Suomessa se yksittäinen ase on vain suuressa roolissa koska meillä ei ole niitä muita kilkkeitä ja kaluja aseissa, jotka vaikuttavat myös sen jatkokehittelyyn mm. ampumatarvikkeen muodossa. Kun Yhdysvallat kehittää esimerkiksi uusia patruunoita kaliiberiin 5.56x45 NATO (.223) on sen huomioitava esimerkiksi olemassaolevan optiikan etäisyysarviomittaristo jotta se täsmää eikä optiikkaa tarvitse uudistaa kokonaisuudessaan uudelle patruunalle. Tällöin joudutaan tekemään kompromisseja. Muun muassa lipas länsimaisissa aseissa on ongelmavyyhti ja NATO-maista ainoastaan Saksa on lähtenyt omille teilleen G36:n kanssa.
Pistooleissa Suomi on nyt hyvässä suunnassa, kun uudeksi aseeksi on valittu Glock 17 3gen pienin muutoksin eli ase syö mitä tahansa 9x19 patruunoita nikottelematta, on luotettava, halpa, pitkäikäinen ja yleinen (60% Yhdysvaltojen poliiseista käyttää) joten sen uudistamistarve jatkossa on erittäin pieni. Riittää että hankitaan vain uusia riittävä määrä. Myöskin kranaatiksi on jatkossa täsmentyvä aivan normaali länsimainen 40 mm:n koska jo H&K kranaattipistooli käyttää niitä.
Suurin ongelma mikä jatkossa tulee vastaan on kaliiberivalikoimat. Suomi on itäeurooppalaisena maana käyttänyt pitkään Neuvostoliiton (ja Venäjän keisarikunnan) aikaisia patruunoita eli 7.62x39 ja 7.62x53/4R (olkoonkin että pitemmässä kivääripatruunassa luodin läpimitta on eri). On aivan selvää että Suomen armeija länsimaalaistetaan pitkässä juoksussa joten kaliiberivalikoima aiheuttaa jatkossa ongelmia koska aseiden lisäksi pitäisi uusia patruunavarastot. Sitä ei ole järkevääkään tehdä kerralla mutta joka tapauksessa se aiheuttaa kustannuksia ja logistiikan ongelmia mahdollisessa välivaiheen paskatuuletinskenaariossa mutta nekin ovat tottakai ratkaistavissa.
Mikäli alueellisten joukkojen uudistus tapahtuu ja sille pystytään hankkimaan luvatut kilut ja kalut - jota vahvasti kyllä epäilen - niin välivaiheen aseiden määrä kevyissä konekivääreissä ja tarkka-ampujakivääreissä tulee kasvamaan varsinkin kun se mitä kuula mitä PKM:lle syötetään ei ihan ole optimaalinen taas TAK/85:lla. .338 LM:sta ehkä lähinnä unelmoidaan ja hyvä niin meidän maastoissamme ja käyttäjän osaamisasteessa. Tämä siis kuitenkin tulee lykkäämään konekivääri- ja tarkka-ampujan aseiden uudistusta. PKM on ihan hyvä ase, sitä tuskin kukaan kiistää mutta aika on kyllä tylysti ajanut pulttilukkoisten täyspitkää entistä normipatruunaa ampuvien aseiden ohitse jo. Mielestäni SVD olisi paljon kestävämpi ratkaisu tulitukikivääriksi kuin TAK/85 toki sekin vaatii optimaalisemman patruunan kuin mitä PKM normaalisti kylvää. Myös 7.62x51 NATO (.308 win.) patruunaa konekivääreissä ja tulitarkka-ampujakivääreissä käyttävät maat tarvitsevat omat patruunansa sekä konekivääreillä että tulitukitarkka-ampujan kivääreille.
PV:n onneksi tulevaisuudessa ei ehkä jouduta aseistamaan uusille aseille kuin operatiivinen joukko joka on entistä pienempi. Luonnollisesti kun tulee aika uudistaa taistelijoiden aseistus tulee se alkamaan pienemmistä mutta tärkeimmistä sekä paraateissa näkyvimmistä osastoista sekä varusmiehistä. Parasta olisi että valistunut reserviläinen hankkisi nyt omaan kaappiinsa aseita koska PV sallii sotatilanteessa ottamaan oman standardipatruunaa ampuvan itselataavan mukaan ja koska tulevaisuus on myös epävarmaa siviileiden aseomistuksen suhteen niin kannattaa varmuudeksi hommata ne aseet jokaisessa tod. näk. kaliiberissa.
Vaikka olisikin varma että 7.62x39 olisi se käytännön kaliiberi omana aikana kun pystyy vielä olemaan ei-nostoväessä niin onhan se niin että optiikalla varustellulla 5.56/.223:lla on vain paljon helpompi oppia perusteet kuin 7.62x39:lle aivan kuten jokainen meistä ymmärtää että autolla opettelukin olisi ollut helpompaa automaattivaihteisella autolla kun vaihteistoöljyn hämmennystä ei tarvitse tehdä käsin ja olisi tarvinnut keskittyä aluksi vain pelkästään liikennesääntöihin. Sitten kun se liikenteen seuraus ja ampumisen perusteet ovat hallussa voi vaihtaa 7.62x39:een ja rautatähtäimiin sekä manuaalivaihteisiin ruostekukka-autoihin jotka helposti sammuvat risteyksiin.