Oli T-72:n kanssa, mutta ilmeisesti vain yksi ase per vaunumiehistö. Tästä oli netissäkin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kirjoitettu artikkeli jonkin killan tai museon sivuilla, nyttemmin poistunut. Silloin tilanne oli se, että osalle vaunumiehistöä jaettiin pistooli ja yhdellä(?) oli RK, joka säilytettiin vaunun ulkopuolella tornin ja laatikon välissä. (Olikohan se edes kenenkään kuitilla vaiko kuuluiko vaunun varustukseen, ei voi muistaa.) Tätä harmiteltiin, koska aseeseen ei välttämättä pääse käsiksi tulenalla. Toinen jutussa käsitelty ongelma oli, että levossa oltaessa vartiomiehellä on ko. RK eikä kukaan mielellään luovuta henkilökohtaista asettaan (pistoolia) kenelläkään toiselle, jolloin voi syntyä tilanne, jossa taistelukentällä on aseeton sotilas. Muistaakseni ongelman ratkaisuksi tarjottiin pistoolin jakamista jokaiselle vaunumiehelle - en tiedä, mikä on nykytilanne.
Youtubessa muistan nähneeni videon Leo 2A4 -miehistön jalkautumisesta, ja siinä ammuttiin RK-62:lla tornin luukuista. Osa ampui pistoolilla, mutta en muista, oliko sellainen kaikilla.
Sinänsä pitäisin erikoisena, jos vaunuihin puuhattaisiin kotimaista PDW-mittaista arskaa jokaiselle vaunumiehistön jäsenelle. Pidän selvänä, että lyhytpiippuisia arskoja ei kaikille kolmelle-neljälle vaunumiehelle voi jakaa - ei ainakaan vaunun sisälle otettaviksi. Ja toisaalta kun taistelu- ja rynnäkköpanssarivaunuja on vain muutama sata, niin kannattaako tuollaista asiaa edes liiemmin pohtia? Tuollaisen aseen kehittäminen ja hankintabyrokratia maksaa helposti kymmeniä tuhansia, ellei satoja tuhansia, euroja ja kyse on kokonaisuuden mittakaavassa nyansseista. Helpompi ja halvempi on jakaa pistooli kaikille ja heittää yksi normirynkky vaikka sitten sinne tornin ja varustelaatikon väliin.
Toki tilanne muuttuu, jos ajatellaan, että PDW-rynkkyä hankitaan myös sotilaspoliiseille, erikoisjääkäreille, rauhanturvaajille, laskuvarjojääkäreille ym. paljon laajemmalle käyttäjäkunnalle. Siinä voi hankkia muutamia satoja myös vaunumiehistöille samalla vaivalla.