Uusi taistelijan ase

Zero The Hero kirjoitti:
Ongelma on, että osuakseen kauas ja pieneen maaliin, pitää myös ampujan hallita laukaisun vaiheet ja osa-alueet. Ei riitä että tähtäyspiste annetaan valmiiksi. Jos ampumakoulutus pysyy samanlaisena, ei paremmasta tähtäimestä saada ulosmitattua etuja.
Tunnettu tosiasia on myös, että tsistelukentällä vihollista ei oikeasti näe, vaan aseella ammutaan niihin todennäköisiin suuntiin ja paikkoihin joissa vihollinen voi olla. Volyymi ja todennäköisyys hoitaa loput. Siinä ei taasen parempi tarkkuus auta.
Klikkaa laajentaaksesi...
jos en taas muista väärin niin siihen tähtäimeen taisi kuulua myös taistelukentän hahmottamista auttava järjestelmä, esim muun tiimin merkkaamat aikat jossa oletettua vastarintaa saattaa olla.
 
Lähde järjestelmän sisältä kertoi, että Sako Arskan käyttöön otto viivästyy kahdella vuodella H&K:n tekemän kantelun johdosta. Ensimmäiset joukot oli tarkoitus aseista Sakon arskalla jo tammikuussa. Kyseessä lienee koe-erä.
 
Mikfin70 kirjoitti:
Lähde järjestelmän sisältä kertoi, että Sako Arskan käyttöön otto viivästyy kahdella vuodella H&K:n tekemän kantelun johdosta. Ensimmäiset joukot oli tarkoitus aseista Sakon arskalla jo tammikuussa. Kyseessä lienee koe-erä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Niin mitkä toimet nyt sitten johtavat tällaiseen näin spesifiin aikajanaan?
 
OTL kirjoitti:
Niin mitkä toimet nyt sitten johtavat tällaiseen näin spesifiin aikajanaan?
Klikkaa laajentaaksesi...

Käsittely markkinaoikeudessa? Toki eihän niitä käsittelyaikoja varmaksi tiedä kukaan, mutta harvoin nuo oikeusprosessit Suomessa on lyhyitä ja suoraviivaisia.

www.hs.fi

HS-analyysi | Suomi neuvottelee Sakon kanssa isosta kiväärihankinnasta ja se hermostutti saksalaisen asejätin – Seuraukset voivat ulottua kauas

Markkinaoikeus linjaa lähiaikoina, onko puolustushallinnon käsiasehankinta EU-säädösten ja Suomen lain mukainen. Vaikutukset voivat ulottua kauas, kirjoittaa turvallisuuspolitiikkaa seuraava toimittaja Jarmo Huhtanen.
www.hs.fi www.hs.fi

Kotimaa|HS-analyysi

Suomi neuvottelee Sakon kanssa isosta kiväärihankinnasta ja se hermostutti saksalaisen asejätin – Seuraukset voivat ulottua kauas​

Markkinaoikeus linjaa lähiaikoina, onko puolustushallinnon käsiasehankinta EU-säädösten ja Suomen lain mukainen. Vaikutukset voivat ulottua kauas, kirjoittaa turvallisuuspolitiikkaa seuraava toimittaja Jarmo Huhtanen.



Maavoimat esitteli varusteitaan kesäkuussa Santahaminassa järjestetyssä taistelunäytöksessä. Kuvan taistelijalla on käsissään nykyinen rynnäkkökiväärimalli. Kuva: Sami Kero / HS

Jarmo Huhtanen HS
27.7. 7:15 | Päivitetty 27.7. 10:27
Markkinaoikeus ottaa pian kantaa asekauppaan, joka tulee vaikuttamaan suomalaisten varusmiesten ja reserviläisten arkeen kymmenien vuosien ajan.
Markkinaoikeudessa on vireillä kolme valitusta, jotka koskevat asevalmistaja Sakolta tehtyjä kiväärihankintoja. Sakon tehdas sijaitsee Riihimäellä, mutta sen omistaja on italialainen Beretta.

Markkinaoikeus joutuu valitusten takia tulkitsemaan EU:n perussopimusta ja sitä, millaisia ovat valtion elintärkeät turvallisuusedut. Samalla oikeus joutuu perehtymään sotilaskiväärien mekaniikkaan.

Viime viikolla Yle kertoi, että saksalainen asevalmistaja Heckler & Koch (H&K) on valittanut markkinaoikeuteen Suomen ja Ruotsin välillä viime maaliskuussa tehdystä käsiaseiden hankintaa koskevasta puitesopimuksesta.
H&K:n valituksen ytimessä on se, että Suomen puolustushallinto päätti ostaa käsiaseita Sakolta kilpailuttamatta. H&K:n mukaan hankinta pitäisi kuitenkin EU:n ja Suomen lainsäädännön mukaan ensin kilpailuttaa.
”Nyt kysymyksessä oleva suorahankinta tarkoittaa, että Puolustusvoimat voisi olla kilpailuttamatta käsiaseiden hankintoja vuoteen 2053 saakka ja hankkia ne Sakolta”, huomauttaa H&K valituksessaan.

HS:n selvityksen mukaan markkinaoikeudessa on lisäksi vireillä kaksi muuta Sakoon liittyvää valitusta. Ne koskevat Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) huhtikuussa tekemää päätöstä ostaa Sakolta niin sanottuja reserviläiskiväärejä.

Kyse on merkittävistä valituksista. Erityisesti Suomen ja Ruotsin puitesopimus linjaa käytännössä, että Sakon kiväärimalleista aiotaan tehdä Suomen ja Ruotsin asevoimien tärkein käsiaseperhe kymmenien vuosien ajaksi.
Esimerkiksi rynnäkkökiväärien osalta puhutaan sadoistatuhansista aseista ja sadoista miljoonista euroista.

Sakon valmistama uusi rynnäkkökivääri. Tällaiset aseet todennäköisesti korvaavat nykyiset rynnäkkökiväärimallit. Kuva: Sami Kero / HS
Suomen ja Ruotsin puitesopimuksen osapuolia ovat Ruotsin puolustusmateriaalivirasto, Puolustusvoimien logistiikkalaitos ja Sako.

Sopimuksen mukaan Suomi ja Ruotsi tekevät itsenäisiä tilauksia Sakolta mutta hankinnat pyritään ajoittamaan yhteisesti. Tavoitteena ovat isoista tilauksista saatavat hinnanalennukset.


Puitesopimuksen kesto on kymmenen vuotta, mutta sitä voidaan jatkaa seitsemän vuoden jaksoissa vuoteen 2053 asti.


Suomen puolustusministeriö perustelee suorahankintaa sillä, että EU:n perussopimus sallii poikkeuksellisesti aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotantoa ja kauppaa koskevat suorahankinnat, jos kyseessä on valtion keskeinen turvallisuusetu.

Ongelma tässä EU:n poikkeusartiklassa on se, että keskeinen turvallisuusetu on tulkintakysymys. Siitä on helppo tehdä keppihevonen, kun halutaan tukea omaa aseteollisuutta. Oma aseteollisuus on useimmissa maissa hallituksen erityissuojeluksessa.

Markkinaoikeus onkin nyt ison äärellä.

Valituksessaan H&K sanoo, että artiklan soveltamiselle on ”vahvistettu EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä poikkeuksellisen tiukat edellytykset, jotka eivät täyty”. Yhtiö pitääkin poikkeusartiklan soveltamista vakavana yhteisöoikeuden rikkomuksena.


H&K:n mukaan suorahankinnat koskisivat tavanomaisia käsiaseita, joiden markkinoilla on runsaasti kilpailua ja tarjontaa.


”Vastaavista hankinnoista järjestetään säännönmukaisesti kilpailutuksia muissa EU:n jäsenvaltioissa”, se huomauttaa.

H&K:lla on kokemusta siitä, että sinnikäs protestointi auttaa joskus.
Klikkaa laajentaaksesi...
H&K on saksalainen puolustusteollisuusyritys, joka valmistaa käsiaseita, kiväärejä, konepistooleja ja kranaatinheittimiä. Sillä on tytäryhtiöitä Britanniassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.

H&K:lla on kokemusta siitä, että sinnikäs protestointi auttaa joskus.


Valituksessaan yhtiö viittaa siihen, että esimerkiksi Saksassa päätettiin viime vuosikymmenen lopulla rynnäkkökiväärien hankinnasta vasta kilpailutuksen jälkeen. Tosin silloin loppusuoralla oli kaksi Saksan asevoimien kannalta kotimaista eli saksalaista yritystä, joista toinen oli H&K ja toinen C. G. Haenel.


Saksassa voittajaksi valittiin aluksi jopa yllättäen Haenel. H&K syytti sitä kuitenkin patenttirikkomuksista. Erinäisten vaiheiden jälkeen Saksa päätti lopulta peruuttaa Haenel-oston ja hankkia noin 120 000 rynnäkkökivääriä H&K:lta.


Kaksi muuta markkinaoikeudessa vireillä olevaa valitusta koskevat Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen alkukeväästä tekemää kivääriostoa. Niissäkin valittajat epäilevät, että valinnassa suosittiin Sakoa.

MPK järjesti kilpailutuksen, jossa oli kyse 500–1 000 itselataavasta kertatuliaseesta eli sinänsä pienehköstä määrästä. Keskeisenä ehtona oli, että aseen piti olla AR-15-tyyppinen kivääri tai karbiini. Karbiinilla tarkoitetaan tavallista kivääriä lyhyempää asemallia.

MPK kilpailutti useita valmistajia ja päätyi ostamaan Sakon kivääreitä 1,6 miljoonalla eurolla. Ostetut aseet ovat rakenteeltaan samantyyppisiä kuin ne, jotka Puolustusvoimat aikoo ostaa Sakolta yhdessä Ruotsin kanssa.


Uudet aseet toimitetaan MPK:lle pääosin ensi vuonna.


MPK:n Sako-valinnasta ovat valittaneet pieni suomalainen asevalmistaja Ensio Firearms ja aseita maahan tuova Isoy-yhtiö.

Ensio Firearmsin oma asemalli oli mukana kilpailutuksessa. MPK pudotti mallin pois kilpailutuksesta sillä perusteella, ettei ase ole MPK:n näkemyksen mukaan AR-15-tyyppinen kivääri tai karbiini.


Ensio Firearms on ratkaisuun tyytymätön ja tulkitsee, ettei kyseessä ollut aito kilpailutus vaan todellisuudessa Sakolta tehty suorahankinta.


Ensio Firearms on ollut HS:n tiedon mukaan tyytymätön myös Puolustusvoimien tekemään Sako-ostoon mutta ei ole valittanut siitä.


MPK jätti kesäkuun lopussa Ensio Firearmsin valituksesta vastineen, jossa se kiisti yhtiön väitteet.

Puolustusvoimien arsenaalissa on jo nyt noin 200 000 ulkomaista rynnäkkökivääriä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Toinen valittaja Isoy on sitä mieltä, ettei MPK:n voittajaksi valitsema Sakon kivääri vastaa ”tarjouspyyntöä miltään osin” eikä ole MPK:n tarjouspyynnössä haettu AR-15-tyyppinen kivääri tai karbiini.


Isoy väittää lisäksi, että tarjouskilpailun aikataulua olisi säädetty erityisesti Sakon kivääriä varten. MPK kiistää erillisessä vastineessaan myös Isoyn väitteet.


Suomen puolustushallinnon pitää nyt osoittaa, ettei Sakon valinnassa ole ollut kyse Suomessa olevan asetehtaan suosimisesta vaan että Suomen keskeinen turvallisuusetu vaatii rynnäkkökiväärien ostamista juuri Sakolta.

Ihan helppoa se ei ole: Puolustusvoimien arsenaalissa on esimerkiksi jo nyt noin 200 000 ulkomaista rynnäkkökivääriä. Ne ostettiin aikoinaan Kiinasta ja Saksasta.


Toisaalta markkinaoikeudelta vaaditaan myös uskallusta, jos se lähtee muuttamaan jo tehtyä päätöstä. Suomessa Puolustusvoimien arvovalta on maanpuolustukseen liittyvissä asioissa perinteisesti erittäin suuri.

Oikaisu 27.7. kello 9.55. Korjattu tekstissä ollut virheellinen valittajayhtiön nimi: Isoy oy, ei Osoy oy.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
OTL kirjoitti:
Niin mitkä toimet nyt sitten johtavat tällaiseen näin spesifiin aikajanaan?
Klikkaa laajentaaksesi...
Markkinaoikeus ja sen mahdollisesti määräämä kilpailutus.

VIREILLE: 22.6.2023
HANKINTAYKSIKKÖ: Puolustusvoimien logistiikkalaitos
HANKINTAPÄÄTÖS: Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen suorahankinta 16.3.2023, Sako Oy:n käsiaseiden hankintaa koskeva puitesopimus

Siellä tuo on jonossa.
 
Viimeksi muokattu:
Jorde kirjoitti:
Kaipatuon paskan voisi kilpailuttaa mutta eihän halvinta ole pakko ottaa...
Klikkaa laajentaaksesi...
Sitten kilpailutuksen lopputuloksesta valitettaisiin joka tapauksessa, jos H&K ei voittaisi. Lopputulos sama, mutta kilpailutuksen aika aiheuttaisi lisäviivettä. Tietysti nyt on riskinä, että suorahankinta menee nurin ja sen jälkeen pitää kuitenkin kilpailuttaa.

Kilpailutuksessa hankinnan ehtojen määrittely on todella vaikeaa niin, että oikeasti saadaan hankkia sitä mitä halutaan, jos hankittava asia on kokonaisuudessaan senkin verran monimutkainen kuin uusi käsiase kaikkine vaadittavine ominaisuuksineen ml. huoltovarmuus. Toki jos pelkkä hinta olisi ainoa tai tärkein kriteeri, kilpailuttaminen olisi yksinkertaista, mutta tälläkään kertaa pelkkä halpa hinta tietenkään ei riitä.
 
Kyllä se oli tiedossa että homma on Markkinaoikeuden käsittelyssä, meinasin vaan että mistä sen tietää että homma viivästyy juuri 2v kun mitään päätöstä asiasta ei ole tullut. PV:llä laskettu että joudutaan kilpailuttamaan ja prosessi kestää tuon ajan, mutta kilpailun voittajaksi päätetty jo SAKO?
 
Zero The Hero kirjoitti:
Kehotan uudelleenarvioimaan tietolähteidenne luotettavuuden.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mikä siinä on vikana? Markkina oikeus vatuloi ensin asiaa 7-9 kk ja sen jälkeen normaali hankintalain mukainen kilpailutus. Kyllä ollaan vuoden 2025 puolella ennenkuin mikään ase tulee koekäyttöön koulutusta antavalle joukko-osastolle.
 
Solidsnake kirjoitti:
Mikäs se on hookoon huoltovarmuus 30 v eteenpäin? Kyse siis ei ole makkarasta
Klikkaa laajentaaksesi...

Entäs LM, jonka kanssa ollaan naimisissa seuraavat 30 vuotta? Eikä kyse ole nyt tupakasta.

Jos asiaa kylmän viileästi katsoo, niin onhan tämä rynkyn kotimaisuuden perustelu huoltovarmuudella aavistuksen kummallista. Ulkomainen kelpaa muillekin Nato-maille. Samoin meille suomalaisille on vuosien ajan kelvannut venäläinen yleiskonekivääri, samoin kuin erilaiset AK-variantit Kiinasta ja DDR:stä (joka oli jo hankintahetkellä mennyttä maailmaa - ei enää koskaan varaosia tai lisää aseita!).
 
Huhta kirjoitti:
Entäs LM, jonka kanssa ollaan naimisissa seuraavat 30 vuotta? Eikä kyse ole nyt tupakasta.

Jos asiaa kylmän viileästi katsoo, niin onhan tämä rynkyn kotimaisuuden perustelu huoltovarmuudella aavistuksen kummallista. Ulkomainen kelpaa muillekin Nato-maille. Samoin meille suomalaisille on vuosien ajan kelvannut venäläinen yleiskonekivääri, samoin kuin erilaiset AK-variantit Kiinasta ja DDR:stä (joka oli jo hankintahetkellä mennyttä maailmaa - ei enää koskaan varaosia tai lisää aseita!).
Klikkaa laajentaaksesi...
Sakujen toimitusvarmuus on nyt nähty ukrainan kanssa, mitäs sitten kun joskus vaihtuu fyhr... pääkanslistiksi joku venäjän ymmärtäjä tai soltzenström
 
Markkinaoikeuden hepuilla tulisi olla henkilökohtainen kannustin siihen, että asia saataisiin ratkaistua ja pronto sittenkin.
Jos pitää kilpailuttaa (mikä on naurettava asia), niin kilpailutetaan sitten mutta nopealla aikataululla ja parametrit niin että huoltovarmuus- yms. aspektit tulevat kunnolla huomioiduiksi.

LM -kaupasta puhuminen tässä asiayhteydessä on mielestäni hieman heikosti vertautuva juttu. Monitoimihäivehävittäjä on monimutkainen ja yksikköhinnaltaan pirun kallis hitech-tuote, jossa meillä ei ole kotimaista suunnittelu- ja kokonaistuotanto-osaamista (komponentteja päästään kyllä siihenkin tekemään joten hurraa sille). Toisin sanoen, ”Suomi hävittäjä” on nojatuoli-ilmamarsalkan märkä päiväuni, Salama-Santeri todellinen sotakone, joka voitti tiukkaraamisen kilpailutuksen. Rynnäkkökivääri on ehkä pikkuisen lievästi hiukkasen simppelimpi valmiste.

Muuten olen sitä mieltä, että Sakon uudesta rynnäkkökivääristä saadaan soiva peli Puolustusvoimille.
 
Kieltämättä mun on vähän vaikee nähdä Suomen joutuvan johonkin Jatkosodan kaltaseen asemasotaan, missä rynnäkkökiväärien tuotannolla voisi olla jokin käytännön merkitys (eritoten nyt NATO:n täysjäsenenä ja 5. artiklan suojissa). Ja silloinkin mä aika vahvasti epäilen, että se ensimmäinen askel olisi ostaa vähän minkä tahansa NATO-maanvarastoista kylmän sodan ylijäämät pois... tai vaikka Etelä-Korean tai olkoon vaikka Intian FAL-kopiot ja taka-Patagonian puluvartiokaartin kuutinrasvalla voidellut kullitetut Garandit. Vaikea siis nähdä konkretiaa, mihin huoltovarmuusperuste nojaa. Ehkä sellainen argumentti, että mikäli aseet hankittaisiin HK:lta, voisi epäröivä Saksan hallitus keskeyttää asekannan uusimisen jonkinlaisessa eskaloituvassa harmaassa vaiheessa, voisi olla jokseenkin validi.

Käytännössä kuitenkin PV voi sanella kilpailutukseen haluamansa ehdot vaikkapa ihan yksinkertaisesti sillä, että vaatii aseen tuotannon olevan kotimaista ja perustella huoltovarmuudella sen tarkemmin erittelemättä. PV lienee kuitenkin virallisessa liturgiassa se korkein mahdollinen asiantuntijataho militääriasioissa, joten millaisella vasta-argumentilla HK voisi sen tuomioistuimessa haastaa?
 
Samovarius kirjoitti:
Kieltämättä mun on vähän vaikee nähdä Suomen joutuvan johonkin Jatkosodan kaltaseen asemasotaan, missä rynnäkkökiväärien tuotannolla voisi olla jokin käytännön merkitys (eritoten nyt NATO:n täysjäsenenä ja 5. artiklan suojissa). Ja silloinkin mä aika vahvasti epäilen, että se ensimmäinen askel olisi ostaa vähän minkä tahansa NATO-maanvarastoista kylmän sodan ylijäämät pois... tai vaikka Etelä-Korean tai olkoon vaikka Intian FAL-kopiot ja taka-Patagonian puluvartiokaartin kuutinrasvalla voidellut kullitetut Garandit. Vaikea siis nähdä konkretiaa, mihin huoltovarmuusperuste nojaa. Ehkä sellainen argumentti, että mikäli aseet hankittaisiin HK:lta, voisi epäröivä Saksan hallitus keskeyttää asekannan uusimisen jonkinlaisessa eskaloituvassa harmaassa vaiheessa, voisi olla jokseenkin validi.

Käytännössä kuitenkin PV voi sanella kilpailutukseen haluamansa ehdot vaikkapa ihan yksinkertaisesti sillä, että vaatii aseen tuotannon olevan kotimaista ja perustella huoltovarmuudella sen tarkemmin erittelemättä. PV lienee kuitenkin virallisessa liturgiassa se korkein mahdollinen asiantuntijataho militääriasioissa, joten millaisella vasta-argumentilla HK voisi sen tuomioistuimessa haastaa?
Klikkaa laajentaaksesi...

Ydinkysymys on tosiaan, että mitä sillä kotimaisella tuotannolla saadaan aikaan kriisiaikana. Ilmeisesti aiemmatkaan kotimaiset RK-linjastot eivät tuoneet siihen käytännössä yhtään mitään, koska ulkomaantäydennyksiä ostettiin 90-luvun alussa reilulla kädellä.

Asekannan väistämättä pitkäaikainen uusimisprosessi ja mahdollinen suksien ristiinmeno toimittajan kanssa on sitten toinen asia. Toisaalta tämäkin olisi järjestettävissä tuolla mainitsemallasi kotimaisella tuotannolla (ts. H&K:n sivukonttorilla Suomessa) ja Suomi on paljon merkittävämmissäkin asejärjestelmissä turvautunut sopimusperustaisiin järjestelyihin. Muutenkaan aiemman RK-historian valossa ei ole merkittävä ongelma, vaikka käytössä olisi monia erimallisia aseita, kunhan peruskonstruktio on käyttäjän kannalta sama. Ts. voidaan ensimmäisen 100 k H&K:n kiväärin jälkeen ostaa loput vaikkapa LMT:ltä, jos tarve vaatii.

Sakolta ostaminen lienee noin etupäässä teollisuuspolitiikkaa, jota perustellaan huoltovarmuusargumentilla.
 
Huhta kirjoitti:
Ydinkysymys on tosiaan, että mitä sillä kotimaisella tuotannolla saadaan aikaan kriisiaikana. Ilmeisesti aiemmatkaan kotimaiset RK-linjastot eivät tuoneet siihen käytännössä yhtään mitään, koska ulkomaantäydennyksiä ostettiin 90-luvun alussa reilulla kädellä.

Asekannan väistämättä pitkäaikainen uusimisprosessi ja mahdollinen suksien ristiinmeno toimittajan kanssa on sitten toinen asia. Toisaalta tämäkin olisi järjestettävissä tuolla mainitsemallasi kotimaisella tuotannolla (ts. H&K:n sivukonttorilla Suomessa) ja Suomi on paljon merkittävämmissäkin asejärjestelmissä turvautunut sopimusperustaisiin järjestelyihin. Muutenkaan aiemman RK-historian valossa ei ole merkittävä ongelma, vaikka käytössä olisi monia erimallisia aseita, kunhan peruskonstruktio on käyttäjän kannalta sama. Ts. voidaan ensimmäisen 100 k H&K:n kiväärin jälkeen ostaa loput vaikkapa LMT:ltä, jos tarve vaatii.

Sakolta ostaminen lienee noin etupäässä teollisuuspolitiikkaa, jota perustellaan huoltovarmuusargumentilla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Taitaa vaan olla niin että lmt:n ja h&k:n romuista ei taida löytyä yhtään ristiin käyvää koneiston osaa...
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top