Uusi taistelijan ase

Jos läpäisyä hakee, ei kannata lyhentää piipun pituutta 16"->13". Samalla kärsii aseen monikäyttöisyys. Siis alkuperäinen kysymyshän koski juuri lyhytpiippuisia. Kaliiperin vaihtosarjojen mukana kuljettaminen taistelutehtävässä on älytön ajatus. Sittenhän mukana pitäisi kulkea myös tuplamäärä patruunoita lippaineen. Jokaisella pitää olla ase, jonka toimivuuteen ja kohdistukseen luottaa ja jonka luodin lentoradan (riittäviltä osin) tietää.
 
Lyhytpiippuinen "raskas rynkky" on vaan konseptina sellainen, että sillä turhaan annetaan tasoitusta kevyemmille saaden vain vähän etua. Kuten sanoit, ei ole pitkän matkan ase. Mikä on sitten perusteluna olemassaololle? Minkä tehtävän täyttää paremmin kuin muut? Eiköhän ne ole syntyneet a) koska on valmiiksi ollut 7.62 kivääreitä ja niitä on keksitty lyhentää ja sitten mietitään, että mitähän näillä nyt sitten tekisi ja b) asetehtailla ja -kauppiailla on tarve kehittää markkinoille uutta erikoista ostettavaa.
Saattaisiko kysymys olla toisenlaisesta näkökulmasta.
Ulkomaalaisilla asevoimilla on käytettävissään enemmän rahaa ja taistelijalle voidan hankkia useita aseita eri tarpeeseen. Konseptin nimi taisi olla asehuone, tai vastaava. Ammattisotilaalle (tai kokeneelle reserviläiselle) ei ole iso juttu käyttää useita erilaisia aseita, varsinkin jos käyttöliittymä on hyvin samankaltainen.
 
Saattaisiko kysymys olla toisenlaisesta näkökulmasta.
Ulkomaalaisilla asevoimilla on käytettävissään enemmän rahaa ja taistelijalle voidan hankkia useita aseita eri tarpeeseen. Konseptin nimi taisi olla asehuone, tai vastaava. Ammattisotilaalle (tai kokeneelle reserviläiselle) ei ole iso juttu käyttää useita erilaisia aseita, varsinkin jos käyttöliittymä on hyvin samankaltainen.

Tuo asehuonekonsepti taitaa olla meilläkin käytössä, aivan kuten ulkomaillakin.
erikoisjoukoilla..
 
En näe patruunan kantamista minään ongelmana, kyllä ne painaa. Mutta niin painaa myös muukin ryhmässä oleva varustus tai sit patruunaa vaan on vähemmän. 6 x 20 vai 6 x 30 ei ole merkittävä ongelma yksittäisen taistelijan kohdalla.
 
Henkilökohtaisen aseen osuutta tulee helposti vähäteltyä nykyaikaisissa epäsuoran tulen kilpailuissa. Vaikka henkilökohtaisilla aseilla viholliselle tuotetut tappiot jäävätkin suhteellisesti vähäisiksi niin sen henkilökohtaisen aseen pienetkin ominaisuudet ovat taistelijan kannalta erittäin tärkeitä. Siitä syystä, että ase on henkilökohtainen. Se kulkee sodassa (ja sotaan harjoitellessa) mukana siellä missä mies kulloinkin on. Jos kiipeät katolle se on mukana. Jos melot kanoottia se on mukana. Jos pusket läpi tiheän pajukon se on mukana. Kun syöt se on mukana. Paskalla se on mukana. Kellarin luukusta mennessä se on mukana. Kantaessasi tykin ammuksia se on mukana. Miinoittaessa se on mukana. Raivatessa murrostetta se on mukana. Ajoneuvossa se on mukana. Nukkuessakin se on usein kylkeä vasten.

Henkilökohtaisen aseen tulee olla helppokäyttöinen, kestävä ja ergonomisesti asiallinen sekä sellainen, että sillä pystyy vaikuttamaan viholliseen. Henkilökohtainen ase on yleisimmissä taistelijarooleissa aina kompromissi. Jos esim. ergonomiasta tingitään vaikkapa pitkällä piipulla, painolla tai isolla kiikaritähtäimellä, niin siihen pitää olla erittäin vahvat perusteet (kuten nyt esim. tarkka-ampujalla ja kk ampujalla on).

Jos ei ole tietoa/kokemusta paremmasta aseesta, niin hieman epätäydellisempikin ase kelpaa hyvin. Jos taas on tottunut parhaaseen, niin toiseksi paraskin saattaa tuntua huonolta.

Itse en ole päässyt kokeilemaan kovin montaa erilaista rynnäkkökivääriä, konepistoolia tai reserviläiskivääriä. Minulle kuitenkin kelpaisi perusjalkaväkitaistelijan hommiin henkilökohtaiseksi aseeksi ihan hyvin ainakin mikä tahansa ak, ar tai fnfal versio kunhan siinä on jokin optinen tähtäin. Tuo optinen tähtäin on aika ehdoton vaatimus, koska näkökykyni avotähtäimillä on huono. Jos nyt pitäisi mainita joku, mikä ei kelpaa, niin joku Dragunov, Tokarev tai II-ms aikainen pellistä prässätty kp on ominaisuuksiltaan liian huono.

Patruunoiden painolla ei minun osaltani ole paljoakaan merkitystä.Vaikka ymmärrän senkin, että pv:n tällä hetkellä kouluttamalla taistelutavalla patruunakulutus on merkittävästi kasvanut esim. 10 vuoden takaiseen kun ampumista käytetään viestintään. Oleten, että tämäkin räiskintäpelleily loppuu aika pian kun keksitään taas jotain uutta. Minulla saattaisi aika helposti jäädä luotiliivit ja kypärä matkasta jos maastossa pitäisi hyökätä. Lippaita, patruunoita ja heitteitä sen sijaan varaisin mukaan vähän kavereillekin.
 
En näe patruunan kantamista minään ongelmana, kyllä ne painaa. Mutta niin painaa myös muukin ryhmässä oleva varustus tai sit patruunaa vaan on vähemmän. 6 x 20 vai 6 x 30 ei ole merkittävä ongelma yksittäisen taistelijan kohdalla.

Itse lähtisin siitä, että mulla olisi lippaiden lisäksi kaikki paikat täynnä irtopatruunaa, ja mieluummin 5.56mm (joo, ihan turha edes unelmoida), jotta voisi kantaa vielä enemmän, koska patruunoita kantaa ihan ilolla.
 
En näe patruunan kantamista minään ongelmana, kyllä ne painaa. Mutta niin painaa myös muukin ryhmässä oleva varustus tai sit patruunaa vaan on vähemmän. 6 x 20 vai 6 x 30 ei ole merkittävä ongelma yksittäisen taistelijan kohdalla.

Mä mietin suurta kokonaisuutta.

Tein tuossa juuri vähän mittauksia patruunoilla ja kalavaa'alla.

- G3 alumiinilipas lipastettuna 20 kpl 155gr hpbt luodilla ladatulla patruunalla, paino 630g
- AR15 muovilipas teräsvahvisteilla, lipastettuna 40kpl 62gr luodilla ladatulla patruunalla, paino 615g

Eli samalla painolla tuplamäärä ampumatarviketta käytännössä, riippuen siitä onko kyseessä pitkä 762 vaiko 556 patruuna. Okei, 762nato lataukseni luoti on noin 7gr painavampi kun M80 sotilaslatauksen, mutta tämä ero on hieman yli 0,5g. Lippaan kohdalla se on noin 10g ero tällä omalla latauksella vs M80.

Mietin asiaa kokonaisuutena. Lipasta ja patruunaa kun ei voi irroittaa asiayhteytenä siitä aseesta niin massan lisäksi täytyy ottaa huomioon myös muut ominaisuudet mitä ase itsessään tuo yhtälöön mukanaan. Numeerisilla arvoilla mitattavat ominaisuudet kuten paino, pituus, sekä ulkoballistiset ominaisuudet ovat vielä se helpoin tässä ja niitäkin on paljon. Oma katsanto on kuitenkin se että 556/545 kaliperisilla aseilla saadaan isossa kokonaisuudessa paras kompromissi ominaisuuksien hyötyjen ja haittojen suhteen.
 
Viimeksi muokattu:
General Dynamicsin ehdokas seuraavan sukupolven aseeksi.

36B7DF84-2749-44ED-998E-03E704372652.jpeg

GENERAL DYNAMICS SAYS THE ARMY’S NEXT RIFLE SHOULD BE THEIR BULLPUP-STYLE RM277
6D7A0B17-673C-4525-ACEC-7276B0CEF5E3.jpeg

General Dynamics has finally unveiled their entry into the U.S. Army’s Next Generation Squad Weapon competition, officially confirming the longstanding rumors that their rifle would utilize a bullpup design. Unlike the Army’s existing M4 service rifle, which carries the magazine and chambers the round forward of the operator’s hand, a bullpup rifle handles those functions behind the operator’s hand, offering distinct advantages and disadvantages when compared to a more traditional rifle design.

The RM277 takes its name from the inch-equivalent of the new standard ammunition size the Army is looking to adopt: 6.8mm, which translates to .277 inches. General Dynamics’ service rifle and squad automatic weapon share an architecture, apparently utilizing the same basic feed design and layout. The squad automatic weapon variant, however, seems to carry a longer barrel. Both versions are shown in marketing pictures utilizing a Delta P designed suppressor. The suppressors utilize 3d printing in the production of their cans and are supposed to last the life of the weapon’s barrel, according to General Dynamics.

General Dynamics explained that the RM277 utilizes a “gas and recoil operated, impulse averaged, air cooled” system, with both iterations of the platform feeding through magazines. This may be a setback for the squad automatic weapon variant, as its competition from both Textron and SIG Sauer are belt fed.

The weapon’s ergonomics borrow heavily from the M4, including its pistol grips and the location of its ambidextrous safety selector. These design cues were intentionally carried over to ease the transition for soldiers that learned to shoot using the older rifle. One significant departure in the operation selection on the weapon, however, is the switch to transition from semi-automatic to automatic fire, which on the RM277 is accomplished by sliding a selector above the safety over laterally.

JCB_3977a-660x440.jpg


These rifles are chambered in 6.8mm polymer-cased rounds that were developed by True Velocity for the platform. The Army is expected to adopt a polymer-cased round as its new standard for a number of reasons, including the reduction in overall weight, cost effectiveness, and a reduced degree of heat conductivity. The weight savings is of particular import to today’s soldiers; some of whom are carrying well over a hundred pounds of gear into the fight.

“True Velocity’s 6.8mm composite case design produces a level of performance, consistency and efficiency never before seen in small arms ammunition,” said Chris Tedford, president and chief operating officer for True Velocity.

RM277-03.jpg


The RM277’s bullpup design is a significant departure from the traditional designs offered by the competition at Textron and SIG. Bullpup designs do allow for a shorter overall weapon while retaining a longer barrel for muzzle velocity and accuracy. However, this rifle design is also historically more complex, requiring longer trigger and other control linkages. This can cause issues with malfunctions and reliability, as well as issues with repairing the weapon in-field. It’s not clear what steps General Dynamics may have taken to offset these disadvantages in their design.




Most interestingly, both guns use a novel "gas and recoil-operated, impulse averaged, air-cooled" operating mechanism, according to The Firearms Blog. It's not entirely clear how the guns function, but the description suggests that they use a combination of physical energy from firing a round, as well as propellant gas siphoned off as the bullet travels down the barrel, to cycle the action. By comparison, the U.S. Army's standard M4 carbine uses propellant gas alone.

A promotional video below shows that the barrel on the RM277 versions moves back and forth during firing, which is indicative of so-called "long recoil" designs. Though the basic concept of a long-recoil action has been around for decades, they have become increasingly rare and pairing it together with a gas system would be very unusual.
 
Viimeksi muokattu:
General Dynamicsin ehdokas seuraavan sukupolven aseeksi.

Katso liite: 33813

GENERAL DYNAMICS SAYS THE ARMY’S NEXT RIFLE SHOULD BE THEIR BULLPUP-STYLE RM277






Ei mitään toivoa päästä jatkoon.
 

Ei mahdollista ampua molemmilta puolilta, ei mahdollisuutta säätää vetopituutta?

EDIT: Ja vaikka näistä kolmesta protoaseesta joku tulisikin valituksi, niin en usko että yksikään tulee oikeasti käyttöön. Siitä vähän lisää myöhemmin.
 
Viimeksi muokattu:
Todella paljon aukkoja rungossa, josta pääsee roskaa aseen sisälle myös. Kuvittelisi mututuntumalla, että tuo ase ei ihan luotettavimmasta päästä ole.
 
Riippumatta siitä otetaanko mitään noista käyttöön, niin SIG Sauer taitaa kasvattaa MCX mallistoaan uudella aseella. Piippua vaihtamalla kaliiperi vaihtuu 7.62x51 ja 6.8x51 välillä ja metallihylsyisiä patruunoita osaa valmistaa sellaisetkin firmat, joilta polymeerihylsyjen valmistus ei onnistu.



 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Anderson Arms yläkerta. Ei mikään halpis tekele, mutta Anderson sai ulos noin 640 ammusta ennenkuin se pysähtyi syöttövirheeseen ja ammuksen pesässä laukaisuun niin katastroofisesti ettei ilman purkamista pystynyt jatkamaan. Vaikka jos hylyn olisi saanut pellolle, niin luoti oli jämähtänyt piippuun ja sulattanut lyijy köntin sinne.

Neljännen lippaan kohdalla, ase rupesi näyttävästi leimauttamaan ruutikaasuja ulos hylsyn ulos heitossa. Johtuikohan kaikki virheet kaasuputken kuumentuessa liikaa? Kolme lipasta voi heittää äkkiä tilanteessa, mutta 20 lipasta on liikaa.

 
Uusi taistelinjan ase on hankittu ja se on Rk62 M1, M2 ja M3. Ihan vaan vinkkinä, just nyt ei olla ostamassa uutta. ;)
 
General Dynamics/True Velocity tiimissä on mukana Beretta USA asevalmistajana ja Textron tiimissä taas H&K.

Kuinka moni muistaa vielä tämän https://en.wikipedia.org/wiki/XM29_OICW tai tämän https://en.wikipedia.org/wiki/Heckler_&_Koch_G11 ?

Ihan mielenkiintoista seurata, että tuleeko seuraavan sukupolven rynnäkkökivääri olemaan jotain oikeasti uutta, vai käykö kuten kävi viimeksikin, eli futuristiset haaveet kuopattiin ja sen sijaan vähän jatkokehitettiin olemassa olevaa rynnäkkökivääriä niin, että lisälaitteet (modulaarisuus tähtäinten yms härpäkkeiden osalta) olivatkin _se_ juttu? Eli tuleeko kaliiperi edes vaihtumaan? Olisihan tuo 6.8 varmaan ihan kiva, mutta väistyykö 5.56 vieläkään, vai todetaanko taas että vanhassa vara parempi ja panostetaankin enemmän kehittyneisiin tähtäimiin esimerkiksi? Hyvin mahdollista että vaihtuu, juuri tuon läpäisyn vuoksi, koska sehän taitaa olla jutun pointti, mutta itse olen silti hieman skeptinen, että tuleeko niin _varmasti_ tapahtumaan.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top