Uusi taistelijan ase

Minä taas olen jonkun verran päinvastaista mieltä ja nimenomaan sen jälkeen kun olen saanut kokemusta AR-suvun aseista ja mitä olen nähnyt muiden sotavaltioiden touhuavan erilaisten aseidensa kanssa. Ongelman mielestäni muodostaa se, että nyt ollaan totuteltu aseeseen joka toimii ilman huoltoa aika lailla maailman tappiin saakka. Mikä ikinä se tuleva taistelijan aseemme onkin on sen suhteen asia toisin ja se vaatii vahvaa muutosta nykyiseen kulttuuriin.
 
Komppaan @Kapiainen

Ei AR ole sen huonompi huollettava.

Field strip on sitten eri asia.
 
Jos huollettavuus nousee tavallista merkittävämpään rooliin niin silloin esim. Steyr AUG koneistosta erikseen irroitettavan piipun ansiosta. Tosin AUG itsessään ei nouse kovin korkealle hankintakarkeloissa kovan listahinnan ansiosta.
 
Esitän tähän voimallisen "yli-ikäisen vähäisen asekokemuksen omaavan perusreserviläisen" mielipiteen.

RK 62 oli pahuksen hyvä ase. Sillä osui suunnilleen sinne, minne tähtäsi, ainakin sen valion verran 150 metrin radalla. Sen pidemmälle ei olisi taito kuitenkaan riittänyt. Sen purkamisen ja kasaamisen oppi helposti sen verran että pystyisin tekemään sen vieläkin sokkona lähes 30v myöhemmin. Huolloksi kahden viikon sateessa ryynäämisen jälkeen riitti laukaus niin ruosteet lensivät taivaan tuuliin ja pum-pum keppi loisti kuin Naantalin aurinko kesällä. Koko puurin aikana minulle sattui 1 latausvirhe joka johtui vanhasta lippaasta. Aivan priima ase minun kaltaiselleni ukkelille.

Mielestäni tämän palstan yksi ongelma tämän aiheen tiimoilta on se, että täällä on "liian" osaavaa väkeä. Suuri osa tänne kirjoittajista on todennäköisesti unohtanut ampumisesta enemmän kuin mitä minä olen koskaan tiennyt ja ampunut laukausmääriä joita minä en ole nähnyt edes Predator-elokuvassa. Pointtini on se, että suurin osa reserviläisistä ei omaa minua kummempaa aseosaamista eikä harrasta asiaa armeijan jälkeen.

Kysymys kuuluu. Jos pilliin puhalletaan oikeasti ja rulliin tulee se 250k reserviläistä, niin kumpi on arvokkaampaa? 0.0001 Moa 1 parsekin etäisyydeltä (älkää haukkuko, en minä noita Moa-juttuja tunne), 1,2 kg:n paino, säädettävä tukki geelipehmennyksellä, 8 tacticool kiskoa ja 263 osaa (joista pienimmät näkyvät elektronimikroskoopilla) vai painava rautakasa jonka jokainen osaa purkaa ja koota 15 minuutin kertauksella ja joka paiskoo metallimönttejä luotettavasti ainakin vihollisen yleiseen esiintymissuuntaan ja jonka huolto onnistuu lyömällä se puun kylkeen?

Varmasti monet nykyiset aseet ovat monin verroin parempia monien ellei kaikkien ominaisuuksiensa puolesta. En epäile sitä. Mutta. Olen mielenkiinnosta katsellut erilaisten aseiden purkamisvideoita mitä täälläkin on näkynyt (ohessa esimerkkinä Scar:in purku). Kun tuotas katsoo, niin minä en usko että tuo vehje kestää 10 vuotta jatkuvasti vaihtuvien varusmiesten käsittelyä. Tai jos tulee äkkiä sotaan lähtö, niin miten se perusressu tuon huoltaa ja hoitaa sotatilanteessa. Toimiakseen tuo vaatii paljon enemmän kuin RK tai AK.


Tämä nyt puhtaasti omana ajattelunani.
Olen kanssasi sekä samaa mieltä, että en ole.

Koska asevelvollisuusarmeijamme ei ole mikään Yhdysvaltain merijalkaväki jossa jokainen mies on myös kiväärimies, RK:lla on paikkansa niissä joukoissa joissa ase ja ampumakoulutusta on saatu vähemmän, ja jotka pääasiallisesti taistelevat muilla asejärjestelmillä.

Kuitenkin, niille "kiväärimiehille" pitäisi saada jokin vähän modernimpi työkalu. Lataappas tuohon rynkkyyn optiikka jalkoineen ja asevalo. Painaa kuin synti ja on helvetin epäergonominen.
 
Silloin kun itse olin armeijassa 90-luvulla, niin meille sanottiin, että etulinjan taistelijat saavat paremmat varusteet js RK62:set.
Taaempana oleville joukoille jaetaan huonommat varusteet ja sodanaikaiset aseet, Suomi kp:t ja Ukko-Pekka kiväärit.

Voihan se olla, että kun joskus tulevaisuudessa PV päättää uudesta taistelijan aseesta, niin sen saavat käyttöönsä tärkeimmät kärkiporukat.
Taaempana ollaan sitten RK62:sien kanssa.
 
Silloin kun itse olin armeijassa 90-luvulla, niin meille sanottiin, että etulinjan taistelijat saavat paremmat varusteet js RK62:set.
Taaempana oleville joukoille jaetaan huonommat varusteet ja sodanaikaiset aseet, Suomi kp:t ja Ukko-Pekka kiväärit.

Voihan se olla, että kun joskus tulevaisuudessa PV päättää uudesta taistelijan aseesta, niin sen saavat käyttöönsä tärkeimmät kärkiporukat.
Taaempana ollaan sitten RK62:sien kanssa.

Muutos ei varmasti tapahdu edes vuosikymmenessä joten kahta tyyppiä käytetään pitkään rinnan. Eikä koko RK-varaston korvaaminen uudella kiväärillä välttämättä ole edes järkevää.
 
Inhottaa ottaa osaa tähän ikuiseen kymmenen sivun välein toistuvaan ak vs ar-vääntöön, jota olen itse joskus sarkastisesti kommentoinut, mutta pakko pointata mm. @Kapiainen yksi juttu:

AR ei sellaisena kuin sen nähtävästi (ihan ymmrrettävästi) käsität ole ollut käytössä vuosikymmeniä. On tultu pitkä matka, paljon on ruutikaasua virrannut koneistossa ja taaloja palanut, siitä aseesta, joka suunnilleen RK62:n ensimmäisten tuotantosarjojen aikoihin on jenkkilässä mosurien käsiin annettu. Rehellisyyden nimissä tämä on muistettava, mutta toki samalla sanottava, että tämän päivän reaalitodellisuuteenhan tämä ei tasasella vertailussa vaikuta. /end of nillitys

Tässä on se ero: kotimainen Raskas venyttää soppalautasen 5 snt kolikosta pajavasaralla takomalla, kun jenkkilässä poltetaan paalikaupalla taaloja jo ihan varmuuden vuoksi. Tämä usein hämärtää suhteellisuudentajua sitten.

Sinänsä olen em. käyttäjän kanssa osittain samaa mieltä, kuin myös muunlaisia näkemyksiä esittäneiden.

Loppukaneetiksi voi kukin etsiä ketjusta pariinkymmeneen kertaan esilleheitetyt ajatukset, että RK x tullee syömään jotain muuta patruunaa kuin 7.62x39 ja olevan tai perustuvan johonkin läntiseen konstruktioon.

Sinänsä mielenkiinnolla odottelen mahdollisia tutkimuksia ja kokemuksia siitä, miten RK62M ja muuttuneet toimintatavat ovat vaikuttanut varusmiesten, reserviläisten ja kantahenkilökunnan aseenkäsittely- ja ampumataitoon, koulutustuloksiin yms.
 
Viimeksi muokattu:
Inhottaa ottaa osaa tähän ikuiseen kymmenen sivun välein toistuvaan ak vs ar-vääntöön, jota olen itse joskus sarkastisesti kommentoinut, mutta pakko pointata mm. @Kapiainen yksi juttu:

AR ei sellaisena kuin sen nähtävästi (ihan ymmrrettävästi) käsität ole ollut käytössä vuosikymmeniä. On tultu pitkä matka, paljon on ruutikaasua virrannut koneistossa ja taaloja palanut, siitä aseesta, joka suunnilleen RK62:n ensimmäisten tuotantosarjojen aikoihin on jenkkilässä mosurien käsiin annettu. Rehellisyyden nimissä tämä on muistettava, mutta toki samalla sanottava, että tämän päivän reaalitodellisuuteenhan tämä ei tasasella vertailussa vaikuta. /end of nillitys

Tässä on se ero: kotimainen Raskas venyttää soppalautasen 5 snt kolikosta pajavasaralla takomalla, kun jenkkilässä poltetaan paalikaupalla taaloja jo ihan varmuuden vuoksi. Tämä usein hämärtää suhteellisuudentajua sitten.

Sinänsä olen em. käyttäjän kanssa osittain samaa mieltä, kuin myös muunlaisia näkemyksiä esittäneiden.

Loppukaneetiksi voi kukin etsiä ketjusta pariinkymmeneen kertaan esilleheitetyt ajatukset, että RK x tullee syömään jotain muuta patruunaa kuin 7.62x39 ja olevan tai perustuvan johonkin läntiseen konstruktioon.

Sinänsä mielenkiinnolla odottelen mahdollisia tutkimuksia ja kokemuksia siitä, miten RK62M ja muuttuneet toimintatavat ovat vaikuttanut varusmiesten, reserviläisten ja kantahenkilökunnan aseenkäsittely- ja ampumataitoon, koulutustuloksiin yms.

On ilman muuta totta ettei RK62 variantit ole sama kuin AK47, joskin niissä toki paljon samaa onkin.
Olen henk.koht käyttänyt M- versiota ensimmäisen kerran testivaiheessa ja säännöllisesti siitä eteenpäin kun se tuli käyttöön. Ammuttuja laukauksia on helposti nelinumeroinen, jos jo lähes viisinumeroinen määrä lopputuotteellakin. Samoin kouluttamallani joukolla on ollut M käytössä ensimmäisten joukossa.
Minun ajatukseni siitä näillä kokemuksilla on se, että erittäin hyvää verrattuna aikaisempaan siinä on tähtäin (Aimpoint Micro), loppu on...no, pientä viilausta johonkin suuntaan. Jonkun mielestä parempaan, jonkun mielestä jopa vähän viilautunut huononpaan suhteessa RK95:een. Mutta joo, onhan se minusta päivänselvää ettei RK merkittävästi siitä muutu että siihen lyödään Magpul CTR peräksi, viilataan optiikan kiinnityskiskoa hieman, lähinnä kosmeettisesti ja laitetaan pari picatinnypätkää sinne ja tänne.
Meillä on RK:ien kanssa mielestäni ihan pian käsissä ongelma, joka ei Magpul CTR:llä ja picatinnypätkillä ratkea: aseet ovat tekniseltä kunnoltaan elinkaarensa päässä kohtapuoliin.
Jokainen voi sen asian esim. kertausharjoituksissa todeta.
KVKK:t hajosivat lopulta käsiin. RK:t hajoavat seuraavaksi.
Mutta eipä hätää, toimenpiteitä on jo tehty. Ei meiltä perusaseet tule loppumaan.
 
Olen henk.koht käyttänyt M- versiota ensimmäisen kerran testivaiheessa ja säännöllisesti siitä eteenpäin kun se tuli käyttöön. Ammuttuja laukauksia on helposti nelinumeroinen, jos jo lähes viisinumeroinen määrä lopputuotteellakin.
M1, M2 vai peräti M3?
 
Yllättävän paljon tuli erillaisia häiriöitä ihan ampumarataolosuhteissa viimekertauksessa rk62:lla ja nimenomaan tällä raastinrautaetutukkisella joka jaettiin kaikille eli mitä ilmeisemmin sieltä vanhemmasta päästä.
 
Ulosvetohäiriöitä ja syöttämishäiriöitä, yhdestä yksilöstä katkes hylsy puoliksi patruunapesään. Häiriöt tulivat siis ammunnan aikana ei esim. johtuneet siitä että luistia olisi saatettu vedettäessä patruunaa piippuun.
 
.
Meillä on RK:ien kanssa mielestäni ihan pian käsissä ongelma, joka ei Magpul CTR:llä ja picatinnypätkillä ratkea: aseet ovat tekniseltä kunnoltaan elinkaarensa päässä kohtapuoliin.
Jokainen voi sen asian esim. kertausharjoituksissa todeta.
KVKK:t hajosivat lopulta käsiin. RK:t hajoavat seuraavaksi.
Mutta eipä hätää, toimenpiteitä on jo tehty. Ei meiltä perusaseet tule loppumaan.
Ilman sarvia ja hampaita, jos meillä olisi ollut ar tyyppiset aseet käytössä AK:n tilalla samoilla käyttömäärillä, niin sitten vasta meillä olisikin ISO ONGELMA.
 
Mulla itellä on pari aaärrää kuten myös suomalaiset semi rynkyt. Ja kyllä en voi välttyä ajattelemasta tuolla metsässä ryynätessä lumet nivusiin asti, että kummanko aseen ottaisin suomalainen ak vaiko ar. Valinta olisi ehdottomasti suomalainen ak koska se herättää luottamusta. Kuusen perseessä ei välttämättä jaksa huoltaa asetta juuri oikein ja vaikka milspec ar on sekin luotettava, niin silti tosta Valmetista/sakosta huokuu tietynlainen ratakiskomainen kestävyys johon voi aina luottaa.
 
Ilman sarvia ja hampaita, jos meillä olisi ollut ar tyyppiset aseet käytössä AK:n tilalla samoilla käyttömäärillä, niin sitten vasta meillä olisikin ISO ONGELMA.
Tämä on varmasti totta. Tosin samalla on hyvä miettiä miksi se on todennäköisesti totta.
Minusta siihen on vastauksena koulutuskulttuuri. Meikäläinen aseenkäytön koulutuskulttuuri on ollut hyvin huonoa jostakin 50-60 lukujen taitteesta johonkin 2000-luvun alkupuolelle, jolloin se oli enää tasolla huono. Siitä se sitten lähti vähitellen paranemaan.
Viittaan tällä kokonaisvaltaisesti aseenkäytön koulutukseen alkaen siitä miten aseeseen suhtaudutaan päätyen ampumakoulutuksen sisältöön, aseen huoltokoulutus toki tähän sisältyen.
Kun tulin armeijaan 80-90 lukujen taitteessa, oli henk.koht ase lähinnä pakollinen paha, jota oli pakko kanniskella mukana. Aseen huolto taas oli lähinnä työväline joka mahdollisti varusmiesjohtajien itsetehostuksen ja nihilistisen nillityksen. Aseen huoltamisen kannalta sillä ei ollut juuri mitään tekemistä. Palkattu väki toimi samoin.
Aseen säännöllinen, omatoiminen huolto harjoituksissa jne tuli mukaan pikkuhiljaa 2000-luvulla, vieläkin siinä kulttuurissa on kehitettävää.
Tämän, tosiasiassa umpisurkean asekäsittelykulttuurin teki mahdolliseksi se että AK (RK) toimii kohtalaisesti vaikka käyttäjälleen se olisi lähinnä veemäinen painolasti jota on pakko retuuttaa mukana.

AR ei ole ihan noin huoleton, se on totta. Se vaatii käyttäjältään vähän enemmän kuin huoletonta retuuttamista mukanaan. Kun AR:ää käyttää siten kuin koulutetun sotilaan tulee työvälinettään käyttää, se toimii kyllä hyvin toimintavarmana ja luotettavana työkaluna.

Siinä mielessä AK (RK) on mahdollistanut meillä hyvin huonon aseenkäsittelykulttuurin syntymisen ja tehnyt siitä normaalitilan. Tämä ei ole hyvä asia, onneksi siitä ollaan vähitellen pääsemässä oikeanlaiseen tapaan käsitellä ja kohdella asetta.
 
:)
Tämä on varmasti totta. Tosin samalla on hyvä miettiä miksi se on todennäköisesti totta.
Minusta siihen on vastauksena koulutuskulttuuri. Meikäläinen aseenkäytön koulutuskulttuuri on ollut hyvin huonoa jostakin 50-60 lukujen taitteesta johonkin 2000-luvun alkupuolelle, jolloin se oli enää tasolla huono. Siitä se sitten lähti vähitellen paranemaan.
Viittaan tällä kokonaisvaltaisesti aseenkäytön koulutukseen alkaen siitä miten aseeseen suhtaudutaan päätyen ampumakoulutuksen sisältöön, aseen huoltokoulutus toki tähän sisältyen.
Kun tulin armeijaan 80-90 lukujen taitteessa, oli henk.koht ase lähinnä pakollinen paha, jota oli pakko kanniskella mukana. Aseen huolto taas oli lähinnä työväline joka mahdollisti varusmiesjohtajien itsetehostuksen ja nihilistisen nillityksen. Aseen huoltamisen kannalta sillä ei ollut juuri mitään tekemistä. Palkattu väki toimi samoin.
Aseen säännöllinen, omatoiminen huolto harjoituksissa jne tuli mukaan pikkuhiljaa 2000-luvulla, vieläkin siinä kulttuurissa on kehitettävää.
Tämän, tosiasiassa umpisurkean asekäsittelykulttuurin teki mahdolliseksi se että AK (RK) toimii kohtalaisesti vaikka käyttäjälleen se olisi lähinnä veemäinen painolasti jota on pakko retuuttaa mukana.

AR ei ole ihan noin huoleton, se on totta. Se vaatii käyttäjältään vähän enemmän kuin huoletonta retuuttamista mukanaan. Kun AR:ää käyttää siten kuin koulutetun sotilaan tulee työvälinettään käyttää, se toimii kyllä hyvin toimintavarmana ja luotettavana työkaluna.

Siinä mielessä AK (RK) on mahdollistanut meillä hyvin huonon aseenkäsittelykulttuurin syntymisen ja tehnyt siitä normaalitilan. Tämä ei ole hyvä asia, onneksi siitä ollaan vähitellen pääsemässä oikeanlaiseen tapaan käsitellä ja kohdella asetta.

Itäkaluston huonoudesta olen monia juttuja kuullut. Ovatko aina kuinka tosia en tiedä.

Mutta en ole ikinä aiemmin kuullut sen huonon itäkaluston olevan niin surkeaa, että jopa sen kestävyys ja huollon helppous ovat vika ja pilanneet armeijan asekoulutuksen:LOL:(y).

Totisesti itäkalusto on belsebuubista:)!!!

(tämä viesti ei ole tarkoitettu mitenkään kettuiluksi. tuo @Kapiainen viesti vain kuulosti niin jumalattoman hauskalta. Ymmärrän kyllä pointin:))
 
Back
Top