Tämä ketju on muuttumassa huvittavaksi, yli 400 sivua väännetty, haukuttu ak, kehuttu ar, ja jos nyt sitten saadaankin suorakaasuinen arska säätökaasuilla sitä ei voidakaan antaa varusmiehelle, anteeksi apinalle. Siitä olen tietysti samaa mieltä että kisavehkeet on eri kuin työkalut
Niin, eiköhän tuossa PV:n M23 -kiväärijärjestelmän hankinnassa ole päätetty kehittää ja hankkia kuranttia ja varmatoimista välineistöä joukoille. Jotain voi ehkä kertoa myös se, että svenssonitkin halajavat hankkia samaa.
Näin varttuneempana gubbersonina en oikein osaa hoksata, miksi näitä uusia aseita ei oppisi käyttämään ja käsittelemään olipa se toimintaperiaate mikä hyvänsä. En ole asiantuntija, mutta kaikilla käteen annetuilla olen toistaiseksi osannut ampua ja ovathan nuo toimineet myös tekemäni puhdistushuollon jälkeen.
Aseiden käsittely ja kohtelu on asia, jossa tullaan kasvatuksellis-koulutuksellisiin kysymyksiin. Nuorna vitsa väännettävä, sano. Väitän, että tässä oikeanlaisen asenteen ja hengen luomisessa johdon ja erityisesti alijohdon esimerkki ja toimintatapa seurannan ja palautteen kohdalla ratkaisevat silloin kun koulutetaan varusmiehiä tai kertautetaan varttuneempia. Itse ase, sen rakenne tai tyyppi on niiden käsittelyn vastuullisuuden kohdalla sivuseikka. Jos kaveri on sellainen, että ainoastaan metrinen ratakisko kestää käyttöä (varastaa lyhyemmän ja vääntää pidemmän mutkalle), voi varsin hyvin pohtia ko. veijarin hyödyllisyyttä sotahommissa.
———OT———
Ryhmäkoothan ovat vähän vaihdelleet aikain saatossa ja joukko-osastojen aselajin mukaan. 80-luvun puolivälissä sisäministeriön porukoissa ryhmäkoko oli 10 metsäjänistä eli kolme partiota ja rj.
Joitain aikoja sitten MAkkAranpaistoKaveriKerhossa tuunattiin ryhmäkokoa partiomuotoon eli siirryttiin yhdeksään makkaranpaistajaan. Sitä ennen mentiin parinmuodostuksen kautta.
Toiminnassa voi olla sitten tilanteen ja tarpeen mukaan joustava, kuten
@Mikfin70 tuossa edellä mainiosti kuvaa.