Helsingissä 2000-luvun (alku)puolella pääsi AUKissa röpsyttelemään "perinnevehkeillä", eli Emma, Suomi, Peltiheikki, Mosinit, Sten...Maximia ei tiettävästi kukaan (kiltalaisista) jaksanut roudata ampumapaikalle vaikka sellainen olisi tiettävästi ollut saatavilla. Tutustuttiin myös perinnekillan fasiliteetteihin samana päivänä, veteraanien johdolla tottakai. Hyvät muistot!
Uusi taistelijan ase
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
headspace
Kersantti
Todettiin liian heikoiksi, mutta millä mittarilla ja mihin verrattuna? Ehkä kyse ei niinkään ollut siinä, että aseita ei osattu tehdä, vaan ehkä siinä, että hankintapäätöksia tekevä organisaatio eli ajatuksissaan edellisessä sodassa? Liittyy vahvasti seuraavaan kommenttiisi:
Liian pitkä perä, diopteritähtäimet, koulutuskäytännöt 2000-luvulle asti ... Niin, voisi luulla että hiukan hakusessa on ollut ko. asejärjestelmän tarkoitus.
Eli, ehkä RK 62 76 ei ollut huono, ja ehkä se osattiin tehdä ihan just niin hyvin kuin on tarve, mutta ehkäpä käyttäjän vaatimukset eli omassa todellisuudessaan?
Liian pitkä perä? Oliko tosiaan?
Myöskin diopteri on parempi kuin hahlo ja jyvä..
headspace
Kersantti
Molemmat on tosi hyviä kun ammutaan makuulta ampumarataolosuhteissa kireitä kisakymppejä.
Perinteisesti tämä aihe aiheuttaa kaikenlaisia näppylöitä, en tiedä miksi nyt tuo vastaus ylipäätänsä lipsahti. Yleensä välttelen aihetta luokkahuoneiden ulkopuolella.
Lyhyen perän viisauden huomaa kun mosuri on topattu täyteen tetsaria ja suojalevyä. Tiukka diopteri ei välttämättä ole parempi kuin jyvä ja hahlo. Väljä diopteri on mm. L1A1:ssä. Ihmeen hyvin sillä osuu. Mahtaako käytännön sotilaselämässä realisoitua levy-AK:n huonommuus jyrsittyyn verrattuna? Saiga on ainakin paljon mukavampi kanniskella kuin etupainoinen 92S. Molemmilla osun yhtä hyvin/huonosti.
Kyllä kyllä, mutta 60-luvulla ei varmaankaan ollut paljonkaan tetsareita ja suojalevyjä.
vastarannankiiski
Kenraali
Jos saan taas tähän väliini aloittaa epätieteellisen, mutu-tuntumaan perustuvan aseteosofisen höpötykseni, niin lausun seuraavaa kun aikaisemminkin.
Itselleni AK on teknisenä konstruktiona (avtomat) ja suunniteltuun käyttötarkoituukseensa nähden enemmän "raskas konepistooli" kun kivääri, vaikka se kiväärinpatruunaa ampuukin.
Kotimaiset RK:t taas ovat jotain sellaista, jossa tätä raskasta konepistoolia on yritetty venyttää kiväärimäisemmäksi. OK, ei siinä mitään, ihan onnistunut lopputulos on ollut. Mutta ei se alkuperäinen "kaalihakkuri" vaikka AKM konstruktiona mitenkään oletusarvoisesti huonompi ole, tai että kotimainen olisi parempi jatkokehitelmä alkuperäisestä. Jos vaikka "puhdasrotuisia" AKM:iä katsotaan niin kyseessä on todella huolella suunniteltu kokonaisuus joka ainakin omasta mielestäni soveltuu erittäin hyvin käyttötarkoitukseensa ja ovat hyvin käytännöllisiä kapineita taistelukentälle. Monessa suhteessa parempia kun kotimaiset, jotka taas ovat parempia toisissa asioissa.
vastarannankiiski
Kenraali
Silti vetopituus ymmärrettiin neuvostoliitossa suunnitella lyhyemmäksi (AKM ja AK47) ja piippu-perälinja suoraksi (AKM).
vastarannankiiski
Kenraali
Samaa mieltä. Hahlo ja jyvä on monessa suhteessa diopteria käytännöllisempi taistelukentän sotahommiin.
RK62 diopteri vs AKM/AK47 takatähtäin:
- Kumman tähtäin on herkempi iskuille ja kolhuille?
- Kumman on vaativampi valoisuuden suhteen
- Kumman tukkeutuu herkemmin lumesta tai roskasta?
Kotimaisen eduksi tririumit vakiona, tappioksi hetkuva ja hölskyvä sijoitus laatikon kanteen.
Muutenkin RK62:n takatähtäimen rakenne etenkin diopterilevyn kiinnityksen osalta takatähtäimen tangenttiin ja suunniteltu rakenne ja toiminta eteenpäin käännettäväksi on jotensakin rimpulamainen kun vastaaviin venäläisiin tähtäimiin vertaa. AK:n tähtäimet ovat melkolailla "set-and-forget" tyyppiset eikä käynnin muutoksessa tarvitse juuri muuta ottaa huomioon kun patruunakohtaiset käyntierot. Kestävät iskuja ja ovat stabiilisti kiinni piipun kehyksessä aseen rungossa. Kotimaisten kanssa muuttujana ovat lisäksi herkempi rakenne ja epäoptimaalinen paikka laatikon kannessa omasta mielestäni. RK62:ssa korkeussäätöhän saattaa mennä vituiksi jo siitä että kalauttaa jousivoimalla takatähtäimen eteen laatikkoon kiinni hämärätähtäinasetukselle.
RK62:n diopteri on mielestäni huomattavasti huonompi kun esimerkiksi RK95:n, joka on oikein mainio ja mieluinen itselleni.
Edellisellä sivulla väitettiin ettei Suomessa osattu valmistaa levyrunkoisia aseita. Kyllä osattiin, erään mallin epäonnistuminen johtui lähinnä PV:n vaatimuksesta osien täydelliseen vaihtokelpoisuuteen vs.jyrsittyrunkoiset rk:t.
Vähän sama kun usein kuulee että Suomessa ei osattu piippujen kromausta...
Vähän sama kun usein kuulee että Suomessa ei osattu piippujen kromausta...
D
Deleted member 266
Guest
Kyllä Suomessa piippuja saatiin kromattua, mutta ei osattu ts. susiprosentti oli aivan jäätävä; tämä mukana olleen sakolaisen suusta kuultuna.
Yllätyin itsekin kovasti siitä, että näitä kromatulla piipulla olevia rynkkyjä on ihan koulutuskäytössäkin. Jos en olisi itse nähnyt niin en olisi uskonut, minä ja moni TVÄL-alan ammattilainenkin olimme sitä mieltä että homma jäi kokeiluksi juuri kuten @veeteetee kertoi
D
Deleted member 2762
Guest
Huhu kertoo, että piippujen kromatoinnin tehnyt alihankkija ei halua edes puhuttavan aiheesta
J0h1F
Ylipäällikkö
Kyllähän tuo prässättyjen aseiden valmistaminen meillä onnistui siinä missä muuallakin (niin, ja se prässääminen itse asiassa tuli varsin myöhään kuvioihin NL:n ulkopuolella, DDR:ssä ja Jugoslaviassa ainakin vasta 1970-luvun alussa). Ongelmana oli vain PV:n vaatimukset rungon (joka 62 76:ssa koostui siis rungon kyljistä, sulkupesästä ja takakappaleesta) ulkopuolisten osien täydellisestä yhteensopivuudesta jyrsityn 62:n kanssa, mikä oli vaatimus, jota esimerkiksi Neuvostoliitossa ei AKM:lle esitetty, ja minkä vuoksi AKM:n ja AK-47:n kaikki osat, kuten vaihdin, eivät ole välttämättä yhteensopivia keskenään.
Meillä myös RK 62 76:lle oli noiden yhteensopivuusvaatimuksien lisäksi samat tarkkuusvaatimukset RK 62:lle. Tämähän oli se, joka sinetöi 62 76:n tuotannon lopettamisen, kun prässätyssä rungossa sulkupesän ja rungon kylkien väliset niittaukset ja pistehitsit taipuilevat ja venyvät ja muuten elävät käytössä yhdestä kappaleesta jyrsittyä runkoa enemmän, minkä vuoksi 62 76 menetti tarkkuuttaan varusmieskäytössä nopeammin kuin 62. Lisäksi ongelmana oli 62 76:n vaikeampi huollettavuus, nimenomaan piipun vaihtamisen osalta, koska sekä 62:ssa että 62 76:ssa piippu on kierteillä kiinnitetty, ja 62 76:ssa vielä tapitettu. Noiden kierteiden aukikiertäminen tuottaa ongelman siltä osin, että runkoa/sulkupesää pitää kuumentaa, jotta piipun saa kierrettyä pois, ja 62 76:ssa prässätyn rungon ja em. sulkupesän ja rungon välisen kiinnityksen vuoksi piipun irtikiertäminen on vaikeampaa ja vaatii huolellisuutta, jotta ei väännä runkoa eikä aiheuta sulkupesän ja rungon välisiin kiinnityksiin mitään ylimääräisiä jännitteitä tai vääntymistä.
Siis: kyllä RK 62 76 oli aivan pätevä ase, parempikin kuin itäblokin prässätyt aseet. Kuitenkin, ongelmaksi muodostui se, että PV:n vaatimusten vuoksi siitä tuli paljon kalliimpi kuin optimoitu prässätty RK olisi ollut, ja koska ase ei kuitenkaan saavuttanut RK 62:ta esim. huollettavuudessa ja tarkkuuden säilymisessä, katsoi PV jyrsityn aseen paremmaksi. Itäläiset prässätyt aseet eivät ole yhtään 62 76:tta kestävämpiä (62 76:ssahan on mm. vahvemmat pistehitsit ja tapitukset kuin itäläisissä), mutta niiden hankinnassa ei ollutkaan samoja kriteereitä.
Viimeksi muokattu:
vastarannankiiski
Kenraali
@J0h1F
Hyvin tiivistetty.
62-76:lta haluttiin tai vaadittiin sellaista, mitä ei ehkä olisi ollut järkeä vaatia ja projekti kaatui siihen. Asetetut reunaehdot huomioonottaen oli järkevää pysyä jyrsittyrunkoisessa aseessa silloin aikoinaan.
90-luvulla otettiin kuitenkin lusikka kauniiseen käteen ja järki palasi päätöksentekoon ja tästä koko RK-kannan yhteensopivuudesta luovuttiin. Ehkä lopulta ymmärrettiin että varaosakannaltaan hieman kirjavampi mutta kattavampi RK-kanta on parempi vaihtoehto kun pienempi yhdenmukainen täydennettynä museoaseilla.
Mutta sitä en täysin allekirjoita että kantamallin RK62 olisi "parempi" sotilasaseena kun esimerkiksi kantamallin AKM. Ehkä betonilla pötkötellessä kouluammunnoissa RK:lla ampuu värimetallipatruunalla pienempää nippua, mutta muuten track record on täysin eri, eikä AKM:llä ole mitään hävettävää siinä liki 60 vuoden palvelushistoriassa joka sillä on takanaan ihan oikeista sodista ja konfliteista. Eipä äkkiseltään tule muita venäläisiä jv-aseita mieleen joissa jyrsitty rakenne on hallitsevassa asemassa, kun SVD ja PM, noin laajassa käytössä olevista.
Sama koskee kenttäkäytössä levyprässitekniikan huonommuutta verrattuna sorvattuun laatikkoon muissakin aseissa. Levyprässitekniikalla on esimerkkien mukaan venäläisissä aseissa pitkä palvelushistoria takanaan eikä ainakaan allekirjoittaneen korviin ole kantautunut mitään kroonista kestävyysongelmaa vaikka ihan oikeissa sodissa niitä on hyvin laajasti käytetty. Sama koskee saksalaisia hengentuotoksia MG42/MG3 sekä G3 joissa levyprässäys on ollut ahkerassa käytössä ja pyssyt samoin käyttöhistoriansa aikana.
Hyvin tiivistetty.
62-76:lta haluttiin tai vaadittiin sellaista, mitä ei ehkä olisi ollut järkeä vaatia ja projekti kaatui siihen. Asetetut reunaehdot huomioonottaen oli järkevää pysyä jyrsittyrunkoisessa aseessa silloin aikoinaan.
90-luvulla otettiin kuitenkin lusikka kauniiseen käteen ja järki palasi päätöksentekoon ja tästä koko RK-kannan yhteensopivuudesta luovuttiin. Ehkä lopulta ymmärrettiin että varaosakannaltaan hieman kirjavampi mutta kattavampi RK-kanta on parempi vaihtoehto kun pienempi yhdenmukainen täydennettynä museoaseilla.
Mutta sitä en täysin allekirjoita että kantamallin RK62 olisi "parempi" sotilasaseena kun esimerkiksi kantamallin AKM. Ehkä betonilla pötkötellessä kouluammunnoissa RK:lla ampuu värimetallipatruunalla pienempää nippua, mutta muuten track record on täysin eri, eikä AKM:llä ole mitään hävettävää siinä liki 60 vuoden palvelushistoriassa joka sillä on takanaan ihan oikeista sodista ja konfliteista. Eipä äkkiseltään tule muita venäläisiä jv-aseita mieleen joissa jyrsitty rakenne on hallitsevassa asemassa, kun SVD ja PM, noin laajassa käytössä olevista.
Sama koskee kenttäkäytössä levyprässitekniikan huonommuutta verrattuna sorvattuun laatikkoon muissakin aseissa. Levyprässitekniikalla on esimerkkien mukaan venäläisissä aseissa pitkä palvelushistoria takanaan eikä ainakaan allekirjoittaneen korviin ole kantautunut mitään kroonista kestävyysongelmaa vaikka ihan oikeissa sodissa niitä on hyvin laajasti käytetty. Sama koskee saksalaisia hengentuotoksia MG42/MG3 sekä G3 joissa levyprässäys on ollut ahkerassa käytössä ja pyssyt samoin käyttöhistoriansa aikana.
Viimeksi muokattu:
D
Deleted member 2762
Guest
Putkimaisten kappaleiden sisäpuolen pinnoittaminen siten, että saadaan virheetön ja oikean vahvuinen pinnoitekerros on oikeasti aika vaikeaa. Jos ihan tavallisen sähkösinkityksen loihtiminen putkimaisen kappaleen sisälle on vaikeaa, niin kovakromaus on omaa luokkaansa. Tullut työuralla usein vastaan, oli kyseessä passivointi/hopeointi/tinaus tms
Edit: tuolta voi tavata jotain aiheesta. Olennaista on se, että huomattava osa pinnoituksista koostuu useammasta kerroksesta riippuen perusaineesta. Kiiltokromi (puskurikromi) koostuu esim kuparikerroksesta, nikkelikerroksesta ja kromikerroksesta.
Ja että mennään vielä enemmän nippelitietoon, on hyvä erottaa kemialliset ja elektrolyyttiset pintakäsittelyt
http://www.terasrakenneyhdistys.fi/...Sahkokemiallinen_ja_kemiallinen_pinnoitus.pdf
Last edited by a moderator:
Mili
Eversti
Luin aikoinaan Mostarin tien liftarit-kirjan. Muistelen kiinalaisen rk:n olleen halutuin peli siinä kirjassa.
Kyllä kai jokainen ampumaradalla ampuu hyvällä aseella pientä kasaa vaikka 300m kunhan on iso musta täplä vielä isommalla valkoisella pohjalla. Mutta laitetaampa vihreä kypärä 100metrin päähän pellon ja metsän rajaan sattumanvaraiseen paikkaan. Saattaisi hieman suurentava kiikaritähtäin rk:n päällä olla poikaa tai sitten se lintukivääri .222rem 3-9x kiikarilla.
OT: Miten muuten armeijalla on normaaleita kiikareita varastossa jaettavaksi normijampoille? Perkkiin mukaan kotoa kiikarit muille jaettavaksi?
Kyllä kai jokainen ampumaradalla ampuu hyvällä aseella pientä kasaa vaikka 300m kunhan on iso musta täplä vielä isommalla valkoisella pohjalla. Mutta laitetaampa vihreä kypärä 100metrin päähän pellon ja metsän rajaan sattumanvaraiseen paikkaan. Saattaisi hieman suurentava kiikaritähtäin rk:n päällä olla poikaa tai sitten se lintukivääri .222rem 3-9x kiikarilla.
OT: Miten muuten armeijalla on normaaleita kiikareita varastossa jaettavaksi normijampoille? Perkkiin mukaan kotoa kiikarit muille jaettavaksi?
ajs178
Respected Leader
Mielenkiintoinen kirja - mikähän noiden 7.62 RK 54, RK56 ja RK72 -kiväärien tarina on? Mistä tulleet ja kenelle jaetaan kenttäarmeijassa?
Ilmeisesti tuo ei sisältänyt DDR:n tai Kiinan Kalashnikoveja - vai oliko joku noista yllämainituista nimenomaan näitä?