Kumman ottaisit reissuun ja miksi? Oletetaan että patruunaa molempiin olisi samalla lailla tarjolla.
(Rk vs M4)
Otan oman M4 pohjaisen ratkaisuni. Valintaa puoltaa erityisesti se seikka, että koulutukseni viimeisen vuosikymmenen aikana pohjautuu käytännössä vain ja ainoastaan M16/M4 perheen aseisiin, ja luonnollisesti työvarusteeni ovat optimoitu M4 maailmaan mutta laitetaan ihan listamuodossa.
Taustaa: olen ampunut molemmilla asejärjestelmillä ehkä kottikärryllisen a-tarvikkeita per systeemi hyvin vaihtelevissa olosuhteissa (kaatosateessa, lumimyrskyssä, ryssähelvettipakkasessa, märässä helteessä, kuivassa helteessä, supisuomalaisessa kanervikossa, hiekkapöllyssä, merivedessä jne).
- Suomen olosuhteissa vähintään yhtä luotettava kuin RK
Tämä saattaa aiheuttaa monissa iltapäivälehdistä/tornitarinoista/viihdeteollisuudesta tietonsa ammentavista ihmisissä älähdyksen, mutta tämä on oma havaintoni seurattuani oman aseen ja kolleegojen aseiden toimintaa kenttäolosuhteissa. M16/M4 vaatii voitelua toimiakseen johtuen siinä käytetyistä materiaaleista: teräsluisti liukuu alumiinisen rungon sisällä ja alkaa jumittamaan liikettään kuivuessaan. USA:n joukoilla oli Irakissa ja Afganistanissa suuria vaikeuksia heidän käyttämänsä CLP:n kanssa, aine kun haihtui ja pikeentyi muutaman lippaallisen jälkeen. Suomessakin myytävä Breakfree CLP on vastaava aine, enkä käytä tuota muuhun kuin ruosteenpoistoon. Hyvä öljy on esim. Slip 2000 joka on kaupan päälle myrkytön.
RK:n hyvä puoli on, että aseella voi ampua tuhansia laukauksia rutikuivana. Ase tosin kuluu mekaanisesti pilalle, mutta se ei jaksa kiinnostaa sotatilanteessa ketään... Tämä ominaisuus on bonusta kun mittari laskee alle -20C pakkaslukemiin. Käyttämällä hyvää öljyä M16/M4 pelaa myös pakkasella, esim. Slip 2000:n juoksepiste on -59C.
Täällä hieman kummasteltiin aseen pölysuojan käyttöä testitilanteessa: luukun kiinnittämisestä tulee melko luonteva liike kun on saanut tarpeeksi monta kertaa kouluttajan toimesta läpsäyksen kypärän niskapuolelle kauniiden ameriikankielisten sivistyssanojen saattelemana unohdettuasi luukun auki. Se luukku pidetään kiinni. Kun kaadut vatsallesi juostessasi hiekkaisella alustalla ja jos allesi jäävä aseesi on varmistettu tai varmistamaton AK/RK, menee aseen sisään hiekkaa joka estää laukaisukoneiston toiminnan ja/tai patruunan pesittymisen. Nähty ja koettu. Tee sama M4:llä jossa luukku on kiinni, ei mitään ongelmaa, luukku auki, niin sinulla on vielä hyvä mahdollisuus selvitä tilanteesta tarvitsematta toissijaista asejärjestelmääsi. Sama lumessa: AK/RK:n patruunapesä täyttyy lumesta ja jos ase on ammuttu kuumaksi, lumi kirjaimellisesti jäädyttää aseen liikkuvat paikalleen ("My action froze!"). Tämä johtuu AK:n virityskahvan sijainnista: kaatuessasi kahva osuu maahan ja vetää luistia taaksepäin ja hiekka/multa/lumi pääsee aseen sisään. Tämä lumijumi on tapahtunut itselleni RK:lla, mutta onneksi vain harjoitustilanteessa.
Viimevuoden alkukesällä olin viranomaiskoulutuksessa jossa osallistujina oli viranomaisten lisäksi vain kaksi turvayrityspuolen ihmistä, minä ja kolleegani. Viranomaiset ampuivat RK95 kalustolla ja me M4-sukuisilla aseilla. Tst-parillani tuli yli tuhannen laukauksen aikana kaksi huonosta lippaasta johtuvaa syöttöhäiriötä (lipas hylkyyn ja ongelmat loppuivat), itselläni ei lainkaan ongelmia. Meillä ei ollut aikaa öljytä, saati puhdistaa aseita koko reissun aikana, joten luotettavuus oli mitä mainioin. RK:t sitävastoin aiheuttivat jatkuvia ongelmia ulosveto- ja syöttöhäiriöiden muodossa, mikä johtuu pitkälle aseiden kuluneisuudesta. Myös pv:n jakopatruunan hylsyn materiaalivirhe aiheutti yhden aseen täysjumin: RK:n lukko jämähti yhtenäiseksi metallinkappaleeksi liian pehmeästä hylsymetallista irronneen messingin täyttäessä nallipiikin reiän ja jumittaessa ulsovetäjän kynnen. Raaka totuus on se, että pv:n aseet ovat surkeassa kunnossa ja uusia ei saada, koska aikanaan puolustusministeri Elisabet Rehn suuressa viisaudessaan päätti lakkauttaa suomalaisen rynnäkkökiväärituotannon. Edes varaosia ei ole tuotettu vuosikausiin, koska kaikki Tourulan koneet on jo myyty ulkomaille.
- kevyempi varusteiden kanssa (vrt RK95)
Jo valmiiksi ylipainoisesta aseesta tulee varusteltuna mieleen kahvakuulatreenien harjoitusväline, eikä yksittäisen taistelijan asejärjestelmä. AK sukuisiin järjestelmiin on myös saatavilla kaupallisia etutukin korvaavia picatinnykiskoisia varustekiskolaitteita, mutta nämä lisäävät painoa vielä entisestään ja siirtävät jo valmiiksi etupainoisen aseen painopistettä vieläkin edemmäs. Maalinvaihto kiiretilanteessa tulee todella hankalaksi.
Painokysymys saattaa herättää hilpeyttä salilla käyvissä ihmisissä, en itsekään ole mikään kukkakeppi ja huolehdin sekä kestävyydestäni, että lihaskunnostani, mutta tehtävän venyessä kaikki lisäpaino jatkuvasti kädessä kantaen alkaa syödä miestä ja alentaa toimijan taistelukykyä: olen nähnyt useammassa taistelukontaktissa karaistuneen pv:n kapteenin muuttuvan reippaasta supersotilaasta lähestulkoon nyyhkyttäväksi ihmisraunioksi tehtävän yllättäen venyessä olemattomalla unella, jatkuvalla henkisellä paineella ja kovalla fyysisellä rasituksella maustetuksi useampipäiväiseksi selviytymiskamppailuksi. Tällöin varusteiden paino ja erityisesti ergonomia oli pään kestämisen ohella tärkeässä asemassa. Kilokin vähemmän käsissä on paljon. Oma fyysinen toipumiseni kesti noin kolme viikkoa...sitten ei enää sattunut kaikkialle.
- ase on varusteltavissa tehtävän mukaan
RK62:n lisävarusteena on käytännössä VV2000 pimeätähtäin, joka pitää kohdistaa joka kerta kun kiinnität laitteen aseeseen. Eipä yllätä, että laitetta käytetäänkin monesti vain tähystämiseen. YK-joukoissa muutamat tutut checkarilla ollessaan teippasivat Magliten jeesusteipillä aseen etutukkiin jonkinlaiseksi taktiseksi valoksi.
RK95:n varustelista on hieman pidempi, aseeseenhan saa asennettua pv:n sivukiilalla optiikkaa (Aimpoint/Acog) ja piippuun tulevalla kiinnikkeellä taktisen valaisimen. Optiikan käyttö edellyttää myös korokepalan asentamista aseen perään.
Uudemmat M16 ja kaikki M4 mallit on varustettu varustekiskolla johon on kiinnitettävissä tehtävänmukainen varustus: IR/näkyvän valon laser-maalinosoitus, suurentamaton/suurentava optiikka, pimeätähtäin, taktinen valaisin, toimijaa miellyttävä etukahvaratkaisu jne. oma perussettini koostuu 1-4x variaabelista valaistulla koroviivoilla varustetulla tähtäinkuviolla, flip-up avotähtäimistä ja taktisesta valosta kaukokytkimellä. Varalla on Aimpoint valopistetähtäin, mikäli kiikari joutuu hylkyyn. Kotivarana ei minultakaan löydy MIL-tasoista pimeänäköteknologiaa kovan hankintahinnan vuoksi.
Olen joskus kuullut vahvaa kritiikkiä taktisen valaisimen asentamisesta: "eihän tuota tarvita kuin pimeällä!" Viimeistään kun joudut menemään kirkkaasta ulkoilmasta karmit kaulassa taloon sisään huomaat valon tarpeellisuuden...
- kevyemmät a-tarvikkeet
Pv:n vanha doktriini "vain tähdättyjä yksittäislaukauksia" ei toimi tosielämässä. Mitä enemmän pystyt kantamaan a-tarvikkeita, sitä paremmat selviytymismahdollisuudet sinulla ja ryhmälläsi on todellisessa tilanteessa.
5.56x45 maaliballistiikkaa on moitittu ja luoti kieltämättä läpäisee huonosti rakenteita: yksi syy siihen miksi sitä käytetään nykyään SWAT toiminnassa mielummin kuin esim. 9mm konepistoolia. Olen tosin nähnyt kuorma-autoa ajaneen henkilön ajavan autoaan kilometrien matkan 7,62x39 luodin lävistettyä tuliylläkössä hänen rintakehänsä ja mies oli vielä toimintakykyinen auton pysähdyttyä. Osumapiste ratkaisee, ei luoti. Nämä "ammuimme itsemurhapommittajan reikäjuustoksi" tarinat voi jättää omaan arvoonsa varsinkin kun todistusaineisto on muuttunut räjähdyksessä sekudaarisiksi projektiileiksi. Ystävällisen itänaapurimme erikoisemmat joukot kouluttautuvat ampumaan maalia päähän niin kauan kunnes liike lakkaa. Hekään eivät luota torso-osumiin, vaikka monet ao. joukot käyttävät 7,62x39 aseita.
- helpompi ampua kontrolloituja sarjatulipurskeita
"Mutta eihän sarjatulta käytetä kuin ilma-aluksia ja rynnäköivää vihollista vastaan!" Näinhän pv perinteisesti opettaa, mutta dynaamisessa tilanteessa jossa liikut itse ja/tai maali liikkuu on erittäin tehokasta ampua lyhyt purske kohti maalia. Pienellä harjoittelulla M16/M4 asejärjestelmällä pystyy pitämään osumat ihmisenkokoisessa maalissa 50m matkalla. Agressiivinen etunoja, aseen perä lyhyenä lähes rinnan keskellä rintapanssaria vasten ampuja tiukassa nipussa on hyvä resepti osumiseen. RK:lla tämä ei onnistu aseen ylipitkän perän vuoksi.
- avotähtäimet sopivat dynaamiseen taisteluun
Tästä olikin jo puhetta täällä aiemmin. RK:n ahtaat tähtäimet ovat todellinen haitta nopeassa ammunnassa, tosin tein itse aikanaan niin, että ostin varaosana RK95:n takatähtäimen ja porasin siihen 5mm poralla kunnollisen reiän ja vaihdoin isompireikäisen alkuperäisen tilalle. Moni käyttää yötähtäimen hahloa, mutta huono puoli tässä on esim. asutuskeskustoiminnassa osumisen hankaluus voimakkaasti vaihtelevilla maalien etäisyyksillä: tulet nurkan takaa, ensimmäinen maali seitsemän metrin päässä, huomaat toisen maalin 60m päässä, maihin, nopea tähtäys ja tuhoat maalin. Vaikeaa pelkällä hahlolla. Iso rengastähtäin antaa mahdollisuuden reagoida kumpaankin maaliin tehokkaasti.
- varaosien saatavuus
AR-sukuisten aseiden suosio kilpa-ampujien piirissä on aikaansaanut tilanteen, jossa on taloudellisesti järkevää ostaa itselle varaosiksi kokonainen laukaisukoneisto ja lukko, sekä niihin liittyvät kulutusosat. Alle 200€ investoinnilla saat itsellesi vuosikymmeniksi varaosavarmuutta odotellessasi TEOTWAWKIn pahimpien aikojen laantumista.
Tässä näin lyhykäisesti näkemyksiä omasta kokemuskentästä, muilla voi olla toisenlaisia kokemuksia, niistä kuulen mielelläni.
Huomatkaa että nämä ovat henkilökohtaisia perusteita miksi itse valitsen käyttämäni asejärjestelmän, enkä väitä RK:n olevan missään tapauksessa hyödytön tai huono kapine, ase on vain aikanaan suunniteltu nopeastikoulutetulle joukkovoima-armeijalle; taistelukentän luonne on vain muuttunut toisenlaiseksi kuudenkymmenen vuoden aikana.
