45acp kirjoitti:
Itse käsittelin vm-palveluksen viimeisen 6 kk aikana kuitti RK:ta lähinnä kerran viikossa, kun ase piti puhdistaa kuivaksi tarkastusta varten ja öljytä sen jälkeen. Käytävällä leijuva pöly oli ainoa lika, joka asetta uhkasi puhdistusten välillä. Pistoolin puhdistamisen ymmärsinkin, kun se kulki nahkakotelossa mukana 2-3 vrk / vko.
Klikkaa laajentaaksesi...
Varusmiesajalla minulla oli mennyt kahdesta rynkystä luokat pilalle palautettaessa. Hinkata vaan piti...
 
Täällä kun on eri aikoina palvellutta ja paljon/vähän/ei koskaan -kerrannutta, niin joku asiantuntija voisi nyt ranskalaisilla viivoilla todeta, kuinka rynkky nykyisin ohjeistetaan puhdistamaan.
 
JR49 kirjoitti:
Täällä kun on eri aikoina palvellutta ja paljon/vähän/ei koskaan -kerrannutta, niin joku asiantuntija voisi nyt ranskalaisilla viivoilla todeta, kuinka rynkky nykyisin ohjeistetaan puhdistamaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ja jatkoksi vaikka selvitys miten se oikeasti kannattaa tehdä :D
 
JR49 kirjoitti:
Täällä kun on eri aikoina palvellutta ja paljon/vähän/ei koskaan -kerrannutta, niin joku asiantuntija voisi nyt ranskalaisilla viivoilla todeta, kuinka rynkky nykyisin ohjeistetaan puhdistamaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Käytäntöjä on varmaan lukuisia edelleen.
Olennaista on minusta kuitenkin lähinnä se, ettei asetta hinkata sairaalloisesti kerran-pari viikossa ilman että siihen on mitään syytä. Toinen olennainen juttu olisi muistaa että antaa öljyn tehdä työt, jolloin se raivokas mekaaninen hinkkaaminen jää automaattisesti vähemmälle. Samoin tarkastajien pitäisi keskittyä olennaiseen, eikä kiukutella esim. siitä että aseesta löytyy puhdasta öljyä paikasta jossa puhdasta öljyä pitääkin olla. Tarkastuskäytäntö kun väistämättä ohjaa puhdistajien toimintaa.
Järki mukaan - sillä pääsee pitkälle.
 
Kapiainen kirjoitti:
Käytäntöjä on varmaan lukuisia edelleen.
Olennaista on minusta kuitenkin lähinnä se, ettei asetta hinkata sairaalloisesti kerran-pari viikossa ilman että siihen on mitään syytä. Toinen olennainen juttu olisi muistaa että antaa öljyn tehdä työt, jolloin se raivokas mekaaninen hinkkaaminen jää automaattisesti vähemmälle. Samoin tarkastajien pitäisi keskittyä olennaiseen, eikä kiukutella esim. siitä että aseesta löytyy puhdasta öljyä paikasta jossa puhdasta öljyä pitääkin olla. Tarkastuskäytäntö kun väistämättä ohjaa puhdistajien toimintaa.
Järki mukaan - sillä pääsee pitkälle.
Klikkaa laajentaaksesi...

Muistikuva varusmiesajalta on juuri sellainen että puhdistaminen oli varsin helppo homma kunhan antoi öljyn rauhassa pehmittää karstan. Etenkin vesistökoulutuksen aikoihin tuo tosin kävi ihan luonnostaan kun yhdellä ja toisella oli puoli kivääriä pintaruosteesta ruskeana eikä öljyä todellakaan säästelty. Laatikko oli sitten ihan oma lukunsa jos sen halusi sekä kuivaksi että puhtaaksi.
 
Rannari kirjoitti:
Muistikuva varusmiesajalta on juuri sellainen että puhdistaminen oli varsin helppo homma kunhan antoi öljyn rauhassa pehmittää karstan. Etenkin vesistökoulutuksen aikoihin tuo tosin kävi ihan luonnostaan kun yhdellä ja toisella oli puoli kivääriä pintaruosteesta ruskeana eikä öljyä todellakaan säästelty. Laatikko oli sitten ihan oma lukunsa jos sen halusi sekä kuivaksi että puhtaaksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jep, kaasumännän pää ja kaasumännän suojaputki on myös yksi hyvä esimerkki mitä voi joko hinkata raivopäisesti saamatta tulosta aikaiseksi mutta jonka saa öljyllä nätisti puhtaaksi.
Olennaistahan tässä on kouluttajan/ viikko-ohjelman laatijan näkökulmasta myös se, että aseen huoltoon pitää varata kaksi aikaa eri päiville. Ensin se jossa öljy laitetaan tekemään työtä ja sitten päivän parin päästä se aika jolloin öljyn tekemän työn hedelmät korjataan. Tämä on tietysti usein ongelma jos/kun monistakin syistä mahdollisuudet tuohon ovat rajalliset.
 
Tuo piipun jynssääminen väkisin puhtaaksi ei kyllä ollut mistään kotoisin.. olisi edes puikon ohjurit kuuluneet puhdistusvälineisiin... kaikkia kun ei ilmeisesti hirveästi kiinnostanut että hankaako se puikko piipunsuuta vai ei:D
 
Kapiainen kirjoitti:
Jep, kaasumännän pää ja kaasumännän suojaputki on myös yksi hyvä esimerkki mitä voi joko hinkata raivopäisesti saamatta tulosta aikaiseksi mutta jonka saa öljyllä nätisti puhtaaksi.
Olennaistahan tässä on kouluttajan/ viikko-ohjelman laatijan näkökulmasta myös se, että aseen huoltoon pitää varata kaksi aikaa eri päiville. Ensin se jossa öljy laitetaan tekemään työtä ja sitten päivän parin päästä se aika jolloin öljyn tekemän työn hedelmät korjataan. Tämä on tietysti usein ongelma jos/kun monistakin syistä mahdollisuudet tuohon ovat rajalliset.
Klikkaa laajentaaksesi...

Eikö niitä karstoja saakaan raaputtaa pois metallikärkisillä työkaluilla:eek:????????

Hämmentävää. Voiko olla mahdollista että meitä opetettiin väärin aikanaan?

Pyh. En usko. Nettihuhuja. Missä se minun timanttiviilani olikaan...:unsure:?
 
Ilves-puukko ja suihku ovat tosiaan kuuluneet puhdistusrepertuaariin ääritilanteissa. Silloin oli tosin laukaisukoneisto niin täynnä mutaa ja hiekkaa, että kannen alta paljastui kuin siisti mutakakku. Puukolla hangattiin karstaa pois kvkk62:n laatikosta. Öljy oli vähän kuin sellainen pikkupaha, joka saattoi pilata asetarkastuksen....
Vieläkö syöksymistä harjoitellaan routaisessa maassa siten, että RK jää kehon alle "suojaan", kun jääkäri tulee ruhollaan maahan?
Sellainenkin on tullut nähtyä, kun alokas lyö rynkyn mäntyyn kiinni viritintapista.
Kyllä morsiamet kovilla olivat, se on selvä.
 
Ei meille kyllä armon vuonna AD 1986 opetettu JR49 kuvaamaa syöksymistä. Opetettiin syksymään pitämällä ase korkealla ja kun vartalo osuu maahan, ase tulee alas ampuma-asentoon.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top