Uusi taistelijan ase

En puhu siis noin radikaalista asiasta, vaikka puhuin kyllä epäselvästi. Vaan perus järkevästä, eli tehdään osat sillä tapaa että voidaan vaihtaa vain osat jotka oikeasti tarvitsevat vaihtoa. Esimerkiksi kahva ja tukki menevät lähes mihin tahansa aseeseen välillä karbiini-konekivääri, teknisesti ottaen menisi paljon useampaankin. Kun se otetaan aseen suunnittelussa huomioon, ei tarvitse turhaan ostaa näitäkin uusina, erillisinä osina, vaan voidaan käyttää samoja osia.
Kuvailit juuri Sakon kiväärijärjestelmän
 
Sitä en vaan sisäistä että miksi erkkarit valitsisivat painavamman kokonaisuuden keveämpien siasta?
Niin, miksi hankkivat SCAR-L:n/Mk 16:n, eikä M4A1 SOPMOD Block II:ta? Kaipa sitä pidettiin parempana, joka oikeutti painon.
 
Tämä keskustelu junnaa nyt noin 5 sivun sykleissä paikallaan.
Kertaan pari juttua:
AR-15 ei ole maailmanhistorian paras rynnäkkökiväärikonstruktio. Se on noin 60 vanha ja sitä on paranneltu aktiivisesti. Onnekasta rakenteelle on, että se oli tavallaan aikaansa vähän edellä juuri modulaarisuutensa osalta.
Parempia rakenteita on putkahdellut maailmaan 80-luvulta alkaen, mutta koska ameriikka on maailman suurin asemarkkina ja siellä veteraanit tykkäävät aseesta jota ovat kantaneet palveluksessaan ja perusmallin patentti umpeutui kivasti juuri 00-luvun alussa, on AR15 muodostunut markkinastandardiksi.
AR-15:n keskeisin kehittämisen rajoite on lipaskuilu, joka on ohjannut kiusallisesti rynnäkkökiväärikaliiperien kehitystä. Patruunan kokonaispituus ei voi olla kuin 57,4mm ja sen pituinen se.
Toinen rajoite on peräputkeen perääntyvä luisti joka juuttuessaan estää aseen huoltopurun. Taittoperästäkin (joka sellaista tarvitsee) tulee turhan monimutkainen.
Jaan EF:n ja H&K:n näkemyksen siitä että markkinoilla olevien asemallien sivuuttaminen edes huoltovarmuuden nimissä ei välttämättä ole viisasta, koska huoltovarmuus ei edellytä juuri AR-15-tyyppistä asetta.
 
Tämä keskustelu junnaa nyt noin 5 sivun sykleissä paikallaan.
Kertaan pari juttua:
AR-15 ei ole maailmanhistorian paras rynnäkkökiväärikonstruktio. Se on noin 60 vanha ja sitä on paranneltu aktiivisesti. Onnekasta rakenteelle on, että se oli tavallaan aikaansa vähän edellä juuri modulaarisuutensa osalta.
Parempia rakenteita on putkahdellut maailmaan 80-luvulta alkaen, mutta koska ameriikka on maailman suurin asemarkkina ja siellä veteraanit tykkäävät aseesta jota ovat kantaneet palveluksessaan ja perusmallin patentti umpeutui kivasti juuri 00-luvun alussa, on AR15 muodostunut markkinastandardiksi.
AR-15:n keskeisin kehittämisen rajoite on lipaskuilu, joka on ohjannut kiusallisesti rynnäkkökiväärikaliiperien kehitystä. Patruunan kokonaispituus ei voi olla kuin 57,4mm ja sen pituinen se.
Toinen rajoite on peräputkeen perääntyvä luisti joka juuttuessaan estää aseen huoltopurun. Taittoperästäkin (joka sellaista tarvitsee) tulee turhan monimutkainen.
Jaan EF:n ja H&K:n näkemyksen siitä että markkinoilla olevien asemallien sivuuttaminen edes huoltovarmuuden nimissä ei välttämättä ole viisasta, koska huoltovarmuus ei edellytä juuri AR-15-tyyppistä asetta.
Ei se kyllä edellytä saksalaisen persreiänkään sorvaamaa kivääriä. Eipä HK:lla ole paljon muuta tarjottavaa kuin ar-15 ja ar-18 tyylisiä kivääreitä.

Edit: olihan sillä lisäksi se iso arskakin
 
Viimeksi muokattu:
On se jännä, että vaikka ilmeisesti AR-15 ja sen jatkokehitelmät eivät ole niin hyviä niin silti ne jostain syystä tuntuvat kelpaavan lähes kaikille. Turha selittää että vain koska AR-15 on markkinajohtaja niin muut asemallit eivät kelpaa. Kunhan se syö 5.56 NATOa ja käyttää STANAG-lipaskuilua (olkootkin sitten huonompi), niitä muita rynnäkkökiväärimallejakin kyllä tehdään ja myydään. Ei vaan yhtä paljon kuin arskoja.

Ei AR-15 ole mitenkään täydellinen ase, mutta aika selvästi se on paras kokonaisratkaisu. Kun puhutaan sotilasaseista, aika harvoin lopulta valitaan sitä mikä on ominaisuuksiensa puolesta paras. Hyvä esimerkki, kuten aiemmalla sivulla sanoin, oli se miten Valmetin RK valittiin meidän rynnäkkökivääriksi vaikka ei ollut testien paras ase.
 
Niin, arskan puolesta sotilaskäytössä puhuu eniten juurikin sen yleisyys ja toisekseen hyvä yhteensopivuus erilaisten vimpainten kanssa, joiden määrä tulevaisuudessa tuskin ainakaan vähenee. Ei aseen ole mikään pakko olla orjallisesti juuri AR-15, mutta kokemukset erilaisista erikoisista lumihiutaleista eivät ole lupaavia. Etsittäessä koeteltua alustaa jäävät vaihtoehdot aika vähiin. Olisi erikoista turvautua vaikka FNC:hen, kun se on jo tiettävästi poistunut tuotannosta ja svedutkin luopumassa siitä tulevaisuudessa. Sama pätee Galiliin ja G3/33-perhe on vielä antiikkisempi. Bullpupit jäivät vähän sellaiseksi 70-luvun wunderwaffeksi joista on pyritty enemmän eroon kuin haalimaan niitä lissä (toki muutamia poikkeuksia on, kuten iipat), ja G36 jäi sekin mäntä-arskan jalkoihin. Jotain todella uutta tietysti voisi kehittää, mutta herää kysymys että miksi, kun toimiviakin ratkaisuja on, ja herkästi päädytään taas uniikin lumihiutaleen ongelmiin, patenttisuojasta puhumattakaan. Kun se Arska-perhe on nykyään kuitenkin aika laaja ja lipaskuilua lukuunottamatta ongelmakohdille on kehitetty ratkaisuja, mun on vaikea nähdä oikein muuta reittiä lähitulevaisuudessa kuin jokin arskaperheen variantti - ja sitähän Sako M23 juurikin on.

Kaliiperikysymystähän on myöskin sivuttu vastaanvalaisilla muutamn sivun sykleillä, mutta tuonpa yhden vähemmän märehdityn näkökulman esiin: kun hurritkin tilaavat AK4:n korvaajaksi 7,62 NATO M23:a, voisi Suomessakin ainakin puolivakavissaan pohtia, että tuleeko kaikille joukoille juuri 5,56 M23. Jätetään ne kirkkoliturgiat risuherkkuudestä nyt sikseen, mutta kevyen luodin vähän vääjäämätön ongelma on menettää energiaa ja vakautta osuessaan esteisiin, jotka se sinänsä läpäisee muutoin vaikeuksitta, kuten puisia ovia tai kipsilevyä. Ei meikästä olisi vallan mahdoton tai hoopo ajatus, että AKEtusukkelit eli KaartJR saisi tulevaisuudessa palvelusaseiksi suujarrulliset 7,62 NATO karbiinit. Tässä yhteydessä voisi ehkä jopa harkita sitä .277 Furyä, siis sillä reunaehdolla, että USA todella ottaa sen käyttöön keskiraskaan kk:n kaliiperina ja se vakiintuu - kyseessähän on kuitenkin vain yhden rykmentin kalusto.
 
En nyt ole ihan muna kovana kaikkea sotagorea Ukrainasta imenyt, tai perehtynyt detaljitasolla jalkaväkitaktiikkaan, mutta sen verran mitä olen videoita nähnyt niin nykyiset rynnäkkökiväärikaliiperit vaikuttavat täsmälleen oikealta ratkaisulta nykysotaan. Joo, meidän maasto on hieman erilainen kuin Ukrainassa, mutta jos jotain niin Ukrainassa voisi kuvitella että isojen peltojen ja aukioiden takia kiväärikaliiperille olisi kysyntää. Silti siellä mähinöidään lähitaisteluissa kaupungeissa ja juoksuhaudoissa, ja prioriteetti #1 on se että kuulaa lähtee mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti. Juoksuhautaan ehkä joku Suomi-KP voisi olla harvoja parannuksia nykyisiin rynkkyihin 5.45/5.56 kaliiperissa, muutoin ne ajavat asiansa ihan loistavasti. Kiväärikaliiperit sitten ryhmäkohtaisiin konekivääreihin ja tukiampujille.

Sodassa ammutaan edelleen paljon enemmän ohi kuin maaliin. Se, että käytetään raskaampaa kaliiperia ei taas maagisesti paranna osumatarkkuutta. Huoltovarmuus on myös aika kiva juttu.
 
AR-15:n keskeisin kehittämisen rajoite on lipaskuilu, joka on ohjannut kiusallisesti rynnäkkökiväärikaliiperien kehitystä. Patruunan kokonaispituus ei voi olla kuin 57,4mm ja sen pituinen se.
STANAG-lipaskuilun vuoksi myös patruunan hylsyn seinien kaltevuus ja hylsyn kannan leveys ovat rajoitettuja. Tämähän on mm. sellaisten kaliiperien kuin 6.5 Grendel ongelma, kun luotettavasti syöttäviä isoja lippaita ei voi tehdä (Grendelille suurin luotettavasti syöttävä on 26 patruunaa).
 
Kaliiperikysymystähän on myöskin sivuttu vastaanvalaisilla muutamn sivun sykleillä, mutta tuonpa yhden vähemmän märehdityn näkökulman esiin: kun hurritkin tilaavat AK4:n korvaajaksi 7,62 NATO M23:a, voisi Suomessakin ainakin puolivakavissaan pohtia, että tuleeko kaikille joukoille juuri 5,56 M23. Jätetään ne kirkkoliturgiat risuherkkuudestä nyt sikseen, mutta kevyen luodin vähän vääjäämätön ongelma on menettää energiaa ja vakautta osuessaan esteisiin, jotka se sinänsä läpäisee muutoin vaikeuksitta, kuten puisia ovia tai kipsilevyä. Ei meikästä olisi vallan mahdoton tai hoopo ajatus, että AKEtusukkelit eli KaartJR saisi tulevaisuudessa palvelusaseiksi suujarrulliset 7,62 NATO karbiinit. Tässä yhteydessä voisi ehkä jopa harkita sitä .277 Furyä, siis sillä reunaehdolla, että USA todella ottaa sen käyttöön keskiraskaan kk:n kaliiperina ja se vakiintuu - kyseessähän on kuitenkin vain yhden rykmentin kalusto.

Jos Kaarti tuottaa kolme kiväärikomppaniaa vuodessa (1. KJÄÄK, 1. SPOLK, 2. SPOLK), niin kymmenen vuoden sijoitusajalla siinä on jo melkeinpä divisioona. Vaan eipä sillä, kyllähän sitä sen +-10 000 pyssyäkin hankkii ko. kaliberissa, jos tärkeäksi katsotaan.
 
Myös latauskahvan sijainti ja kätisyyden vaihdettavuus oli kuulemma yksi ratkaiseva tekijä.
Muistaakseni joku jenkki yksikkö ei tykännyt tuosta latauskahvan sijainnista, repii kuullemma nahkat rystysistä sopivilla optiikka + jalka yhdistelmillä.

Liekköhän missään käyttökokemuksi hk:n 433 sarjan kivääreistä kun niissä on lähes samalainen toteutus?!?
 
"Muistaakseni joku jenkki yksikkö ei tykännyt tuosta latauskahvan sijainnista, repii kuullemma nahkat rystysistä sopivilla optiikka + jalka yhdistelmillä"

Tuo ongelma oli vanhemmissa Scar-malleissa. Scar-L ei latauskahva enää liiku luistin mukana ammuttaessa.
 
Back
Top