Toki tässä nämä riskit on huomattavasti pienempiä kuin vaikkapa LV2020 hankkeessa. Tässähän sovelletaan markkinoilta jo löytyvää tekniikkaa ja yritetään valmistaa itse, jolloin sudenkuoppia on vähemmän, samoin tuotekehityskuluja.
Tietyssä mielessä mäntäarska on kyllä yksinkertaisempi laitos kuin korvetti/fregatti, kun piirustuksetkin on melkein kopioitu maailmalta. Toisaalta se ei vaadi niin hirveästi, että yksi asia suunnitellaan/valmistetaan huonosti ja sitten sitä korjataan myöhemmin varikkotyönä jäätävään asemäärään. (Tulee mieleen ne Norincojen nallipiikit (nallipiikin jouset?).)
Ainakin aikatauluviivästykset ovat todellinen riski. Ensin prototyyppejä laboratoriotesteihin ja koeammuntoihin, sitten esisarjaa laajempiin ja pidempiin kenttäkokeisiin. Havaitaan kenttäkokeissa vikaa, insinöörit tekevät revision ja kenttäkokeet alkaa alusta uudella versiolla. Muutama kierros tuota, niin palaa aikaa ja tupakkaa.
Valmistuksen käynnistyksessäkin voi mennä aikansa. Tämä on kuitenkin byrokratian luvattu maa, jossa hallinto-oikeus voi keskeyttää minkä hyvänsä rakennusprojektin. Tällaisina aikoina rakennusliikekin voi tehdä konkurssin ja uuden etsiskelyssä saattaa kestää. Siihen vielä kirsikaksi kakun päälle vähän epäonnea koneiden hankinnoissa ("sirupula", "maailmanpalon edellä näille nappirihlauskoneille on kysyntää" jne.), niin taas lykkääntyy.
Tässä nyt huomaa, että en tunne hirväesti prosessia. Otetaanko tarjouskilpailussa huomioon ne omaan talouteen pyörimään jäämät rahat (joka vähentää kustannuksia x-määrän verrattuna ulkoa ostettuun), vai verrataanko vain hankintahintaa?
Huoltovarmuudelle voi asettaa kriteerejä, vrt. hävittäjähankinta. Jos esim. tiettyjen kriittisiksi katsottujen osien valmistus ja aseiden loppukokoonpano halutaan Suomeen, niin ulkomainen toimija voi ratkaista sen vaikkapa suomalaisella alihankinnalla. Kuten LM tekee Patrian kanssa, kun on kyse F-35:stä.
PV toki suorittaa tarjouksen lopullisen arvioinnin ja pisteytyksen. H&K partneroituneena Valmetin kanssa tai LMT kimpassa Patrian kanssa voi olla uskottavampi tarjouksen esittäjä kuin Mike's Gunsmithing Ltd yhdessä Pärnäsen konepajan kanssa.
Suomessa on kuitenkin Sakolla sitä aselaan erityisosaamista, eli mm. rihlauksen tuotantotaito, ja yleisemminkin komponenttituotennon laatuasiat kunnossa. Ei aivan triviaaleja asioita, muistanemme miten esmes ihan alalla tunnetulle Dasanille kävi, kun koettivat tehdä MPK-kivääriä ja astuivat osaamisalueensa ulkopuolelle?
Puhumattakaan Royal Small Arms Factorystä, jonka erityisosaamisen rinnalla Sakokin kalpenee! Tosin SA80 ei kai siltikään ole mikään menestystarina...
Sinänsä en näkisi sitä yhtään ongelmallisena, vaikka esim. piiput tulisivat joltain Lothar-Waltherilta. Eikös näissä Sakonkin rynkyissä kuitenkin käytetä esim. Magpulin muoviosia...