Pääesikunta 100 vuotta -teoksessa osui sivulla 232 silmään mielenkiintoinen pätkä:
"Kaikki hankkeet eivät Pääesikunnassakaan sujuneet yksituumaisesti. Esimerkkinä tästä on rynnäkkökiväärin jatkokehittäminen. Pääesikunnan operatiivinen osasto halusi käyttöön entistä kevyemmän ja lyhyemmän pienempikaliiperisen rynnäkkökiväärin, jolla voitaisiin ampua myös kiväärikranaatteja. Maailmalla nämä vaatimukset täyttäviä rynnäkkökivääreitä oli jo kehitetty. Kysymys oli siitä, oliko niiden kehitys riittävä, jotta näin isoon muutokseen ryhdyttäisiin Suomen puolustusvoimissa. Asiasta kirjelmöitiin moneen otteeseen. Pääesikunnan koulutuspäällikkö, kenraaliluutnantti Tuomo Tuominen halusi saada ratkaisun tilanteeseen, joten hän laaditutti esittelyn, jonka kenraali Valtanen hyväksyi. Tavoitteeksi asetettiin kehittää vuosien1988–2001 aikana uusi käsiasejärjestelmä, jonka suorituskyky olisi selvästi parempi kuin käytössä olleilla käsiaseilla.
Asetetun tavoitteen saavuttaminen osoittautui kuitenkin liian vaativaksi. Puolustusvoimain komentaja, amiraali Jan Klenberg päätti vuonna 1992 Pääesikunnan koulutuspäällikön, kenraaliluutnantti Matti Kopran esittelystä lopettaa uuden rynnäkkökiväärin kehittämisen. Saavutettavissa olevien tulosten ei katsottu merkittävästi parantavan entisen rynnäkkökiväärin taisteluarvoa, eikä huomattavaa teknistä edistystä ollut odotettavissa. Komentaja hyväksyi samassa yhteydessä myös käytössä olleen käsiaseistuksen kehittämisen periaatteet. Koulutuspäällikön esittelyä helpotti olennaisesti tietoisuus siitä, että Kiinan kanssa oli solmittu kauppasopimus 100 000 rynnäkkökiväärin ostosta."
Kirjassa on paljon muutakin tarinaa kylmän sodan ajan hankinnoista ja kehitelmistä.
"Kaikki hankkeet eivät Pääesikunnassakaan sujuneet yksituumaisesti. Esimerkkinä tästä on rynnäkkökiväärin jatkokehittäminen. Pääesikunnan operatiivinen osasto halusi käyttöön entistä kevyemmän ja lyhyemmän pienempikaliiperisen rynnäkkökiväärin, jolla voitaisiin ampua myös kiväärikranaatteja. Maailmalla nämä vaatimukset täyttäviä rynnäkkökivääreitä oli jo kehitetty. Kysymys oli siitä, oliko niiden kehitys riittävä, jotta näin isoon muutokseen ryhdyttäisiin Suomen puolustusvoimissa. Asiasta kirjelmöitiin moneen otteeseen. Pääesikunnan koulutuspäällikkö, kenraaliluutnantti Tuomo Tuominen halusi saada ratkaisun tilanteeseen, joten hän laaditutti esittelyn, jonka kenraali Valtanen hyväksyi. Tavoitteeksi asetettiin kehittää vuosien1988–2001 aikana uusi käsiasejärjestelmä, jonka suorituskyky olisi selvästi parempi kuin käytössä olleilla käsiaseilla.
Asetetun tavoitteen saavuttaminen osoittautui kuitenkin liian vaativaksi. Puolustusvoimain komentaja, amiraali Jan Klenberg päätti vuonna 1992 Pääesikunnan koulutuspäällikön, kenraaliluutnantti Matti Kopran esittelystä lopettaa uuden rynnäkkökiväärin kehittämisen. Saavutettavissa olevien tulosten ei katsottu merkittävästi parantavan entisen rynnäkkökiväärin taisteluarvoa, eikä huomattavaa teknistä edistystä ollut odotettavissa. Komentaja hyväksyi samassa yhteydessä myös käytössä olleen käsiaseistuksen kehittämisen periaatteet. Koulutuspäällikön esittelyä helpotti olennaisesti tietoisuus siitä, että Kiinan kanssa oli solmittu kauppasopimus 100 000 rynnäkkökiväärin ostosta."
Kirjassa on paljon muutakin tarinaa kylmän sodan ajan hankinnoista ja kehitelmistä.
Viimeksi muokattu: